Selaat arkistoa kohteelle ratsastus.

Voihan vinetto

22.4.2016 Yleinen

Jumanspuukeli sentään, mun polvihan kestää tehdä vaikka sun mitä :D ! Tällä viikolla oon yrittänyt etsiä taas sitä kipinää lenkkeilyyn, ihan jo kolme kertaa käynytkin vajaan tunnin lenkillä, välillä jopa hölkäten! (Huom, se hölkkääminen tuottaa edelleen pahoja henkisiä allergisia tiloja)

Viime viikolla, vai jopako sitä edellisellä aloin miettiä, ettei tästä salihommasta meinaa tulla nyt yhtikäs mitään ja tuumailin sen katkolle laittamista. Tämän asian suhteen ei ole vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, mitä sen kanssa teen, mutta tuumitaan tuumitaan.. Tälläinen ajatus siis syystä, että mä olen joka kohdasta rikki. Olkapää ei meinaa tykätä elämästään, toisinaan tuntuu sängyssä kääntyessään olkapään jäädessä ns. tyhjän päälle, että se repee irti, toisinaan se taas nikottelee salilla. Pari hölkkäaskeltakin otettuani tulin vielä viime viikolla siihen tulokseen, et koko käsi tippuu matkalle, mutta tällä viikolla sekin on jo vähän parempi. Liekö sitten niin iso jumi, vai jotain muuta ropleemaa siellä. Ja jos totta puhutaan, niin ei toi kyynärpääkään täysin kunnossa ole..

Onko tämä yli kolmekymppisen elämä oikeasti näin rankkaa ja raihnaista :O ?

Mutta onneksi toi polvi alkaa nyt olla aika hyvällä mallilla. Onkohan sitä tuellista elämää vielä kolmisen viikkoa jäljellä, mutta kestää jo vähän hyppiä ja pomppia, hölkätä, ei lonksu enää samalla tavalla ja salillakin sillä voi jo hieman jotain tehdä :) . En vaan oikeen tiedä, et oisko mun jo mahdollista tehdä vieläkin enemmän sillä, vai teenkö mä jo nyt liikaa? Mut jos ekasta hölkästäkin on kulunut jo muutama päivä, ni kai se ois nyt jo tullut kipeeksi, eikö? No, pääasia, että vielä se kulkee matkassa, joten mahdollisesti mä en ehkä laitakaan salia katkolle :D . Meinasin, et alkaa vähän vähiin käydä, mitä siellä voi tehdä, jos jalkoja voi tehdä tyyliin paria liikettä, olkapäähän käyvät liikkeet on nou nou ja lopulta pitää vähän varoa tuota kyynärpäätäkin. Hieman alko syömään tuota mielenkiintoakin..

Mut nyt jos keskittyis kesän aikana kuitenkin enemmän tuohon aerobiseen puoleen, tekis varovaista salireeniä ja heppailis :) Eikös sitä siinä jo ole?

Meinasin mä (TAAS) alottaa laihiksen ja uuden elämän. Kattelin tuossa jo parisen vuotta sitten otettuja mittoja ja muutamia senttejä on tullut lisää. Siis väärälle kohdalle. Onkohan mun itsekurilla oikeesti edes mahdollista saavuttaa jotain laihtumista…….?

Voihan Massimo

22.3.2016 Yleinen

Hohohohoohohohoooo :D :D ! Mä saan polveeni Massimo- tuen!

Lauantainahan minä siis onnistuin temuamaan hevosen kanssa silleen, että lensin komeassa kaaressa selästä suoraan jäähän ja löin polveni. Tai siis oletan lyöneeni sen, mielestäni en jäänyt kiinni jalustimeenkaan, että polvi olis siinä vääntynyt. Tai kävipä nyt mitä lie sille jalalle, niin nivelsiteet siitä on sisäsyrjältä osittain revenneet ja nyt se lonksuu. Kipeä se ei onneksi ole, muuta kun tietyssä asennossa, joten kävelyäkään se ei enää haittaa, jos vaan muuten muistaa olla rentona.

Onneksi sitä polvea nyt eilen tuli käytyä varmuuden vuoksi näyttämässä lekurilla, ensin olin, että eihän tässä sen kummempaa, kyllä se itsekseen paranee. Sieltä se mut siirti ortopedille, joka sitten kahto mua varmaan hieman hitaasti, ku mua alko naurattaa siinä vaiheessa, kun se alko puhua housujen päällä pidettävästä polvituesta. Massimo- tuki tulee siis siitä, kun vuosia vuosia sitten olimme serkkuni kanssa Jenkeissä ja äiti piti kauheen tärkeenä, et kerrotaan hänelle aina kaunareiden uusimman juonenkäänteet. Mehän tietenkin tehtiin kiusaa ja kerrottiin vaan jotain ihan tyhjänpäiväisiä paljastuksia, esim. että Massimolla on polvituki housujen päällä! Että niin se vaan narahti omaan nilkkaan tämäkin pilkka ja nyt mä saan samanlaisen :D . Tai oletettavasti se sellanen on. Magneettikuvaankin se minut pisti vielä varmuuden vuoksi. Mutta siis kuulemma paranee itsekseen, mutta kuusi viikkoa pidetään polvitukea.

Ja ratsastaakin kuulemma saa, sikäli jos pääsee hevosen selkään! No kyllähän siihen aina keinot keksitään, onhan siinä kapistuksessa toinenkin puoli, pääsee sitä oikealtakin puolelta hevosen selkään :D . Lentopalloilu kuulemma pitää jättää hetkeksi tauolle. Kohtahan sekin toki olisi loppunut tältä keväältä, mutta kaiketi tässä nyt ehtii sitten lepuuttaa olkapäänkin, kun ei sinne lentikseen pääse ja ens kesänä sit onkin biitsi kunnossa. Siis biitsinpeluu kunnossa, se rantakunto on vielä saavuttamatta.. Muutaman vuoden..

Eli ts. salilla ei varmaan passaa kovin paljon tehdä jalkoja, joten mähän oon ihan kunnon Yläkeho kesällä sit! Joo, ihan varmasti.. Vaan nythän mä joudun sitten kaiketi luopumaan kyykkyhaasteestakin? No hitto, tarakka katoaa :/ (ai siis mikä tarakka? toiveajattelua..) No jaa, ehkäpä se polvi on nyt kuitenkin tärkeämpi hoitaa kuntoon, ehtiihän tuota kyykistellä myöhemminkin :)

Aurinkoista kevättä!

 

Ihminen ilman itsehillintää

9.11.2015 Yleinen

Minäpä kerron salaisuuden: laihduttaminen on perseestä (kyllä, ihan suoraan sanoen).  Missähän minä mahdoin olla siinä vaiheessa, kun itsekuria jaettiin? Varmaan siellä ruokapöydässä mättämässä napa rutisten herkkuja naamariin. Tuolikin on todennäköisesti hajonnut alta ja housut ratkenneet takamuksesta siinä vaiheessa. No, eipähän siihen syömiseen tuolia ole ennenkään tarvittu. Eikä housuja.

Niin, tämä ajatushan siis lähti tällä kertaa siitä, että kävin tänään ratsastustunnilla. Ei varsinaisesti ollut laihdutus siellä mielessä, mutta erittäin hyvin tuli havaittua tuo korvien välin vaikutus asioihin. Minähän siis kuvittelen heti, jos hevoselta puuttuu yksikin karva, että sehän on vähintäänkin läpikotaisin rikki, poikki ja pinossa. Jalka puuttuu, suolet on solmussa, kapikin on iskenyt ja selkäänkin sillä rassukalla koskee. Joten satulan kanssa, kun hevosen viereen kävelin, niin samantien on korvat luimussa ja alkaa irvistely (siltä siis puuttui oikeasti iso lämpäre karvaa sään kohdalta, tämä ei tosin ratsastaessa tuntunut haittaavan hevosta yhtään) ja tadaa, hevonen sai kusettaa minua ihan kympillä (normaalisti en olisi sitä antanut tahdä). Ja kun näiden ihanien säiden vuoksi kenttä oli löllöä, niin eihän siinä minun korvienvälin mielestä voi tehdä mitään, koska se on liukas. No paskan marjat se mitään oikeasti niin liukas ole, mutta kerropa se siinä vaiheessa itselle. Että siihen meni sekin tunti vähän niinkun harakoille, kun en vaan saanut itsestäni sitä kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Lopulta olo oli ihan kakka, olin niiiiiin pettynyt itseeni.. (+sukat oli ihan märät, koska astuin kuralammikkoon /#&)&¤”¤&)

Vaadin tälläisissä tilanteissa itseltäni paljon. Haluan onnistua ja olla paras (tai ainakin tehdä vähän enemmänkin kun parhaani). Ymmärrän toki, ettei se ole aina mahdollista ja itselle pitäisi välillä antaa hieman armoa, mutta ei tälläisissa asioissa. Ja sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että missä se täydellisyyden tavoittelu on tässä laihdutus asiassa? Kaikki armo on kyllä kasaantunut siinä vaiheessa päälleni, kun on kyse sohvasta, mässystä ja laiskottelusta. En osaa oikein edes potea huonoa omaatuntoa siitä. Pieni pussi irtsariakin palautukseksi, tietenkin. Meinasin tilata erään ihanuusmekon ensi kesäksi minulle tavoitemekoksi, mutta taitaapa olla ihan turha. Onhan mulla nuita tavotemekkoja tuolla vaatehuone jo pullollaan, olen niihin joskus jopa mahtunutkin (mahdun toki vieläkin, mutta ei ne kyllä kovin paljon makkarankuorelle kalpene), että olisiko vaikka aiheellista alottaa tavotteet niistä? No, kun ei ole sitä miestä minkä viereen mennä pötkölleen, ni onneksi on rakas vatsani. Niin. Ettäs tiedätte.

Tein tosin itselleni tavoitteen. 45 penkkipunnerrusta minuuttiin, 45kilon painoilla. Eipä se 45 kiloa loppuunsa paha edes ollutkaan, kun sitä vaan uskaltautu kokeilemaan, tosin nuiden toistojen kanssa saattaa tulla ongelmaa, mutta sisäinen itäsaksalainen painonnostajani on päättänyt onnistua.

Ps. Jos joku tietää supertäydellisen ja pomminvarman kikan, jolla saan itsehillinnän kohdilleen, ni infotkaa toki minuakin..

Kauramoottoroiden

18.9.2015 Yleinen

Tällä viikolla innostuin pitkästä aikaa kiipeämään hevosen selkään, jopa ihan kahdesti. Ja se kyllä sekä tuntuu, että näkyy.. Laskeskelin, että edellisestä kerrasta kopukan selässä onkin melkein se puoli vuotta, että ei mikään ihme, jos sisäreidet jumittaa ja pohkeet huutaa vieläkin hoosiannaa, varsinkin, kun molemmat kerrat olen hypännyt. Oli muuten ihan mahtava fiilis pitkästä aikaa päästä hevosen selkään ja vielä sellaisen ”ei-ihan-pelkän-perus-tuntipuksun”.

Hyvin huomasi, miten on jäänyt moodi päälle entiseltä vuokrahevoselta, se kun on sellainen neiti Hapannaama, herkkähipiäinen ja suhteellisen arvaamaton, siitä mitä se keksii. Sellaisella minä sen noin viisi edellistä vuotta olen ratsastanut. Muutenhan kaikki menee ihan jees näin puskaratsastelijaksi, kun vain oppisi luottamaan näihin uuden paikan hevosiin, että kyllä ne yli menee, jos et ite pökellä ihan täysin. Siinä vaan estettä lähestyessä ehtii ajatella sen sata vaihtoehtoa, mitä tämä nti Hapannaama olisi saattanut tehdä :D . Mutta kunhan poni saadaan kuntoon taas, niin kyllä me jatketaan vielä Hapiksenkin kanssa yhteistä tarinaa, katotaan, joko sitä siinä vaiheessa on unohtanut, että se saattaakin tehdä niitä äkkiliikkeitä :D.

Niin sitä toiset on vaan edelleen sitä mieltä, että ratsastus on matkustelua hevosen selässä, mutta epäileville tuomaille, tervemenoa kopukan selkään ja yrittäkää tehdä siellä vielä jotain :D . Sen jälkeen, kun kävelette sen näkösenä, että paskat on vähintään valumassa puolessa reidessä, niin tulkaa sitten sanomaan, että se on matkustelua ;) .

Sielullekin varsinaista hoitoa, varsinkin kun saa sen onnistumisen tunteen, että hei, mä osaankin ehkä sittenkin jotain! Ja se, kun se iso eläin tekee, mitä pyydät siltä, jokseenkin jopa ihan oikeinpäinkin. Laji, johon saa uppoamaan kaikki rahat, mutta samalla laji, joka antaa ihan kamalan paljon.. :)

Polkujuoksua, olenkin siis trendikäs!

15.9.2015 Yleinen

Törmäsin tässä eräänä päivänä artikkeliin, joka käsitteli polkujuoksua ja siihen tarkoitettuja lenkkareita. Mä en todellakaan tiennyt, et mä olen niin trendikäs! Siis minähän mielelläni juoksen poluilla, todellakaan en mielelläni tiellä.. Olen tainnut jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessani mainitakin siitä, että tiellä juokseminen on mun mielestä maailman tylsintä puuhaa. Siinä kun näkee vähän liian kauas, tulee epätoivo, että se tie (purkkari) ei lopu koskaan.. Poluilla joutuu keskittymään pystyssä pysymiseen ja siihen, mihin jalkansa asettaa. Siellä on jatkuvaan mutkia ja isompia korkeuseroja, kun tiellä. Ja tokihan siellä on se luonto vielä enemmän ympärillä, suorastaan hukkuu metsään :) . Mitä pienempi polku, sitä kivempi.  Tosin ei mulla mitään erityisiä lenkkareita siihen hommaan ole, hyvin on pärjännyt normeillakin.

ääääöö

Tänään kävin heti aamutuimaan portaissa vähän kirmailemassa ja siinä samalla ettimässä polkuja lenkkipolkujen (pururatojen) lomasta. En tunne nykyisen kotikaupunkini pururatoja niin tarkkaan, että olisin vielä kovin pitkälle lähtenyt polkuja ettimään, mutta löytyi sieltä onneksi muutama lyhyt pätkä. Tuli todistettua, että suuntavaistokin pelaa vielä, ainakin toistaiseksi tänään toimi. Tosin sen verran pukkas sumua, et ilmankosteus oli aika hyvä, luuli siis tehneensä isommankin reenin hiestä päätellen :D .

Portaista ja poluilta paukasin sitten vielä salille jalkareenihommiiin. Alunperin oli tarkotus mennä vielä iltapäivällä Säpikäisen kanssa yläroppareeniin, mutta taitaa se jäädä nyt välistä, koska tatadadaa! Minä menen piiiitkästä aikaa ratsastustunnille :D . Liekö siellä selässä edes pysyy, kun taitaa olla puolisen vuotta aikaa, kun viimeksi olen hevosen selässä ollut. Entinen vuokrahevosenikin siirtyi mammalomalta uuteen paikkaan, mutta sekin on vielä kuntoutumassa, joten ratsastushommelit ei tule senkään kanssa kysymykseen ihan hetkeen. On melkein jännäkakka housussa nyt :D . Wiiiiiiii!!

Ps. Ostin taas eilen uudet reenihousut, voi  miten olikin mainiot!

Yhteistyön merkkejä

7.4.2014 Yleinen

Jees ! Eilisaamuna tuli mentyä tallille jo vähän 9 jälkeen.. Kisu ootteli tarhassa ja siinä vaiheessa ku minä lähestyin tarhan porttia, lähti neito vauhdilla ettimään kaikista kurasimman paikan piehtarointia varten. ;) Sitte saatiinkin (ts. omistaja sai) metsästää Kisua siinä jokusen aikaa, varmaa parikytä minuttia.

Kisu oli tätä mieltä töihin lähdöstä..

Kisu oli tätä mieltä töihin lähdöstä..

--ja tätä..

–ja tätä..

Viimeseltään kun saatiin Kisu kiinni, mikä tosin vaati ensin vartin verran tarhassa ees takas juoksemista, sitten tarhakaverin viemistä talliin ja kauraämpärillä houkuttelemisen (tosin siinä vaiheessa neiti päätti tulla korvat hörössä itse luokse..) :D

Tallissa odottikin sitte pienenpieni mutaharjausoperaatio..

DSC_1697

Vähän vähemmän puhdas Kisuli..

No sit ei muutako kumisukaa pyörittelemään.. Kymmenisen minutin harjojen pyörittelyn jälkeen tamma näytti ehkä vähän enemmän puhtaalta, tosin siellä täällä oli märkää mutaa, joka ei tietenkää lähteny irti, ja sähköseen talvikarvaan kun tuo pöly tykkää jäädä asumaan paremmin ku hyvin..

No, ratsastus sujui tosi hyvin. Kisu seisoi mukavasti selkäännoustessa paikallaan (tosin sekin vaati vähän leivänmurusia). Neiti toimi tosi  hyvin. Pysähdyksen pelkällä istunnalla, liikkeellelähtöihinkään ei paljoa vaadittu. Ravikin sujui jo muutaman kierroksen pikkukentällä ilman pahempia päänkiskomisia/heittelyjä, eikä edes siirtynyt käyntiin kuin vasta käsettyä. :) Toiseen suuntaan (vaikeampaan oikeeseen) pysähdyksen onnistui hyvin ja pakkikin toimi melkein ajatuksesta. :) Kisu ravasikin nyt vielä paremmin kuin aiemmilla kerroilla myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kokeiltiin myöskin pohkeenväistöä. Oikealle meni kuin vanha tekijä, mutta vasen tuotti pienoisia vaikeuksia, mutta ei se mitään, kyllä neiti siitä vetristyy ja tuntuu jo osaavan kaikenlaisia juttuja. :) Laukkaa ei olla vielä päästy yrittämään, eikä pienellä kentällä edes sitä yritetäkään edes vähään aikaan. Ehkä maastossa voidaan lähitulevaisuudessa käydä vähän kiihdyttelemässä.. ;)

Ennen lopetusta, musta, ISO, PAHA kissa siirtyi puskista istuksimaan parin metrin päähän kentän laidasta. Ja se oli huisin pelottavaa Kisun mielestä, ja sitä vapisutti niiiiiiin kovasti mennä sitä reunaa. Kolmannella yritys kerralla mentiin jo paremmin ’pitkääsivua’ mustan kissan ohi ja vielä kun tulin alas selästä, talutin Kisun kerran kentän ympäri ja näytin ettei se kissa nyt ihan NIIIIIIIN vaarallinen olekaan ;) Tosin silti Kisua vavisutti se pahis siellä kentän laidalla. :D Hassu neiti.

Ratsastuksen jälkeen Kisu pääsi takasin tarhaan..

Ratsastuksen jälkeen Kisu pääsi takasin tarhaan..

 

--tarhakaveri Jossun kanssa.

–tarhakaveri Jossun kanssa.

Tallilta löytyy 4 hevosen lisäksi myös:

..kanoja ja kukko..

..kanoja ja kukko..

 

..kani..

..kani..

 

 

.. ja "tallikoira" Jyry.

.. ja ”tallikoira” Jyry.

Ja tietysti kissoja ! :)

 

-Nsuu