Selaat arkistoa kohteelle rakkaus.

Kaihi

22.11.2017 Yleinen

Keskiviikkoilta. Akka saunassa. Yksin. Ukko on karantteenmissa sen suhteen. Koska kaihileikkaus. Kaks viikkua. Nelijätoista iltaa. PItkä aika. Ja ruttiinit häiriintyy. Kaiken lisäks kirjottaminen tapahtuu tästä ettenpäin kahella hyvin näkevällä silimällä. Juu. Leikkaus onnistu. Nou propleemos. Sannoo…. Ukko. Että jos siellä ny joku istuu elektroonisen laitteen ääressä ja lukkee tätä miettien pitäskö mennä moiseen operaatioon… Ukko sannoo että ehottomasti kyllä. Maaliman näkeminen paremmilla silimillä on varmasti sen arvosta. Ja ihan vaan vinkiks… Ukko menis mieluummin uuteen kaihileikkaukseen ku hammaslääkäriin. Eikä Ukko kyllä pelekää sitäkään.

Ettekö usko ? No. Ukkopa kertaa mitä kauheuksia siellä tapahtuu. Toki ensin on pitäny käyvä silimälääkärillä. JA sehän ei satu. Eihän ? No. Sitten mennään leikkausosastolle. Taikka päiväkirurkiaan. Hieno nimi jota ei kannata säikähtää. Ihan normaalin osaston näkönen se on. Hoitaja ottaa vastaan ja kyselee kaikellaisia. Lääkkeistä sun muusta. Mittaa silimänpaineen. Hassu laite joka kutittaa silimäpallua. Ei satu. Sitten laitetaan tippoja. Ja semmonen hauska ryyni luomen päälle. Ei ees kutita. Ja sitten ootellaan. Lääkäriä. Saattaa kestää ku tässä kohti ylleesä iskee se smurffin laki. Eli ruokatuntiaika. Syö ne lääkärikki. Hih.

Sitte mennään. Leikkaushuoneeseen. Juu. Huone. Ei sali. Hiukan isompi ku normaali hammaslääkärin huone. Tuoliki on melekeen samallainen. Paitti että mukavempi istua. Laitetaan lissää tippoja. Puutumisjuttuja. SItten laitetaan semmonen kevyt lakana koko ropan päälle. Paitti sen leikattavn silimän. Luomet teipataan ylös ja alas. Ettei potilas rupia flirttaileen lääkärin kans. Hih. Tiijätte miks. Ja sitte jutellan hoitajien kans mukavia niin kauvan ku tohtori suvaittee saapua toimenpijettä suorittaan. Valamiiseen päytään niissanotusti. Tähän asti siis pääosassa on ollu ihan ja vaan hoitajat.

Sitte se itte leikkaus. Tohtori käskee tuijottaan valoja. Niitä on kolome kappaletta. Hiukan on suttusia mutta sehän johtuu siitä kaihista. Niitä kannattaaki seurata koko operaation ajan ku se on niinku elokuva. Välliin himmeempiä ja välliin kirkkaampia. Näkkyypä siinä valossa jonkin sortin leikkaustyökalun varjoki hetken aikaa. Mutta koko rosessin aikana ei tunnu yhtään mitään. Ei kipua. Ei kutinaa. Ei ees sitä kiristävvää tunnetta mistä lääkäri varottaa. Tai ainakaan Ukko ei moisia huomannu. Kertoo vaihtavansa jonkin kapselin. Ei reaktiota. Ja sitten valosou kirkastuu noin pari minnuuttia ennen lopetusta. Ja sillon tietää että leikkaus on onnistunu.

Ja se tunne kun lakana kiskotaan päältä ja tuoli nousee pystyyn. Kääntää katse ilimotustaululle ja huomaa että näkkee lukia kaiken sen pienenki tekstin. Eri värisiä kirjaimia. Muotoja. Ne värit kirkkauvessaan melekeen haistaa. On muuten sellanen kokemus jota pittää erittäin lämpimästi suositella. Toki silimälasit saattaa olla kauniit ja tyylikkäät. Varsinki rentikkäät. Mutta miettikää ny eloa iliman.Ei tartte miettiä jääkö puseroon kii. Ossuuko johonki nurkkaan. Tai ylipäätään se että pyssyykö ne tallessa. Kalliitkin ovat mokomat. Onko ne sen pelon arvoset ? Ni.

Peleko

21.11.2017 Yleinen

Tiistai. Huomenna silimäleikkaus. Jännittääkö ? Tässä kohtaa Ukko valehtelis jos väittäs ettei. Ja sammaan hengenvettoon sanotaan sitte seki että Ukko ei perimästä huolimatta oo pessimisti. Ukko tunnustaa sen että leikkaus voi mennä pieleen. Sen puolesta puhus vaikka se että Ukon hoitoja on jumalattoman hyvällä rosentilla saatu maaliin onnistuneesti. Eijjoo sisälle katkenneita neuloja eikä ihoreaktioita. Eijjoo ollu käänteishylyjintää. Että kai se jossain vaiheessa joku operaatio saattaa mennää nissanotusti persiilleen. Taikka kulukusilleen. Ihan kuinka vaan. Toki tässä kysseisessä leikkauksessa toivoo sitä satasen onnistumista. Ihan kokonaisen maaliman takia.

Onhan toki onnistumisrosenttii jottain kaheksankymmenen luokkaa mutta… Monneen kertaan puhuttu ja kirijotettu pääkoppa. Sen mysteereitä ei pysty tavallisen ihimisen käsittään. Ja jos se ny vaikka Ukon kohalla päättää että on syytä pikku pelekotillaan ni sitten on. Ja vaikka kuinka itteleen yrittää järkipuhetta ja tolokkua vääntää ni ei vaan auta. Ja kaiken huipuks varmaan vie sitten yöunetki. Paitti että oari yötä on jo ollu ihan semmosta ceeluokan pötköttelyä. Että ollaan jo reenattu. Uneton yö varmaan tulossa. Onni matkassa on toki se ettei tartte itte olla ratissa.

Niin. Peleko. Kammo. Kauhistus. Tunne. Selittämätön olotila. Pimmeys. Hämähäkit. Käärmeet. Julukinen tila. Sulettu tila. Monia on kammoja niinku kammoajiaki. Yksinkertasestihan se on vaan kuvitelma päässä jostain mahollisesti tapahtuvasta. Eikö niin ? Konkreettista tilannetta ei välttämättä ees tarvi ku pelko purasee terävillä hampaillaan. Tunne hiipii puseroon vaikkapa kun tietää että joutuu julukisesti essiintymään. Tai menemään paikkaan jossa on julumetusti sakkia. Taikka jopa hissi. Ylleisimåiä kammoja on vaikkapa korkiat paikat. JA uskokaa tai elekää ni käyminen ylleisessä vessassa.

Nii että jos Ukko ny hiukan kammoaa ja kauhistellee ja ehkä jopa pikkusen pelekää huomista operaatiota ni Ukkoki onki ihan normaali. Nii siis sen pelekäämisen suhteen. Koska se on kuitenkin ja vaan yks tunne muitten jouikossa. JA kuten on monneen kertaan tullu tojettua nii ei sinne pulloon niitä viiliksiä. Eihän ? Ei se tarkota millään muotua niitten väheksymistä vaan mahollisuutta parantaa olotillaa. Puhutaan niistä, Tuuvaan juluki. Vertaistuki on tässäki kohti hyvin tärkiää. Vain se joka pelekää sammaa asiaa ymmärtää sitä toista. Ees suunnilleen.  Siis. Puhu. Kuuntele. Ni.

 

Näkemisen riemu

20.11.2017 Yleinen

Jos ploki ois ku face ni se kyssyis mitä miettii hän ? Ja Ukko vastais seuraavasti. Ukko miettii keskiviikon silimäleikkausta. Mutta ei kauhulla. Vaan sillä kaikella mitä siitä seuraa. Mitä kaikkea Ukko näkkeekää taas hiukkasen paremmin. Kaikki pieniä juttuja. Värien eri sävyjä. Ehkä kenties jottai semmosta mitä ei aikasemmin oo ees huomannu. Tiijättehän te ? Te kun paremmilla silimillä maalimaa kattelette ? Vai katteletko ? Kulujetko kiireellä kaiken kauniin ohi sitä mitenkää huomioimatta ? Laput silimillä kohti seuraavaa pistettä. Päämäärättömästi. Töihin. Kauppaan. Kotio. Kiire. Kiire. Älytön hoppu ???

Miten ois seuraava ehotus. Jos vaikka huomenna lähtisitte vaikkapa sinne suuresti rakastamaanne tuunipaikkaan sanotaanko vaikka varttia normaalia aikasemmin ? Ja unohtasitte juoksemisen. Taikka autolla laskisitte sitä ajonoppeutta hiukkasen ja tutkisitte sitä ympäröivää maastoa hiukan eri lailla. Voi olla että löytyy jottai semmosta mitä ette ennen ookkaa huomanneet. Jottain pientä. Olematonta. Vaatimatonta. Mutta kaunista. Värikästä. Saattaa toki olla mustavalakostaki. Mutta se on elämän kirjo. Eikä sen tarvi olla ees mitenkään merkityksekäs. Se on voi olla puu. Seinä. Kynttilä akkunassa. Taikka iloset kasvot.

Nii. Nykymaalima on menny niin kiireiseksi ettei ehitä ennää nauttimaan ympäröivästä kauneuvesta. Tuntuu että hajetaan vaan vikoja. Asioita joista valittaa. Epäkohtia. Ei Ukko ny kuitenkaan käske hymmyilemmään koko aikaa. Ei. Mutta ees joskus. Voisitte aamusella ottaa naulakosta sen positiivisuustakin matkalle. Laittakaa se negahuppari vaikka pyykkikorriin. Nykäskää korvienne peitoks se iloisen värinen pipo tai hattu vai mikä lie. Se mikä tekkee mielen hväks. Naurattaa. Ottakaa sieltä lipaston laatikosta vaikka eriparilapaset kouraan. Ja kattokaa siellä ratikassa taikka koomisessa länsimetrossa ihimisten ilimeitä. Hih.

Että semmosia Ukko miettii. Keskiviikkona nähhään. Toivottavasti paremmin. Jos siitä jottain nekatiivista hakis ni kortisooni siirtyy sotkeen viikolloppua. Ku normisti piikki olis keskiviikkona vaan ny väistyy perjantaille. Että kortisooni assuu sitten Ukon ropassa pe. Ja la. Elikkäs nukutaan sitten ens viikolla. Nuorenahan se ois ollu ihan ku nappi takaraivoon mutta ny. Pittää varmaan vierailla kirppiksillä. Taikka tuijottaa telekkaria. Taikka olla pirteenä ja tekemättä yhtään mittää. Ku eijjoo pakko. Koska eläke. Ni.

 

Kola

19.11.2017 Yleinen

Juuh. Ponjovi laulaa että nostakaa käjet pystyyn. Tarkottaa varmaan tuossa laulussa että hipat alkaa ja meno paranee. Sitä nuoruuven intua hypätä ja juhulia. Nauttia elämästä niinku huomista ei koskaan tulis. Tavallaa muuten just sitä mitä ihimisen lapsen pittäiski toteuttaa. Miks murehtia semmosta mitä eijjoo vielä käsissä. Ihan sama ku että murehtis menneitä. Kummallekkaa ku ei vaan voi mittää. Ei ennää eikä vielä. Toki se että miten sitä tätä päivää juhulii ni on oma juttusa. Keinotekosten piristeitten käyttö ny on hiukka kysseenalasta. Ukko muistaa toki alakomahoolinhuurusia iltoja mutta myös ikävän jäläkeisiä aamuja. Mutta kukin tavallaa.

Nii. Jos ihan hiukan vyssiikkaa. Unta. Voi poijat että on riittäny. Taas semmonen kaheksan tunnin yö. Sikiunessa. Ny on joko lääkitys kohillaan. Tai sitten taivaanappaleet on oikeissa kulumissa. Mutta ennen ku kukkaa luulee että Ukko moittis moista ni stop. Tykkänään. Ukko nauttii lissääntyneestä levosta. Ku tietää että parin päivön päästä iskee taas kortisooni. Ja keskiviikon silimäleikkaus. Joka taas tietää kieltoa löylytellä. Joka taas tietää sitä ettei oo tarvittavan rento nukkumaanmennessä. Pelekkä suihkku ei roppaa helli samalla tavalla. Alakuunkaan. Juu. Voihan sen hanan kääntää asentoon kuuma mutta sillon pallaa vaan nahka eikä ressi ropasta.

Miten ois kelitietote ? Ukon tiluksilla on kuulkaas lunta. Sanosko jotta riittävästi. Sevverran että Ukkoki sai kunnian ottaa lumikolan kouriinsa ja pukkailla enimpiä pihan perälle. Kyllä. Ukko. Ihan itte. Ja kas kummaa roppa ei laittanu ees hanttiin. Eikä pumppu. Että näin ihan minimaalisella kokemuksella verrattuna viime talaveen ni Ukko vaikuttas olevan paremassa hapessa. Tai sitten lääkitys on paremmalla tolalla. Varmaan jäläkimmäinen. Ukko ku ei suurenmmin harrastanyu kesän aikana reenaamista. Laiska ku on. Patalaiska. Akalta löytys varmaan vielä parempi kuvvaus. Kysykää. Hih.

Vaan siinähän se taas hujahti yks sunnuntai. Ukko on ainaki levähtäny. Ja kohta taas saunonu. Ihan varastoon pittää löylytrellä. Mutta mitä sitä ei silimiesä etteen tekis. Ukko ei malttas oottaa sitä hetkiä keskiviikkona ku lääkäri kyssyy että mitä näkkyy… Värejä. Valoja. Varjoja. Ni.

Lepopäivä

18.11.2017 Yleinen

Oikeen luettu. Eikä oo ees sunnuntai. Mutta. Lyhyt kertaus.Iltaykstoista peiton alle. Herräys tuossa seittemän korvilla. Eli kaheksan tuntia. Aamukahavit ja lääkkeet. Hetkeks takas sängynpohojalle. Juu. Uni tuli. Kolome ja puoli tuntia kestävä. Kai se on sitä kortisoonin jläkeistä univelekaa. Eipä tarvinnu nukkua päikkäreitä. Vaikkei oo juurikaan ollu virtaa muutakaa. Snuukkeria töllöstä. Sitten evästä. Ja vutista. Töllöstä tietty. Luulitteko Ukon itte pelanneen ? Ei ennää vuosiin. Vaikka sekkää mittää pellaamista ollu. Pelekkää epätoivosta pallon perässä juoksua. Lahajakkaammat koski jopa pelivälineeseenki. Ukko vaan katteli sivusta.

Että ku suurin osa päivää on menny nukkuessa ni eipä juuri oo hirveesti raportoitavvaa. Olotila on ihan muuten oojakoo. Paitti että väsyttää. Kai seki saattaa olla oire jostain. Tiijä tuosta. Ressiä ei moisesta ainakaan kannata ottaa. Eikä kalenterissa ollu menojakkaa ni sou vot. Jospa se oliki vaan yks taistelu jossa tuli pikkusen nokkii mutta suuri sota on pahasti kesken ja siinä Ukko on kyllä voiton puolella. Lujasti. Ihan niinku lontoo on punanen. Taas ja yhä. Sannoo ne loskanvalakoset mitä lystäävät. Sisäpiirin juttu. Liittyy jalakapalloon. Hih.

Mutta yks on taas joukosta poissa. Aaceedeeceen kitaristi heitti lusikan nurkkaan. Kitaristi. Kymmenen vuotta kärsi tementtiaa ja nyt on päässy pois. Lepo hälle ja kevyet mullat. Se on tuo muistivaiva aikas vihulainen. Ukko ei vaihtas syöpää moiseen. Eijjoo semmosia rahoja kellään tarjota. Varsinkaan jos kysseinen vaiva tullee siinä elämänkaaren kohassa että vysiikka vielä pellaa. Ei. Koskaan. Kellekkää. Toivo. Moista. Ei. Ja täasä on hyvä esimerkki siitä kuinka avuton tämä nykylääketiede oikiasti on. Sytämiä ja vaikka mitä elimiä vaihetaan ja korjataa mutta ku vikaa on aivolohkossa ni eipä vaan apu osu oikiaan osotteeseeen. Ajatuslaitosta ei vaan vaiheta.

Että näin. Paketoijaan homma ny sillee että te otatte sormenne ja napsautatta massiinat kii. Vietetään sitä aikaa ny niitten rakkaitten kans. Se muisti ku saattaa loppua millon vaan. Hankitaan niitä kauniita kokemuksia joita ainakin ne toiset voi sitten muistella. Ukko siirtyy ulukopuolelle ja taitaa houkutella Akan saunaa. Mitä luulette ? Lähteekö ? Ni.

 

Myrkkyvappaa…

17.11.2017 Yleinen

Perijantai. Eikä oo riemulla rajjaa ku on päästään vajjaa. Hih. Sentäs kuitenkaan. Tai no jos ihan vähän. Tai jos se onki niinku savolaisten kans että vastuu on kuulijalla. Toki tässä tappauksessa lukijalla. No. Yö meni silleen yhtään kehumatta oikeen mainioissa unissa. Reippaat kuus tuntia. Ja ku heräs siinä kuuven jäläkeen nin oli pirtiähkö ku västäräkki, Tai joku siivekäs. Ainaki nisäkäs. No. Akka siitä töihin ja Ukko tuijottelleen kellua. Ku ei täällä periveriassa mikkää paikka oo auki ennen kymmentä. Kaikki ei ees sillon. Ni johan siinä ehti muutaman pannullisen tuhota kahavia ja ottaa yhen tai kuus pilleriä.

Keli. Loska. Märkää. Räntää. Voitte siis arvailla millainen oli ajokeli. Rauhallisesti keskellä tietä etiäpäin. Vauhti ei alakuunkaan sitä mitä etelän vetelät ajelee ympäri vuotta. Tullee taivaalta tien pintaan mitä vaan. Juu. Ja ku tuo märkä valakonen moska taivaalta suli melekeen sammaa vauhtia ni eipä sitä oo kertyny niin palijoo että ois aurausautua näkyny. Eijjoo vieläkää. Vaan mikäs siinä. Kiirettä ku eijjoo näin eläkkeellä. Kyllä sitä ehtii savukalasa ja muut linat ostaa pikkasen myöhemminki. Voi vaikka ootellessa juuva munkkikahavit. Piirakkaa ei ollu tarijolla. Mutta taas yks rottinkituoli löyty. Kaikkia sitä toiset heittääki. Siis pois.

Vaan. Kyliltä kotia. Nukkumaan. Ja sai semmosen ison kissapoijan kainaloon. Oli kuulkaas hellyvenkipiä. Ja tillavievä. Onneks Ukko kerkes ensin asettua ku tankki pomppas kylen kautta viereen. Tämä Tupuherra ku on talon suurin kolli. Siis kissa. Ja kooltaan. Plus painoltaan. Unohtamatta pittuutta. Toki siis Ukon jäläkeen. Mutta jos tuo otus ois ollu sängyssä ennen Ukkoa ni aika moinen houtiini ois saanu olla että ois viereen päässy asettuun. Vaan tuli se uni niinki. Ja muuten aika liukkaasti. Kortisooni on siis taas hetkeks mennyttä aikaa. Eikä niinku monesti on sanottu oo yhtään ikävä. Hyvä lääke. Huono sivukaveri.

Mutta. Ny emmertaalin pariin. Sauna jo käyty ku Akalla on tyttöjen ilta. Pääsee tuokin joskus tuulettuun Ukon seurasta. Ukko saa pölyttyä illan yksikseen. Saattaa toki tuulettaa ainakin korvakäytäviä vinnyylilevyjen sulosoinnuilla. Hiukkasen toki ehkä normaalia suuremmalla vollyymillä. Hih. Kissat pakenee ommiin nurkkiisa. Eivät ymmärrä kasaripopin päälle juurikaan. Mutta kukin tyylillää. Ukko ottaa illan silleen lepposasti. Iliman kortisoonia tai muita myrkkyjä. Rennosti. Ni.

Unettomuutta

16.11.2017 Yleinen

Juu. Yö meni valavoessa. Kortisooni. Hyvä on lääke. Tosin Ukolla eijjoo siitä mittää tojistetta. Ainoa näkyvä vaikutus on se ettei nuku. Ei koko yönä. Kello kolome kahavilla. Luitte oikeen. Intternetistä rillit huurussa. Siis se kotimainen seisova koomikko joka kiertää ruokapaikkoja. Rillejä. Syö kaikemmaaliman herkkuannoksia. Ja Ukko valavoo. Eikä millää tuu uni. Eikä ees näläkä. Vaikka kuinka herra mättää naamaasa makkaraperunoita. Ja lihapiirakoita. Ja kaikellaisia talon pesiaaleja. Kaloripommeja. Rasvaa. Nam. Mutta ei. Ukko vaan haaveilee unesta. Lämpimästä petistä. Akan vieressä. Alakaa mennee väkisinmakkuuki lieväksi rikokseksi tämän rinnalla.

No. Jospa ens yönä. Huomenna ei ainakaa tartte napsia myrkkyjä. Eikä oo mihinkää menoja. Tännää oli just pahimmillee päikkäriaikaan kokkous. Taikka ei se juuri Ukkoa kosketellu. Syöpäyhistys. Ukko kävi tutustumassa toimintaa. Ja mikä ettei. Johan tuota viis vuotta on oltu kotona iliman minkäällaista kontaktia moisiin systeemeihin. Ja kun näitä on annettu rajallinen määrä ni kai sitä vois jo jottain käytännön juttua olla takas antamassa. Vaikka ihan vaan paikallisesti. Toivoo vaan että mukana ois oikiasti jo nuorempaaki sakkia. Ukko tais olla reippaasti nuorin ainaki tän päivän porukassa.

Mutta oli pikkunen hopeareunus päivässä. Päikkärit. Tunti. Noin. Ei suurta piristystä mutta toivo ellää. Jos Ukko ei ookkaan unohtanu nukkumisen jaloa taitoa. Että roppa ymmärtää mitä pittää tehä ku ollaan vaakatasossa ja laitetaan näköluukut kii. Sillon sammutettaan se vähänenki aivotoiminta. Levätään. Vaikka takana ois kolomekytäkuus valavottua tuntia. Taikka kaks. Että roppa on ollu piolokian tunnilla onneks jollain tappaa herreillä ja kuunnellu vaikkei Ukko moista toimintaa ookkaa teheny. Että se on jossain tuolla luuytimessä. Nuku poika nuku. Että vaikka siellä tunnilla opetettiin ruokailemisen tärkeyttä ni kyllä se lepokin on.

No kissat sitte ainaki nukkuu. Yks iso poika jopa sevverran että oli noin nelijän metrin päässä ruokakupista ku oli tarjoilu menossa. Ukko kävi ovella ja akkunalla kaveria kuttumasa ennen ku huomas pojan sohovalla. Ei reakoinu mitenkää ruokailuun. Katteli vaan hassun näkösenä Ukkoa. Piti kaapata sylliin ja kantaa kupin viereen. Meinas mokoma vielä hanttii laittaa. Pitäskö moisesta jo olla huolissaa ? On Ukko jo huomannu ettei hällä oo ennää näkö ja kuulo muutenkaa kohillaa… Mutta että ei reakoinu ennää hajuaistikaa. Perhana näitte ihanuuksien kans. Mutta ku ilimankaa ei ois tullu toimeen. On ne ollu iso apu arkisessa tauvin nujertamisessa. Ni.

PS. Teksti oli järjestyksessää numero yksyksyksyks. Aika mones.

 

Jäätä piikkiä ja älppäreitä

15.11.2017 Yleinen

Piikkikeskiviikko. Muistutus ittelle että ens viikolla ei näihin aikoihin olla toipumassa piikistä. Vaan silimän leikkauksesta. Mutta missä ? Jos se Akka ny saakin tarpeekseen ku Ukon näkö paranee. Tai jottai höpöjä. Ukon ulukonäkö millää kaihioperaatiolla parane. Ei se lääkäri mikkää taikuri oo. Hih. Mutta aamuun. Epäselevien olosuhteitten jäläkeen on kai nukuttu. Ukko ei ihan satavarmaks sano että ois kovin makiat unet olleet. Mutta ottaen huomioon olosuhteet ja terveyventilan ni jokkainen tunti kai on hyvästä. Ku eessä on semmoset parikolome vuorokautta ihan varmasti vajjaita unia. Kiitos jo etukättee. Kortisooni.

No. Ison kirkon reissu oliki sitten hiukan spesiaali. Akka oli mukana. Ja peräkärry. Sohova ja nojatuoli lähti mukkaa. Akan tyttö oli vastaanottaja. Vaan oli semmonen varovan sorttinen matka. Luikasta. Ja jottei matka muutenkaa ois ollu semmonen miellyttävä ni huoltoasematankilla oli sitten seuraava yllätys. Ukko oli perijantana samassa paikassa tankannu. Hinta oli vaan ihan pikkusen pompsahtanu. Juu. Ykstoista senttiä. Ykkönen ja ykkönen. Pari senttiä ny vielä ehkä menis. Mutta… Ei herttinen sentään. Ja ku se sama kaava jatku vielä muillaki asemilla. Ei toki oo tietoo onko nosto ollu saman kokonen mutta ei ollu halapaa sielläkää.

No. Onneks pääsi sitten sairaalaan halapaa kahavia juomaa. Hih. Jotenki tuntuu että siellä rahatettaan sairailla mutta olokoon. Yks kuppi riittää moista kultaa mainiosti. Piikille mars. Ja varmistus eilisiin höpinihin vesirokosta. Ukon veressä on vasta-aineita. Kiitos sen nimettömän ja kotimaattoman luovuttajan.Tai kai sillä nimi ja maa on mutta Ukolle ei kerrota moisia tietoja. Ei tainnu kertua hoitohenkilökunta onko se mies tai nainen. Tai joku muu viijestäkymmenestä muusta sukupuolesta. Tai siis väitetystä. Hih. Hulluja on joka lähtöön. Vaan ei siitä sen enempää. Luulkoon kukin mitä haluvaa. Se ei tee asiasta faktaa.

Kotimatka. Ei niin luikas. Mutta sen verran myöhä kottiutuminen että ei ehtiny päikkäreille. Eikä syömään. Koska sängyn kanto ja emmertaali. Nii. Isolta kirkolta mamman nurkista pois moottoroitu peti. Se on ajalta jollo Ukko oli aika palijon huonommassa kunnossa. Ja hyvän tukiverkon loistavalla avustuksella hankittiin sänky jossa nousee molemmat päät. Siis tyynyosa. Ja koivet saa melekeen kattua kohti. Makia peli. Ja arvokas. Nii. Se on kannettu vinttiin. Just ennen emmertaalia nu ei ehtiny murkinoimaan. Ja sen jäläkeen ei kannata. Ku täys maha ja sauna kuumuus on hiukka ikävä yhistelmä.

Vaan yks juttu vielä. Akka pallautti kärryn ku Ukko tuijotti parasta teeveeviihettä. Kävi samalla postissa ku Ukolle tuli paketti. Älpeelevyjä. Jippii ja jee. Ja hurraa. Oli semmosia aarteita taas että nupit kaakkoo ja korvat nauttii. Kyllä se vaan on kerta toisesa jäläkeen ja kyllästymiseen asti vaan sanottava että kultain kaheksankytluku. Paras musa. Ihan ja ehottomasti. Levy pyörii ja jalaka vipattaa. Akka istuu jo lauteilla ni kai se pitäs malttaa ottaa ja poistua takavasemmalle. Ihan iliman viisauksia. Ni.

Rokoton

14.11.2017 Yleinen

Pieni hetki. Tossa on a. Ja tossa k. Eli alotettaan. Ja ennenku luette yhtään pitempää ni varotuksen sana. Tännää saattaa olla normaalia enemmän kirjotusvirheitä. Alakaa Ukon oikia silimä ny viikkua ennen leikkausta ihan oikiasti olla operaation tarpeessa. Sumua on ku sillä kuulusalla sillalla siellä jossaki lontoonkielisellä aluveella. Tiijätte varmaan. Ukon muistilohkoista löytyy tunne joka ny siis toistuu. Tsuumaillan ja pijetään toista silimää kii jotta vois ees kuvitella näkeväs paremmin. Paino sanalla kuvittellee. Mutta nou hätä. Viikon päästä tarkalleen tässä istuu jo huomattavasti paremmin näkevä vanahus. Siis. Jos kaikki sujjuu hyvin.

Vaan otetaampa ihan aamusta. Unia oli jokseenki riittävästi. Herräys toki hiukan turhan aikasin ku oli meno piikille. Siis verikokkeisiin. Se alakaa taas sujumaan ku vasemmalla puolen roppaa roikkuva käsivarreks moitittu ruumiinosa suonineen on alakanu olleen yhä enenevässä määrin yhteistyökykynen. Ei ennää kiusallista suonen hakua. Ei ylimääräsiä pistoksia hauikseen. Vain kevyt painallus ja koeputki on määräänsä täys. Ja kivuttomasti. Valamiina rosessointiin. Josta tuliki mielen syrjään. Ukolta otettiin viime viikolla jottai vasta-aine tai semmosia kokkeita vesirokon varalta. Ja ny näyttäs että se nimetön luovuttaja on jo sairastanu moisen. Siis ei rokotetta. Jes.

Samalla reissulla tuli sitten huolehittua kierrättämisestä. Vanahat kaijuttimet lähti. Ja parraat päiväsä nähäny työpöytä. Siellä ne oottaa jäteasemalla noutajaasa parempiin tehtäviin. Ukko ei ny moisesta aijo pittää saarnaa mutta muistuttaa tässä että vain oikiat jäteasemat ja kaatopaikat on ne paikat mihin viijään vanahat romut. Niitä ei saa jättää mihinkään tienposkeen eikä luoja parakkoon mihinkään mettään. Perusjätteen vieminen on ainakin näillä levveyksillä ilimasta. Että ei se oo rahasta kii. Laiskuutta ? Tyhymyyttä ? Välinpitämättömyyttä ? Ilikeyttä ? Vanahan ajan selekäsauna ois taas paikallaan moisille roskaajille.

Vaan siinä. Tavaran kierrättämisestä vielä sevverran että tuossa pihassa on peräkärry. Siellä on sohova ja nojatuoli joita Ukko ja Akka ei tarvi. Ne lähtee huomenna isolle kirkolle. Akan tytölle. Että jos on ylimäärästä tavaraa ni kannattaa aina kysyä jos joku muu tarvii. Ja ku samalla reissulla voi hakia jottai mitä itte tarvii. Tässä tappauksessa kyytiin ainakin toivottavasti laitetaan moottorisänky. Ukon. Toki kunto ei sitä vaaji just ny mutta kuka tietää. Vaan sitä ei tartte ny murehtia. Eikä huomenna. Muistakaa laulu. Don’t worry be happy. Elämä on silleen palijon helepompaa. Ni.

 

Hilijasta…

13.11.2017 Yleinen

Maanantai-ilta. Akka töissä. Kissojen ruoka-aikaan vielä tovi. Emmertaalikaa ei o ihan heti alakamassa. Mussiikkilaite istuu hilijaa pöyvällään. Ainua ääni on seinäkellon sähkönen rohina. Hyvä hetki siis istathtaa uuvelleentekoreeratun työpöyvän ääreen. Jalakoja ei tosin voi nostaa rahille ku talon kissaparantaja istuu siinä. Istuu ja tuijottaa. On vailla joko ruokaa taikka kaveria nukkumaan. Joko tai ni aikasessa on. Ukko nauttii ny tovin ihan vaan hipihilijasuuvesta. Siitä luksuselementistä joka on jokkaisen elämässä mutta suurin osa ei sitä kuule. Tai ees yritä kuunnella.

Niin. Mussiikki on hyvvää terapiaa. Puhuminen ja kuunteleminen toimii kans. Mutta kuinka moni oikiasti ottaa joskus hetken ihan vaan ittesä kans ja on vaan. Kuuntelee vaikkei mittää kuunneltavvaa oo. Sitä hilijasuuven mystiikkaa joka laittaa aivoja uusiin kuosiin. Kehittää mielikuvitusta. Järjestää asioita niitten oikeille paikoille. Oikeisiin mittasuhteisiin. Purkaa arkea ja siitä koituvia murheita ommiin lokeroihin. Suuret murheet kutistuvat. Isot asia ei tunnukkaa niin isolta. Elämä yksinkertastuu. Ajatus on tottuutta ihimeellisempää. Ja tarkemmin aateltuna vain ajatukset on tärkeitä. Vai ?

Ajatuksista… Nyt täytyy sanua että ajatukset on hiukka levällään. Mikä saa ihimisen tappamaan omaa jäläkikasvua ? Kästtämätöntä. Ukko toivottaa voimia lapsen ommaisille. Muuta ei kai voi sanua… Uskomatonta. Tätä ei voi mikkää järki tai viisaus selittää. Onneks ei ees nykylääketieje voi mennä toisen päähän ja tarkistaa liitoksia. Toki kaikki ei voi olla kohillaan tämmöstä tekua tehessä. Ja yhtä asiaa Ukko ny ihan oikiasti toivoo… Että kysseessä ei ois mikkää maahanmuuttaja ettei tuu mittää siihen liittyvää polemiikkia. Tämä ei oo sitä ansainnu. Perhe on menettäny kolomevuotiaan elämänalun ja siinä on turhaa alakaa jeesusteleen. Keskityttää surruun.

Suru. Juu. Eilen oli isänpäivä. Ukko piti hiukkasen asian tiimoilta matalampaa rohviilia ku oma isä on ollu tuolla yläkerrassa jo jonku tovin. Ja vaikka ei kunnolla ehittykkää tutustua ni oli se kuiten lähinnä sitä ihan oikiaa issää joka Ukolla ois ollu. Ikävää sanua että melekeen. Aina ku se nimi paperissa ei riitä siihen tiettyyn rooliin. Ei isäks. Eikä äitiks. Tai ylipäätään vanhemmaks. Ukko on kyllä tottunu siihen että elämä sujjuu miten sujjuu on siinä isä tai ei. Omia valintoja. Omia virheitä. Omia onnistumisia. Ite. Ni.