Selaat arkistoa kohteelle pyhitys.

Hengellinen vanhemmuus

30.11.2017 Raamatusta

Millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville? Millaisia Jumalan lapsia kasvaa tämän päivän lapsista ja nuorista? Miten minä voisin olla rohkaisemassa heitä luottamaan Jumalaan, joka auttaa kaikissa elämäntilanteissa? Millaisen merkin minä jätän lähimmäisteni mieliin kristillisyydestä? Toiminko rakkauden lain mukaan, vai muistetaanko minut kritisoivana ja negatiivisena persoonana, joka keskittyy virheisiin? Ymmärränkö todella, että ei vain sanani, vaan tekoni ja asenteeni paljastavat millainen minä todella olen? En tahdo vain puhua kauniisti ja tehdä toista, vaan tahdon niiden olevan samassa linjassa. Silloin nuorempi sukupolvikin voi nähdä, miten voi kasvaa vahvaksi Jumalan ihmiseksi, joka ei elä kompromississa maailman arvojen kanssa, vaan vahvistuu jatkuvasti uskossa Isään, jonka tahto on aina meidän parhaaksemme.

2 kirje Timoteukselle 3:10-13

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, jotka tulivat osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi, mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessaan yhä pitemmälle, eksyttäen ja eksyen.

On tärkeää muistaa, että meidän tänä päivänä on vaikea samaistua tähän tilanteeseen, josta Paavali kirjoittaa rakkaalle työtoverilleen, koska sinne on pitkä aika. On syytä muistaa, että kristityt olivat kuin kirosana tuohon aikaan hengelliselle eliitille, siis fariseuksille, jotka eivät voineet suvaita, että kristityt julistivat avoimesti, että Jeesus on ylösnoussut kuningas. Heille se oli jumalanpilkkaa, koska he eivät nähneet evankeliumista loistavaa valoa. Tämä on syy, miksi Paavalia ja myös Timoteusta vainottiin, siksi oli erityisen tärkeää, että Timoteus Paavalin hengellisenä poikana, joka tuli johtamaan Paavalin kuoleman jälkeen isoa uskovien massaa, näki omin silmin, miten Paavali toimi, kohdatessaan vainoa.

Apostolien teot kertoo hyvin selkeällä tavalla, miten paljon, esimerkiksi Paavali, kohtasi vainoa. Vihollisen yksi päämäärä oli tietenkin saada uskovat pelkäämään ja mukautumaan juutalaisuuteen ja hylkäämään uskon Jeesukseen syntien sovittajana ja palata uskonnollisuuteen. Siksi on niin tärkeää myös meille, että näemme Raamatusta, miten apostolit kohtasivat vastustusta, mutta eivät koskaan luovuttaneet ja antaneet periksi. He olivat saaneet tehtävän itseltään Jeesukselta, olla hänen todistajiaan! Ja kun apostolit opetuslapseuttivat uusia uskovia, kristinusko pääsi leviämään ja kasvoi vahvoja hengellisiä lapsia. Juuri tämän prosessin takia, jonka kautta Kristuksen universaali seurakunta kasvaa edelleenkin, on erityisen tärkeää sisäistää, miten voimme kasvaa vahvoiksi Jumalan lapsiksi ja kasvaa palvelevassa johtajuudessa. Tarvitaan todella kipeästi hengellistä vanhemmuutta, joka tuo turvaa kasvaa Jumalan armossa.

2 Tim. 3:10

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita tuli osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Hengellinen vanhemmuus alkaa siitä, että meillä on joku tai joitakin, jotka seuraavat elämäämme. Meidän ei tarvitse olla nimettyjä pastoreita tai seurakunnan työmuodon vetäjiä saadaksemme tällaisen tehtävän. Se kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Jos ymmärtäisimme tämän, se antaisi turvan vastauskontuulleille päästä helpommin sisään Jumalan perheeseen.

Miten hengellinen vanhemmuus sitten näkyy? Voimme kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa ja sen soveltamisessa jatkuvasti koko elämämme ajan. Voimme opettaa lähimmäisiämme keskustellessamme kasvotusten vaikka kahvilassa, kertomalla miten itse olemme kohdanneet erilaisia hankalia tilanteita elämässämme ja miten Herra on auttanut niiden yli, vaikkei se helpolta tuntunutkaan juuri sillä hetkellä. Silloin tuo ystävä saa toivoa, nähdessään kuinka Jumala auttaa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.

Elämä. Se kertoo meistä enemmän kuin kauniit sanamme, jos ne eivät ole samassa linjassa. Se paljastaa, kuka elämäämme johtaa. Ajattelu. Saako Jumalan Sana pyhittää sitä jatkuvasti? Millaisia ajatuksia viljelemme, annammeko synnin, murheiden ja ahdistuksen viedä meidät näköalattomuuteen, jossa maailma kaatuu päällemme, vai opimmeko pikku hiljaa näkemään tilanteet Jumalan näkökulmasta? Usko. Saako usko ja luottamus Jumalan lupauksiin meidät anomaan ja unelmoimaan suuria vai tyydymmekö tavanomaiseen?

Pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Ovatko ne saaneet pikku hiljaa kasvaa elämässämme? Kun kohtaamme tilanteita auton ratissa tai missä tahansa, jossa normaalisti hermostumme helposti, voimme pyytää Isältä, että hän auttaisi meitä hillitsemään kielemme. Voimme siunata ihmisiä, jotka saavat meidät hiiltymisen partaalle. Se on Jumalan tapa toimia. Mietipä hetki. Olisimmeko me valinneet antaa oman poikamme kuolemaan vihollistemme edestä? Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoi antaa mahdollisuuden pelastukseen kaikille, vaikka hän tiesi, etteivät kaikki ihmiset tule hyväksymään Jeesusta elämänsä Herrakseen.

Huomaa myös, että Paavali kertoi Hengen hedelmän kasvaneen juuri vainoissa ja ahdistuksissa. Hän piti loppuun asti kiitollisen asenteen. Siinä on meille kaikille opeteltavaa! Jos edellä mainitut ominaisuudet tuntuivat sinusta raskailta ja hankalalta saavuttaa, muista, ettet ole yksin. Jumala tahtoo auttaa meitä, jotka olemme heikkoja itsessämme. Hän ei vaadi jatkuvasti meitä, vaan opettaa elämäntilanteiden kautta nöyryyttä, jos vain hyväksymme sen, emmekä anna kaunalle ja katkeruudelle sijaa sydämissämme. Kyse on asenteesta, sitä tullaan kasvattamaan, jos antaudumme Jumalan pyhitysprosessiin.

Tämä blogikirjoitus jää tällä kertaa viimeiseksi osaltani vuonna 2017. Palaan asiaan ensi vuoden puolella. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja siunausta elämääsi. Jumala siunatkoon sinun joulusi :D

Vapaudesta ja rajoista

2.11.2017 Raamatusta

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Syyllisyydestä

19.10.2017 Raamatusta

Kun mietin, mistä kirjoittaisin tällä viikolla blogiin, mieleen nousi vahvasti ajatus siitä, miten Jumalan lapsetkin kamppailevat heikon itsetunnon, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Olen elänyt näitä vaiheita itsekin elämäni aikana. Paholainen on tullut valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan, hän on syyttäjä. Mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän jokaiselle omalleen, uskommeko sen todella myös omalle kohdallemme? Monen on helpompi uskoa, että toiset voivat vastaanottaa Jumalan mielisuosion puhtaasta armosta, mutta omalle kohdalla se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, kun ”minä olen niin likainen”. On täysin mahdotonta elää uskovan elämää omassa voimassa, omien hyvien tekojen kautta. Jeesus teki kaiken puolestamme, miksi meidän on niin hankala se hyväksyä? Yksi syy voi olla se, että se ei tunnu järkevältä. Elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki pitää ansaita. Työelämässä se toki päteekin, mutta sitten kun pyrimme soveltamaan sitä hengellisessä elämässämme, siitä tulee erittäin raskasta. Siksi Herra tahtoo opettaa jokaiselle lapselleen henkilökohtaisesti, kuinka paljon hän rakastaa meitä!

Mieleeni nousi kaksi kohtausta. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Vanhan liiton aikana ja on profeetallinen, tutkitaanpa Jesajan näkyä. Jaamme sen kahteen osaan.

Jesaja 6:1-4

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

Huomaatko latauksen näissä jakeissa? Minulle avainjae on jae kolme: ”He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Miksi? Se kuvastaa sitä pyhyyden suuruutta, jonka serafit kokivat ja ilmaisivat. Jumala on kaiken yläpuolella, siksi ihminenkin pysähtyy hänen pyhyytensä edessä haukkomaan henkeään. Mikään ei vedä vertoja meidän Jumalallemme. Tästä johtuen Jesajan reaktio on voimakas:

Jesaja 6:5-7

Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Jos joku irrottaa yhden jakeen asiayhteydestään, tarkoitan, että sanoo, että ”niin, kyllä minä tiedän, että olen saastainen, niin likainen, etten voi enää kelvata Jumalalle” ja jää tähän epätoivoon, tulee sielunvihollinen säestämään ja kehottaa luovuttamaan. Sen sijaan meidän täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa, että luemme aina koko asiayhteyden, jotta ymmärrämme mitä Jumala sen kautta tahtoo meille sanoa. Silloin emme lue väärin Raamattua, vaan rakennumme uskossa!

Sitten asiaan: Jumalan pyhyyden läsnäolossa voimme tunnistaa, että meillä on syytä tehdä parannus synneistämme, jotka vaivaat aidosti sydäntämme. Mutta sen jälkeen me saamme kokea Jumalan valtavan ihanan armon, joka kuuluu meille Jeesuksen tähden! Tarkoitin näitä jakeita profeetallisina, nimittäin minun mielestäni tässä syyllisyyden poisottamisella viitataan suoraan Jeesuksen täydelliseen uhriin ja siitä saatavaan puhtauteen. Mikä seuraus siitä on? Emme enää kuuntele syyttäjää, paholaista, vaan opettelemme käyttäytymään oikein suhteessa pysyvään vapauteemme. Jumala tahtoo puhdistaa meidät syyllisyydestä, joka tuottaa häpeää, koska näiden kautta vihollisemme yrittää saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi jo syyllisyytemme, alamme kokemaan Jumalan rakkauden aivan uudella tavalla. Silloin meistä kasvaa terveitä Jumalan lapsia, jotka eivät keskity virheisiinsä, vaan muistavat keitä olemme Kristuksessa. Mitä tapahtuu, kun olemme kokeneet Jumalan hyvyyden ja anteeksiannon voiman? Terve Jumalan pelko. Se varjelee meidän askeleemme, kun kuljemme uskossa eteenpäin.

Johannes 8:4-7

”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?” Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.”

Ehkemme ole tehneet aviorikosta, mutta tunnemme, kuinka synti vangitsee meitä ja koemme syyllisyyttä. Fariseukset syyttivät ja lain mukaan tilanne oli selkeä, mutta kun Jeesus vastasi syyttäjille, heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä heidän omista synneistään. Kenelläkään ihmisellä ei ole pokkaa sanoa, ettei koskaan olisi loukannut ihmisiä ja Jumalaa.

Johannes 8:10-11

Jeesus suoristautui ja kysyi: ”Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä lyhyt dialogi on erittäin tärkeä, meille, kun tuskailemme oman lihallisuutemme kanssa. Jeesus tahtoi saada naisen ymmärtämään, että kaikki syyttäjät ovat poissa, julistamaan sen ääneen. Miksi? Koska sanoissa on voimaa. Kun nainen palasi kotiinsa, voin kuvitella tilanteen, jossa hän miettii tapahtunutta ja kysyy itseltään: missä ovat syyttäjäni? Ei missään, he ovat poissa! Mikä seuraus tällä syyllisyyden poistamisella on? Se, että Jumalan armo saa aikaan sydämen muutoksen. Aivan yhtä tärkeää on muistaa, että ainut, joka olisi voinut kivittää tämän naisen, samoin meidät, jos olisimme hänen sijassaan olleet, olisi Jeesus. Hän oli synnitön.

Sen sijaan Jeesus sanoo valtavan parantavat sanat: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Ennen kuin voi odottaa hyviä hedelmiä, täytyy kylvää oikeita siemeniä. Kun Jumala tahtoo saada meidät kasvamaan uskossa, hän rohkaisee meitä. Hän ravitsee meitä läsnäolossaan, kun vietämme aikaa rukoillen ja tutkien Sanaa, soveltaen sitä päivittäin. Silloin Isä iloitsee siitä, ettei hänen armonsa mennyt hukkaan kohdallamme, vaan sai aikaan pysyvän muutoksen. Emme koskaan pääse täydelliseen synnittömyyteen eläessämme maan päällä, mutta Pyhän Hengen voiman avulla voimme kasvaa pyhityksessä, muuttuen Jeesuksen kaltaiseksi askel kerrallaan. Emme enää tahdo elää synnissä, vaan kasvaa pyhityksessä.

Rohkaisen sinua ystäväni näkemään itsesi Jumalalle erittäin rakkaana ihmisenä, josta Jeesus maksoi kalliin hinnan lunastamalla sinut kuolemasta elämään. Tämän faktan pitäisi rohkaista sinua ja minua elämään läheisessä suhteessa Herraamme. Hän opettaa elämään tahdossaan kärsivällisesti. Hän ei ole syyttäjä, vaan armahtaja, joka nostaa, kun kaadumme. Hän tahtoo siunata sinua koko sydämestään. Hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan. Opettelemalla luottamaan hänen armoonsa, alat näkemään itsesi oikein, ja rohkaistut loistamaan Jumalan armoa vaikutusalassasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Nyt on aika nousta!

29.1.2017 Raamatusta

Sain perjantaina jakaa Jumalan Sanaa Lapuan Helluntaiseurakunnan nuorille Flame-illassa. Eilen sain osallistua Seinäjoen iltaan. Olen niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus on tekemässä näiden rakkaiden nuorten elämissä! Näen suuren mahdollisuuden heidän kauttaan evankeliumin leviämiselle Suomessa ja aina maailman äärin asti, koska kun he syttyvät Pyhän Hengen tulesta, he tahtovat jatkuvasti syvemmälle. Heillä ei ole ennakkoluuloja samalla tavalla kuin ehkä kauemmin aikaa uskossa olleilla henkilöillä. Kun he syttyvät jostain, se leviää nopeasti. Se minua inspiroi todella paljon.

Puhuin Lapualla Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeista 1-11, jossa vakuutetaan, että voimme elää vapaana synnistä, kun olemme kuolleet sille Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen, kun pelastuimme, silloin siirryimme Jumalan rakkauden valtakuntaan ja meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa. Siitä alkoi pyhitysprosessi ja päivittäin valitsemme tahdommeko kasvaa siinä. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja se mahdollistaa sen, että voimme päättää elää Jumalan tahdossa. Kun käsitämme, että Jeesus kuoli ristillä ja vanha lihallinen luontomme on myös ristiinnaulittu hänen kanssaan, päätämme vaeltaa uuden identiteettimme mukaisesti! Tämä on totuus asemastamme.

Psalmi 40:1-6

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Tämä Psalmi on minulle todella rakas. Nyt kerron rehellisesti miksi. Olen näissä blogi kirjoituksissani viitannut helmasyntiini, mutten ole koskaan tohtinut nimetä sitä. Kun seurakuntamme uudenvuoden juhlissa tapasin Lapuan Helluntaiseurakunnan seurakuntapastorin Huhtalan Jimmyn, ja hän pyysi minua puhumaan nuorille, tiesin jaejakson josta minun tulee puhua. Seuraavana aamuna koin Herran kehottavan puhumaan myös avoimesti riippuvuudestani pornoon ja siitä prosessista, jossa hän on eheyttänyt minua viimeisten vuosien aikana, jottei se enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Prosessi on edelleen kesken, ja opettelen elämään vapaudessa. Minun ongelmani on siis ollut porno noin 17 vuotta. Jollakin toisella Jumalan lapsella voi olla taistelu alkoholin liiallista käyttöä vastaan, valehtelemista tai mitä tahansa vastaan, joka alkaa määrittämään hänen identiteettiään. Herra on opettanut minua viimeisen vuoden aikana paljon siinä, kuinka hänen avullaan voin omaksua oikeaa identiteettiäni Kristuksessa, enkä enää anna periksi kiusauksen tai hyökkäyksen tullessa. Voin siis hänen avullaan elää pyhityksessä ja muuttua Kristuksen kaltaiseksi jatkuvasti. Se on täysin mahdollista!

Mutta palataanpa nyt tähän Psalmiin. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Nää sanat osuvat syvälle sydämeeni. Ne kuvaavat sitä epätoivoa, jota pahimmillaan olen kokenut, kun olen ollut aivan rikki siitä, että olen niin kiinni riippuvuudessa! Mutta juuri tässä tulee ilmi Jumalan uskollisuus, kärsivällisyys ja armollisuus. Hän ei hylkää meitä, kun kaadumme, vaan näkee sydämemme läpikotaisin ja näkee, kun sydämestämme kadumme syntiä, josta omassa voimassa ei ole ulospääsyä. Juuri silloin ymmärrämme, ettei meillä itsellämme ole aseita voittaa syntiä, koska olemme vajavaisia. Juuri silloin Pyhä Henki tulee rinnallemme ja nostaa katseemme Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja sovittanut meidät Jumalan edessä. Silloin käsitämme kuinka suuri armo on kohdannut meitä.

Joku voisi sanoa, että nämä jakeet kuvaavat ihmistä, joka on juuri pelastunut, mutta mielestäni voimme uskovinakin omistaa ne itsellemme, koska taistelemme lihallisuutta vastaan koko elämämme ajan. Juuri silloin kun Jumalan lapsi huomaa langenneensa syntiin ja saamme tehdä parannuksen, muistamme, että vapaus synnistä ei perustu koskaan omiin ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Tätä minä olen saanut opetella. ”Asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni” kuvaa minulle sitä, kuinka vahva perustus Jeesus elämässämme on, riippumatta siitä miten rakennamme sen päälle. Perustus ei horju vaan pysyy aina vahvana.

Paholaisen yksi strategiahan on muistuttaa epäonnistumisistamme ja iskeä meidät maan rakoon, jotta masentuisimme ja kokisimme tuomionalaisuuden päällämme. Pyhä Henki sen sijaan tuo synnintunnon uskovalle, muttei koskaan tuomitse ja syyllistä meitä. Sen sijaan hän osoittaa katumuksen jälkeen meille Jumalan armon suuruuden, hän kirkastaa, kuinka suuren hinnan Jeesus maksoi, ettemme tietoisesti jatkuvasti tahdo enää tehdä syntiä. Hän johtaa meidät toisin sanoen elämään pyhityksessä, jotta opimme vastustamaan hyökkäyksiä hänen antamillaan hengellisillä aseilla.

Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

Jae kuvaa minulle sitä sydämen suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkauden ja armon suuruuden elämässämme, tällaisen ihmisen luonnollinen reaktio on palvominen. Ja kun me annamme kunnian Jumalallemme ja osoitamme, että sydämemme on muuttunut ja käytöksemmekin alkaa heijastaa muutosta, muut näkevät sen ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan turvautuvat häneen.

Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

Huomaamme, että Daavid vertaa Jumalan lasta jumalattomaan ja asettaa ne vastakkain sillä perustella, että kristitty nojautuu kokonaan Jumalaan ja opettelee luottamaan häneen. Jumalan lapsen täytyy siis ymmärtää mikä hänen oikea ja todellinen identiteettinsä on, jottei hän ylpistyisi, eikä eksyisi valheeseen. Jeesus on täydellinen esimerkkimme nöyrästä ja totuudellisesta, mutta myös rakastavasta tavasta toimia.

Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi –niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Jae paljastaa, kuinka Daavid palvoo nyt oikeaa kohdetta ja hämmästelee, kuinka suuri Jumala onkaan! Kuinka rakastava Taivaan Isä on, jonka ajatukset meistä ovat aina hyviä. Armo saa aikaan siis Jumalan suuruuden käsittämisen ja halun rakastaa takaisin.

Roomalaiskirje 8:28

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

Kuulostaa karulta, mutta olen melko varma siitä, että ilman tätä riippuvuutta en ikinä olisi nyt näin läheisessä suhteessa Herran kanssa. Se johtuu siitä, että olen niin kipeästi tarvinnut apua jatkuvasti häneltä. Sen kautta olen oppinut, ettei minun kannata luottaa itsekuriini, koska lihani on heikko. Mutta kun ymmärrän turvautua Jumalaan ja etsiä hänen kasvojaan, tutkia Sanaa säännöllisesti, palvella Jumalaa ja viettää aikaa uskovien yhteydessä, vahvistun uskossani.

Luin joskus Joyce Meyerin kirjasta, että kun Herra puhui hänelle siitä, että ilman vaikeuksia jotkut uskovat eivät rukoilisi edes sitä vähää, mitä nyt rukoilevat. Muuttaako rukous Jumalaa? Ei, vaan rukous muuttaa meitä ja se muuttaa myös olosuhteita. Mutta lihamme on niin itsekäs ja ylpeä (ainakin minun), että joskus en olisi rukoillut ollenkaan, jos minulla ei olisi ollut jotain haastetta elämässäni – elin siis riippumattomana Jumalasta, vaikka olin hänen lapsensa! Riippumattomuus Jumalasta johtaa aina syntiin, mutta kun näemme oman heikkoutemme, käsitämme, etten voi auttaa itseäni.

Saarnaajien Ruhtinas, Spurgeon: Laki on ylvästelijöitä varten, että he nöyrtyisivät; evankeliumi on eksyneitä varten, että heidän syyllisyytensä pyyhittäisiin pois.

Rukoukseni on, että voisimme olla läpinäkyviä suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea Jumalaan. Silloin voimme vaeltaa valossa, eikä synti pääse sitomaan meitä. Kun käsitämme Jumalan armon oikein, se saa meidät kunnioittamaan syvästi Jumalaa ja sitoutumaan häneen. Nyt on aika nousta ja loistaa Jumalan kunniaksi, olla esimerkki siitä, miten valkeudessa vaelletaan ja nähdään, kuinka seurakuntamme uudistuvat ja Jumala saa kaiken kunnian! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa

22.1.2017 Raamatusta

Johannes 3:16-21

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.

Erittäin tuttu jae ja jaejakso varmaan monille. Mutta jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa sen kautta, meidän on ymmärrettävä jotakin siitä, mitä on tapahtunut ennen sitä ja kenelle hän puhui nämä sanat. Luvussa kaksi Johannes raportoi Kaanan häissä tapahtuneen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen, sen jälkeen hän puhdisti temppelin ja teki ihmeitä, jonka seurauksena ihmisiä alkoi uskoa häneen. Tämän jälkeen tulee Johanneksen kolmas luku, jossa juutalainen hallitusmies Nikodemos tulee yöllä Jeesuksen luo. Ehkä häntä hävetti tulla hänen luokseen, ja siksi hän tahtoi tulla salaa, jotteivät muut saisi tietää. Mutta pääasia, että hän tuli. Ymmärtääkseni myöhemmin tämä sama mies tunnustautui Jeesuksen seuraajaksi, olihan hän hautaamassa Jeesuksen ruumista hänen kuolemansa jälkeen (Joh. 19:39). Mutta mitä tapahtui, että Nikodemos vakuuttui ja päätti jossain kohtaa lähteä seuraamaan Jeesusta?

Kun luemme lukua kolme, Jeesus puhuu erittäin suoraan siitä, ettei riitä, että ymmärtää Jeesuksen tekevän ihmeitä ja että Jumala vaikuttaa ne. Senhän suurin osa juutalaisistakin tunnustivat ja tahtoivat saada avun! Jeesus haastaa Nikodemosta uudestisyntymään Jumalan lapseksi. Jeesus tahtoi saada ihmiset ymmärtämään oman syntisen tilansa, jotta Jumala voisi pelastaa heidät. Tämä oli kovaa puhetta. Monetkaan juutalaiset eivät kokeneet omaa syntisyyttään, koska luottivat siihen, että kun he olivat juutalaisia, Jumala pelastaa heidät syntyperänsä ja lain suorittamisen perusteella.

Tämän täytyi pysäyttää Nikodemoksen miettimään suhdettaan Jeesukseen. Juuri ennen kuin Jeesus siirtyy jakeissa 16-21 olevaan jaksoon, hän sanoo jakeissa 13-15: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

Ensin Jeesus osoitti, että ihmisen täytyy uudestisyntyä ja nyt hän osoittaa Vanhan testamentin tyypin, eli esikuvan kautta, että hän on ainoa tie pelastukseen. Hän kertoo, ettei yksikään ihminen koskaan ole noussut taivaaseen, mutta hän on tullut ihmiseksi. Mielestäni tässä jo valmistellaan kohta ilmaistavaa ”jymypaukkua”. Hän on ainutlaatuinen. Sitten hän osoittaa, että aivan kuten israelilaiset jotka katsoivat pronssikäärmeeseen jäivät eloon ja siten pelastuivat, ihmisen tulee turvautua häneen!

Jae 16 paljastaa ilosanoman, ettei yksikään ihminen, ei juutalainen eikä pakana, voi saavuttaa pelastusta ja päästä taivaaseen, ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Hän perusteli juutaisten yhdelle hengelliselle johtajalle, ettei hänen asemastaan ole mitään hyötyä Jumalan edessä. Hän toi hänet valinnan paikalle. Tahtoisiko hän hyväksyä sen, että hän on syntinen ja tarvitsee armoa? Jae 17 jatkaa osoittaen, ettei Jeesus tullut maailmaan ensimmäisellä kerralla tuomitsemaan sitä, vaan kertomaan ilosanoman kaikille!

Sitten siirrytään vertailuun: Jos hyväksymme Jeesuksen elämämme herraksi, meitä ei tuomita Jumalan edessä. Mutta jos hylkäämme hänet, synnin tuoma rangaistus pysyy päällämme. Tuomio, joka lepää ihmisten elämien päällä on se, etteivät he tahdo tunnustaa syntisyyttään Jumalan edessä ja kokea anteeksiantoa, koska se on häpeällistä. Jeesus käyttää erittäin suoraa kieltä: Ihmiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat valoa. Siinä ei ole mitään neutraalia, eikä epäselvää. Jos emme tahdo tunnustaa syntisyyttämme, emmekä valitse totuutta, totutamme itsemme puolustelemaan motiivejamme ja tekojamme. Mutta eräänä päivänä Jumalan edessä jokainen tekomme punnitaan, kaikki on paljasta. Silloin ei auta selitykset. Tahdommeko nyt valita totuudessa vaeltamisen vai salailun?

Jae 21 kertoo meille, että kun uskova tahtoo noudattaa totuutta, alistuu Jeesuksen auktoriteetin alle, Pyhä Henki opettaa meitä tahtomaan samoin kuin herramme. Hän opettaa meidät vaeltamaan totuudessa, siis elämään läpinäkyvästi, koska silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vaarana on se, että jos alamme puolustelemaan syntejämme ja motiivejamme, valitsemme itse pimeyden, vaikka Jumala näkee kaiken. Jos uskova tietoisesti valitsee tehdä syntiä, ja alkaa tottua siihen, hän itse valitsee pimeyden ja vihaa valoa. Tämä on todella surullista. Herra armahtakoon meitä, ettemme ala leikkimään synnillä, koska Raamattu niin varoittaa meitä siitä. Mutta ne, jotka tahtovat elää läpinäkyvästi Jumalan edessä ja antavat Jeesuksen veren puhdistaa syntinsä silloin, kuin kaadumme, pyhitymme Jeesuksen kaltaisiksi hiljakseen. Pyhitys prosessin vaikutusta on se, että elämämme loistaa Kristusta ja tekomme kertovat siitä.

Ymmärrän tämän käsittelemämme jakson (3:1-21) niin, että Jeesus tahtoo saada meidät sitoutumaan itseensä kokosydämisesti. Että ymmärtäisimme, että hän on ainoa keino saada vapauttava tuomio pyhän Jumalan edessä ja päästä taivaaseen. Toiseksi: Hän tahtoo opettaa meille mikä on todellinen identiteettimme hänessä, että tahdomme elää valon lapsina, ymmärtäen, että vaikka välillä teemmekin syntiä, valitsemme elää hänen tahdossaan.

Pyhä Henki tulee opettamaan ja auttamaan meitä tässä prosessissa. Jos ymmärrämme Jumalan armon omalle kohdallemme, se saa meidät rakastumaan häneen syvästi. Tätä seuraa syvä kunnioitus, joka saa meidät elämään hänelle uskollisesti. Kun koemme, että emme ole saaneet tekojemme mukaan, vaan saaneet lahjaksi pelastuksen, se saa meidät rakastamaan muitakin Jumalan rakkaudella, jota hän vuodattaa meihin Pyhän Hengen kautta. Rukoilen, että tahdot elää totuudessa alkavalla viikolla, rakastaa lähimmäisiäsi ja muuttua päivä päivältä Jeesuksen kaltaiseksi. Silloin Suomi muuttuu varmasti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Suhde maailmaan ja syntiin

18.12.2016 Yleinen

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat :)

Jumalan lapsen identiteetistä

20.3.2016 Raamatusta

1.Joh. 2:28-3:3

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

Kun katsomme näitä jakeita kokonaisuutena, huomioni kiinnittyy näihin sanoihin: ”lapset, pysykää hänessä”. Sitä seuraa kaikki tulevat jakeet. Meidän luottamuksemme ei horju tunteiden tai olosuhteiden mukaan, tiedostamme, että Jumala on oikeamielinen, ja me voimme kasvaa oikeamielisiksi hänen yhteydessään, tiedostamme asemamme Kristuksessa Jumalan lapsina, hyväksymme, että kun pääsemme kerran taivaaseen, tulemme hänen kaltaisikseen lopullisesti ja kun pidämme toivomme hänessä, kasvamme pyhityksessä.

Käydäänpä tutkimaan näitä jakeita yksityiskohtaisemmin. Jakeessa 28 apostoli Johannes siis suorastaan käskee riippumaan kiinni Jeesuksessa kokosydämisesti, niin, että elämän huolet ja murheet eivät vie luottamustamme pois Jeesuksesta. Hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Apostolit joutuivat kokemaan jatkuvaa vastustusta, koska saatana yritti estää (kuten tänäkin päivänä) evankeliumin (ilosanoman) eteenpäin viemisen. Paholaisen yksi taktiikkahan on saada Jumalan lapset vähättelemään tekemiämme vääriä valintoja. Joskus itsekin ajattelin, että ”ei sillä nyt niin väliä oo”, mutta totuus on, että tekomme kumpuavat sydämestämme, ajatusmaailmastamme ja tahdostamme. Se mitä teemme, miten asennoidumme syntiin, kertoo sydämen tilastamme paljon. Joskus Jumala herättää meitä voimakkaillakin tavoilla, ettemme lähtisi tekemään kompromisseja paholaisen kanssa.

Luulenpa, ettei Johannes kevysti kirjoittanut tätä jaetta. Hän oli elänyt pitkään Herran omana ja nähnyt varmasti monenlaisia Jumalan lapsia. Osa oli niitä, jotka ymmärsivät kuinka tärkeetä on vaeltaa jatkuvasti yhteydessä Jumalaan ja toiset olivat luisuneet pois uskosta. En voi olla asiasta varma, mutta minusta tuntuu siltä, että Johannes oli nähnyt liian monen luisuvan pois Jumalan luota. Kun tutkimme seuraavia jakeita, näemme miten tämä asia kehittyy. Totean vain, että apostolin huoli ilmenee selkeästi, kun hän sanoo: ”joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.” Syntiin liittyy aina häpeä. Se tuli maailmaan, kun Aadam ja Eeva lankesivat ensi kertaa syntiin. Jokainen, joka on kerran ollut Jumalan lapsi ja lähtenyt oman tahdon tielle, joutuu niittämään sadon päätöstensä tuloksena, siksi todellakin on tärkeetä pitää kiinni uskosta Jeesukseen loppuun asti. Jokainen joutuu eräänä päivänä vastaamaan omasta vaelluksestaan Jumalan edessä. Minä en ainakaan uskaltaisi astua hänen eteensä, ellen varmasti tietäisi olevani Jeesuksen sovintoverellä pesty. Omilla ansioillani en ansaitse ikinä pääsyä taivaan kirkkauteen, se on saletti.

Jakeessa 29 kaksi pientä sanaa pistää silmään: Tiedätte ja ymmärrätte. Jumala on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen eli reilu. Hänessä ei ole mitään valhetta, eikä hän voi valehdella. Hän on täydellisen puhdas, toisin kuin syntiinlangennut ihmiskunta. Siis, kun hän lupaa meille jotain, se pitää, koska hän ei voi kertakaikkiaan koskaan valehdella. Ihmisen lupaukset toisinaan pitävät, joskus eivät. Tässä jakeessa näemme, että tunnusomaista Jumalan lapsen identiteetille on olla oikeamielinen, kuten hän on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan oikeamielisyyden? Tutustumalla Raamattuun ja viettämällä aikaa hänen lähellään. Jos tutkimme vanhaa testamenttia, näemme hänen oikeamielisyytensä jatkuvasti Israelin kansan vaiheissa. Mainitakseni vain yhden esimerkin, toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisten huudosta Jumalansa puoleen, kun he olivat orjina Egyptissä.

2.Moos 1:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Tässä näemme kuinka Jumala toimii johdonmukaisesti silloin, ja hän toimii samoin tänäänkin. Hän ei muutu. Huomaa, kuinka liittouskollinen Jumala on aina ollut. Hän tunsi kansan hädän ja oli päättänyt ottaa Mooseksen käyttöönsä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta, joka kuvasi vapautumista syntisestä maailmasta. Hän tahtoi olla heidän kanssaan, jotta voisi opettaa heidät tottelemaan hänen tahtoaan. Ei siksi, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, vaan siksi, että he ymmärtäisivät kuinka paljon Jumala rakasti heitä, ja he oppisivat kunnioittamaan häntä sen tähden.

Jumala tahtoo edelleen, että me ymmärrämme hänen olevan oikeamielinen, ja sen olevan periytyvää, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta häneen. Hän tahtoo siis opettaa meille selkeästi, että Jumalan lapset tunnistetaan siitä, että he muistuttavat moraalisilta ominaisuuksiltaan häntä. Mitä tarkoitan? Sitä, että kun osoitamme lähimmäisen rakkautta, annamme anteeksi, kunnioitamme auktoriteettejamme, sekä maallisia, että hengellisiä, osoitamme näin olevamme Jumalan lapsia. Jumalan lapsen nimen käyttämiseen sisältyy sekä edut, että velvollisuudet. Meidän ei tule uskotella itsellemme, että voimme elää miten tahansa ja sitten Isä antaa kaiken anteeksi ja kaikki on hyvin. Oikea Jumalan pelko on tunnusomaista Jumalan lapsille. He opettelevat ymmärtämään Jumalan syvää rakkautta, mutta ymmärtävät ja hyväksyvät myös hänen pyhyytensä. Se varjelee meitä matkallamme taivaaseen.

Nyt kun apostoli on määritellyt mistä tunnistaa aidon Jumalan lapsen jatkamme jakeeseen 1. Tästä jakeesta nousee yksi sana avaimena: Rakkaus. Olemme tekemisissä rakastavan Jumalan kanssa! Hän on osoittanut maailman suurinta rakkautta hyväksyessään meidät omiksi lapsikseen! Kukaan ihminen ei ansaitse ikinä pelastusta, koska Jumalan standardit ovat aivan eri asteikolla kuin ihmisen. Siksi Jeesuksen täytyi tulla sovittamaan meidät, jotta meillä on pääsy tähän yhteyteen. Sen tulisi saada meidät rakastumaan häneen täysillä! Tästä kiitollisesta, nöyrästä sydämestä nousee aina palvonta hänen kunniakseen! Huomaamme, että on kyse Isän rakkaudesta, toisin sanoen hän on suunnitellut pelastuksen ja Jeesus toteutti sen täsmällisesti. Meidän on hyvä tunnustaa, että olemme Jumalan armosta pelastamia ja sen tähden olla kiitollisella mielellä. Tätä Jumalan antamaa iloa monet pelastumattomat ihmettelevät. Se saa heidät näkemään, että on joku toinenkin ulottuvuus kuin tämä näkyvä.

Jakeessa kaksi siirrytään odottamaan vapautuksen päivää, joka tulee näyttämään, millainen Mestarimme todella on, jolloin myös meidän todellinen identiteettimme paljastuu. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta asuu jo meissä Jumalan laillisissa lapsissa uskon kautta, mutta se ilmestyy lopullisessa muodossaan eräänä päivänä. Kun tuo ihana päivä tulee, saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Siksi meidän tulee pitää uskostamme kiinni loppuun asti!

Meidän on hyvä muistaa, että aina kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä (Jaakob 4:8). Voimme siis oppia tuntemaan häntä ja muuttua jo pala kerrallaan hänen kaltaisekseen. Joka kerran kun me tulemme hänen läsnäoloonsa, me muutumme. Siksi on niin arvokasta viettää aikaa hänen lähellään, jolloin Pyhä Henki paljastaa meille Jumalan sanan aarteita ja ilmaisee meille, millainen hän todella on! Siksi älä koskaan pidä halpana niitä hetkiä, kun kohtaat häntä yksinäisyydessä, perheesi tai seurakunnan kanssa, vaan opi arvostamaan niitä hetkiä. Kun opit arvostamaan hänen parantavaa, vapauttavaa läsnäoloaan, Pyhä Henki paljastaa Herramme todellista luontoa. Tämä on prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Jakeessa kolme jatketaan pyhityksen ympärillä. Kun tahdomme kärsivällisesti vaeltaa Jumalan lapsina, pitäen kiinni iankaikkisesta perintöosuudestamme Jeesuksen ansiosta, puhdistumme Jeesuksen kallillla sovintoverellä. Pyhitys on siis kaksiosainen: Jeesus on pyhittänyt meidät täydellisesti Isän edessä sovintoverellään, siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Toistaalta pyhitys on myös jatkuva prosessi, joka loppuu, kun pääsemme perille. Mitä tähän prosessiin liittyy?

2.Korinttolaiskirje 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Tää jae ei ole minulle itsestään selvä ja helppo selittää. En voi aukottomasti osoittaa kantaani oikeaksi, ja sen olisikin turhaa. Koska minäkin olen vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten jokainen. Tämä on siis tämänhetkinen kantani tähän jakeeseen, josta saa olla eri mieltä ihan vapaasti, jos siltä tuntuu. Kun Paavali puhuu lihan ja hengen saastaisuuden puhdistautumisen tärkeydestä, jotta kasvamme pyhityselämässämme, ymmärrän sen liittyvän meidän turmeltuneeseen luontoomme.

Perisynti sai aikaan sen, että ihminen joutui eroon Jumalasta paratiisissa. Sen jälkeen jokainen ihminen on syntynyt syntisenä tähän maailmaan. Pienet lapset, jotka eivät erota hyvää ja pahaa ovat ikään kuin ”unessa”, jolloin he eivät ole vastuussa teoistaan, vaan vasta kun he oppivat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, synti alkaa vaikuttamaan heidän elämäänsä. Puhutaan siis synnin turmelemasta luonnosta, joka näkyy maailmassamme kaikessa ja jokaisessa ihmisessä. Ja siksi ymmärrän, että Paavali viittaa ihmisen omaan henkeen ja lihaan, joka ei kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, kuten hän kertoo Roomalaiskirjeen 7 luvussa.

Tarvitsemme siis todellista Jumalan pelkoa kasvakseemme uskossa. Miksi? Kun tulemme tietoisiksi Jumalamme pyhyydestä, arvostamme häntä enemmän. Hänen armonsa kokeminen saa meidät myös kokemaan syvää kunnioitusta. Johannes sanoi, että ”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” Kun opimme tunnustamaan syntimme ja kadumme niitä aidosti, puhdistumme Jeesuksen veressä. Identiteettimme ei perustu meidän ansioihin vaan Jeesuksen. Koska vain hän on puhdas pysyvästi. Kun ymmärrämme, ettei asemamme perustu omiin ansioihimme, vaan Jeesukseen, meiltä lähtee valtava paine pois. Mitä tämän ymmärtäminen saa aikaan? Syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Ja tuo kunnioitus tekee  eräänä päivänä pyhityksemme täydelliseksi. Kun Pyhä Henki tekee eläväksi asemamme järkähtämättömyyden, me todella alamme palvoa häntä ja tahdomme antaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen hallintavaltansa alle, koska hän hoitaa sen paljon paremmin kuin me ikinä pystyisimme.

Loppupäätelmänä sanoisin, että meidän tehtävämme on pitäytyä Jumalaan sataprosenttisesti, jolle rakentuu luottamus- ja rakkaussuhteemme häneen. Sen päälle on hyvä rakentaa identiteettimme Jumalan lapsina. Siksi meidän todella kannattaa rakastua Jumalan sanaan. Silloin emme eksy pois totuudesta ikinä J Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Kuinka vaellamme uskossa?

18.10.2015 Raamatusta

1.Kuningasten kirja 11:1-5

Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

Miten tähän oli tultu? Salomo nuorena kuninkaana sai kohdata unessa Jumalan. Herra kehotti häntä anomaan mitä hän tahtoi, niin hän antaisi sen. Katsotaan, mitä hän pyysi:

1.Kuningasten kirja 3:7-12

Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa. Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva.

Näissä jakeissa näkee Salomon, joka on oppinut asioita isältään Daavidilta. Meidän on hyvä muistaa myös se tosiasia, että Salomo oli varmasti kuullut isänsä virheistä ja voisi kuvitella, että isä oli varoittanut häntä toimimasta samalla tavalla ja opastanut pelkäämään Jumalaa. Silloin hän tulisi menestymään elämässään. Salomo ymmärtää oman pienuutensa valtavan haastavassa tehtävässä, kansan ja Jumalan rakastaman kuninkaan jälkeen. Se saa hänet nöyräksi. Hän ymmärtää, ettei kansa ole mikä tahansa kansa, vaan Jumalan valitsema, hänen silmäteränsä. Siksi hän tarvitsee viisaan sydämen toimiakseen oikein asemassaan. Huomaa, että Jumalan viisauden kautta voimme erottaa hyvän ja pahan toisistaan. Tämä oli Jumalan mielenmukainen pyyntö, ja koska Salomo ei tahtonut vihollistensa tuhoa (jotka myös ovat Jumalan luomia ihmisiä) eikä rikkautta, Herra kunnioitti hänen mielenlaatuaan. Herra lupasi antaa viisaan sydämen ja siunata kaikin tavoin.

Jostain syystä aikaa myöten Salomo menetti nöyrän asenteen ja mielenlaadun suhteessa Jumalaan. Mikä sai sen aikaan? Salomo oli ihminen niin kuin mekin, yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Hän teki virheitä. Niin mekin. Mikä sai Salomon harhaan? Katsotaan ensin vielä Jumalan ja Salomon dialogin loppua:

1.Kuningasten kirja 3:14

Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.

Pitkä ikä ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys noihin aikoihin. Raamattu kertoo Vanhassa testamentissa kuninkaista jotka eivät vaeltaneet niin kuin Herra tahtoi ja joutuivat salaliittomurhien uhreiksi. Huomaa, että Jumalan lupaus on ehdollinen, hänet rinnastetaan myös isäänsä, joka vaelsi Herran mielen mukaan. Elikö Salomo Herran tietä säädösten ja määräysten mukaan? Kyllä ja ei. Haittaako se, jos elää vain osittain Jumalan tahdossa? Se saa Jumalan murheelliseksi. Aikaa myöten valinnat johtavat syvemmälle luopumukseen, niin kuin näemme luvusta 11. Voimme varmaan todeta, ettei yksikään ihmisen valinta ole neutraali ja sitä mitä me kylvämme, sitä tulevaisuudessa myös niitämme.

Emme tiedä varmasti, mikä sai Salomon ottamaan vaimoja muista kansoista, joista Herra oli selkeästi kieltänyt. Mutta fakta on se, että Herra olisi tahtonut varjella Salomon sydämen puhtaana. Niin kuin voimme lukea, vaimot viettelivät Salomon palvelemaan heidän jumaliaan. Synti ei koskaan tule elämäämme yhtäkkiä ja saa luopumaan Jumalasta. Se turmelee uskomme pikku hiljaa. Huomaa, että Raamattu sanoo Salomosta, että hän rakasti vaimojaan. Jos joku muu tulee rakkaammaksi kuin Jumala itse, siitä tulee epäjumala. Ja epäjumalat saavat sydämen kääntymään pois Jumalasta, jonka kuuluisi olla meidän elämämme keskipiste. Voimme nähdä tässä selkeän syy-seuraussuhteen: Salomo rakasti vaimojaan ja kiintyi heidän jumaliinsa.

Miten tämä kaikki liittyy meihin, jotka elämme tässä nykyisessä maailman ajassa? Paljonkin. Samat hengelliset lainalaisuudet ovat voimassa tänäänkin. Mitä voimme oppia? Silloin kun Salomo oli nuori ja kääntyi Jumalan puoleen anomaan ymmärtäväistä sydäntä, hän tiedosti oman pienuutensa. Hän oli nöyrä. Se sai hänet anomaan tätä asiaa. Saatanan yksi aseista on ylpeys (johon hän myös itse lankesi). Jos menetämme käsityksen siitä, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, vaan ajattelemme itse hankkineemme sen, emme enää pelkää Herraa. Se on vaarallista. Jumala armossaan voi näyttää Pyhän Henkensä kautta todeksi ylpeytemme ja meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus. Se on Jumalan suurta armoa! Salomolla oli varmasti monia tilaisuuksia tehdä parannus, mutta koska hän niin rakasti lukuisia vaimojaan, he saivat hänen katseensa pysymään nautinnoissa, eikä Jumalassa.

Jumala tahtoo varjella meidät synnistä ja luopumuksesta, siksi jaejaksossa sanotaan: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Siksi meidän tulee ymmärtää, ettemme saa kiinnittää katsettamme näkyvään maailmaan ja sen tarjoamiin nautintoihin, koska synti tarjoaa vain lyhytaikaista nautintoa. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen, kuolla päivittäin omalle lihallemme ja sen haluille. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, ja kun sen ymmärrämme ja hyväksymme, emme lankea pois uskosta! Kyse on rakkaus- ja luottamussuhteesta Jeesukseen. Silloin voimme rakastua Herraamme ja alamme nauttimaan hänen läheisyydestään enemmäin kuin maailmasta.

Aika jossa elämme korostaa nautintoja ja itsekeskeisyyttä. Nykyajan slogan voisi olla: Et saa kieltää itseltäsi mitään, mitä sydämesi vaatii. Meidän tulee sisäistää, mitä Jumala meille sanoo.

Kolossalaiskirje 1:21-23a

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Näissä jakeissa Jumala opettaa Paavalin kautta valtavia totuuksia. Tästä näemme millaisia olimme ennen kuin vastaanotimme pelastuksen. Me olimme Jumalasta vieraantuneita, joilla ei ollut mitään asiaa pyhän Jumalan läheisyyteen, koska olimme syntisiä ja elimme pahojen tekojemme vallassa. Ei kovin ruusuinen kuva. Sitten tapahtuu jotain järisyttävää: Jumala on tehnyt sovinnon ihmisen kanssa Jeesuksen tähden, ja hän asettaa meidät pyhän Jumalan eteen pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Meidät on puettu Kristukseen. Siksi voimme olla puhtaita. Eli, Isä ei näe meidän syntisyyttämme enää, vaan Jeesuksen puhtauden. Kiitos Jeesus! Mitä sen jälkeen? Meidän täytyy pysyä kiinni uskomme perustajassa ja täydelliseksi tekijässämme (Hepr. 12:2), Jeesuksessa, jottemme horjahda ja kaadu pois. Ovatko nämä jakeet (22 ja 23a) ristiriidassa? Eivät ole koska pyhitys on kaksiosainen: Olemme Jeesuksessa pyhitettyjä täydellisesti, kuten Sana selkeästi vakuuttaa, toisaalta se ymmärretään myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa me kasvamme Jeesuksen kaltaisiksi halki elämämme.

Voimme oppia Salomosta paljon. Kun ymmärrämme, että ilman kunnioittavaa suhdetta Jumalaan kukaan ei pääse perille, se saa meidät kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytämään armoa taivaan Isältä. Jos kiinnitämme katseemme vain siihen, mitä näemme pankkitilillä ja muihin ajallisiin, sydämemme voi eksyä. Sitähän paholainen yrittää: Saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun epäonnistumme, voimme oppia, jos emme ylpisty. Huomaamme, että on täysin mahdotonta elää uskovan elämää ilman Jeesusta. Kol. 1:21-23a perusteella meidän täytyy ymmärtää ja sisäistää, ettemme olemme itsemme omat enää. Jeesus omistaa meidät, koska hän lunasti meidät. Kun tahdomme päivittäin alistaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen tahtoonsa, voimme kasvaa uskossa. Muista tää:

Heprealaiskirje 12:3

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Jeesus on sinun kanssasi joka päivä! Ole siunattu :)

Ihminen, synti ja pyhitys

4.10.2015 Raamatusta

Tämän päivän aihe ei ole mieltä aina niin ylentävä. Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa oman pahuutensa. Aihe perustuu siihen, että olen opiskellut Global University Finlandin kurssia nimeltä ihminen ja synti. Voin sanoa suoraan: Mainio kurssi, jonka kautta ihmisyys, suhde Jumalaan ja synti ovat selkeyttäneet omia ajatuksia aiheesta.

Syntiinlankeemus Eedenissä aloitti sellaisen prosessin, jota kukaan ihminen ei pysty pysäyttämään. Kukaan ihminen ei voi pysäyttää synnin seurauksia. Emme ole nähneet maailmaamme ennen syntiinlankeemusta, emmekä voi suhtautua ulkopuolisena tarkkailijana syntiin, koska jokainen on syntiä tehnyt ja siksi erotettu Luojastaan. Synnin turmelus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä planeetallamme. Niin kuin Paavali sanoo:

Room. 7:15-17

Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu.

Ensimmäinen asia joka meidän tulee myöntää on, että minä olen syntinen Pyhän, Kaikkivaltiaan Kuninkaan edessä. En voi puolustella vääriä asenteitani, tekojani ja sanojani hänen edessään, joka on kaikkitietävä. Olemme syntyneet syntisiksi, siksi Paavali sanoo, että synti asuu meissä. Vaikka Aadam teki syntiä ja olemme perisynnin alaisia hänen vuokseen, emme silti voi siirtää vastuuta hänelle, vaan olemme itse vastuussa omista vääristä valinnoistamme ja elämästämme.

Miten synnin vaikutusta voisi havainnollistaa? Esimerkiksi sillä tavalla, että aikaisemmin yhteytemme Luojaan oli täysin ehyt, Aadam ja Eeva olivat suorassa yhteydessä Jumalaan. Kun syntiinlankeemus tapahtui, linja katkesi. Synti katkaisi ikään kuin ”puhelinlinjan” meidän ja Luojan välillä.

Mihin tieto syntisyydestämme johtaa? Siihen, etten voi miellyttää Jumalaa. En voi pelastaa itseäni hyvillä teoillani oikeudenmukaisen tuomarin edessä. Kun Jumala näyttää meille, että olemme syntisiä ja tiedostamme oman tilamme, tulen siihen johtopäätökseen, että minä tarvitsen pelastajaa, joka vapauttaa minut tästä karmeasta kierteestä.

Room. 8:3-6

Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan. Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha.

Näissä Pyhän Hengen innoittamisissa sanoissa Paavali kertoo erittäin tärkeän totuuden: Se mikä on minulle ja sinulle mahdotonta, koska olemme syntisiä, teki Jumala! Hän lähetti Poikansa maailmaan ihmiseksi, jotta hän voi kantaa meidän kaikkien syntivelan ristille, tuomitsi oman rakkaan Poikansa meidän edestämme, koska synnin palkka on kuolema. Kaikkien ihmisten synnit olivat Jeesuksen päällä ja vaikkei hän ollut tehnyt koskaan syntiä, häntä rangaistiin, jotta me saisimme syyttömyyden lahjan hänen ansiostaan. Katsotaanpa, miten tätä rangaistusta kuvaa Jesaja:

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Toisin sanoen: Synnin rangaistus, syyllisyys ja häpeä joka on meidän päällämme siirrettiin Jeesukseen. Tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme saamme anteeksi kaiken, koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen edestämme. Mikä ilouutinen! Olemme päässeet rauhaan oikeudenmukaisen Jumalan edessä ja sen kautta olemme parantuneet kuollettavasta sairaudesta, nimeltä synti. Toki näissä jakeissa viitataan myös siihen, että Jeesus kantoi myös sairautemme ristille ja hänen nimessään voimme parantua myös niistä.

Mitä siis tapahtui Jeesuksen ansiosta? Katkennut ”puhelinlinja” ihmisen ja Luojan välillä palautui ennalleen. Nyt meillä Jumalan lapsilla on täysi oikeus lähestyä Jumalaa rukouksen linjoja myöten ja käydä dialogia Herramme kanssa :)

Palataan takaisin Roomalaiskirjeen kahdeksanteen lukuun. Siellä verrattiin lihan ja Hengen mieltä. Kun ihminen on tullut siihen päätökseen, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja seurata häntä elämäni loppuun asti meistä tulee Jumalan lapsia, eli perillisiä. Tämä päätös on kuin lähtölaukaus kisalle, joka päättyy aikanaan taivaan kirkkauteen. Se mitä tapahtuu sillä välillä kun olemme lähteneet Jeesusta seuraamaan ja pääsemme taivaaseen hänen luokseen on merkittävää. Voimme elää tuon ajan joko lihan tai Hengen mukaan. Vaikka olemme siirtyneet eräänä päivänä kuolemasta elämään ja meidät on lunastettu synnistä ja sen turmelevasta vaikutuksesta, se ei tarkoita sitä, että emme voi enää tehdä syntiä. Uskovatkin tekevät syntiä edelleen, kyse on siitä, miten asennoidumme siihen. Pyhitys on kaksiosainen: Jeesuksessa pyhitetty kertakaikkisesti, niin kuin Raamattu selkeästi osoittaa, mutta sitä kuvataan myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa Jumalan lapset kasvavat Jeesuksen kaltaisiksi. Raamattu osoittaa selkeästi, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa. Olemme matkalla, ja meidän on katsottava tarkasti, miten rakennamme Kristus perustalle.

1.Piet. 1:13-17

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Meidän tehtävämme on siis laittaa kaikki toivomme Jeesukseen ja alkaa elämään Pyhän Hengen johtamaa elämää, eikä totella enää vanhan syntisen luonnon himoja. Apostoli kehottaa tulemaan pyhiksi vaelluksessa, aivan kuten Jumalammekin on pyhä. Meidän tulee siis elää alamaisena Jumalan Hengelle, eikä syntiselle luonnollemme, jonka kautta sielunvihollinen yrittää saada meidät lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Pietari muistuttaa, että jokainen, myös uskovat, tekevät tiliä Jumalan edessä elämästään, ja siksi kehottaa elämään jumalanpelossa tämän matkamme taivaaseen. Jos todella ymmärrämme, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Jeesuksessa, emme tahdo elää synnissä. Se saa meidät vihaamaan sitä saastaa, koska tekemällä tietoisesti syntiä murehdutamme Pyhän Hengen. Kiitos Jumalalle, hän on Totuuden Henki ja varoittaa meitä ja tahtoo meidän käsittävän, että Kristuksen maksama hinta oli kallis meidän edestämme.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että kun Aadam ja Eeva lankesivat paratiisissa syntiin, siitä alkaen perisynti on vaikuttanut elämässämme, koska se on osa luontoamme. Ainoa tapa korjata yhteys pyhään Jumalaan on vastaanottaa pelastus uskomalla Jeesukseen ja hyväksymällä armo omalle kohdalle. Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen ja yhteys Jumalaa palautunut, me ymmärrämme, että Jeesus on elämämme Herra. Hän on ostanut omalla verellään meidät ja tahdomme tehdä hänen tahtonsa elämässämme tästä eteenpäin. Sitä on pyhityselämä, johon Jumala meitä johtaa. Meillä on syytä iloita ja ylistää siis Jeesusta tänäkin päivänä, olivat olosuhteemme mitkä tahansa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Jumalan sanan vaikutuksia

13.8.2015 Raamatusta

Jostain syystä tänä yönä ei vaan meinaa nukuttaa. Joten pitkästä aikaa kerkeän kirjoittamaan blogia :) Mielessäni on ollut jo muutaman viikon ajan yksi jae, jonka koin Herran laskevan sydämelleni.

Matteus 22:29

Jeesus vastasi heille: Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 

Ihan aluksi tahdon sanoa avoimesti, että Raamattu on minulle tänään erityisen rakas siksi, että kun sain uudistua asuessani vielä Kokkolassa, sain Jumalan armon kautta ymmärtää, ettei uskoni koskaan voi kasvaa vahvaksi ellen tunne Jumalan sanaa. Sitä ennen luin Raamattua epäsäännöllisesti ja vasta kun aloin tutkimaan tätä Sanaa säännöllisesti, (päivittäin) se alkoi vaikuttaa minun ajatteluuni, tahtooni, toimintaani ja käytökseeni. 

Siksi tahdon tästä aiheesta jotain kirjoittaa, jotta sinun ystäväni arvomaailma ei perustuisi enää siihen mitä ihmiset sinusta ajattelevat ja sanovat, vaan siihen, mitä Jumala, taivaalinen Isäsi ajattelee ja sanoo. Sanon sen myös, että vaikka Jumala on opettanut minua Sanastaan, minun täytyy viettää aikaa rukouksessa, ylistyksessä ja Sanan tutkimisessa jotta voisin jatkuvasti edistyä Jumalan tuntemisessa. Siksi se, mitä nyt kirjoitan on vajavaista, sen mukaan mitä Pyhä Henki minulle näistä edellä olevista jakeista nostaa. Pyhä Henki voi (ja tahtoo) opettaa sinua myös henkilökohtaisesti: Jos tutkit näitä jakeita rauhassa, voit pyytää häntä avaamaan ja opettamaan koska hän asuu meissä ja yksi hänen tehtävistään on olla meidän opettajamme. Ole vain avoin ja pyydä, että Herra opettaa sinua ja saat janon tutkia Kirjoituksia yksityisesti säännöllisesti, niin voit kasvaa uskovana vahvaksi. 

Lähdetään liikkelle siis Matteuksen evankeliumin kohdasta jossa Jeesus sanoo saddukeuksille, että he eksyvät, koska eivät tunne Jumalan Sanaa eikä hänen voimaansa. Silloinhan ei ollut vielä Uutta testamenttia luettavana, vaan pelkästään Vanha testamentti jota juutalaiset opiskelivat. Mitä tämä kohta kertoo meille tämän päivän uskoville? Sen, että Jumala on sitoutunut sanaansa sataprosenttisesti, koska hän ei voi valehdella. Jeesus sanoo kaikella arvovalla meille tänään, että jos tahdot elää elämää jolla on voimakas vaikutus tämän maailman keskellä, opettele tuntemaan Jumalan Sanan periaatteet ja hänet henkilökohtaisesti. Jumala tahtoo, että sinulla on henkilökohtainen, intohimoinen, kunnioittava, ylistävä suhde hänen kanssaan! Se on valtava totuus. Sinulla ja minulla ei olisi oikeutta tulla synnistä erottuneen pyhän Jumalan eteen vaatimaan, että tahdot oppia tuntemaan hänet, mutta koska hän rakastaa meitä niin paljon, ja tahtoi suhteen kanssamme, hän lähetti oman Poikansa ja ilmaisi itsensä täydellisesti hänen kauttaan. Muista, että kun elät Jumalan sanan muikaista pyhää elämää, sillä on menestys.

Siksi voimme uskoa, että Jumala tahtoo antaa sinulle elämän, josta vaikutusalassasi olevat ihmiset totetavat: Hän on Jumalan mies/nainen. Kyse ei ole statuksesta, jolla voisimme ylpeillä, koska se on Jumalan armosta! Ilman, että Herra olisi pelastanut meidät, kutsunut yhteyteensä ja alkanut vaikuttaa meissä halua olla lähellä häntä, emme kasvaisi uskossa. Kunnia kuuluu siis aina Jumalalle. Meidän osamme on hyväksyä ja janota, että kasvamme uskossa vahvoiksi, hengellisesti aikuisiksi jotka voivat opettaa myös muita ensisijaisesti elämällään. 

Luukas 24:32

Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”

Tämä jae on siitä kohtaa, jossa kaksi opetuslasta olivat palaamassa Jerusalemista Jeesuksen kuoltua jonka jälkeen hän ilmestyy heille Emmaukseen vievällä tiellä ja selitti Kirjoitukset, miksi hänen täytyi kärsiä ja kuolla jokaisen syntisen edestä. Huomaa, että kun rakastut Jumalaan ja hänen sanaansa, sydämesi alkaa palamaan hänelle. Kun sovellamme Jumalan sanaa elämässämme, rakkaus ja into välittyy meistä, sillä voimme todistaa ihmisille kuinka hyvä Jumalalle on! Hän tahtoo vapauttaa kaikki synnin orjat ja meillä on ilouutinen heille Jumalalta. Kun siis itse luet Raamattua, pyydä Pyhää Henkeä opettamaan sinua, jotta ymmärtäisit mitä luet ja voit soveltaa sitä omassa elämässäsi. Kun toteutat tätä säännöllisesti sinun luonteesi alkaa heijastamaan Jumalan kaltaisuutta, kasvat Hengen hedelmissä ja muutut rakastavammaksi, kärsivällisemmäksi ja tahdot auttaa toisia, koska alat ymmärtää, että Jumala on tarkoittanut meidän elävän epäitsekästä elämää kuten mestarimme Jeesus eli. Siksi on niin äärettömän tärkeää imitoida Jeesusta, koska hän todellakin on Isän täydellinen ilmentymä. 

2.Tim 3:14-17

Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 

Tässä jaejaksossa on paljon asiaa, enkä varmasti voi tyhjentää pankkia täydellisesti, mutta huomaa muutama sana: Kun opimme pienestä pitäen arvostamaan Jumalan sanaa ja kuulemme sitä, meistä kasvaa varmoja uskovia. Ei sellaisia, jotka eivät ymmärrä perusasioita ja ovat harhaoppien vietävissä. Siksi on äärettömän tärkeää oppia tuntemaan Raamattu ja soveltaa sitä käytännössä, silloin emme eksy pois tältä tietä, koska Jumala ilmaisee tahtonsa meille tämän sanan kautta ja opettaa mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Ja mikä parasta: Raamattu sanoo, ettei tältä tieltä eksy hullutkaan. Hän varjelee niitä jotka tahtovat seurata häntä :)

Toiseksi, kun opit tuntemaan Raamattua sinusta tulee viisas. Jumalan viisaus on aivan eri asia kuin tämän maailman viisaus. Jumala tahtoo sinun tulevan viisaaksi, jotta voit opettaa muita ja koska ymmärrät, että pelastumme yksin Jumalan armosta voit opettaa muitakin elämään pyhää elämää, joka on prosessi vaeltaesamme kohti taivasta. Jumalan Sanassa on kaikki mitä tarvitsemme: Hän opettaa meitä kaikenlaisten kirjoitusten kautta: Sananlaskujen, psalmien, saarnojen, vertausten jne, jotta oppisimme elämään Herraa kunnioittaen. Jos esimerkiksi luet, miten joku Raamatun henkilö lankesi syntiin ja siitä seurasi rangaistus jossain muodossa, voit ymmärtää, ettei sinun kannata toimia samoin ja varoa sielunvihollisen kavalia juonia. 

Joskus Jumala nuhtelee meitä Sanansa kautta. Itse olen löytänyt elämästäni syntiä kun olen tutkinut sanaa ja Totuuden Henki on paljastanut sen. On suurta armoa, että saa tehdä parannusta. Meidän täytyy muistaa, että pyhitys on kertakaikkinen sekä etenevä prosessi. Mitä tarkoitain? Sitä, että Jeesuksen sovitustyö oli täydellinen ja pelastumme ainoastaan sen kautta ilman yhtään hyvää tekoamme. Pyhitys liittyy myös vaellukseeni uskovana, ja kun pysyn lähellä Jeesusta en lankea pois uskostani. Uskoontulo on alku tälle vaellukselle ja taivaassa olen vasta perillä, siksi tarvitsen jatkuvasti Jumalan apua, jotta varjellun uskossa loppuun asti. 

Huomaa, että kun Jumala nuhtelee ja ojentaa, se kasvattaa meitä. Se kuuluu pyhitykseemme, että kasvamme kaikenlaisten koetusten kautta. Ilman koetuksia usko ei kehity, koska sitä ei haasteta, testata. Uskon koetus (test of faith) kasvattaa jumalallisen luonteen, joka ei koskaan anna periksi. Kun olemme kaatuneet, meidän täytyy nousta pystyyn! Kun teemme syntiä, Jumalan miehet ja naiset tekevät sydämestään parannuksen ja jatkavat matkaa, koska he eivät jää katselemaan itseään ja syntisyyttään, vaan katsovat Jeesukseen, joka on heidän elämänsä Herra. Silloin vastaanotamme puhdistuksen hänen verensä kautta. Kun olemme kompuroineet, kaatuneet riittävästi, ja näemme miten synti tuhoaa sisäistä ihmistämme, jonka Jumala on jo vapauttanut, meissä syttyy halu elää tuossa vapaudessa. Silloin ymmärrämme, että olemme sataprosenttisesti riippuvaisia Jeesuksesta! Alamme haluta viettää aikaa Jeesuksen lähellä, naulitsemme päivittäin vanhan syntisen luontomme ristille ja kuolemme sille. Kun alamme näkemään, ettei minun tarvitse kompuroida enää heikolla alueellani, vaan rakastamalla ja sitoutumalla Jeesukseen voin voittaa kaikki kiusaukset, luottamussuhteemme rakentuu Herraamme. Jumalan Sana saa meidät rakastumaan Jumalaan jolla on kaikki valta sekä taivaassa että minun elämässäni. Kun janoamme, että Raamattu tulee osaksi luonnettamme, että Pyhä Henki voi muistuttaa asemastamme Kristuksessa, huomaamme, että vihollisella ei ole mitään todellista valtaa meihin, koska Jeesus voitti hänet jo! Elämme hänen voittosaatossaan ja palvomme elämällämme ainoastaan häntä. 

Lopuksi apostoli Paavali kertoo Timoteukselle, että kaikki edellämainitulla on päämäärä: 

jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 

Kuka meistä on täydellinen? Ei kukaan. Mutta Jeesus on :) Kun kasvamme Jumalan tuntemisessa, siis rakastumme häneen ja hänen Sanaansa meistä alkaa muotoutua Jumalan kaltaisia. Sitten taivaaseen perille päästyämme olemme täydellisiä, koska siellä ei ole enää mitään vajavaista, silti taivoitteet auttavat meitä kasvuprosessissa. Jos tavoite on tarpeeksi korkealle asetettu, ymmärrämme, että omassa voimassamme emme voi saavuttaa sitä, vaan tulemme entistä riippuvaisemmiksi Jeesuksesta. Sinä ja minä emme pärjää ilman häntä koskaan, hyväksytään tämä fakta ja antaudutaan hänelle sataprosenttisesti. Näin kun kilvoittelemme tällä tiellä eläen todeksi uskoamme Jeesukseen, voimme tehdä Jeesuksen kuuluisaksi siellä missä elämme tehden hyvää. Tee päätös sanoa jotain positiivista lähimmäisillesi joita kohtaat tänään ja rohkaise heitä jollain sanalla. Elämme sellaisen maailman keskellä, missä ei rohkaista, vaan ollaan itsekeskeisiä ja negatiivisia. Pelkästään sillä voit erottua jo massasta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi rakas lukijani :)