Selaat arkistoa kohteelle Pyhäinpäivä.

Päivä 55, Pyhäinpäivä

31.10.2015 Yleinen

Eilinen verottaa voimia vieläkin… Huomaan nyt, etten ilmeisesti kärsi krapulasta vaan tämä on normaali olotila väsymyksestä. Kävin yöllä nukkumaan about klo 3. Heräsin sitten ekan kerran puoli yhdeksän ja kymmenen jälkeen nousin. Väsy painoi.

Mieheni palasi työmatkalta ja hänen tirsojen jälkeen suuntasimme kävelylle. Veimme Malmin hautausmaalle kynttilät edesmenneiden läheisten muistolle. Samalla tuli käveltyä tunti :)

Pyhäinpäivän kunniaksi teimme paahtopaistia ja sen kanssa uunijuureksia. Koska väsymys vielä painoi, suuntasin peiton alle syönnin jälkeen. Heräsin vielä syömään viimeisen pussin :)

Ateriat

  • klo 11.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 18.10 Key Lime Pie -pirtelö, 144 kcal
  • klo 19.50 Paahtopaistia 150g ja uunijuureksia 150g, 320 kcal
  • klo 22.55 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Pyhäinpäivän mietteitä

31.10.2015 Yleinen

Käytiin jo eilen viemässä kynttilät hautausmaalle. Ihmeen helppo päivä ollut tänään. Kyllähän meidän pieni on tänään ollu kovasti mielessä, mutta jotenkin helpottavaa ettei se tuska enää paina rinnan päällä. Eilen oli jotenkin outofiilis käydä hautausmaalla uusi vauva vatsassa. Toivottavasti meidän pieni suojelusenkeli suojelee nyt pikkusisarustaan <3 Tällä viikolla pikkuserkkuni sai kauan odotetun poikavauvan. Olen niin iloinen ja onnellinen heidän puolesta. Heilläkin on melko rankka historia takana, ja vihdoinkin elävä vauva saapui maailmaan. ONNEA! <3

Tänään oon sit koittanu tehdä kouluhommia ja ne taitaa jatkua vielä huomennakin. Onneks ens viikolla mulla on vaan yhtenä päivänä koulua, joten pystyn sitten muut päivät vääntämään kaikkia tehtäviä mitkä pitäis tässä palautella. Vähän jännittää, kun ens viikolla meillä on ensimmäiset laboraatiotunnit. Jotenkin mietin sitäkin, että meillä on yhdellä labratunnilla mm. kanyylinlaitto sekä laskimoverinäytteen otto. No, kotona pitää selvittää miten tämä tapahtuu ja sitten tunnilla se tehdään. Iskee ehkä pieni paniikki, kun tuntuu että asiat pitää osata ilman että kukaan niitä sulle opettaa. Mut toisaalta, pitää olla stressaamatta. Ne nyt menee sitten niin kuin menee. Let´s see. Onneks meillä on kuitenkin tosi kiva labraryhmä, että varmaan saa muilta apuja.

Ens viikolla on se ultra. Jännittää ihan hirveesti. Oon jotenkin valmistautunu siihen, että sieltä tulee huonoja uutisia. Joko vauva ei ole enää edes hengissä tai sitten yhdistelmäseulasta paljastuu joku vaikea vamma. Harmittaa kyllä, etten uskalla ajatella yhtään sitä, että asiat vois olla kunnossakin. Musta tuntuu että menneen viikon oon ollu ihan hirveen väsyny. Eilenkin nukahdin sohvalle, kun tulin koulusta kotiin. Tänään oon haukotellu koko päivän vaikka viime yönä nukuin reilut 8tuntia.  Viime viikolla kävin siellä kilpirauhaskokeissakin ja arvot oli todella hyvät. Ei oo tainnu vielä kertaakaan olla noin hyvät mitä nyt. Eli jatkamme samalla annoksella ja kuukauden päästä mennään uuteen kontrolliin. Toivottavasti ei nyt koko raskausaikaa tarvii juosta noissa kokeissa kuukauden välein.

Katselin tuossa yks päivä tilastoja täällä käyneiden määrästä. Olen todella yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on käynyt ihmisiä. Itse aloin miettimään, että olisi kiva tietää miten ihmiset on tämän blogin löytäneet. Joten rakkaat blogini lukijat, voisitteko jättää minulle kommentteihin jonkun viestin siitä mistä olette blogiini tienne löytäneet. :) Kiitos!

Ylpeys – Kateus – Tipattomuus

31.10.2015 Yleinen

2015-10-29 08.32.06Olen huomannut tässä lähes kahden kuukauden aikana (huomenna tulee 8 viikkoa täyteen), että elämäntapamuutokseni aiheuttaa sekä hyvää, että huonoa. Koska itse pyrin nykyisin olemaan mahdollisimman positiivinen, aloitan niitä mukavista asioista.

Ylpeys – Ja tässä en tarkoita, että olen itse ylimielinen. Kuitenkin äitini ja kaksi ystävääni ovat molemmat ilmoittaneet minulle olevansa ylpeitä urakastani. Toinen näistä Ystävistäni on itsekin pudottanut Cambridgellä liiat kilonsa ja on siksi mahtava tsemppari. Se tuntuu hyvältä. Vaikkakin tämä on ollut minulle suht helppoa, ei ne kilot putoa ilman itsekuria ja vahvaa tahtoa. Mitä pidempään on tipattomalla, sen huonommalta ajatukselta edes sen yhden juominen tuntuu. Sen huomasin eilenkin.
Haluankin kiittää näitä Ystäviäni sekä äitiäni kannustuksesta. Tulen jakamaan heille tämän päivityksen erillisenä postina, jotta kiitos menee perille <3

Kateus – Ja sitä valitettavasti on. Vaikka jokainen halukas voisi tähän ryhtyä. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä makaamalla sohvalla. Toki aina löytyy tekosyitä. En ehdi, jaksa, voi, kykene… Toinen Ystävistäni, joka on ilmoittanut olevansa ylpeä minusta, sanoikin hyvin: ”Kun kilot lähtee, lähtee myös muutama ”ystävä”. Tuntuu pitävän paikkaansa. Tässä on vielä jännä juttu se, että tosi harva tietää minun elämäntapamuutoksestani ja silti kateutta on ilmassa?

Tipattomuus – Tästä voisin pyöritellä päätäni. Ensimmäisen kerran eilen jouduin Facebookissa selitellä tipattomuutani, joka ei johdu esim. raskaudesta. Keskustelu lähti siitä, että jaoin FB:ssä tämän Iltasanomien artikkelin: Kuukausi ilman alkoholia – tämän se saa aikaan kehossasi! Käsittämätöntä, että tipattomuutta pitää selitellä. Eilen tuli taas selväksi se, että pikkujouluja voi juhlia ilman viinaakin. Höpöttelimme normaalisti, jammasimme hulluna ja pidimme hauskaa. Sillä erolla, ettemme kumpikaan ottaneet alkoholia.

Yhteenvetona, miksei voisi olla toisesta ylpeä ja iloinen hänen puolestaan? Kuitenkin kaikki lähtee omista valinnoista. Oli kyse sitten kampaajalla käynnistä, tipattomuudesta, asenteesta tai elämäntapamuutoksesta – Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nauttia siitä hehkusta :)

Elämme täällä vain kerran ja jokaisen tulisi ottaa siitä ajasta irti haluamansa ja nauttia. Näihin mietteisiin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää <3

20151029_163054