Selaat arkistoa kohteelle puu.

Katkelmia kovasta yrityksestä

2.3.2017 Yleinen

25.6.2015, Torstai klo 20:40
”Minusta tuntui hetken etten pystyisi syömään mitään. Mutta ajattelin: ketään ei kiinnosta jos syöt. Jos et syö, herätät sen huomion mitä pelkäät. Se oli terve ajatus. Seurasin sitä.”

6.5.2016, Perjantai klo 23:43
”Huomenna on mumman ja vaarin hääpäiväbrunssi. Olen koittanut syödä niin terveellisesti ja hiilareita välttäen kun vaan ikinä voin, jotta pystyisin huomenna olemaan normaali edes sen aamun… Syömään kuten muutkin. Viimeaikoina olen syönyt vain salaattia, hedelmiä ja maitorahkaa. Olen valmistautunut tähän monta kuukautta; Jos syö pitkään ihan tositosi terveellisesti niin sitten yksi päivä ei ehkä haittaa. Toisaalta ajattelin niin myös Saran synttäreistä. Halusin sielläkin olla kuten muut, mutta kun pääsin sinne niin ei siitä tullut mitään… Liian pitkään kun syö terveellisesti ja aika vähän niin ei tee mieli enää mitään, ja miksi söisi jos ei tee mieli? Se tuntuisi tosi väärältä. Ja vaikka tekisikin mieli niin sitä ei enää osaa noteerata. Ja toisaalta kun pääsin sinne synttäreille, en edes halunnut olla normaali enää. Minulla oli taas smoothie mukana ja kaadoin vähän likööriä sen joukkoon että tuli iltapala syötyä juomisen ohella kun muut menee baarin jälkeen jonnekin hakemaan jotain rasvaista.”

”Olen niin pitkään tähdännyt huomiseen. En vaan syömisen osalta, vaan myös etsinyt vaatteet joissa koen oloni hyväksi ja joissa voi syödä ilman että turvotus näkyy. Mutta miksi onnistuisin? Voin sulkea silmät ja ajatella optimistisesti mutta tiedän miten tämä juttu toimii. Tiedän sen paremmin kuin monta muuta asiaa. Joko en pysty siihen, tai sitten pystyn mutta se pystyminen kääntyy aika nopeasti painajaiseksi. Ja huomenna on juuri se päivä kun en haluaisi itkeä tai oksentaa tai tuntea olevani hukassa jossain yksin.”

”Kiehtoo ajatus näyttää kaikille etten syö mitään. Tuntuu oikealta ajatus siitä että annan kaikille onnellisen brunssin ilman huolta. Mutta ajatusta siitä miten kaikki tulee todella menemään? Sitä ei ole. Se selviää huomenna. On myös oikosulkuvaihtoehto. Se, missä en yksinkertaisesti tiedä mitä teen, ja sitten tulee pakonomainen tarve paeta paikalta, vaikka olen lamaantunut paikoilleni… Ehkä eniten kuitenkin pelkään sitä pettymystä. Kun olen niin kauan valmistautunut… Ja kuitenkin, kuten sanoin, takaraivossani tiedän kyllä miten nämä hommat minun päässäni menee. Olen monta kuukautta sivuuttanut sen tiedon ja uskonut tähän juttuun… Tiedän että se pettymys on oven takana ja ihan liian lähellä. Mutta sitähän tämä myös on. Onnistumisia ei oikein ole, koska mikään ei ole täydellistä eikä tule koskaan olemaan. Paitsi se, että oppii elämään oman epätäydellisyytensä kanssa. Se olisi täydellistä.”

 29.7.2016, Perjantai klo 22:50
”Ajattelin että syön puuron pois mahdollisimman pian ettei sitä ehdi ajatella, joten söin sen tosi kuumana… En halunnut jäädä odottelemaan jäähtymistä ja sitä että muutan mieleni. Vasta kun olin syönyt, alkoi tuntumaan suussa. Poltin koko suun ja nyt kitalaesta ja huulten takaa irtoaa isoja valkoisia nahkapaloja. Suu on ihan tulessa ja sattuu, enkä edes huomannut sitä syödessä kun koitin vaan keskittyä pitämään ajatukset muualla ja hoitaa koko jutun alta pois nopeasti. Koitin imeskellä jääpalaa. Tuntuu tosi pahalta… Henkisesti ja mahassa ja nyt myös suussa. Success.”

 1.12.2016, Torstai klo 11:49
”4 märkää yöpaitaa lattialla. Viides päällä. Näiden öiden on loputtava. En jaksa enää. Maha on myös alkanut sattua aina kun syön, ja etenkin jos yritän syödä enemmän. Minua oksettaa vähän koko ajan… Ja kroppa tärisee…”

 9.12.2016, Perjantai klo 18:20
”Nyt tämä pelleily saa loppua. Minun täytyy muistaa, että tämä on vakava asia. Tiedän, että sairauteni yrittää selittää muuta, mutta minun on muistettava. Tunnen että olen hereillä. Tässä maailmassa. Mutta se ei tee mistään lainkaan helpompaa, päinvastoin… Yritän vielä kerran voittaa tämän taistelun ja lopettaa kaiken. Yhden kerran. Menen syömään puuroa.”

 12.12.2016, Maanantai klo 22:05
”Vatsan venyttäminen on pirun kivuliasta. Ei ainoastaan tunnu henkiseltä myllerrykseltä syödä enemmän, vaan se myös sattuu fyysisesti. Neuvottelen yhä ruokailuista. Haluan syödä, haluan toimia oikein ja haluan lopettaa tämän, mutta en pysty siihen kaikkeen sormia napsauttamalla. Minun on neuvoteltava siitä vähemmän kivuliasta. En voi muuttaa olematonta ruokavaliota ideaaliseksi vain muutamassa päivässä. Ei sellainen mahdu minun sisälleni. Etenkään päähäni… Mutta puren hammasta ja yritän lisätä niin paljon kuin mahdollista. Yritän niin paljon. Yritän vielä vähän enemmän kuin koskaan ennen. Minkään asian yrittäminen ei ole koskaan ollut näin kivuliasta ja haastavaa, enkä koskaan ole yrittänyt mitään näin paljon tiedostaessani, että onnistuminen ei todellakaan ole taattua. Lopussa kiitos seisoo. Niin, ehkä, ellei se kyllästy odottamaan kun kiipeän hitaasti ylös sitä kohti. Minusta tuntuu kuitenkin että jokin on selvästi muuttunut. Tuntuu kuin minua ohjaisi pelon ja sekaisten tunteiden sijasta taas oma tahto. Kunpa se olisi kyllin vahva kestämään tulevat koitokset.”

 14.12.2016, Keskiviikko klo 8:30
”Kaiken jälkeen haluaisin vain esittää kaikki toiveeni suuremmille voimille. Antakaa minun sydämeni jaksaa lyödä normaaliin tahtiin ja jalkojeni jaksaa seistä koko konserttimme ajan. Olen tehnyt niin paljon töitä sen eteen. Olen syönyt. Olen levännyt. Niin hyvin kuin pystyn, ja niin paljon kuin pystyn. Nyt vain toivon. Kaikki mitä on tehtävissä on tehty.”

 21.12.2016, Keskiviikko klo 23:07
”Voin pahoin ja yritin jotenkin ilmaista että tämä kaikki sattuu. Ehkä onnistuin? Istuimme äidin kanssa keittiössä ja katseltiin kuvia. Olen yllättynyt. Minulla on edelleen paha olla, mutta ehkä tämä onnistuu näin? Otan lääkkeet ennen iltapalaa, ja lisää sen jälkeen jos on tarpeen. Sitten voitan tappelun, ilmaisen jotenkin että voitto tuntuu häviöltä ja saan tukea sen ajaksi että voiton aiheuttama tappio neutralisoituu. Näin vältetään suuri ja rikkova ahdistus? Olen huono puhumaan minuun kohdistuvista vaikeuksista. En ole hyvä ilmaisemaan niitä kun ne ovat meneillään, mutta koen olevani hyvä peittämään ne. Ainakin kunnes suurin ahdistus alkaa hiipiä. Mutta ehkä avain seuraavaan lukkoon on siinä, että opin helpommin turvautumaan siihen apuun, jota minulle tarjotaan. Asun nyt vanhempieni luona juuri siksi, että saan apua jos tarvitsen sitä. Ehkä se ei ole niin kamalaa joskus todeta että sitä tarvitaan…”

”En ole kykeneväinen asumaan yksin. Olen 21 vuotias ja maksan vuokraa omasta kämpästäni olemattomilla sairauspäivärahoillani vaikka asun vanhempieni luona. Monen mielestä se voisi kuulostaa naurettavalta… Mutta ei. Minulle on tärkeää tietää että minulla on olemassa terve elämäni. Se auttaa minua. Maksan siitä 428€ kuussa koska koen sen elintärkeäksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä minun on opittava turvautumaan ihmisiin… Sitä kautta opin taas turvautumaan itseeni. Kaikesta ei ehkä tarvitse selvitä yksin.”

 2.1.2017, Maanantai klo 14:04
”2016 on ollut kaamea vuosi. 2017 on nyt täällä, mutta vuosiluku ei tee ihmeitä; ne ihmeet on tehtävä itse. Tulevalta vuodelta odotan ennenkaikkea terveyttä. Se on ainoa asia jota todella nyt haluan.”

 3.12.2017, Tiistai klo 23:13
”Olin aamulla punnituksessa. Paino oli laskenut!? Yli kilon… Sovittu BMI-raja lähestyy… Osasto lähestyy? En ymmärrä. Olen mielestäni syönyt kuin hullu… Olin varma että se olisi noussut ainakin 3 kiloa, siltä minun kropassani tuntuu. Ja silmissä. Mitä tästäkin pitäisi ajatella? Hyvä ettei se ollut noussut koska nyt tiedän että minulla on varaa syödä enemmän? Mutta en halua syödä enempää… En ehkä pysty syömään enempää… Olen ihan tosissani yrittänyt enemmän kuin koskaan, ja ajatus siitä että minun on yritettävä yli tuplaten kovemmin, tuntuu epätodellisen inhottavalta. Missä palkinto tehdystä työstä? Tappelen mielipuolisesti mutta normaali elämä tuntuu välillä lipuvan vain kauemmas… En halua päästää sitä tavoittamattomiin, mutta mitä voin enää tehdä? Olen vain syönyt ja syönyt ja syönyt. Tulos? Rytmihäiriöitä väärillä hetkillä ja pudonnut paino.”

”Onko tämän kaiken tarkoituksena nyt vain osoittaa minulle että todella haluan tätä? Parantumista. Kiinnittää huomioni siihen, miltä tuntuu kun kerrankin olisi oikeasti ehkä jopa toivonut että paino olisi noussut? No niin, olen nyt huomannut ja sisäistänyt sen. Muutos päässäni on tapahtunut. Voisiko ne muutkin muutokset alkaa tapahtua ennen kuin menetän voimani tapella? Ei ne riitä ikuisuuksiin. Ei kukaan halua vetää itseään jatkuvasti turpiin ellei siitä seuraa jotakin niiden iskujen arvoista. Siltä minusta tänään tuntuu. Että vetäisin itseäni turpiin 5 kertaa päivässä ilman tarkoitusta. Älä huoli, en ole luovuttamassa… Kunhan valitan.”

”Minun ei tee mieli mitään. Minua suorastaan ällöttää kaikki. Mutta olen oikeilla raiteilla ja oikeassa paikassa. On helpottavaa asua nyt täällä. Niin paljon kuin kaipaankin omaa kotiani, minun on ensin saatava terveyden siemenestä kasvamaan taimi. Ehkä jopa pieni puu… Sitä ennen en voi asua yksin. Nyt joku katsoo kelloa puolestani. Päättää puolestani mitä syön, ja kuinka paljon. Minun täytyy vain keskittyä ottamaan haarukka käteen ja laittamaan se kaikki sisälleni. On nielaistava monta kertaa. Ja teipattava Anoreksian suu kiinni jesarilla. Sitoa sen kädet yhteen nippusiteillä ettei se pääse raapimaan minua pitkillä kynsillään. Ja jalat, ettei se potki minua kun valitsen sen mielestä väärin. Se keksii kyllä keinon päästä vapaaksi… Niin se aina keksii. Sitten kai annan sen vaan raapia ja potkia vaikka se sattuu. Ironista on että elän vain jos minuun sattuu, ja muu ei auta kuin luottaa siihen että kipu loppuu ajan myötä. Ja niin ne sanovat, että se loppuu.”

 4.1.2017, Keskiviikko klo 21:49
”Tulin omaan kotiini yöksi. Pyykit on koneessa… Onko hassua jos sanon että on aivan ihanaa pestä pyykkiä? Tykkään siitä muutenkin, siitä tulee puhtauden tuoksu. Mutta nyt tässä on muutakin; Se on kivaa olla taas hetken aikaa vähän itsenäinen. Olkoonkin että se itsenäisyys tulee pyykinpesusta.”

 13.1.2017, Perjantai klo 17:35
”Olin taas yön omassa kodissani ja ensimmäistä kertaa jäin sinne hieman pidemmäksi aikaa. Tulin vasta illansuussa takaisin tänne. Huomasin, että ajatukset hyökkäsivät täysin uudella voimalla kun jäin pidemmäksi aikaa yksin. En meinannut selvitä siitä… Ne aloittivat manipuloinnin heti. Se alkoi kauniisti taivutellen ja eteni vähitellen rajumpaan suuntaan. Söin iltapalan kahdessa osassa. Ensin vain murto-osan… Tunnin päästä tulin järkiini. Sillä minuutilla kun järki iski, käytin sitä heti. Juoksin keittiöön, söin karjalanpiirakan lähes ahmien etten ehtinyt muuttaa mieltäni. Sen jälkeen otin samantien ahdistuslääkkeet ja menin peiton alle katsomatta peiliin tai tunnustelematta yhtään mitään. Olen ylpeä itsestäni. Toimin varmaan nopeammin kuin koskaan. En jäänyt hetkeksikään soutamaan ja huopaamaan. Siitä huolimatta että selvisin kunnialla, se tilanne jätti minuun jälkensä. Pelon jäljet… Ja ymmärryksen siitä, etten ole vielä kovinkaan lähellä omaan kotiini lopullisesti pääsyä.”

”Ensi torstaina on seuraava punnitus ja psykislääkäri. Molemmat samana päivänä… Minua oikeasti pelottaa se paino. Siis se, ettei se olisi noussut vaikka kaikki minussa on sitä mieltä että sen on täytynyt nousta. En kuitenkaan luota enää omiin tuntemuksiini tai silmiini tässä asiassa ja siksi se pelottaa. On vähän sellainen olo, että taistelen pussi päässä. En tiedä yhtään olenko voitolla vai häviöllä, tiedän vaan että olen tehnyt kaikkeni, eikä se ole ollut helppoa. Punnituksessa se pussi sitten revitään pois ihan pieneksi hetkeksi.”

 3.2.2017, Perjantai klo 21:30
”Fiialla todettiin paha refluksi ja hänellä on nyt tiukka ruokavalio. Hän syö tuskin mitään… Ja löydän itseni murheellisena ajattelemasta että kunpa minäkin saisin syödä vain hedelmäsoseita. Niin. Tiedäthän sen tunteen kun tietää olevansa idiootti? Minusta tuntuu siltä juuri nyt.”

 18.2.2017, Lauantai klo 16:00
”’Mihin sua pitää lyödä et osuu Anoreksiaan?’ – irvaili iskä tänään. Minusta se oli osuva kysymys. Jos tietäisin, olisin lyönyt itseäni jo aikoja sitten. Ja lujaa sittenkin.”

”Minulle sanotaan että syö, niin koko elämä järjestyy kuin taikaiskusta. Sydän, unet, mieliala, elämä. Syön hullun lailla mutta mikään ei muutu paitsi paino. Se oli punnituksessa noussut puoli kiloa… Ne sanoi että se on aika vähän tähän aikaväliin nähden… Siitä viis, kai ymmärrät että tässä tilanteessa painon nousu olisi terveellekin ihmiselle vain takaisku? Miksi mikään muu asia ei korjaannu? Miksi se ainoa välttämätön mutta kivulias asia korjaantuu, mutta ei tuo mukanaan mitään siitä mitä minulle on luvattu? Se saa minut menettämään uskoani terveyteen. Lisäksi luulin että olisin jo kyennyt olemaan tyytyväinen noususta, mutta puoli kiloa tuntui tosi pahalta. Ja sitten tuntui pahalta että se tuntui pahalta, koska toivoin niin kovasti että olisin jo osannut olla tyytyväinen. Kierre oli valmis. Olen väsymyksen, turhautumisen ja epäuskon pyörityksessä.”

 19.2.2017, Sunnuntai klo 23:24
”Tänään oli lauluyhtyepäivä Helsingissä. Lähdin jo aamulla suoraan painajaisista herättyäni bussiin, ja päivästä tuli raskaampi kuin osasin pelätä. Luulin olevani vahvempi… Ehkä se luulo tuli siitä, että sairaslomallani olen saanut aamuisin mennä takaisin nukkumaan ja korvata huonon yön aamu-unilla siten, että olen jaksanut päivällä tehdä edes jotain. Ja se jotain on ollut pääasiassa musiikin kuuntelua. Ei hirveän raskasta. Tänään kohtasin karun todellisuuden: En jaksa mitään tässä tilassa. En tunne mitään tässä tilassa.”

”Söin iltapalan itkien. En halunnut jättää sitä, mutta minua väsytti tämä kaikki. Äiti istui vieressä ja tsemppasi minua jokaisella suupalalla… Kertoi juttuja. Olen luovuttamisen ja viimeisten voimien hyödyntämisen välitilassa. Äiti oli niistä viimeisistä voimista 99% tänä iltana. Ilman häntä se 1 väsynyt prosentti ei olisi pystynyt mihinkään.”

”Ahdistuslääkkeet antavat minun ajatella mutta väsymys painaa ajatuksia alas. Ripustin neulotun peiton kulmista peilin päälle siten, etten nää sen näyttämää kuvaa. Tänä iltana se kuva olisi vain ahdistuksen kaveri. Peitto repeytyi vähän kulmista mutta minun oli saatava itseni rauhoittumaan. Nyt menen sängylle jäävien kahden peiton alle ja nukun. Tiedän että siihen tarvitaan voimia kohdata tulevan yön kauhut, mutta juuri nyt minulla ei ole voimia myöskään pysyä tässä todellisuudessa. Kunpa voisin siirtyä suoraan aamuun… Hetkeen, jona voin mennä nukkumaan vuorokauteni ainoat rauhalliset unet. Unet, joiden voimalla jaksan elää. Tämä päivä todisti kirkkaasti todellisen henkisen ja fyysisen kuntoni, enkä jaksa kohdata sitä totuutta järkevästi ellen saa nukkua.”

 21.2.2017, Tiistai klo 22:55
”En pääse pakoon omaa kroppaani ja kuvaa siitä. Voin peittää kaikki talon peilit, mutta lopulta huomaan turvonneen vatsani heijastuvan auringon heittämästä varjosta kaapinoviin. Se saa sälekaihtimien välistä sädehtivän toivon näyttämään ivalliselta. Voisin kääntää pään pois ja hypähtää pois auringon edestä, mutta teen sen aina liian myöhään. On vaikeaa yrittää jatkuvasti pysyä askeleen edellä omaa itseään. Tai Anoreksiaa… Miten vaan.”

6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Pyörryin tänään aamulla. Se on todella kummallinen tunne. Silmissä pimenee vaikka ne ovat auki, ja sitten koko ruumis valahtaa löysäksi, ja seuraavalla hetkellä avaa silmät lattialla ja miettii missä kohtaa ne menivät kiinni. Ruumiissa menee täriseviä velttouden aaltoja ja sitten koneisto palautuu ennalleen. Siinä aina hetken pelkää ettei se palaudu. Nousin kai vain liian nopeasti sohvalta.”

Korkea puu

18.10.2016 Yleinen

Olin kerran uuden luokkalaiseni kanssa etsimässä geokätköä. Pyörimme ison puun ympärilla 15 minuuttia kunnes emme jaksaneet enää. katsoimme ylös. Kaverini sanoi -Mikä toi musta laatikko on? Minä sanoi -Se on se geokätkö! Riemuitsimme kunnes huomasimme että kätkö oli viiden metrin korkeudessa. Sain idean ja sanoin kaverilleni että -mene puun eteen ja polvistu. Hän meni ja minä kiipesin hänen selän päälleen ja kiipesin puuhun. Minua alkoi vähän heikottaa koska minulla on korkean paikan kammo. Pääsin viimeinkin kätkölle ja kirjoitin meidän nimet siihen ja otin vaihtotavaraa ja antoin sinne vaihtotavaraa. Tulin alas ja näytin kaverilleni vaihtotavaran. Siellä oli hienoja helmiä. Sitten lähdimme kotiin.

 

Purkutöitä uusilla työkaluilla

11.1.2016 remontointi, remontti, remonttiblogi, Tee-Se-Itse

Kuten taisin viime päivityksessä mainita, niin lauantaina testailtiin uusia työkaluja purkutöissä. Niitä päästiin testailemaan ja tottakai myös löytyi lisää korjailtavaa, muutenhan elämä olisi liian helppoa.

Tälläiset laitteet tuli hankittua: Biltema Piikkausvasara DH 1700 ja paineilmatoiminen talttavasara AH6.

Piikkauskone päädyttiin ostamaan itselle koska meillä on myös monta muuta kohtaa jossa työkalua tarvitaan ja edellisistä remonteista sen verran on jäänyt mieleen, että yleensä nuo lisätyökalut helpottaa hommia aika paljon.

Järeän painoinen laite kyseessä, ei tosiaan seinähommiin tarkoitettu.

Järeän painoinen laite kyseessä, ei tosiaan seinähommiin tarkoitettu.

Laitteen käyttöönotto ei kummoisia toimenpiteitä vaatinut ja muiden käyttäjien kokemusten perusteella tuohon kannattaa paremmat rasvat vaihtaa sisälle. Ei tietenkään muistettu ostaa.

Ensimmäisenä kohteena oli kaksi metriä pitkän ja n. 15cm korkean tiilikynnyksen poistaminen ja hyvin tuntuu tuossa laitteessa olevan voimaa. Paljon ei tarvinnut omaa voimaa käyttää, mutta kyllähän tuo silti alkoi äkkiä hapottamaan laitteen kanssa heiluessa. Suhteellisen vähän itse laite täristää käsille, joten laitteessa oleva tärinänvaimennin tuntuisi toimivan. Piikkaushommaan ei kulunut kuin varttitunti ja alun perusteella laite vaikuttaisi täyttävän omat odotukset.

Kynnys paikallaan.

Kynnys paikallaan.

 

Kynnys poistettuna.

Kynnys poistettuna.

Seuraavana vuorossa oli laattojen purkua, putkimiestä ei ollut vieläkään löytynyt joten piti lähteä purkuhommiin saunan puolelta, siellä kun ei ainakaan vesiputkia kulje lattiassa…kylpyhuoneen puolelta ei vielä tiedä kun ne ainakin näyttää juuri lattian alle menevän.

Biltemasta tarttui matkaan myös paineilmakäyttöinen talttavasara ja 25 euron laitteeksi tuo oli todella hyvä ostos…kevyt käyttää, mutta koneen avulla laatat irtosi todella nopeaan tahtiin ja koneessa on sen verran voimaa, että tarvittaessa laatta menee palasiksi hyvin kevyesti (lattiassa laatat ei ollut ihan sitkeimmin kiinni).

Saunan laattalattia.

WP_20160110_15_51_38_Pro

Oiva työkalu laattojen irroitukseen.

Facebook-sivuiltamme voit käydä katsomassa videon laattojen irroituksesta, kannattaa samalla tykätä sivustosta niin saat heti tietoa uusista blogipäivityksistä: HOMEtta ilmassa- Facebooksissa.

Laatat siis irtosi pikapikaa ja vanhempi poikakin oli mielenkiinnolla remppahommissa mukana kun pääsi laitetta käyttämään…varmaan olisi nuorempikin ollut mukana touhussa jos lupa olisi tullut.

Saunan lattia "puhtaana"

Saunan lattia ”puhtaana”.

Saunan ulkoseinästä sitten alkoikin mukavat lisätyöt. Huomasin seinältä alimman laattarivin/vanerin poistettuani, että muutamassa laudassa oli parissa kohtaa lahovauriota ja ajattelin tottakai nuo laudan pätkät vaihtaa. Toki myös kiinnosti tarkistaa, että mitä tuolta alta löytyy ja siinä aikani seinää avattuani sain todeta, että saunan koko ulkoseinän matkalla olevat runkopuut oli alapäästä aivan lahona ja sama homma alajuoksun kanssa! Lisää avattuani sain myös todeta, että sama juttu entisen kylmiön seinustalla…onneksi kylpyhuoneen puoli näyttikin jos terveelle, mutta sitäkin tottakai vielä avataan.

WP_20160109_14_16_50_Pro

Muutama pieni kohta vauriosta näkyi päällepäin, mutta alta löytyi mittavammat vauriot.

Alajuoksut löytyy noin 30cm alempaa kuin lattiapinta.

Alajuoksut löytyy noin 30cm alempaa kuin lattiapinta.

WP_20160109_14_31_17_Pro

Vuonna 1990 on pidetty styroksia yhtä vahvana kuin puuta.

Hieman kurkittuani selvisi, että lahovauriot (nuo siis aivan kuivaa mutta pehmentynyttä puuta) olivat olleet jo 90-luvun alussa jolloin tuonne oli viimeisin remontti tehty. Vaurioituneita puita ei kuitenkaan oltu silloin vaihdettu vaan jätetty sellaisenaan uuden alle…tai olihan sinne pystypuiden vauriokohtiin styroksia tungettu. Ilmeisesti näin ajaltetiin että tuosta kohdasta ei veto käy.

Kylppärin laattojen alta löytyi kaksi muovimattokerrosta, joten positiivisina asioina voi pitää sitä, että nuo vauriot todennäköisesti johtuu siitä että tuossa on sauna (ja vieressä kylmiö 70-luvulta lähtien) ollut koko talon ajan ja onhan nuo kuitenkin kestäneet useamman kymmentä vuotta eikä nyt olleet märkänä. Toki tiedossa oli että seinärakenne on talossa sellainen, että tiilen ja eristeen välissä ei ole ilmarakoa, joten onhan sekin mahdollista, että syy on itse rakennustavassa. Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi vahvasti sille, että vauriokohdat on ”vain” tuossa kohdalla.

Purkuhommat on mukavaa puuhaa.

Purkuhommat on mukavaa puuhaa.

Tänään saatiin isäukon kanssa purettua vaurioitunut alajuoksu yhdeltä seinältä ja huomenna jatketaan toiselta seinustalta. Pirun hankalassa kohtaa on työskentelytila, kun alajuoksut on noin 30cm betonilattian tasosta alempana ja seinänväli kun ei kovinkaan leveä ole. Tuo hidastaa hommaa sen verran, että itse purkuhommia päästään jatkamaan vasta keskiviikkona tai torstaina. Silloin onkin luvassa mm. lattiakaivon piikkausta.

Siellä se odottelee kutsuvana, ei malttaisi mennä nukkumaan.

Siellä se odottelee kutsuvana, ei malttaisi mennä nukkumaan.

/Jarkko

Keväretki

4.5.2015 Yleinen

Kevättä Nokialla ihmettelemässä:

IMG_3358 IMG_3360  IMG_3367  IMG_3382  IMG_3390 IMG_3394 IMG_3396 IMG_3405  IMG_3411 IMG_3412 IMG_3414 IMG_3417   IMG_3425 IMG_3429 IMG_3431 IMG_3434 IMG_3438 IMG_3440 IMG_3450 IMG_3456 IMG_3459 IMG_3460 IMG_3463 IMG_3468 IMG_3476 IMG_3353

Hyvää tätä viikkoa sinulle

Tuuli

23.4.2015 Yleinen

Tänään tuuli aika kovasti, mutta tuulesta huolimatta otin kamerani ja lähdin ottamaan kuvia. Valokuvaus on mun yksi tärkeimistä harrastuksista. Kun kulkee kameran kanssa niin silloin kiinittää huomioita ihan eri asioihin, kun normaalisti ehkä huomionsa kiinnittäisi. Meitä ympyräröi niin paljon kaikkea pientä ja kaunista :)

Päätyipä mun yksi kuvista myöskin mtvsaan instagram-tilille sekä mtvn sää-lähetykseen televisioon :) Olihan se kiva nähdä oma kuva telkkarissa :)

Tämä kuva näkyi myös telkkarissa :)
IMG_3187

IMG_3275 IMG_3277 IMG_3291 IMG_3298 IMG_3210 IMG_3213 IMG_3218 IMG_3226 IMG_3230IMG_3254Mun kuvia löytää instagramista @laurusphoto

 

Ulkoilua

29.4.2014 Yleinen

Me ollaan ihan äimänkäkenä. Ollaan päästy pihalle! Me ollaan koko pienen elämämme luultu että maailma koostuu tästä isosta talosta ja noista kahdesta ihmisestä. Mutta nyt meille aukes ihan uus maailma!!! On ruohoo, kasveja, hiekkaa, multaa, PUITA… ja ihme tuoksuja löytyy myös. Täällä MEIDÄN pihalla on varmasti joku villieläin pyörinyt myös! WP_000572 WP_000575 WP_000579 WP_000580

WP_000637