Selaat arkistoa kohteelle pukki.

Hellyyttävä Joulu. 23 päivä Joulukuuta

23.12.2014 Lahjojen vaihto, Yleinen

Nyt oltiin jo niin lähellä joulua, että vain yksi yö oli nukuttava. Lapset odottiva tietenkin innolla joulua. Kysymyksiä tuli vanhemmille, että onkohan tontut vieneet ne meidän lahjatoivomus kirjeet jo pukille. Milloin oikein se pukki tulee ja millä se oikein tulee. Vanhemmat olivat välillä oikein helisemässä lasten kanssa.

Himmelin Liisallekkin oli tämä joulu monella tapaa erikoinen. Ensinnäkin hän sai nyt viettää ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Aina ennen ne on hoidettu samalla kun on ollut joulu. Toiseksi hän menee aattona kihloihin toista kertaa. ja kolmanneksi, hänelle tulee vieraita omille synttäreille ja kihlajaisiin. Kun ei lapsia hän koskaan saannut entisen miesvainajansa kanssa niin joulutkin ovat olleet aika tyhjiä. Mieheni kanssa vaihdettiin aattona lahjoja ja istuttiin hiljaa kuunnellen joululauluja. Kuitenkin he olisivat toivoneet lasta mutta niitä ei heille suotu. Monesti Liisa on ajatellut asioita niin, että jos heillä olisi ollut lapsia, olisi jouluissakin ollut jotain erikoista ja ihmeellistä. Ja kun ne lapset olisivat kasvaneet aikuisiksi olisi heillä ollut pieniä lastenlapsia seuranaan. Haikeaa miettimistä mutta kun ne asiat vaan tulevat välillä mieleeni.

kynttilä 2

Auto saapui Sykerön pihaan aamupäivällä. Alma säntäsi oitis pihalle ottamaan poikansa perhettä vastaan. ”Missäs lapset ovat, et kai jättänyt heitä kotiin”. ”Kyllä lapset ovat vaimoni kanssa takapenkillä. Taisivat vaan nukahtaa matkan väsymyksestä”. ”Antakaa mulle toinen lapsi niin vien hänet sänkyyn jatkamaan unia”. Poika ojensi perheen pienemmän äitinsä syliin ja Alma lähti kantamaan pientä lasta hiljaa sisälle Jaskan tukien vaimoaan. Alma supatteli hiljaa lapselle jotain hennolla äänellä. Kukaan ei saannut mitään selvää tästä hiljaisesta supinasta. Lapsen Alma laski hiljaa sängyn päälle ja raotti puvun vetoketjua auki. Kädet hän otti hioista pois, samoin lapsen käsiä suojaavat tumput. ”Voi miten pienet kädet sinulla lapsi oikein on”. Enään ei hän voinut pidätellä onnenkyyneleitään sisällään vaan antoi niiden valua pitkin poskia rinnalleen. Nyt oli Alma taas onnellinen ”Nyt minä sain heidät nähdä, miten minun on niin hyvä olla”. Alma meni pyyhkimään silmiään pesuhuoneeseen. Siellä peilin edessä hän risti kädet ja kiitti Jumalaa tästä onnen päivästä.

hyvää joulua Irene ja Taavetti päättivät lähteä tänään viemään kukkia kaikille tutuille perheille jotka ovat näissä auttamisissa olleet mukana. Huomenna heidän piti vasta nämä asiat järjestää mutta kun silloin on Liisan ja Vilhon synttärit. Kaikkiaan näissä talkoissa oli mukana 27 auttajaa. Kukkasiakin oli koko auton takapenkki täyteen. Ehkä se on pieni lahja mutta pääasia että kaikkia muistetaan rakkaudella. Ja kuinka tämä auttaminen on yhdistänyt tämän kylän asukkaita. Heistä on tullut vahvoja ja toiset aina otetaan huomioon. On hienoa asua tässä kylässä jos vaikka itselle sattuisi jotain tapahtumaan. Ei varmaan tarvitsisi soittaa ketään apuun vaan joku kuitenkin kyselisi meidänkin vointia.

Irene ja Taavetti nousivat autoon ja lähtivät jakamaan kukkia. Hetken ajettuaan he huomasivat suuren ihmismäärän kävelevän vastaan. Lähemmäksi saavuttua ihmisiä huomasivat he heidän olevan varsin tuttua väkeä. Kävelijät heiluttivat autoa pysähtymään. Niinpä Taavetti pysähtyikin ja kyseli, ”Mihinkäs Te oikein olette menossa”. ”Teillehän me olemme tulossa tuomaan joulukukkia”. ”Ja me olemme tulossa Teille tuomaan kukkia”. Mitäs me nyt sitten oikein tehdään ajattelivat kaikki ihmiset tiellä seisoskellen. ”No mennäänkö meille sitten. Käännetään auto ja mennään edeltä keittämään kahvia valmiiksi”. Niin Taavetti ajoi ensimmäiseen tienhaaraan ja käänsi auton, lähtien sitten ajamaan kotiaan kohden. Kävelijät jatkoivat matkaa kävellen perässä.

 

tortutIrene oli saannut ensimmäisen pannullisen jo kahvia valmiiksi ja toinen pannullinen oli valuamassa. Vieraat saapuivat juuri pihalle ja Taavetti meni aukaisemaan ovea heille. ”Tervetuloa vaan, kaikki sisälle, ehkä me mahdutaan kaikki tänne”. Keittiö ja olkkari täyttyivät vieraista ja kaikille riitti juuri ja juuri istuin kun Taavetti oli vielä yläkerrasta hakenut kaikki mahdolliset tuolit ja jakkarat. Pullaa otettiin pakkasesta ja laitettiin microon lämpiämään. Mutta ennen kahvia halusivat kaikki ojentaa Irenelle ja Taavetille kukkasen. Samalla Irene ojensi myöskin kukkasen takaisin. Pieniä kiitospuheitakin pidettiin. Päällimmäiseksi jäi Irenen puheesta pieni pätkä. ”Olemme Teistä kaikista ylpeitä. Meillä on hienoja naisia ja miehiä, auttajia silloin kun joku tarvitsee apua. Teidän kanssa oli erittäin hauskaa tehdä työtä. Ja miten tämä kaikki on vaikuttanut tähän kylään. Nyt jokainen haluaa pitää toisistaan huolta vieläkin papemmin kuin ennen. Olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet työskennellä Teidän kanssa”.

Vieraista jäi yksi pidemmän puheen pitäjästä mieleen eräs kohta puheesta. ”Olemme onnekkaita, että meillä oli tälläiset tien näyttäjät. Ehkä kainous esti meitä menemästä ennen auttamaan esimerkiksi vanhusten ruohonleikkuuta. Mutta nyt on niin helppoa kävelle portista sisään ja kysyä tarvitteko apua, minä haluan auttaa Teitä. Oli meillä hienot pomot, kyllä haluan vastaisuudessakin tulla Teille töihin”.

pukki huilaaSitten juotiin kahvia ja Linqvistin Rainekin aukaisi suunsa. Eihän sitten kenenkään tarvinnutkaan enään puhua. Raine hoiti puhumisen ja vieraiden naurattamisen.

Alma oli Jaskan kassa kotona. Hän ei voinut lähteä Irenelle kylään kun oli itsellä rakas poika käymässä perheensä kanssa. Kyllä Alma kerkisi kahvit keittää ja juodakkin mutta kyllä suurin aika meni lasten kanssa olemiseen. Ja lapsillakin oli hauskaa kun he huomasivat Alman ja Jaskan heidän kanssaan touhuavan.

Kyllä tuntui tällä Muljakan kylällä olevan nyt kaikki hyvin. Ihmiset puhalsivat iloisesti samaan hiileen. Kaikki tuntui olevan nyt hyvin. On mukava katsoa, huomioiko pukki lahjoja tuodessaan tämän kylän kiltit ihmiset.

Jatkuu huomenna sarjan viimeiseen osaan.

piki

Hellyyttävä Joulu. 21 päivä Joulukuuta

21.12.2014 Pukki löytyikin läheltä, Yleinen

Kuuset nojailivat talojen seinustoilla. Monet ihmiset nojailivat vielä sängyissään. Varsinkin Vilho ja Raine kun olivat eilen juhlineet. Olokin oli hiukan huono kun jäi illalla syömättä ruokaa. Nyt ei jaksanut nousta sängystä ylös eikä Raine sohvalta. Liisalta pyydettiin vettä, oikein kylmää vettä. Ja ihme kyllä Liisa jopa toikin sitä kylmää vettä molemmille. Ehkä sitten kun Raine lähtee voi Liisa ottaa puheeksi tuon eilisen ryyppäämisen. Ei nainen voi jättää miestään haukkumatta se ei vain kuulu naisen logiikkaan mitenkään. Ehkä sen jaksaa sitten paremmin kuunnella kun tässä ensin herää kuolleista.

Kylä oli muutenkin hiljainen. Ihmisiä ei näkynyt missään. Onko sitten niin, että kun monessa paikassa on tehty sääntö, että aattona ei juoda viinaa. Aivan vain sen tähden jos perheessä on lapsia. Silloin pitää olla perheen kanssa selvinpäin ja leikkiä lasten kanssa niillä leluilla joita pukki tuo. Ehkä sitten eilen oli muissakin taloissa juotu. Toisaalta se tuntuikin hyvältä, ettei ainoastaan Vilho ja Raine sortuneet tuohon kännittelyyn. Näin sen tietenkin täytyi olla. Monethan hakivat eilen illalla kuusen ja on aivan luonnollista, että kuusimetsään otetaan pullo mukaan. Ja kun miehet jotain tekevät, pitää silloin saada ”palkkioksi” viinaa.

 

kynttilät

Nyt kun oli viikonloppu ja sunnuntai, niin hiukan rauhoituttiin muutenkin. Vanhemmat miettivät, että onko kaikille lapsille yhtä paljon lahjoja. Ja sitten mietittiin onko kinkku kaapissa jo sulanut ja onko sen paistamiseen kaikki tarvittavat. Ja tehdäänkö laatikot itse vai ostetaanko ne kaupasta. Siinä sitä on miettimistä kun kaupat vielä menevät kiinni päiväksi pariksi. Kyllä elämä on sitten joskus vaikeaa. Riittääkö maidot ja muut juotavat sekä ruoka.

Iltapäivällä Himmelin Liisan miehet nousivat vaikeroiden ylös. Liisa kokkaili lanttulaatikkoa ja muitakin laatikoita valmiiksi. Miehet kävelivät keittiöön katsomaan josko kahvia löytyisi pannusta. ”Empäs ole kerennyt nyt sellaista ajattelemaan kuin kahvia. Osaiskos meidän miehet laittaa kahvit aivan itse valuamaan”. Ei nyt Liisa passannut miehiä vaan rakenteli laatikoita kuntoon. Vilho lopulta nousi ja laittoi kahvin tulemaan. Ehkä siitä se päivä sitten aukeaa miehille. Vai jatkuukohan se rutina vielä.

Kaikkialla oli hiljaista. Vaimot kai laittoivat jouluruokia valmiiksi, siksi ei ketään näkynyt ulkona. Kun vanhemmat tuskailivat ruokiensa kanssa alkoivat perheiden pienemmät kyselemään koska se pukki tulee. Pukki, mistäs me nyt pukki tehdään. Vielä viime vuonna oli kylällä yhteinen pukki, mutta nyt tämä pukki on kuollut, Häkkisen Topi oli jokaisella käynnyt aina leikkimässä pukkia. Hän oli iso mies kuin pukki yleensäkin on ja hän osasi jutella lasten kanssa. Mutta nyt ei ole enään Topia. Vanhemmista tuntui kaamealta koko tilanne. Topi oli aina varma että hän tulee, ei tarvinnut kun soittaa. Ja rahaa hän ei ottanut koskaan, eihän pukki tietenkää rahaa ottanutkaa ei varsinkaan Topi. Nyt meni asiat mietinnän piikkiin. Liisa ei tälläistä ajatellutkaan kun ei omia lapsia ollut. Mutta hänkin heräsi tähän asiaan kun eräs naapuri soitteli pukki asiasta. Liisa oli näet tuttu Topin ja hänen vaimonsa kanssa. Naapuri kyseli sitä pukin pukua jos vaikka hän olisi omille lapsilleen pukki.

pukki lukee

Liisa sulki puhelimen ja oli vain ilmoittanut, että jos hän kyselee pukua niin voisi löytyä vielä pukkikin joka kävisi kaikissa niissä paikoissa jossa on lapsia. Liisa otti puhelimensa käteensä ja soitti Topin leskelle. Muita asioita siinä tietenkin ensin puhuttiin kun muutkin naiset. Mutta sitten asioiden päätteeksi hän kyseli pukua, olisiko Teillä vielä pukua jos minä löytäisin pukin sen puvun sisään. Puku oli vielä leskellä ja sen saa hakea täysin ilmaiseksi täältä pois, ei kuulemma tarvinnut sitä enään. Liisa kysyi Raine pukiksi. Tällä kylällä on hänen laskujen mukaan seitsemän lapsiperhettä jossa pitäisi käydä. Rahaa ei saa ottaa jos eivät suoranaisesti anna. Vilho saa olla kyytimiehenä, ja soittaa kaikkiin paikkoihin. Mutta meille tulevat vieraat pitää tulla sitten ajoissa että kerkiää pukki käydä kaikissa paikoissa. Raine lupasi alkaa pukiksi ja Vilho kyyditsee pukkia.

Liisa alkoi soittelemaan näihin kaikkiin lapsiperheisiin ja sovittiin kellonajat heidän kanssa. Vilho sitten neuvoi Rainea miten pitää pukin menetellä näissä paikoissa. Ja lopuksi ei saa pyytää rahaa, sitten voi ottaa jos joku vanhempi väkisin maksaa. Se on ollut sellainen käytäntö tällä kylällä. Topivainaa itse osti puvun ja kierteli perheissä viihdyttäen lapsia. Polvelle voit ottaa lapsia mutta ei väkisin ja sitten sun pitäisi laulattaa heitä myös. Laulukirja haettiin esille ja tuotiin Rainen eteen. Opettele sanat tästä, tästä ja tästä laulusta, osaatko sävelen. Sävelet eivät olleet tuttuja Rainelle. Vilho alkoi hyräilemään laulua ja Raine koitti laulaa. Jotenkin se ei vaan lähtenyt sillä tapaa oikein liikkeelle. Mutta kun Vilhokin alkoi laulamaan Rainen kanssa alkoivat sävelet tulla paremmin tutuksi. Kohta Liisan talossa kaikuivatkin joululaulut. Liisa kuunteli keittiössä kun soitteli lapsiperheille. Välillä hän purskahti nauramaankin kun kurkki oviaukosta totisina laulavia miehiä. Jouluntuntu astui Liisa kotiin vaikka ulkona satoi vettä. Kaikki tekemiset, soittelut ja hellan vahtiminen sujui nyt kepein tuntein. Joulun sanoma tunkeutui miesten kuin myöskin Liisan sydämmeen. Joulun sanoma tuli laulujen myötä selvemmin mieliin, ja nyt tuntui hyvältä. Liisa antoi miesten vain laulaa. Koskaan tässä talossa ei ollut laulanut kuin radio. Sitä oltiin kuunneltu tietenkin ja siellä soitettuja joululauluja. Mutta kun miehet niitä lauloi oikein livenä, niin vielä paremmin huomasi lauluista sanoman kun niitä kuunteli eri tavalla.

tonttu lukee

Joulupukin aikataulu oli saatu valmiiksi, ja miehet lauloivat olkkarissa joululauluja. Liisa meni jo pyytämään miehiä syömään ja siinä samalla katsottiin mitä lauluja voisi pukki laulaa lasten kanssa. Päätettiinkin, että neljä laulua pukki opettelisi ettei tarvitse perheissä mykkänä seistä. Sykeröllekkin oli varattu yksi aika kun Alman poika tulee perheensä kanssa sinne kylään. Pukki juttu on nyt sitten järjestyksessä. Ruokailun jälkeen vetäytyivät miehet vielä olkkariin laulamaan niitä lauluja jotka Rainen piti sitten osata. Ja niin laulut raikuivat jälleen Liisan kodissa.

Jatkuu huomenna

piki