Selaat arkistoa kohteelle Protaras.

Kypros vol.2

23.6.2015 Yleinen

Ensimmäiset kahdeksan päivää Kyproksella olimme Protaraksessa. Uimavedet olivat todella kirkkaat, mutta ehdottomasti parasta oli oman huvilan allas, jossa lapset saivat meuhkata juuri niin paljon kuin tykkäsivät. Omassa huvilassa lasten kanssa on plussaa myös, että pyykit saa tarpeen mukaan pestyä. Hauska hetki koettiin myös nukkumapaikkoja jaettaessa, kun huomasimme että lisävuode oli vauvan matkasänky. Olin vielä erikseen ilmoittanut, että nuorin lapsista on 9-vuotias eli tarvitsemme kunnon lisävuoteen, ja vuokraaja oli ilmoittanut tämän olevan ok. Onneksi sohva oli sen verran iso, että yksi lapsista nukkui ensimmäisen yön siinä, ja seuraavana päivänä kävin vuokratoimistolla selvittämässä asiaa. Toimistolle oli parin kilometrin matka ja hyvä kun ehdin takaisin huvilalle, niin jo kurvas auto pihaan tuoden lisävuoteen. Loman ainoa yhteenottokin sattui heti ensimmäisten päivien aikana, kun miehen nuoremmalle pojalle jouduin hyvinkin kovaäänisesti ja rumasti ilmoittamaan ettei puhelimen käyttö ruokapöydässä ole suotavaa. Onneksi yhteenotot jäivät siihen. Lapset hankkivat useammankin uimapatjan ja merellä snorkkelit olivat kovassa käytössä. Yhtenä päivänä kävelimme Figtree bayhin ja Protaraksen päärannalle asti. Lapset pääsivät ajelemaan moottoriveneen vetämillä laitteilla ja kivaa oli. Teinit kävivät myös kerran aivan keskenään syömässä. Tietysti lomaan kuuluu myös vesipuistopäivä, ja sen vietimme juuri ennen kohteen vaihtoa, Ayia Napan Waterworldissa, joka oli todella hyvä paikka, eikä ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta liian ruuhkainen.

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Yhden päivän minä uhrasin itselleni ja aamulla hyppäsin bussiin kohti Ayia Napaa, jossa vaihdoin Nikosiaan (nykyään Lefkosia) menevään bussiin. Nikosiassa vaeltelin kuusi tuntia katsellen nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suunnistin Nikosian Turkin puoleiseen osaan. Rajan ylitys sujui vaivattomasti. Turkin puoleisessa osassa seikkailin välillä niin pienillä kujilla ilman karttaa, että käväisi hetken mielessä, mitenhän minä löydän täältä pois. Turkin puolella huomasi myös selvästi sen olevan Kyproksen köyhempi osa. Pysähdyin kahvilaan juomaan, enkä ymmärtänyt listasta yhtään mitään, joten päädyin juomaan porkkanamehua. Vielä ennen rajan ylitystä takaisin Kreikkalaiselle puolelle pysähdyin syömään. Sitten taas rajan ylitys ja kävellen kohti Famagustan porttia. Sieltä palailin pikku hiljaa takaisin päin kohti linja-autoasemaa ja pysähdyin kahville. Kahvilassa tilasin, menin pöytään odottamaan ja noin puoli tuntia odotettuani totesin tytön unohtaneen tilaukseni. Kyllä oli tyttö nolona ja ensin lupasi että talo tarjoaa, mutta kun muistutin että olin maksanut jo, niin totesi, että ennen kuin lähdet tule hakemaan uusi juoma mukaan ja sen talo tarjoaa. Kaikin puolin Kyproksella oli tähän astisista lomakohteistani avuliaimmat ja ystävällisimmät ihmiset. Takaisin huvilalle saavuin illalla puoli kahdeksan aikaan ja siellä jatkui edelleen sama uimashow kuin edellisinä päivinä.

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Kahdeksannen päivän aamuna pakkasimme kamamme ja lapsemme ja lähdimme suunnistamaan kohti Pafosta…

Kypros vol 1

18.6.2015 Yleinen

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa