Selaat arkistoa kohteelle prinsessa.

Vappujuhlaan Frozenista Elsa-kampaus

29.4.2015 Yleinen

Harjoiteltiin huomiseksi Elsa-kampausta eskarin vappujuhlaan. Oli yllättävän nopea ja helppo tehdä. Kyseessä hollantilainen löysä kalanruotoletti. Saisi vielä löysätä lettiä, mutta pelkään sen sitten hajoavan leikin tiimellyksessä.

IMAG1419

 

Prinsessa Rosalind

6.12.2014 Kirjoittaminen, Novellit

Prinsessa Rosalind

Astelen käytävällä kerrankin ollen yksin. Matkallani kuningattaren, äitini, luo en näe yhtään ainutta palvelijaa siistimässä paikkoja tai menemässä minnekään. Ihmettelen linnan tyhjyyttä hetken, kunnes tulen tanssisalin oville, missä näen vartijat seisomassa. Kävelen ovien eteen ja he avaavat ne minulle, astellessani saliin näen että meillä on vieraita. Tämän takia äitini siis oli käskenyt minun pukeutua uusimpaan pukuuni jonka sain häneltä toissapäivänä. Tervehdin äitiäni rauhallisesti hymyillen ja katsahdan vieraitani tervehtien myös heitä.
”Kuningas Rikhard, prinssi William”, tervehdin hymyillen ja niiaan. Kuningas Rikhard on viereisen valtakunnan kuningas ja William on hänen ainut poikansa sekä valtakunnan ainut perillinen.
”Prinsessa Rosalind, odotimmekin sinua”, kuningas sanoo ja kumartaa pienesti. Myös William hänen rinnallaan kumartaa mutta syvemmin ja näen hänen kasvoillaan iloisen hymyn.
”Mikä suo meille tämän ilon, että saavuitte pieneen linnaamme? En osannut odottaa teitä, joten olen pahoillani, siitä ettei linna ole parhaassa mahdollisessa loistossa”, sanon hymyillen ja pahoitellen.
”No itseasiassa olimme sopineet saapumisesta kuningattaren kanssa, äläkä silti huoli teidän linnanne on moittimattomassa kunnossa kuten aina”, prinssi sanoo ja kumartaa pienesti äidilleni joka nyökkää hymyillen.
”Mutta nythän meillä on siis syytä juhlaan, vai olenko väärässä Rikhard?” äitini kysyy ja parantaa asentoaan valtaistuimella. Kuningas nyökkää ja katsoo minua hymyillen sanoessaan:
”Niin no siksihän olemme täällä, eiköhän olisi aika aloittaa juhlien suunnittelu? Samalla tietenkin voimme päästää nämä kaksi kyyhkyläistä tutustumaan toisiinsa paremmin.” Katson äitiäni ja kysyn rauhallisesti peittäen suuren hämmennykseni:
”Anteeksi, mutta olen hieman hämmentynyt. Mistä siis on kyse?” Yritän kysyä mahdollisimman tahdikkaasti ja varovasti ettei kukaan loukkaantuisi.
”Kulta, tässähän on kyse häistäsi. Sinä ja William yhdistätte valtakunnat saaden toisenne itsellenne. Etkö muista kuinka puhuimme tästä aiemmin?” äitini kysyy ja katson häntä järkyttyneenä. Emme todellakaan ole puhuneet tästä enkä hyväksy tätä! Pakotan hymyn kasvoilleni vaikka haluaisin huutaa ja itkeä. Käännyn kuningasta ja Williamia kohti ja sanon:
”Suokaa anteeksi, tämä oli minulle täysi yllätys ja minun täytyy sulatella tätä hetki, yksin.” Kiirehdin pois salista juosten enkä välitä arvokkuudesta. Juoksen huoneeseeni ja löydän Annan petaamasta sänkyäni. Hän kääntyy hätääntyneenä ympäri kun paiskaan ovet auki. Anna on hovineitoni, jonka oikea nimi on Anna-Lisa ja hän on myös paras ystäväni. Hän siirtyy nopeasti oville ja sulkee ne hiljaa ovien natistessa. Istun sängyllä itkien pää käsiini haudattuna kun patja notkahtaa Annan istuessa viereeni ja ottaessaan minut halaukseen. Murrun nykyään liian usein hänen nähden, hän on jo ehtinyt tottua siihen että tulen itkien. Velvollisuuteni ovat käyneet rankoiksi enkä enää meinaa jaksaa, mutta nyt tämä on jo liikaa. Tiedän että valtiomme on pieni ja talous romahtamassa, mutta silti se että menen naimisiin Williamin kanssa vasten tahtoa? Valtakuntani ja kansani vuoksi? Totta kai minun täytyisi tehdä se, mutta silti kerrankin ajattelen itseäni. En vain voi naida häntä koska hän ei todellakaan ole se jota rakastan.
”Onko kaikki hyvin prinsessa?” Anna kysyy hiljaa ja silittää hiuksiani.
”Kuningatar on naittamassa minua prinssi Williamille”, kuiskaan hiljaa ja katson Annaa silmiin. Hän vetää minut uudelleen voimakkaaseen halaukseen ja kuiskaa hiljaa:
”Se on valtakunnan ja kansan parhaaksi, uskottavasti tekin tiedätte sen. Sekä sen että se on jo solmittu eikä sitä enää muuteta.”
”Tiedän, mutta en silti halua koska en rakasta häntä enkä koskaan tule rakastamaan häntä”, kuiskaan kyynelehtien.
”Prinsessa kaikki kyllä järjestyy vielä, tulette vielä rakastumaan Williamiin sillä hän on komea ja hyvä käytöksinen sulhasesi. Saatte hienoja lapsia jatkamaan vallassa ja tulette onnelliseksi”, Anna sanoo ja halaan häntä. Hetken jälkeen hän jatkaa sanoen hiljaa:
”Tulkaa prinsessani, laitan hiuksesi uudelleen ja teidän kannattaa pestä kasvonne kylmällä vedellä rauhoittuaksenne.” Käyn nopeasti huuhtomassa kasvoni ja Anna harjaa hiuksiani uudelleen kun oveen koputetaan hiljaa. Anna kiirehtii avaamaan oven ja William tulee sisään hiljaisesti. Hän pyytää minua hiljaa seurakseen parvekkeelleni jotta voisimme keskustella rauhassa. Siirryn hänen käsipuolessaan parvekkeelle, kun Anna jää siivoamaan kampauspöytääni.
”Olen pahoillani, en tiennyt siitä ettei sinulle oltu kerrottu”, William sanoo hiljaa surullisena. Nyökkään ja katselen puutarhaa allamme kun William tulee lähemmän minua kysyen surullisena:
”Olen pahoillani että tätä ei voi enää muuttaa. Mutta haluan tietää, olisiko sinulle mahdotonta kuvitella elämää kanssani?” On, vastaan heti sisälläni mutta ääneen sanon vain:
”Ei tietenkään prinssi, mutta tämä vain oli täysi yllätys minulle.” Hän nyökkää ja kumartuu suutelemaan minua. Vastahakoisesti suostun, koska tämä minun on tehtävä jotta kansani pelastuu. Mutta koko suudelman ajattelen tosi rakkauttani, Annaa.

Tälläinen toinen, hieman lyhyempi novelli löytyi jostain tiedostoista kesältä :D toivottavasti tykkäsitte :)