Selaat arkistoa kohteelle potilas.

Ensimmäisiä kohtaamisia kodin ulkopuolella.

15.10.2014 Yleinen

Nyt olen testannut hiuksetonta elämää enemmän kuin kokonaisen vuorokauden. Vieläkään en kadu, itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni koen omistavani sellaisen tukkatyylin, josta todella pidän. En halua kasvattaa, en ainakaan hetkeen. Olen itsekseni miettinyt kaljun hyviä puolia ja tullut muun muassa näihin johtopäätöksiin:
Kasvoja pestessä hiukset eivät tule silmille
Suihkureissut voisivat olla jopa alle minuutin mittaisia (ei toki minulle, koska rakastan lämmintä suihkua)
Pipo ei karkaa päästä liukkaiden hiuksien vuoksi
Kesällä tämä olisi oikeasti todella virkistävää
Vaikka tekisin mitä tahansa, möyrisin sängyssä lasten kanssa tai esimerkiksi nukkuisin 12 tuntia putkeen samassa asennossa – tukka on aina hyvin!

Uskon listan kasvavan, kunhan aika menee eteenpäin ja taipaleeni kaljun kanssa pitenee.

Miten ihmiset ovat ottaneet minut vastaan? No, helposti. Ventovieraat eivät sano mitään, katsovat hieman kannustavan hymyillen. Ehkä he ajattelevat, kuinka rankkaa ja vaikeaa minun elämäni varmasti on sairaana, kuljenhan usein vielä lapset mukana. Tutut kuittasivat hyvin yksinkertaisesti vastaavin sanoin: ”ai kato, oot leikannut talvea vasten tukan” ja ”sulla on uusi tukkatyyli”.

Käväisin eilen töissä hakemassa yhden ison pahvilaatikon. Pari työntekijää olikin jo nähnyt leikkausvideon minun facebook-profiilista, mutta päätin piristää erään potilaan iltaa. Kurkkasin huoneeseen ja huikkasin iloisesti MOI! Vedin pipon pois päästä ja alettiin yhdessä nauraa! Voi kauhiaa, voi hirviää, mitä soot teheny! Ja perään naurua. En selitellyt mitään, nauroin vain mukana. Lopuksi hän totesi, voihan tuo sopiakin sulle.

Niinhän se voi! En ole vielä keneltäkään kuullut päin naamaa (tai päin fb-seinää), etteikö kalju sopisi minulle.