Selaat arkistoa kohteelle positiivinen.

100 päivää takana – fiiliksiä

17.12.2015 Yleinen

2015-12-16 13.04.37Lupasin kirjoittaa 100 päivän kohdalla lisää fiiliksistä. Joten tässäpä niitä, jouluisena :)

Tähän 100 päivään on mahtunut niin iloa kuin surua. Iloa on tuonut onnistuminen ja Cambridge Ohjelman noudattamisen helppous. Lisääntynyt energiakin on tuonut paljon hyvää mieltä ja olen saanut enemmän aikaan kuin aiemman vuoden aikana!

Surua ja vastoinkäymisiä on tullut mm. Cambailun alussa ollut koiran jalkaleikkaus sekä veljenpoikani menehtyminen. Itse Cambridge ei ole aiheuttanut mulle mitään pahaa, päinvastoin. Jos en olisi ollut tässä ohjelmassa mukana, olisi syöminen taas jäänyt. Useampaan kertaan.

Plussia voisi luetella vaikka kuinka!
1) Lentomatkustaminen on helpompaa, se tuli koettua lennolla Müncheniin. Vaikkakin viereeni sattui pahalle haiseva, erittäin lihava mies. Jos itse olisin vielä tursuillut käsinojien alta, ei olisi ollut kellään kivaa.
2) Ruokailujen suunnittelu kotioloissa on helppoa ja kivaa. Tulee kokeiltua uusia juttuja, kehiteltyä reseptejä.
3) Lisääntynyt energia tulee ammennettua järkevään tekemiseen. Energia tuo myös positiivista mieltä ja mielestäni pyrin nykyisin valittamaan ja murehtimaan vähemmän, vaikka tarvettakin olisi ollut. Suorastaan ärsyttää välillä ihmiset, joilla ei ole mikään hyvin.
4) Halu ja tarve liikkua. Ennen sohva oli niin hyvä ystävä, ettei jaksanut. Nyt jotenkin kaipaa raitista ilmaa ja jotain actionia elämäänsä.
5) Tipattomuus, aivan ehdottomasti positiivista! Nyt mielialan laskun näkee heti parin juoman jälkeen. Ja miten turhia kaloreita ne ovatkaan! Ja mikä turvotus tulee puolikkaasta skumpasta tai muutamasta oluesta :/
6) Ravintolassa syöminen on vieläkin hieman haaste, mutta osaan ainakin valita järkevimmän vaihtoehdon ja välttää hiilareita
7) Vähäinen hiilihydraattien saanti on mun juttu. Kun en niitä käytä, olo ei ole niin turvonnut ja jotenkin voi helpommin hengittää.
8) Teen tätä itselleni, en voi huijata kuin itseäni. Ketä tämä hyödyttää, itseäni.
9) Jokaisesta liikuntasuorituksesta voi olla tyytyväinen. Olen liikkunut vähintään 30 minuuttia päivittäin, sairaanakin.
10) Vaatteet. Miten ihania vaatteita löytyy helposti ja mm. farkkuja ei tarvitse lyhentää vaan ne ovat sopivia :)
11) Keikat selvinpäin. Ihan mahtava kokemus. Muistaa kaiken paremmin ja nauttii enemmän musan tuomasta hurmasta

2015-12-17 11.55.25Miinuksia
1) Raha, joka meni ennen rasvaiseen ruokaan ja muuhun epäterveelliseen, menee nyt Cambridge tuotteisiin
2) Ulkomaille matkustaessa ruokailut eivät ole simppeleitä, se kävi ilmi Münchenin kirjoituksestani »
3) Ihmisten asenteet, ”sun pitää sitten myös pitää ne kilot poissa” tai ”oot niin tylsä, kun et ota edes lasillista viiniä”
4) Vaateet eivät istu. Vanhat, kalliit merkkifarkut ovat aivan liian isoja ja edes vyö ei pelasta niiden ulkonäköä. Sama monessa paidassakin.

En vaan keksi miinuksia enempää. Hyvä niin :)

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen, etten ole enää niin lihava ja kuvottava :D Tästä voi vain jatkaa eteenpäin ja tsempata loppuun asti. Ja toivoa, että tämä elämänmuutos saa aikaan sen, ettei mitään ylimääräisiä sairauksia (2. tyypin diabetes, tmv.) tule.

Päivä 79, palaveria ja väsymystä

24.11.2015 Yleinen

enkelinalleAamusella tapasin hyvän ystäväni yhden projektipalaverin tiimoilta. Hänen kanssaan on niin hyvä jutella, osaa olla tarpeeksi empaattinen, mutta myös positiivinen. Kävimme myös lounaalla.

Muuten päivä meni hieman väsyneenä ja mieli maassa. Johtunee ehkä siitä, että askartelin tänään kukkavihkoon kortin :'( Värssyt saavat aina kyyneleet silmiin…

Ateriat

  • klo 9.15 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 14.00 Lounasannos Kaskessa (Lohta, vihersalaatti ja kasviksia), noin 300 kcal
  • klo 18.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 21.15 Cappuccinopirtelö, ruispala, kalkkunaleikkelettä, tomaattia, 235 kcal

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(

Mun rakkaat tukijani ♥♥♥

29.11.2014 jotain positiivista

Eli tää postaus on mun luokkalaisten Lauran ja Sinin ansiota. Lauraa oli helppo lähestyä, joten ekaks tutustuin häneen. Eilen, kun juttelin Lauran kanssa, hän sanoi myös Sinin olevan kiinnostunut mun voinnistani ja hän varmasti haluis myös lukee mun blogii ja tietää missä meen. No laitoin sit Sinille viestii ja eilen illalla aikana tekstattiin useempi tunti Whatsapp:ssa. Siniltä sain kuulla monia ihania kommentteja (varsinkin noi kohdat, jotka tummensin, kolahtivat) kuten:

(Sini:) Nyt on jotenki tyhjä olo. En pienimmäs mieleskää kuvitellu et ihmisel vois ol noi rankkaa. Oot uskomattoman vahva! Ja et varmaa usko sitä vaiks kuin sanoisin mut jotenki toi et ku se mitä sun ex on tehny on niiku kauheinta mitä tytölle voi tehä ja silti olit rohkee menit poliiseille teit asias hyväks jotai! Ja samal autoit niitäki joille sun exäs joskus saattas jotain tehä!!!!

(Sini:) Ja siis vaiks kaikist se ei aina näy ni kaikki on täs asias sun puolella ja haluu et oikeudes sä saat oikeutta ja jotenki parantaa sun oloos ❤

(Sini:) Siis vaiks luin blogis ja sain aika hyvin tajuttuu millane oot ja sillee mut siiis miten sul ny menee ? Oli ihana lukee et kummiski oot paremmas kuosis ku vuosi sitte.

(minä, Elina:) Mun oikeudenkäynti alkaa aamu ysilt, eikä mul oo mitään hajuu kauanko se kestää. Mut jotenki musta tuntuu siltä, etten jaksa tulla enää sen jälkeen kouluun.

(Sini:) Joo varmaan parempi et huilailet koton ja keräät ajatukses. Mut mieti sit se on sillee voiton puolella, sun ex joutuu kärsiin, vaiks ei oo kyl oikeet tapaa mil laittaa se kärsiin lain puitteis niinku se ansaitsis mut alku seki. Ja kyl uskon et sit ku oot saanu tän päätökseen niin pikkuhiljaa voi alkaa tuntuu paremmalta, totta kai tohon menee aikaa ja viel vähän enemmän aikaa, mut ku uskot vaa et joku päivä oot onnelline viel ni jaksat jatkaa vaikeina aikoina.

(minä, Elina:) Fakta on se (niinku blogissakin sanoin): Se muistaa mut lopun elämäänsä, mut aikaa myöden mä unohdan sen.  Toivottavasti se oikeudenkäynti jutska menee hyvin. Oon ihan hermona!!

(Sini:) Nimenomaan!!!! Se kärsii lopun elämäänsä tosta teostaan!!! Kyl se menee hyvin, yrität vaan hengittää ja keskityt siihen et sul on koko joukko ystäviä sun takana tukemassa <3<3<3

(minä, Elina:) Haluun viel sanoo, etten kerjää säälii tai huomioo elämälläni! Haluan vain kertoa ihmisille, mitä kaikkee jotkut ihmiset joutuu kestään, tää on mun tarinani (vaikee masennus+koulukiusaaminen+yksinäisyys+exäni teot+paskamainen seurustelusuhde+pelkotiloja+ahdistusta+paniikkikohtauksia….). Haluan auttaa teitä ”kokemattomia” oppimaan ymmärtämään meitä henkisesti sairaita ja että mun kohtalotoverit voisivat saada vertaistukea mun blogista, niin kuin mä heidän blogeilta, joita mä oon lukenut. <3

(Sini:) Joo siis ei tommosil kokemuksilla vois luullakaan!! Et se on hyvä et pystyt puhuun ja luotat ihmisiin silti kaiken kokemas jälkeen!!  Joo siis teet just oikein ja se varmaa auttaa muitaki jotka on samas tilantees ni oleen rohkeesti avoimempii ja sillee!!  Ja oon niii onnelline et oon pystyny piristään sua :D <3

(minä, Elina:) Mun elämää on aika helppo piristää mukava, piristävä kommentti, kehu, hymy, halaus… Kaikki noi piristää yllättävän paljon, vaiks ne tuntuuki niin pieniltä.

 

Kiitos teille kaikille ihanista sanoistanne, viimeiseksi juuri Sinille <3<3 Olette mulle todella rakkaita ja tärkeitä, ilman teitä mulla olis hemmetisti vaikeempaa! Kiitos ihanat, että olette olemassa!!  Edelliset kappaleiden sanoitukset, jotka otin tänne blogiin olivat synkkii, mut kiitos Sinin ja Lauran laitan tänne jotain positiivisempaakin! Olkaa hyvät:

 

 

Juha Tapio: Onnen tähdet

 Kirjastossa istuu aina iltaisin.
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:

Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!

Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Ensinnäkin tän biisin sanoista: 1.) Pidän lukemisesta (–lukee siellä lainaamansa romaanin–). 2.) (–Ei vastaa sanaakaan, mutta silmät tulta lyöden, kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee–) Kuten toss kohdassa sanotaan: olen hiljainen, mutta se ei tarkoita, eikö multa löytyisi tahtoa taisteluun. Ja joudun liian usein taistelemaan pitääkseni tekohymyn kasvoillani, tosin välillä kun oon oikein hyvällä päällä meinaa olla vaikeuksii pitää hymy kurissa, kun meinaa suu pielet revetä. 3.) (–Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan, siitä opettajat sanoo aina niin; Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan. Ja se kirjoittelee niihin aineisiin, kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.–) Siis joo oon ihan semi taitava kirjoittaan ja oon koulussa se joka kirjoittaa kauheita romaaneita, joita on myös luettu ääneen, en sitten kyl tiiä mitä opettajat ovat musta openhuonees puhuneet. Meen perhe on tosin aika rikkoneinen, kerta ku isä asuu 70 kilsan päässä eri paikkakunnalla töidensä ja itsepäisyytensä takii, mut ollaanhan me joka kesä käyty Lapissa perheen kanssa.  Vikaks viel totta tuokin, et meille voi tulla milloin vaan, tosin meen talo on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä, mut jos se ei haittaa niin tervetuloa vain! :)

 

 

 Kelly Clarkson-Stronger (What doesn’t kill you)

https://www.youtube.com/watch?v=CH_dWijufDo

You know the bed feels warmer
Sleeping here alone
You know I dream in color
And do the things I want

You think you got the best of me
Think you had the last laugh
Bet you think that everything good is gone
Think you left me broken down
Think that I’d come running back
Baby you don’t know me, cause you’re dead wrong

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone

You heard that I was starting over with someone new
They told you I was moving on; over you

You didn’t think that I’d come back
I’d come back swinging
You tried to break me
But you see

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone

Thanks to you I got a new thing started
Thanks to you I’m not a broken hearted
Thanks to you I’m finally thinking bout me
You know in the end, the day you left was just my beginning

In the end

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I,
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone x2
I’m not alone

Tää on mulle yks tärkeimmistä.. okei tärkein biisi, jolla saan nostettua itteeni kohti pintaa. Tietenkin ainakin joku miettii, miks mä sitten putoilen pohjalle mullahan on tää biisi, se ei oo niin yksiselitteistä (YLLÄTYS!!). Ensinnäkin: en aina pysty kuunteleen tätä, oon liian pohjalla, mun täytyy jotenki saada itteni sille tasolle, jolla se pieni tyttö mun sisälläni haluaa pelastua. okei ihan hiiskatin sekava selitys, toivottavasti ees joku tajus. En tiedä mitä tässä oon sellasta, täs vaan on sitä jotain

 

 

 

-Elina