Selaat arkistoa kohteelle PKInter2017.

Christine

24.3.2017 Yleinen

Heissan!

Melkein joka päivä astellessamme Ateenan kaduilla näemme monia kodittomia ihmisiä. Mieleen herää kysymyksiä: Miten he ovat joutuneet tuohon tilanteeseen? Miksei kukaan auta heitä? Mutta hetkinen… jos kaikki ajattelevat miksi kukaan muu ei tee mitään niin silloin kukaan ei tee mitään. Ehkä se olenkin juuri minä joka voisi tehdä jotain?

Iidan ja Hildan iltarukouksessa sydämelle nousi ajatus siitä, että voisimme yrittää auttaa kodittomia jotenkin. Seuraavana päivänä marssimme sitten koko poppoomme voimin kauppaan ostamaan kassit täyteen ruokaa ja saippuaa!

Niimpä auringon porottavassa paahteessa läksimme kohti lähipuistoa! Ennen puistoon astumista pidimme vielä pienen rukoustuokion ja pyysimme, että Jumala johdattaisi eteemme oikeat ihmiset, jotka eniten apuamme tarvitsisivat.

Löysimme puluja ruokkimasta valkohapsisen mummelin, joka raahasi varmaan koko omaisuuttaan Ikea-kasseissa. Menimme tarjoamaan ruokakassia, mutta hän vain hymyili, pudisti päätään ja kreikaksi selostaen osoitti läheiseen pusikkoon. Hämmentyneinä lähdimme käppäilemään kohti pusikkoa ja löysimme sieltä harmaapartaisen papparaisen nukkumasta tuolilla. Ajattelimme jättää pussin hänen eteensä, mutta silloin puskasta pujahti esiin valkohiuksinen, harvahampainen mummo nimeltä Christine. Sydämmellinen Christine kertoi asuneensa koko elämänsä Ateenassa, mutta emme kysyneet, mikä hänet oli johtanut kadulle asumaan. (Tällä välin harmaapartainen papparainen heräsi ja annoimme hänelle ruokapussin. Josta hän kiitti hampaattomalla hymyllään!) Hyvästelimme Christinen, joka antoi Iidalle vielä muiskauksen poskelle hyvästiksi.

Saimme kävellä välillä pitkänkin aikaa, sillä emme meinanneet yhtäkkiä löytääkään kodittomia, vaikka yleensä näemme heitä paljonkin kaduilla. Löysimme kuitenkin miehen, joka kulki roskikselta roskikselle. Juoksimme hänen perässään ja saatuamme hänet kiinni annoimme hänellekin ruokakassin. Yhden kassin jätimme pahvista ja kankaista rakennetun hökkelin ovelle. Luultavasti pienessä majassa asuu lapsiperhe, sillä sisällä näkyi pellenukkeja ja lastenrattaat. Viimeisen jätimme roskiksen reunaan, johon ateenalaisilla on tapana jättää köyhille ruokaa.

Reissumme sai meidät ajattelemaan. Suomalaisen keskivertopalkka on noin 2600e/kk ja meillä meni tähän tempaukseen 2,35e per pää. Tottakai Suomessa hinnat ovat hieman kalliimpia kuin Ateenassa, mutta pienikin teko voi kuitenkin oikeasti pelastaa jonkun päivän. Apu voi olla paljon muutakin kuin rahallista, vaikka toisen ihmisen huomioimista jollain tapaa. Oli kyseessä sitten koditon, pakolainen tai vain ihminen, jolla on tosi huono päivä. Me voidaan olla niitä, jotka pelastaa sen ihmisen päivän!

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niinkuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Joh 13:34

 

– Iida ja Siru

Appelsiinien luvattu maa

2.3.2017 Yleinen

Heippa maailma turvallisesti perillä ollaan!

Keskiviikkona puoliltapäivin saavuimme Kreikan kamaralle (eli ollaan oltu täällä jo 35tuntii hurjaa), ja yhä hengissä! Matka alkoi kyllä jo kolmelta yöllä brutaalin aikaisella herätyksellä (taistelua on käyty oliko kyseessä edes aamuyö vai ihan rehellinen yö), jolloin autojen nokat kääntyivät kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Yöllä sitä ei ehkä ihan tajunnut, mutta siinä oli kuitenkin meidän huikean seikkailun alku!

 

 

 

 

 

Saksassa vaihdon jälkeen olivat viimeisetkin suomalaiset kadonneet näköpiiristä, ja väki alkoi paljon enemmän muistuttaa välimeren alla paistattelevaa kuin suomalaisessa maaliskuussa kärsivää ihmistä. Parin tunnin lentämisen jälkeen muutamat säälittävät torkkumisyritykset saivat jäädä, kun pilvien lomasta alkoi paljastua TATTADADAA: Kreikan saaret!!

 

 

Maahan onnellisesti päästyämme ja Kreikan erilaisuudesta toivuttuamme (täällä vesihanasta pitää PAINAA, ei vääntää kauheen hankalaa) karautimme takseilla kohti kotiamme, marmoriportaiden luvattua maata (ja meillä on kattoterassi!) Melkein samantien läksimme kohti jokaviikkoista, isoa vihannestoria joka on ihan meidän talon vieressä. Ja mikään ei kyllä sekoita liikennettä yhtä tehokkaasti kuin se jokaviikkoinen, keskelle katua asemoitu vihannestori (taksikuski-parka). Torikierroksen jälkeen olimme varmoja kahdesta asiasta: vihannekset on täällä halpoja kuin saippua ja appelsiineja on ihan joka paikassa <3

 

 

 

Illalla kävimme vielä syömässä pita gyrokset (en ees tiiä kirjotetaanks se noin), ja sitten pienen iltahappihyppelyn jälkeen suuntasimme jo kotia sekä unipuuta kohti.

 

Tänä aamuna oli taas armo uus: saimme herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja pannulla paistuvan munakkaan porinaan! Paitsi Siru ja Outi ketkä kokkasivat sitä munakasta. Hidas aamiainen kattoterassilla meni mönkään koska meillä on jotenkin taipumuksena tämä aikatauluista myöhästely, joten pika-aamiaisen jälkeen sujautimme jalkamme lenkkareihin ja suuntasimme valloittamaan Ateenan katuja!

 

Päämäärämme oli päätyä Areiopagille, suurelle kukkulalle Akropoliksen kainalossa, jolla vaikkapa Paavali on pitänyt puheitaan. Matkan varrella sijaitsevat upeat ortodoksikirkot ja suloiset putiikit (varsinkin eräs tietty sandaalikauppa<3) saattoivat kuitenkin hidastaa etenemistahtiamme hieman, mutta hitaasti mutta varmasti kuitenkin lähestyimme Areiopagia.

 

Plagan kaupunginosaan saavuttuamme oli aika ensimmäiselle tauolle (mutta eihän me nyt millään yhden pysähdyksen taktiikalla tien päällä olla hohoo). Ja söpö kahvila se olikin, siellä oli tuolinpäälliset tehty räsymatoista!

Kun lopulta saavuimme määränpäähämme, uljaalle Areiopagille, olivat tunnelmat varsin mykistävät. Ensinnäkin olimme juuri kävelleet samoja, tappavan liukkaita ja jyrkkiä portaita kuin Paavali 2000 vuotta sitten. Ja toiseksi olimme niin väsyneitä että lepo-ja evästauko kuulostivat varsin hyvältä ajatukselta. Aikamme maisemista ja auringosta nautittuamme suuntasimme mutkien kautta (torit ja kauppakeskukset kotimatkan varrella ovat tietynlaisia häiriötekijöitä) kohti kotia.

Kukkula tuolla keskellä kaikkea on meidän tuleva lenkkipolku. (help)

 

 

Illalla suunnittelimme vielä huomisen päivän pyhäkoulua: edessä on ensimmäinen päivä pakolaiskeskuksella, hurjaa! Iltaraamisten ja kreikkalaisen jogurtin feat. mansikat jälkeen oli hyvä rauhoittua, kuka nukkumaan, kuka kirjoittamaan blogia keittiön lattialle. Hyvää yötä Jeesus myötä maailma, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan!

–  Iida

18 tuntia

28.2.2017 Yleinen

Moikku!

Lähtö lähenee! Aika lailla 18 tunnin päästä nousee lentokone ilmojen teille kohti Ateenaa, mikäli kaikki menee niin kuin pitäisi. Ja me siinä kyydissä. Aika jännää!

 

Ja jotta kaikki menisi niinkuin pitäisi, laukkujen  ei varmaankaan kuuluisi näyttää tältä:

 

Jokainen interiläinen on ottanut oman lähestymistapansa matkavalmisteluihin. Ryhmämme boheemi musiikkihahmo Tuuli on kokeillut edellisillan keikkailua ja viimehetken promokuvia jättäen perinteisen pakkaamisen omaan arvoonsa. Hilda taas lähestyy matkaanlähtöä perinteisemmin ja laukut odottavat jo melkein eteisessä. Paitsi yksi… joka matkaa kenties edelleen U-junan kyydissä kohti tuntematonta. Iida uskoi perinteiseen viime hetken kuumeviikkoon ja litkii sohvalla teetä katsellen muiden raatamista. Siru taas uskoo luovaan pakkaukseen (tai sotkuun…). Ehkä tavarat vielä joskus päätyvät laukkuun asti.

Uskomme kuitenkin armonaikaan. Kyllä me siellä lentokoneessa ehjin nahoin, laukut pakattuina huomenna kuuden aikaan aamulla istumme.

Talven kylmettämät varpaamme pääsevät kohta lempeämpien tuulien hyväilemiksi. Välttelimme pakkaamista myös säätiedotteita tutkimalla.

http://www.foreca.fi/Greece/Athina/tenday

Seuraavan kerran ollaan jo eri puolella Eurooppaa! Huhhuh! Siihen asti Herran haltuun!

– Iida, Tuuli, Hilda ja Siru

Täältä tullaan maailma!

16.2.2017 Yleinen

 

Heippa sosiaalinen media!

Me olemme PK Inter, konkari-Veera ja varaäiti-Outi. PK Inter sisältää neljä hetkittäin reipasta nuorta neitoa nimeltään Tuuli, Hilda, Iida ja Siru. Elokuussa löysimme tiemme suloiseen, punatiiliseen rakennukseen nimeltä Suomen Raamattuopisto. Siitä lähtien ajatuksissamme on häämöttänyt erilainen kevät Kreikassa. WUHUU!

Tänään meidät siunattiin matkaan. Jos Luoja suo, olemme kahden viikon päästä määränpäässämme: pakolaiskeskuksessa Ateenassa, jossa pidämme pyhäkoulua ja autamme arkiaskareissa. Kirjoittelemme tänne blogiin mahdollisimman usein tunteita&turinoita! Vielä on kuitenkin valmisteltavaa ja pakattavaa…

Halipatsuippaa! Nähdään ensi postauksessa!

Rakkaudella: Hilda, Siru, Iida, Outi, Veera ja Tuuli

Uusi PK inter lähdössä maailmalle

14.2.2017 Yleinen

Elämme jännittäviä aikoja, koska uusi PK inter valmistautuu parhaillaan matkalle lähtöön. Pian alkaa blogin päivitys säännöllisesti ja voitte lukea millaisiin seikkailuihin tie vie! :) Pysykää kuulolla… :)

Tälläiset maisemat ovat kohta PK interillä! :)