Selaat arkistoa kohteelle pimeä.

Torey Hayden – Aavetyttö (kirja luettu)

25.5.2017 Yleinen

Torey Haydenin Aavetyttö oli toiseksi viimeinen omistamani Torey Haydenin kirja. Enää on lukematta fiktiivinen Sähkökissa. Tämä kirja oli tosi pimeä ja ahdistava. Ehkä sen takia huonoin Haydenin kirja. Sen takia en nyt laita edes linkkiä, mistä kirjan voisi tilata. Tuskin tulen lukemaan kirjaa uudelleen, ehkä annan sen pois.

Seuraavaksi luen Agatha Christien Hercule Poirotin johtolangat.

Kirjeitä verhojen takaa

30.12.2016 Yleinen

Pimeys hyökkää iholle. Harmaus pesiytyy luihin ja ytimiin. Silloin tällöin näyttäytyvä aurinko vihloo silmiä, puhumattakaan pimeyttä räikeinä halkovista keinovaloista. Se, että valkoinen talvi on kääntynyt taas likaiseksi loskaksi ja kosteaksi sumuksi, joka häälyy kaiken yllä, ei ainakaan auta. Vedän verhot kiinni ja piiloudun pieneen pesääni.

Sytytän kynttilän ja istun hämärässä, kuvittelen itseni jonnekin, missä tuntuisi toisenlaiselta. Mutta sisälläni kierteleviä ajatuksia ja tunteita en pääse pakoon. Tiedän, että osa niistä on valheita, jotka yrittävät houkutella minua taas yhä syvemmälle eksyksiin – mutta ne kuulostavat ja tuntuvat niin tosilta, etten saa niitä karistettua kannoiltani. Niinpä teen niiden kanssa matkaa mieleni pimeillä poluilla, kuuntelen niiden kylmiä kuiskauksia, jotka jäätyvät teräviksi, painaviksi möhkäleiksi sydämeni ympärille.

Kyniä ja papereita lojuu hujan hajan pöydällä. Joka päivä kirjoitan jotakin, vaikka se tuntuisi tyhmältä, vaikka sanat kaikuisivat tyhjyyttä, vaikka paperille ilmestyvissä lauseissa ei tuntuisi olevan mitään järkeä. Minun on pakko kirjoittaa, etten nääntyisi ajatusteni alle. Kirjoitan tarinoita siitä, mitä on ollut, mitä on ja mitä ehkä tulee; ja siitä, mitä ei ole koskaan ollut, mitä ei ole ja mitä ei ehkä koskaan tulekaan. Kirjoitan siitä, mikä on totta, ja siitä, mikä on vain kuvitelmaa. Kirjoitan kirjeitä; kirjeitä niille, jotka ovat olleet; kirjeitä niille, jotka ovat; kirjeitä, joita en koskaan lähetä. Kirjoitan kirjeitä itselleni. Kirjoitan Jumalalle. Kirjoitan, jotta edes paperi kuulisi kaikki ne kaiut, jotka kimpoilevat sisälläni.

Joinakin aamuina herätessä tuntuu, ettei maailmassa tai minussa itsessäni ole tarpeeksi hyvää, jotta kannattaisi kömpiä pois peiton alta. Syyt olla olemassa tuntuvat käyvän päivä päivältä vain ohuemmiksi. Mutta minä odotan. Odotan, että pimeä taipuu taas. Ja piilotan kaikki kirjeet.

Pimeyden kutsu

25.11.2016 Yleinen

Minussa soi pimeä laulu. Se kietoo minua pauloihinsa, houkuttelee syvemmälle syövereihinsä.

Tuntuu kuin roikkuisin pohjattoman, pimeän, kylmän rotkon reunalla. Olen saanut vielä pidettyä pään sekä käsivarret kainaloita myöten maanpinnan yläpuolella. Raavin maata viimeisillä voimillani, mutta otteeni lipeää. Pimeä, kylmä tyhjyys imee minua puoleensa.

Kaikki ahdistaa. En kestä ääniä, en kestä valoa, en kestä hiljaisuutta enkä kestä pimeää. En kestä ihmisiä enkä kestä olla yksin. En pysty tekemään mitään, mutten kestä olla tekemättäkään. En pysty syömään enkä nukkumaan, mutten halua mitään muuta niin paljon kuin syödä ja nukkua.

Elän pimeästä pimeään. Piileskelen hämärässä kolossani tai kuljen naamio kasvoillani. Hymyilen sitä kovemmin, mitä enemmän minun tekee mieli itkeä.

Herään öisin painajaisiin, jotka vain jatkuvat, vaikka avaan silmäni, sytytän valot ja yritän hätistää niitä pois.

Vihaan sitä, että olen tällainen. Vihaan ajatuksia ja tunteita, jotka vellovat sisälläni kuin raivoava meri. Vihaan sitä, että silmiäni särkee kaikista vuodatetuista kyynelistä.

Kävellessäni hämärällä tiellä kaupungin rajalla katselen katujen ja talojen valoja, enkä tahtoisi palata sinne. Haluaisin vain jatkaa kävelemistä, yli peltojen, tumman metsän sisään; kadota näkyvistä, mennä piiloon, olla turvassa.

Haluaisin kiivetä jonnekin korkealle ja huutaa, karjua pimeän pois itsestäni, mutta tiedän, ettei se lähde.

Valoa alkavaan syksyyn

22.8.2016 Remontit, Yleinen

Olemme asuneet talossa kohta kolme vuotta. Eräs remontti on minulla alusta alkaen ollut toiveissa. Olen ihastellut erityisesti kovina pakkasaamuina kuinka aurinko paistaa keittiön pöydän suuntaan. Se nautinto on hieman ollut vajavainen, koska keittiössä on ollut kolme pientä ikkunaa. Kolme tärkeintä syytä, miksi tämä remontti on joutunut odottamaan, on 1. tärkeysjärjestys talon muissa remonteissa 2. raha ja 3. aika. Muutettuamme vanhaan taloon, emme todellakaan tienneet kuinka paljon talo voi vaatia aikaa, rahaa ja hermoja. Lähes jokainen tämän talon remontti on osoittautunut isommaksi, kalliimmaksi ja aikaa vievämmäksi. Tässä on lähtötilanne keittiössä.

003

Ensinnäkin tämä projekti lähti liikkeelle facebookista ja paikallisesta roskalava-ryhmästä. Kiitokset ihanalle pariskunnalle, joka lahjoitti ilmaiseksi omalta remonttikohteeltaan hyväkuntoisia ikkunoita sälekaihtimineen. Haimme mieheni kanssa yhden ikkunoista. Ikkuna on alunperin ollut ruskea, mutta saanut valkoisen maalin pintaan aikoinaan vanhassa kodissa. Nyt ikkuna hiottiin ja pinnalle laitettiin uusi valkoinen maalikerros myös ulkopuolelle, joka oli edelleen ruskea.

Sitten koitti viime viikon maanantai ja mieheni pääsi töistä jatkamaan työpäivää kotiin ;) Mieheni yhdessä isänsä (molemmat rakennusalalla) aukaisivat moottorisahalla seinän ulkopuolelta nähdäkseen minkä kokoista puutavaraa tarvitaan. Seinä purettiin aukon kohdalta lukuunottamatta sisäpuolen seinää. Sisäpuolen seinä jätettiin, koska projetki jatkui seuraavana päivänä työpäivän jälkeen. Ulkopuolelle tehtiin suojaseinä, ettei mahdollinen vesisade pääse kastelemaan rakenteita.

Kahtena seuraavana päivänä työmiehet jatkoivat urakkaa. Toisena työpäivänä ikkuna saatiin paikalleen ja kolmantena päivänä viimeisteltiin listoilla yms. Työvaiheista ei sen enempää tietoa, koska olimme neitien kanssa evakossa meteliä. :D

Tässä kuvassa vanhat ikkunat on poistettu ja aukko alkaa suurentua.

021

029

030

Valmista tuli ja ikkuna saatiin puhtaaksi. Neljään kertaan piti jokainen ruutu pestä, että kaikki rakennuspöly, ylimääräinen maali ja lika irtosi, mutta nyt on hyvä <3

042

Tässä vielä ennen ja jälkeen vertailukuvat

012 – Kopio

Muista heijastin!

25.10.2015 Yleinen

Ulkona on pimeää ja märkää, muistakaa siis heijastin killumaan. Se on halpa ja helppo henkivakuutus pimeässä :) Tässä esittelyssä minun heijastimeni.

2015-10-08 14.28.452015-09-24 14.01.48IMG_20151009_114411

Iltapissalenkkeilyä

17.12.2014 Yleinen

Ensimmäisenä tekstinäni ajattelin kirjoittaa ajatelmia meille niinkin arkisesta asiasta kuin koiran iltapissalenkitys. Yleensä teen ylipäänsä päivän pitkän lenkin illalla kun päivän muut hommat on tehty ja lapsetkin rauhoittuneet omiin iltapuuhiinsa tai nukkumaan. Välillä jos menee myöhään tulee tehtyä hieman lyhempi lenkki joka on pituudeltaan n. 3km. Kuten esimerkiksi tänään kun vapauduin lenkille vasta klo 21 aikaan…

Näin pimeään aikaan nämä iltalenkit on varsin tylsiä koska meidän perällä kulkee vierestä vain yksi valaistu tie. Valaistus päättyy toiseen suuntaan mennessä jo kilometrin päähän, joten yleensä teen lenkin toiseen suuntaan että pääsee valaistua tietä pidemmästi. Toisaalta iltaisin klo 20 jälkeen näillä teillä saa kulkea ylhäisessä yksinäisyydessään ja moinen rauha on kiireisen työpäivän jälkeen parasta terapiaa eikä pimeäkään haittaa vaikka reitti meinaa tylsäksi käydäkin. Tokihan olisi vaihtoehto lähteä otsalampun kanssa hiekkateille, silloin olisi vaihtoehtoisia reittejä lukemattomia. Mutta. Meikäläisen hieman liian vilkas mielikuvitus yhdistettynä hiljaiseen pimeään metsään, ei kiitos. Välillä onneksi tulee vaihtelun vuoksi käytyä kavereiden luona lenkillä pimeän aikaan jolloin tulee vaihtelua tähän tylsään iltarutiinilenkkiin :)