Selaat arkistoa kohteelle pettäminen.

Satu, jossa ei ollutkaan onnellinen loppu

9.12.2015 Ihmiset

Hypätään ensirakkaudesta reilu kymmenen vuotta eteenpäin.. jostain syystä halusin kertoa tämän ihmisen tarinan satuna.

Olipa kerran nainen, kutsutaan häntä tässä sadussa vaikka nimellä Siiri. Luonnollisesti satuun kuuluu myös mies. Hänen nimi olkoon vaikka Teppo.  Tämä on siis satu Siiristä ja Teposta.

Siiri oli nuori ja kaunis nainen, joka oli vauhdikas käänteissään ja aina menossa johonkin suuntaan. Töitä hän teki paljon, mutta osasi ottaa vapaa-ajasta kaiken ilon irti. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Jossain siinä kiireen keskellä Siiri lähti kavereiden kanssa laivalle ja tapasi siellä Tepon. Se ei varsinaisesti ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Siirillä ainakin taisi olla tarkoituksena pitää vaan hauskaa sen risteilyn ajan, niinkun taisi Tepollakin olla mielessä. Ja hauskaa he pitivätkin. He valvoivat koko yön, nauroivat ääneen, tanssivat ja taisivat käydä kannella leikkimässä Titanic elokuvan romanttista kohtausta. Sen enempää ennalta suunnittelematta, juhlat jatkuivat vielä maissa ja kotona seuraavaan päivään. Silloin Siiri ja Teppo vietti ensimmäisen yhteisen yön. Siiri oli varma, että Teposta ei sen yön jälkeen kuulu mitään, mutta Teppo olikin enemmän kiinnostunut Siiristä kuin hän osasi arvata. Niinpä he alkoivatkin pitää yhteyttä joka päivä. Kun nuoret olivat viettäneet ensimmäiset päivät ilman juhlimista yhdessä, heräsi Siirin kiinnostus Teppoa kohtaan aidosti ja Siiri huomasi tunteidenkin nousseen Teppoa kohtaan. Siinä oli jo vahvaa ihastusta ilmassa, puolin ja toisin. Siiriä hieman kuitenkin mietitytti Tepon aikaisemmat kuviot. Hän oli seurustellut vuosia yhden Pirkon kanssa ja heillä oli edelleen sama osoite. Teppo kuitenkin vakuutti Siirille sen suhteen olleen ohi jo ajat sitten ja hänen asuvan Pirjon kanssa vain kun omaa asuntoa ei ollut vielä löytynyt.

Noin kuukausi oli mennyt risteilystä ja Siiriä vaivasi kokoajan oudot vatsakivut, jotka repivät välillä häneltä jalat alta. Siiri naureskeli ystävilleen, että on tullu juhlittua sen verran rankasti, että maksa se siellä viheltää peliä poikki. Siirin kämppis oli kuitenkin erimieltä ja patisti naisen lääkäriin. Siiri tuskin koskaan unohtaa sitä hetkeä kun lääkäri tuli kaikenmaailman testien ottamisen jälkeen huoneeseen ja laittoi oven kiinni samalla sanoen ”onneksi olkoon Siiri, sinä olet raskaana”. Sen jälkeen lääkärin sanat kuulosti Siirin korvissa suunnilleen ”plaaa plaa plaa plaaa” Siiri kävi mielessään läpi hetkeä siitä ensimmäisestä yhteisestä yöstä Tepon kanssa, kun kortsupaketti ei auennut ja Siiri heitti sen lattialle..  ”ei sitä tarvii, en oo ennenkään tullut raskaaks”. Aamulla Siirin kämppisen poikaystävä oli noukkinut kortsupaketin lattialta ja vitsaillut, ettei ne sieltä lattialta asti ehkäise. Siiri palasi ajatuksissaan takaisin lääkärin huoneeseen ja keskeytti lääkärin ”anteeksi, mutta en tajua mitään mitä puhut, voinko pyytää lapsen isän tänne?” Kun Siiri avasi lääkärin huoneen oven ja katsoi Teppoa, hänen ilmeestään näki heti, että hän arvasi mistä on kyse. He tuijottivat toisiaan silmiin ja pitivät käsistä kiinni, kumpikin vapisevin käsin ja kyynelistä silmät kostuneina. Siitä hetkestä lähtien ei ollut enää mitään -kunhan tässä katsellaan mitä tästä tulee- juttua, siitä hetkestä lähtien he alkoivat rakentaa yhdessä perhettä. Pientä, nuorta perhettä.

Teppo kosi seuraavalla viikolla Siiriä. He istuivat työporukalla tutussa kuppilassa iltaa viettämässä ja Teppo osti kiertävältä ruusumyyjältä ruusun, pyysi kovaan ääneen koko ravintolaan hiljaisuutta. Polvistui Siirin eteen ja kosi. Siiri oli niin otettu ujon miehen rohkeasta teosta ettei meinannut muistaa vastata myöntävästi. Se onnen määrä mitä siinä naisessa sinä iltana oli.. ei siihen ole sanoja.

Oli juhannus tulossa ja Siirin raskaus oli edennyt hyvin. He olivat muuttaneet Tepon kanssa yhteen ja varovasti jo vähän hankkinut vauvalle vaatteita. Kihlasormukset oli kaiverrutettevana kultasepällä. Ne piti saada juhannuksen jälkeen sormeen. Tepolla oli koko juhannus töitä, joten Siiri päätti lähteä kotikaupunkiinsa, vanhempiensa mökille rentoutumaan ja nauttimaan vähän erillaista juhannusta. Lähtiessään Siiri ei varmasti osannut aavistaa miten erillainen juhannuksesta tulikaan. Teppo olikin lähtenyt kavereiden kanssa vähän viettämään juhannusta, kun työt alkoi seuraavana päivänä niin myöhään. Ja uskomatonta, mutta totta. Teppo petti Siiriä toisen naisen kanssa. Hän oli vielä yrittänyt viedä naisen Siirin ja Tepon kotiin, heidän yhteiseen sänkyyn, mutta naisella oli siinä kohtaa edes vähän omatunto soimannut eikä ollut siihen suostunut. Siirin kotimatka meni sellaisessa tunnemyllerryksessä ja usvassa, ihme että hän selvisi kotiin asti. Hänellä oli kaikki, lapsi tulossa, ihana mies, ihana koti, onnellinen parisuhde… Siiri toisteli itselleen ”mitä pahaa olen tehnyt, että Teppo halusin pilata kaiken” ”miksi?” Ja tietenkin Teppo oli vielä pettänyt juuri sen naisen kanssa josta Siiri oli ennen juhannusta viimeksi sanonut, että se olisi kaikista pahin vaihtoehto ikinä, siitä ihmisestä olisi vaikein päästä yli. Kyseessä oli sellainen varattujen miesten kyttääjä ja Siirillä oli Teppoon täysi luotto, ettei Teppo lankeaisi siihen samaan ansaan mihin jo aika moni oli langennut. Mutta sitäkin pahemmalta tuntui, että Teppo pystyi pettämään raskaana olevaa puolisoaan.  Mutta niin siinä vaan kävi. Siirin elämä tuntui murenevan alta, nainen oli niin rikki Tepon luottamuksen rikkoutumisesta.

Mutta Siiri päätti olla vahva ja kestää pettymyksen, niellä ylpeytensä perheensä vuoksi ja antaa anteeksi Tepolle. Sopu syntyi ja sormukset laitettiin sormeen. Siiri teki kaikkensa unohtaakseen Tepon petturuuden ja yritti vain keskittyä tulevaan vauvaan ja sen tuomaan onneen. Sisimmässään Siiri kuitenkin suri vielä pitkään. Häntä oli loukattu niin pahasti. Tepon piti olla se ihminen joka suojelee häntä kaikelta pahalta, rakastaa ehdoitta ja olla  se ihminen, johon Siiri voi aina luottaa. Monta kertaa yksin ollessaan Siiri itki ja mietti, pystyykö kuitenkaan luottamaan koskaan enää Teppoon ja unohtamaan mitä on tapahtunut.

Siiri pysyi kuitenkin vahvana ja jatkoi arkea Tepon kanssa normaalisti. Vauva syntyi ja toi tietenkin säkkikaupalla onnea ja iloa ja naurua. Hetkittäin Siiristä jopa tuntui, että perheensä ja sen onnen vuoksi hän voi unohtaa Tepon teon ja antaa anteeksi. Aina kuitenkin tuli jokin asia joka palautti Siirin muistiin mitä oli tapahtunut. Jos Teppo lähti juhlimaan ilman Siiriä, eikä vastannut puhelimeen, oli Siiri heti ihan varma että taas se on pettämässä. Jossain vaiheessa Siirin oli pakko myöntää itselleen, ettei elämä voi jatkua niin. Hän ei pysty elämään suhteessa, jossa toisella ei jää varaa virheisiin koska on kerran mokannut ja hän ei vaan pysty luottamaan. Siiri oli täysin kyllästynyt epäilemään, kyttäämään, olemaan luottamatta. Hänellä ei kuitenkaan riittänyt pokkaa lähteä kävelemään suhteesta ja jättää lapsensa isää. Arki yksinhuoltajana ei houkutellut ihan kauheasti. Siiri koitti ensin toista tapaa. Hän alkoi nähdä enemmän omia kavereitaan ja tehdä omia juttuja. Yritti hän kostaakkin Tepolle pettämistä jossain vaiheessa, kuitenkaan pystymättä siihen. Hän kuitenkin kaikesta huolimatta rakasti Teppoa paljon.

Lopulta heidän parisuhde kuitenkin päättyi eroon. Heidän tytär oli kaksi vuotias. Se oli Siirin toiseksi raskain päätös mitä hän koskaan oli tehnyt. (raskaimman kerron toisella kertaa) Tietenkään hän ei sitä näyttänyt Tepolle miten vaikeaa se hänelle oli. Siirille oli muodostunut jo jonkinlainen suojakuori ja hän oli oppinut peittämään todelliset tunteesta ja näyttämään kovemmalta kuin olikaan. Hän esitti Tepolle välinpitämätöntä vaikka samaanaikaan hänen sisällä kuohui vuoroin viha, katkeruus, suru ja pelko. Siiri yritti tukahduttaa omaa pahaa oloaan olemalla lisää erossa perheestään, tapaamalla mahdollisimman paljon uusia ihmisiä, tekemällä paljon töitä, ihan mitä vaan mikä auttoi edes hetkellisesti siihen raastavaan pahaan oloon mikä Siirin sisällä myllersi ihan koko ajan.

Käytännön syistä he joutuivat asumaan yhdessä eron jälkeen muutaman kuukauden ja ne kuukaudet oli yhtä helvettiä. Todella paljon riitelyä ja puolin ja toisin toisen loukkaamista. Siiri kuitenkin veti siinä homman ihan yli. Hän kävi suhteeseen työkaverinsa kanssa loukatakseen Teppoa ja se sotku mikä siitä ihmisestä tulikaan.. siitä kerron ihan oman tarinan. Jossain vaiheessa kesken sen kaiken kaaoksen ja sotkun, Siiri kuitenkin tajusi että ei tämä näin voi jatkua ja mennä. Nyt on pakko tehdä jotain ja yrittää korjata, jos jotain vielä korjattavissa on. Hän keräsi kaiken rohkeutensa, nieli ylpeytensä ja nöyränä tyttönä asteli Tepon eteen ja pyysi kaikkea eron aikana tapahtunutta sotkua anteeksi koko sydämestään. Hän kertoi katuvansa ero päätöstä ja että olisi valmis ihan mihin tahansa, jotta heidän perhe olisi taas yhdessä ja voisi jatkaa elämää. Teppo oli kuitenkin ehdoton. Hän ei antanut enää Siirille, eikä heidän perheelle uutta mahdollisuutta. Vaikka Siiri oli antanut hänelle pettämisen anteeksi.

Se on päivä, jonka Siiri muistaa varmasti ikuisesti. Se tunne kun Siiri tajusi siinä sohvalla itkiessään, että heidän perhe on lopullisesti mennyttä. Hänen ja Tepon suhde oli lopullisesti ohi.

Se rikkoi Siirin niin täysin, että vielä melkein kymmenen vuoden päästäkään tapahtuneesta Siiri ei pysty kuivin silmin muistelemaan tapahtunutta. Siitä jäi ikuinen jälki Siirin sydämeen. Pahin on ehkä se kaipaus, joka ei tunnu katoavan koskaan. Ja katkeruus. Siiri oli silloin niin nuori ja niin tyhmä, kokematon ja ei osannut katsoa huomista pidemmälle tulevaisuuteen. Eli kaikessa niin hetkessä ja antoi tunteen kuljettaa, kuuntelematta järkeä yhtään. Ja Teppo oli niin ehdoton, ei osannut hänkään ajatella miten isoista asioista siinä oli kyse.  Miten Siiri tekisikään asiat nyt toisin. Miten kaikki se paska mitä elämä on eteen tuonut, on opettanut että yksi pettäminen kännissä on hiiren paska meressä ja sen voi kyllä antaa anteeksi ja siitä voi päästä yli jos tarpeeksi yrittää. Mutta on Siiri oppinut senkin, ettei jossittelut mitään auta. Jos tädillä olis munat ni se olis setä.

Teppo on nykyään sen saman Pirjon kanssa naimisissa, kenestä erosi ennen Siiriä ja heillä pyyhkii sen verran hyvin, ettei Tepon ja Siirin tytär mahdu siihen kuvioon mukaan. Se on harmi Tepolle. Se tytär on nimittäin kaunis, erittäin fiksu ja aivan mahtava nuoren naisen alku ja siitä asiasta Siiri on ikionnellinen, että on saanut niin ihanan tyttären ja sitä onnea ei häneltä yksikään ihminen voi viedä pois.

Sen pituinen se.

M

 

 

 

Suhde

22.5.2014 Yleinen

Tapaaminen kesti kolmisen tuntia. Ei tuntunut missään, ihan kun oltaisiin oltu vain 15min keskenämme. Aika vain kului.

Leveä hymy huulilla mä lähdin kotiin, mies laittoi mulle viestin melkein samantien. Oli ollut mukavaa, hänelläkin. Halusi tavata uudestaan. Niin minäkin.

Mä olen tehnyt sen mistä halveksin ihmisiä, tehnyt sen mikä on myös mua satuttanut. Tehnyt sen mitä inhoan, tehnyt sen mitä en haluaisi itselleni enää tehtävän. Mä petin, ja jatkan sitä. Mä olen toinen nainen, ja mulla on toinen mies. Oksettaa ajatus, mutta kun toinen laittaa viestin, kääntyy mun suupielet ylöspäin ja ajatukset laukkaa ristiin. Mä en pysty lopettamaan.

Perhosia

22.5.2014 Yleinen

Jotenkin asiat vain ajautui siihen että mä kaipasin toista ihmistä, sellaista jonka kanssa voi keskustella. Kaipasin perhosia vatsaan, suudelmia niskaan. Kaipasin jännitystä. Näistä korkeintaan suudelmia niskaan voin saada mieheltäni, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.

Mä liityin yhdelle sivulle, jossa varatut ihmiset hakevat seuraa. En todellakaan aikonut tavata ketään, ajattelin vain katsella ja ehkä jutella. Tokihan mä sain treffipyyntöjä heti alusta alkaen, pyydettiin kuvaa jne. No, kävi selväksi että seksiä siellä haetaan, en mä nyt kovin paljon muuta odottanutkaan. Vähän kuitenkin toivoin että jos löytyisi yksi jolle riittäisi juttelu ja pieni flirtti.

Päätin että seuraavana päivänä poistan profiilini. Yön aikana tuli kuitenkin yksi viesti joka jostain syystä kiinnitti mun huomioni. Oon lukenut sitä nyt jälkikäteenkin, eikä se ole kummoinen. Mutta joku siinä ja kuvassa sai mut vastaamaan. Juteltiin, tein selväksi että ihan piristystä arkeen oon hakemassa, en jakele kuviani tai sovi tapaamisia keskustan hotelliin iltapäiväksi. Tämä sopi toisellekin. Löysinkö siis kuitenkin sen mitä etsin….?

Mua alkoikin kiinnostamaan, ja sovittiin tapaaminen. Epäilin vielä mennessäni paikalle, jo senkin takia että omaa kuvaani en ollut antanut. Jospa toinen ei pitäisikään. Tosin, tarkoitus oli vain tavata,ei tehdä tästä sen kummempaa.

 

Se tapaaminen, meidän ensimmäinen tapaaminen. Mä ajattelin että jos olen tilanteessa missä mulle tulee mahdollisuus pettää, mä peräännyn…en kykene siihen.

Toisen miehen kosketus, pieni hellä hipaisu selkään, kädestä kiinni ottaminen. Miten se saakaan perhoset vatsaan ja kylmät väreet kulkemaan pitkin kroppaa. Miten mahtavalta se tuntuikaan! Ja mä unohdin olevani naimisissa, mä unohdin arjen, kiireen, kaiken. Mies suuteli mua, se halu mikä toisen suudelmasta paistaa läpi….sitä mä kaipasin. Tällä miehellä on jotain haluttavaa, minä. Ja sen huomaa kosketuksesta, suudelmista. Tuntui mahtavalta, ja toivon että mä sain toiselle saman olon.

 

Kyyneleitä, verta ja epäonnistumisia.

8.5.2014 Yleinen

Anteeksi etten hetkeen ole kirjoittanut. Minun elämääni on tällä hetkellä mahtunut niin paljon, etten yksin kertaisesti ole ehtinyt päivittämään. Nyt sen kuitenkin teen ja uskon että tästä postauksesta tulee pitkä.

Vappu meni varmaan kaikilla miten meni, joko olit selvinpäin tai sitten et todellakaan. Minä olen yksi niistä, jotka eivät todellakaan ollut selvinpäin ja siitä sitten se lähtikin. Sain iskettyä miehen ainakin yhdenyön ajaksi. Mutta siitä en edes enempää olisi halunnutkaan. Taidot jees, ulkonäkö ei. Mä kuitenkin selvisin siitä ja selvisin kaikesta mitä siitä seurasi. Mustasukkainen exä ja pari pientä muuttujaa. En mä niistä kuitenkaan aio sen enempää kertoa, kysykää jos kiinnostaa.

Se mistä aion tänään teille puhua on mun tunteet ja niiden sekamelska. Mä olen luvannut mun exälleni, että harkitsen hänen kanssaan seksi suhdetta. En kuitenkaan pystynyt siihen ja sanoinkin hänelle, että haluan olla vain kaveri. Kutienkin aina kun me silloin harvoin nähdään. Asiat johtaa toiseen vaikka en edes haluaisi. Vaikka päässä jyskyttäisi se järjen ääni ”EI” , teen sen silti. Miksi? Koska mä pelkään ettei häntä sen jälkeen kiinnosta enään nähdä. Koska pelkään, että en ole silloin enää mitään ja nyt mä sen huomasin mitä pelkäsin…

Mulla alko tossa pari pv sitten menkat, aina kun olen yrittänyt nähdä häntä ei ole kiinnostanut, hän on jossain muualla… Tekosyitä, tekosyitä. Sitten mä aloin mitettimään, kun näimme viimeksi, hoitelin hänet. Kun näimme viikonloppuna, panimme ja hän oikeastaan lähti heti sen jälkeen. Yllättävääkö? Eipä oikeastaan. Mitä muutakaan me voimme odottaa mieheltä, mieheltä joka hakkasi naistaan vuoden ajan. Mieheltä, joka oli aivan ylimustasukkainen kontrollifriikki, joka todennäköisesti petti minua koko suhteen ajan.

En mä olisi saanut olettaa mitään, mun olisi vain tyynen rauhallisesti pitänyt poistaa numero. Nyt mä kadun sitä.

 

 

Tietääkö kukaan muu kuin miehet mitä on pleijerinä oleminen, säädetään saadaan toinen ihastumaan ja jätetään ilman syytä. Mä olen alkanut tekemään tätä huomaamattani useiden jätkien kanssa. Saan kehuja, hyväksyntää, minusta pidetään, mutta en silti kiinnostu kenestäkään. Tai kiinnostun aluksi ja nytten olen löytänyt jätkän, joka jopa oikeasti kiinnostaisi. Hän asuu kuitenkin liian kaukana. Ja olen pelkuri, en mä lähde toiselle paikkakunnalle tapaamaan vierasta jätkää. Yli 200 km päähän, ei siinä ole järkeä. Ja onko tämä vain laastaria?

Miten te käsitätte laastarisuhteen? Minun mielestäni se on selviytymistapa edellisestä suhteesta, mutta eikö minun olisi jo pitänyt päästä yli? Aikaa on kulunut… Tänä viikonloppuna 7viikkoa, enkä vieläkään tiedä vihaanko vai rakastanko. Tekisi mieli vihata, ja minusta tuntuukin että todellakin VIHAAN. Mutta sitten tulee päiviä, kun itken koko päivän sängyssä pahaa oloani. On vain niin paha olla, voisi vain kuolla. Haluan kuolla.

Mä en tiedä miksi en mene puhumaan, en uskalla. Olen vasta päässyt masennuksesta ja nyt olen jo palamassa loppuun. Miten? Luulinko vain olevani vahva, minua pelottaa. Jos jatkan tätä, tiedän että palan loppuun ja masennun uudestaan, mutta en vain uskalla hakeutua kenenkään luokse. En halua puhua aikuiselle, ja kavereille en tätä tilannetta voi kertoa. ” Juu se mun exä joka oli niin ihana ja kiltti hakkas mut joka vklp, ja mä romahan NYT. ” Ei kiitos. Ennemmin kuolen kuin puhun. Ja niinhän tässä tulee käymään… En tiedä milloin, mutta tiedän, että niin käy. En osaa, en halua, antakaa mun vain olla…

xoxo Jessie<3