Selaat arkistoa kohteelle perhevalmennus.

Ristiriitaiset ajatukset

7.3.2016 Yleinen

Nyt ois perhevalmennus takana. Viime viikolla oli siis kolmas ja viimeinen kerta, jossa aiheena oli vauvanhoito. Mitään uutta ei tuolla kyllä tullut vastaan, mutta oli ihan kiva kuunnella tuoreen perheen kuulumisia vauva-arjesta. Vauvanhoitoon liittyviä asioita kuunnellessa havahduin siihen, kun mietin mitä ihmettä minä teen täällä. Miksi olen kuuntelemassa luentoa vauvanhoidosta, kun ei me kuitenkaan saada tätä vauvaa syliin asti. :(Onneks seuraavana päivänä oli neuvola ja sain siellä puhuttua tuosta tunteesta. On vaan jotenkin pelottavaa tuntea jotain tuommosta vaikka samaan aikaan vauva möykkää mahassa.

Tänään meillä on edessä sitten Doula-ilta. Käydään katsastamassa oisko siellä tarjolla meille sopivaa doulaa. En oikein tiedä mitä odottaa ja ajatella siitä, varsinkin kun olen tässä lueskellut doulan kirjoittamaan synnytysvalmennusmateriaalia. No, katsotaan nyt mitä ilta tuo tullessaan.

Neuvolakäynnillä kaikki oli ihan ok. Vauva majailee edelleen istualleen ja ei kyllä näytä pitävän mitään kiirettä kääntymisen suhteen. Liitoskivut vaivaa edelleen ja niiden kanssa koitan selvitä päivästä toiseen. Välillä on ihan hyvä päivä ja sit tulee taas muutama päivä jolloin liikkuminen on melko kivuliasta. Yöt menee vielä hyvin. Öisin käyn vessassa maksimissaan  kerran, jos lainkaan. Pääasiassa nukun kaikki yöt hyvin. Tähän asti olen valvonu yöllä muutaman tunnin reilusti alle kymmenen kertaa. Vauva tuntuu nukkuvan yöt ihan hyvin, eikä oo kyllä pitäny mua hereillä, päivisin mahasaa käy kyllä melkoinen myllerrys.

Viime viikolla julkaistiin uusi äitiysavustuspakkaus. Tuntuu, että netissä jokainen keskustelupalsta on täynnä pakkauksen arvusteluja. Heitän vielä omat arvostelut tähän soppaan mukaan. :) Lyhyesti olen tyytyväinen tuohon pakkaukseen mikä me saatiin. Uudessa pakkauksessa on aika poikavoittoiset värit. Olisin toivonut että pakkaus sisältäisi enemmän neutraaleja värejä, kun kaupassakin vauvoilla on tarjolla vain valkeaa, vaaleansinistä tai vaaleanpunaista.  Mutta jos nyt jotain omasta pakkauksesta pitänee sanoa niin eniten olin pettynyt niiden vaatteiden laatuun. Kangas on kamalan ohutta ja hauraan tuntoista. Ihan mielenkiinnolla odotan kauanko vaatteet kestävät pesua.

Tänään aamulla tämmöset ajatukset, katotaan mitä illalla tapahtuu. Kirjoittelen siitä postauksen erikseen varmaan huomenna.

 

Onnenkyyneleet <3

28.2.2016 Yleinen

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. :D

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. :) Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. :) Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3

Viimeinen raskauskolmannes :)

18.2.2016 Yleinen

Niin on taas saavutettu yksi etappi. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että nyt ollaan jo raskauden loppupuolella ja vajaan 10viikon päästä meidän Pullakin on jo valmis syntymään. <3 Varailin ensi viikolle ylimääräisen ultran klinikalle. Jäin itse miettimään sitä Pullan kasvua ja haluan nyt käydä varmistamassa tilanteen. Julkisella kun viimeksi lääkäri oli sitä mieltä ettei kokoa tarvitse enää seurata, vaikka edellinen lääkäri oli sitä mieltä että pitää seurata. No, nyt saan ainakin vielä yhden lääkärin mielipiteen asiaan. Odotan kyllä kovasti tuonne klinikalle pääsyä. Omalle tutulle lääkärille. Ihanaa. Pääsee nyt sitten lääkärimmekin kurkkaamaan kuinka tämä meidän pieni ”tuulimuna” on kasvanut. <3

Eilen meillä alkoi perhevalmennus. Paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta pariskuntaa samalta asuinalueelta ja saman terveydenhoitajan asiakkaita. Huvittavinta oli ehkä se, että meillä kaikilla on peräkkäisinä päivinä lasketutajat, joten voi olla että näemme sitten synnärillä. :) Kyllähän siellä itelle tuli hieman ”vanha” olo, kun ne muut pariskunnat olivat meitä ainakin sen 10 vuotta nuorempia, mutta ihan kivoilta vaikuttivat. Tosin me taisimme olla eniten äänessä. :D Eilen puhuimme siis loppuraskaudesta sekä siitä millon lähteä synnyttämään ja synnytyksestä yleisesti. Ensi viikolla sitten palaudumme synnytyksestä ja opettelemme imetystä sekä vanhemmuutta. Ja viimeisellä kerralla pääsemme harjoittelemaan vauvanhoitoa ja paikalla on joku tuore perhe kertomassa kokemuksistaan. Puolisonikin oli ihan innoissaan eilisestä, vaikka eipä siellä meille kummallekaan tainnut mitään uutta tietoa tulla.

Otimme perhevalmennuksen eilen myös ulkoilun kannalta. Oli niin upea ilma, että päätimme nautiskella raittiista ilmasta ja kävellä neuvolaan. Matkahan ei ole mitenkään pitkä, noin 1,5km suuntaansa, mutta näiden liitoskipujen kanssa tuokin matka tuntui melko pelottavalta. No, hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. Kyllä sitten illalla huomasi, kun päästiin kotiin että on tullut käveltyä. Nivuset oli ihan hirveän kipeet, ja tänäänkin vielä on melko kivulias olo. Mutta kai se tästä levolla taas helpottaa. Takaisin kävellessä oli pari kertaa pysähdyttävä kun mahassa tuntui kiristystä. Ei siis mitään kipua ta muuta, pelkkää kiristystä. Liekkö sitten ollut harjoitussupistuksia, vai johtuisko vaan siitä että kävely on semmosta takakenoista lyllerrystä. :D No, onneks niitä ei tule usein.

Mahassa on ollu pari päivää taas vähän rauhallisempaa, joten sitä päivää odotellessa, kun hän taas vallan innostuu. Ensi viikolla ois tarkoitus hakea lastentarvikeliikkeesta vaunut ja sänky. Jos vaikka saatais sitten kasattua tavarat valmiiksi paikoilleen. Saisi laitettua nuo vaatteet ja muut tavarat vihdoinkin paikoilleen, ettei niitä loju jokaisessa nurkassa. :) Mietin, että alkaakohan mua jotenkin ahdistamaan se, että sänky ja muut tavarat on paikoillaan vaikka vauva ei vielä olekaan täällä. Toisaalta se on ehkä tässä tilanteessa se konkreettisin juttu mikä kertoo siitä, että vauva on oikeasti tulossa. Ensi viikolla sen sitten näkee miten se vaikuttaa omaan mieleen.