Selaat arkistoa kohteelle Pepperoni Pizza.

Kypros vol.3

24.6.2015 Yleinen

Viimeiset neljä yötä Kyproksella vietimme Pafoksessa. Matka starttasi aamulla puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Ayia Napaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa intercitybussiin Paralimni-Pafos. Ayia Napassa bussia odotellessa kohdalle osui Larnacan intercitybussi, jonka kuskilta sitten kysäisin, että onkohan sitä Pafoksen bussia tulossa. Kuski kertoi ettei kyseistä vuoroa enää tänä vuonna liikennöidä ollenkaan. Hyppäsimme siis Larnacan bussiin, koska se sentään oli menossa samaan suuntaan. Hiukan kyllä jäi harmittamaan Pafoksen yhteyden puuttuminen, koska olin sen mukaan ilmoittanut seuraavan huvilan omistajalle saapumisaikamme. Nyt aiheutui kova päänvaiva, kuinka Larnacasta eteen päin. Bussikuskimme oli todella ystävällinen ja avulias sekä ehdotti meille pariakin vaihtoehtoa: jatkaa Larnacasta seuraavalla intercitybussilla joko Limassoliin tai Nikosiaan ja sieltä sitten suoralla bussilla Pafokseen. Tutkailimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa ehtiä sovittuun aikaan huvilalle, kuin ottaa taksi Larnacasta. Kallista lystiä, mutta minkäs teet, niin matka-aika pysyy kohtuullisena eivätkä lapsetkaan ala suunnattomasti kitisemään. Tämä oli ainoa kupru Kyproksen bussimatkailussa meidän osalta ja suosittelen kyllä siellä bussilla liikkumista. Cyprusbybus.com on erittäin hyvä nettisivu Kyproksen bussiaikataulujen tarkasteluun, vaikkei sieltä vielä ollutkaan poistettu Paralimni-Pafos linjaa, niin muuten se oli erittäin hyvä apuväline.

Larnacassa etsimme taksiasemaa, joita muuten oli melko hankala löytää. Löysimme kuitenkin jonkin taksitolpan muttemme ainoatakaan taksia. Taksitolppaa vastapäätä oli kauppa, jonka myyjältä kävin kysymässä voisiko hän soittaa meille taksin. Myyjä soittikin suoraan jollekin omalle tutulle taksikuskille, joka lupasi tulla kahdeksan minuutin päästä. Meni siinä ehkä hiukan yli kahdeksan minuuttia kunnes hän saapui minibussillaan johon koko meidän seitsemänhenkinen porukka mahtui rinkkoineen. Minibussilla matka Pafokseen oli oikein mukava ja joutuisa. Taksikuski hiljensi jopa moottoritiellä vauhtia niin että saimme rauhassa ihailla Afroditen syntymäkiveä. Kaikesta säätämisestä huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin huvilalle sovittuun aikaan.

Villa Paradise

Villa Paradise

Takapihan viiniköynnös

Takapihan viiniköynnös

Toinen huvila (Villa Paradise) oli aivan mahtava: isot huoneet, iso allas, kolme kylpyhuonetta, lasten vesileluja ja upea vihreä ympäristö ilman naapureita. Ainoa miinus molemmille huviloille on annettava keittiövälineistä. Varsinkin paistinpannut olivat tosi surkeat. Tämän toisen huvilan ympärillä kasvoi ainakin viiniköynnöksiä, persikka-, granaattiomena-, appelsiini- ja sitruunapuita. Teinit viihtyivät pääsääntölisesti huvilalla lukuun ottamatta kauppareissujaan. Koko porukalla kävimme kerran syömässä läheisessä italialaisessa Pepperoni Pizza ravintolassa, jossa palvelu ja ruoka olivat todella hyvät. Kävimme yhtenä aamuna miehen kanssa rantaa myöden kävellen Kato Pafoksessa ja muutaman kerran koko porukalla iltakävelyllä, toteamassa etteivät Pafoksen rannat ainakaan ole kovin kummoiset, mikäli siis rantalomaa kaipaa niin suosittelen Protarasta.

Pafoksen linna

Pafoksen linna

Nuorimpien lasten kanssa kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänä retkellä Troodosvuorille. Huvilaa vastapäätä sattui olemaan autovuokraamo, josta järjestettiin myös retkiä, joten siitä varasin meille retken. Mukavampihan se olisi ollut vuokrata auto, muttei meitä kumpaakaan kamalasti houkuttanut ajatus lähteä ajamaan vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan. Retkellä pysähdyimme ensin Omodoksen kylään, jossa oli mahdollisuus myös maistella paikallisia viinejä. Sieltä matka jatkui Olymposvuoren kautta kohti Kykkos:n luostaria. Luostarin kirkko oli kyllä sisältä näkemisen arvoinen, kuten taitavat olla lähes kaikki ortodoksikirkot. Kykkos:n luostarilta matka jatkui vielä Chrysoroyiatissa luostarin kautta takaisin Pafokseen. Matkalla bussi kulki myös Pafoksen metsän läpi, jossa oli mahdollista nähdä saarella kasvavia erilaisia kasveja. Meidän retkellämme opas oli hyvin perillä asioista ja selosti asiat hyvin tarkasti ja selkeästi.

Näkymä Troodosvuorilla

Näkymä Troodosvuorilla

Kaiken kaikkiaan loma oli viiden lapsen kanssa hyvin onnistunut, ilman suuria kahnauksia. Teinit ovat jo niin isoja että pystyvät kulkemaan ominensakin eikä pienempiäkään tarvitse enää ihan koko ajan olla vahtimassa. Vielä kun lomaksi sulkee silmänsä siltä ettei kukaan siivoa jälkiään ja huoneet ovat kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, niin hyvin menee. Me kyllä tykästyimme Kyprokseen suunnattomasti. Saarella on todella paljon tarjottavaa ja ainakin Protaraksen ja Pafoksen alueet eroavat toisistaan erittäin paljon. Lämmöstä ja auringostakaan ei todellakaan ollut puutetta vaikka lähdimme lomalle heti koulujen päätyttyä. Niin se vierähti 12 päivää Kyproksella ja oli aika aloittaa kotimatka…