Selaat arkistoa kohteelle pauli hanhiniemi.

Joki ei jäädy koskaan

17.5.2015 Yleinen

Olen viettänyt ”Pauli Hanhiniemi -viikkoa”. Siis kuunnellut pitkästä aikaa aktiivisesti Paulin soolotuotantoa. Toimii itselleni aika ajoin tunnetiloista riippumatta. Erityisesti Hanhiniemen lyriikat ovat puhuttelevia ja olenkin ihastellut monia biisejä ja samaistanut niitä myös itseeni.

Joki on synkän oloinen tilitys tyypiltä,joka on kärsinyt ihmisestä, jollainen olen itsekin ollut. Olen kai vieläkin, vaikka piirre onkin laantunut iän myötä. ”Joki ei jäädy koskaan, kuin uutisen kerrot sen. Joki ei jäädy koskaan, ihan niin kuin mä tietäis en. Sinä väittää päätit niin. Joki ei jäädy koskaan, vaikka kerran jo sovittiin. Mun on aina saatava viimeinen sana vaikkei se johtais mihinkään, viimeinen sana, ei pääse jäätymään, vaik ei johtaisi mihinkään on saatava sana vaikka viestinä kännykkään”. Hyvin kuvattu piirrettä, joka on varsin ärsyttävä; on pakko jäädä tunteeseen, että sai sanoa viimeisen sanan. Omankin ärsyttävyyteni tuon piirteen osalta aloin aikanaan tajuta vasta kalistellessani sapeleita samanlaisen ihmisen kanssa.

Yksinkertaista on biisi, jonka sanoma on todella yksinkertainen. ”Niin yksikertaista kai, voi vain onni olla. Niin yksinkertaista. Toisella on toisensa, eip muuta tarvita. Yksinkertaista!” Sinänsähän tuossa ei mitään maailmanviisautta olekaan ja siinä juju piilee. Hieman sama asia kuin filosofi Timo Airaksisen periaate, jonka mukaan onnea ei saa, silloin kun sitä oikein tosissaa tavoittelee. Se voi olla juurikin noin yksinkertaista. Ei tehdä tästä ny numeroo -periaatteella.

Vihaa on jännä sanoitus. ”Oon ihmetelly monta kertaa mikä meidät saa, pitämään vakaumuksist kii ja kiinni luuloistaan. Mä toivoin et se pysyis poissa, pois mun reiteiltä,
pois mun porukoista, pois mun pydestä. Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin, siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin”. Siis olet olet ollut mielestäsi jotenkin jalo ja avarakatseinen. Suorastaan arvostellut niitä, jotka ovat mielestäsi olleet kapeakatseisia, ahdasmielisiä, pikkumaisia tai jotain muuta vastaavaa. Kunnes sitten huomaatkin itse olevasi juuri sellainen. Kasvattavaa.

Paljon muitakin hienoja sanoituksia. Hanhiniemi on hieno lyyrikko ja nerokas muusikko.

 

Kaikki ovat oikeassa

29.9.2014 Yleinen

Aika usein törmää tilanteisiin ja tapahtumiin, joissa eri ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. On vastustajia, jotka argumentoivat laadittuja toimintamalleja ja ehdotuksia tuomalla esiin vastakkaisia näkökulmia. Työpaikalla mietitään ratkaisua ensi vuoden uuteen organisaatioon ja valmistelijan laatima ehdotus tyrmätään ja tilalle esitetään omaa näkemystä. Sama koskee myös muun muassa kansallisia kriisejä, joiden jälkeen pohditaan mitä nyt pitäisi tehdä. On useita tahoja, joiden oma aate on mielestään se oikea tie muutokseen. Hieman niin kuin suomalainen puoluepolitiikka. Näkemyksiä, jotka ovat juuri oikeita kun vaan tekisimme niin ja näin. Yhteistä näille kaikille on, että lähes kaikki ovat usein myös oikeassa.

On ihan päivänselvää, että kun asiantuntija tai ainakin sellaiseksi yleisesti hyväksytty henkilö perustelee oman näkemyksensä hvyin, tulee tunne oikeassa olemisesta. Seuraava näkemys samasta asiasta voi olla vastakkainen, mutta sekin perustellaan järkevästi. Olen todistanut tilanteita, joissa voi olla viisikin täysin erilaista näkökulmaa ja kaikki tuntuvat oikeilta. Ja mielestäni se on ihan hyväksyttävää. Ongelmaksi nousee usein se, että kun näkökulmia sitten yritetään sovitella ratkaisuksi, on se niin haastavaa että asia jää pöydälle. Miettikääpä vaikka alkoholiverotusta, sote-uudistusta, eläkeuudistusta, työttömyysturvan muutostarvetta, verokysymyksiä tai vaikkapa ihan perheen yhteisten suunnitelmien lukkoon lyömistä. Kaikki ovat – tai ainakin liian moni on – oikeassa.

Kuvatuissa tilanteissa onkin kyse siitä, että mikäli asoiden halutaan muuttuvan, joku niistä oikeista vaihtoehdoista on valittava ratkaisun pohjaksi. Mitä enemmän keskustelua ja yhteensovittamista jatketaan, sitä haasteellisemmaksi ratkaisuun pääseminen tulee. Ei asiat muutu kuuntelemalla aina oikeita mielipiteitä. On vaan päätettävä. Jonkun täytyy olla rohkea ja päättää. Väärin mentyä, päätöstä voi sitten kyllä muuttaa. Ei se ole niin vaarallista jos välillä menee pieleen. Pauli Hanhiniemen mainio lyriikka sopii hyvin: ”Ei tää oo niin haudanvakavaa, muutkin mokaa”. Virheiden pelkääminen on pelkoa, joka ei perustu mihinkään. Miksi muuten pelätä päätöstä, jos itseasiassa on sitä mieltä että on oikeassa?