Selaat arkistoa kohteelle parisuhde.

Viimeinkin

9.4.2015 Yleinen

Olen haaveillut blogin kirjoittamisesta kauan ja nyt sain aikaiseksi.

Olen pian 28 vuotta täyttävä nainen. Olen parisuhteessa naisen kanssa, olemme olleet yhdessä vajaan vuoden. Minulla on 4-vuotias poika, olen ollut hänen kanssaan yksin alusta alkaen.

Blogin nimi, Sateenkaarta ja synkkyyttä, viittaa siihen että meille on muodostumassa sateenkaariperhe, uusioperhe. Olemme siinä vaiheessa että tosissaan suunnitellaan yhteenmuuttoa. Se tarkottaisi sitä, että me muutamme lapsen kanssa tyttöystäväni kotikaupunkiin. Synkkyys viittaa siihen, että minulla on krooninen masennus. Yli 10 vuotta sitten diagnosoitu ensimmäisen kerran. Olin hiljattain 2 kuukautta psykiatrisella osastolla. Tällä hetkellä olen sairauslomalla. Ammatiltani olen lähihoitaja ja olen ollut työelämässä oikeastaan aina, paitsi nyt. Minulla on hyviä aikoja, hyviä vuosia. Mutta masennus ja ahdistus asuvat minussa. Syitä ja seurauksia tulen varmasti kirjoittamaan bloggauksieni aikana.

Asumme pienellä, n. 15 000 asukkaan paikkakunnalla, olen täältä kotoisin, äitini asuu meidän naapurissa, samassa rivitalossa. Mummuni asuu myös lähellä. Isäni asuu Oulussa, paikkakunnalla jonne olemme mahdollisesti muuttamassa.

Nykytilanne on se, että olemme tyttöni kanssa äärettömän rakastuneita. Näemme joka viikonloppu kun hän on täällä, välillä hän on vapaapäivien ansiosta useammankin päivän meidän kanssa.Tästä se lähtee…10858381_1574574322758737_7977931006789547465_n..

Me <3

25.2.2015 Yleinen

Tuon siunaushetken jälkeen oma olo rauhoittui hieman. Kotoa poistuminen tuntui ahdistavalta. Puolisoni koitti pitää arkea kasassa ja tukea minua. Hän keksi jokaiselle päivälle jotain sellaista tehtävää, että minun oli puettava päälleni ja poistuttava kotoa edes hetkeksi. Samalla viikolla aloin itse kokea ahdistusta seuraavan viikon lomareissusta kotiseuduilleni. Kaipasin perhettäni ja läheisiäni, mutta samalla ahdistuin siitä kuinka jaksaisin nähdä nuo kaikki ihmiset. Kuinka joutuisin kertomaan mm. isovanhemmilleni ja tädilleni mitä tapahtui. Joutuisin puhumaan asiasta päivittäin ja itkemättä sitä en vielä pystyisi tekemään. Sillä hetkellä tuo tuntui liian raskaalta ja teimme päätöksen, että oli vielä liian aikaista lähteä ja kohdata ne rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset. Meidän tuli keskittyttävä itseemme ja toisiimme.

Niin, toisiimme, meihin. Viime viikkoina moni tuntematon ihminen oli kehunut meidän parisuhdettamme. Kätilö, psykiatri, klinikan hoitava lääkäri ja muu henkilökunta olivat sanoneet sen ääneen. ”teillä on hyvä suhde, te selviätte.” Miten emme itse tajunneet tuota. Tuntui oudolta, että muut sen huomasivat. Onhan meillä hyvä suhde. Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, mutta arki oli vienyt voiton Meistä. Minä pyöritin arkea kotona opintovapaalla, kun puolisoni oli päivät töissä. Puolisoni otti suuren roolin arkemme pyörittämisessä, kun minä surin. Päätimme, että lomaviikon pyhittäisimme parisuhteellemme, Meille. Teimme asioita jotka oli jäänyt vuosien saatossa tekemättä. Nautimme toistemme seurasta. Puhuimme ja kävimme läpi mennyttä sekä suunnittelimme tulevaa. Koen, että tuo viikko oli käänteentekevä kummankin jaksamisen suhteen. Jaksoimme kääntää jo katseen tulevaisuuteen jossa siintää uusi IVF/ICSI-hoito. Sen aika ei ole ihan vielä, mutta ehkä syksyllä. Sitä ennen meidän on selvittävä mm. äitienpäivästä, päivästä jolloin äitiyslomani olisi alkanut sekä lasketusta-ajasta. Nuo päivät tulevat olemaan raskaita, mutta Me selviämme. Yhdessä. <3

Miksi ei voi olla vain yhden, pitää olla kahden?

15.9.2014 Toinen mies, Yleinen

Olen tavannut edellisen huonon suhteeni jälkeen mahtavimman miehen ikinä.. Hän on hellä, kuuntelee ja tekee kaikkensa vuokseni. Rakastavampaa ja parempaa seurustelukumppania ei voisi toivoa. Mutta silti viekote muihin miehiin on hirmuinen, varsinkin yhteen. Oikeastaan tällä hetkellä olen jumissa kahden miehen kanssa. Oma poikaystäväni ja sitten on toinen mies.. Oma poikaystäväni on siis maailman parasta, toki meillä on riitoja ja takkuja niinkuin normaalissakin parisuhteessa, mutta unelmamiehestä hän menee. Tulevaisuus olisi hyvä ja varma ja muutenkin kaikki sujuu.. Mutta sitten on tämä toinen houkute… Mies jolla on rahaa kuin roskaa, mies joka on komea, tatuoitu ja mukava kaikin puolin. Kiinnostaako hänessa vain se raha? Oma poikaystäväni on siis tietoinen miehestä ja tietää että olemme ystäviä, mutta ei tiedäkkään kuinka hyviä lopulta.. Eilen töideni jälkeen olin ystäväni kanssa liikenteessä ja tapasimme tämän miehen kutsuttakoon häntä vaikka Mikkoksi. Mikko tuli keskustaan tapaamaan minua ja lopulta ajeltiin hänen autollaan ympäri kaupunkia. Myöskään hyvä ystäväni ei tiedä minun ja Mikkon todellisista väleistä. Tänäkin yönä sovin Mikkon kanssa, että töistäni päästessäni aamulla, menen hänen luokseen nukkumaan, koska oma poikaystäväni Niko lähtee aamulla töihin, joten kotona minulla ei siis olisi mitään.. Mitään fyysistä en siis hänen kanssaan ole tehnyt (vielä), mutta tiedämpä senkin että siihen ei kauaa mene, kunnes se menee siihenkin asteelle.

Mikä mies tämä Mikko sitten on? Hän on minua vanhempi, oma yritys, kiinteistöjä, autoja ja rahaa. Ehkä se hänessä kuumottaakin? Rahallinen tulevaisuus hänen kanssaan olisi taattu, mutta siltikin rakastan poikaystävääni kutsuttakoon häntä vaikka Nikoksi. Nikoa en halua menettää ikinä, mutta sen tiedän että tällä pelleilyllä se tulee tapahtumaan, jos jään siitä kiinni. Hän ei siis ole minua kieltänyt näkemästä Mikkoa, mutta kieltäisi jos tietäisi. Tämä blogi on siis perustettu purkamaan itseäni ja kertomaan tapahtumista meidän välillä sekä minun ja Nikon välillä sekä minun ja Mikkon välillä. En myöskään kaipaa saarnoja, koska tiedän kuitekin mitä teen ja mitä tällä aiheutan

 

 

cheater

 

 

Parisuhdepohdintaa

23.8.2014 Sekoseko, Vakavasti otettava, Yleinen

On se jännä, miten erilailla me ihmiset suhtaudumme parisuhteeseen. Ja hyvä niin että olemme erilaisia, muuten elo täällä Telluksella olisi melko tylsää. Seuraava ”diagnoosi” on ihan vain mun oman pään kehitelmä, ei muuta. Tämä ei ole lopullinen totuus, ainoastaan mun oma näkemys vaikeasta aiheesta. Kirjoitus on suht pitkä ja ymmärrän hyvin, jos et halua sitä lukea loppuun.

Ihminen A ei osaa tai kykene elämään yksin, ja siksi hakeutuu parisuhteeseen miltei väkisin. Lähes kuka tahansa kelpaa kumppaniksi. Elää usean eri kumppanin kanssa vuosien varrella.

Ihminen B etsii itselleen jotakuta, joka edes etäisesti muistuttaisi sitä omien unelmien kohdetta, josta on nuoruudesta asti haaveillut. Pääsee todennäköisesti suhteeseen, mutta saattaa joutua pettymään, tai kumppani pettyy häneen. Ero on todennäköinen.

Ihminen C etsii sitä todellista sielun toveria, sydänystävää, muttei löydä, ja elää miltei koko elämänsä yksin tai puoliväkisin pettyneenä väärässä suhteessa.

Ihminen D etsii myös sitä todellista sielun toveria, löytää hänet, ja elää elämänsä onnellisena hautaan asti.

Ihminen E on pettynyt suhteissaan tai muuten vaan joutunut olemaan yksin, ja tyytyy kohtaloonsa. On usein onneton, vaikkei sitä välttämättä ulospäin näytäkään.

Ihminen F ei kerta kaikkiaan edes halua parisuhteeseen. Käy ulkona ja kerää yhden yön kokemuksia. On omalla tavallaan onnellinen.

Ihminen G ei myöskään halua parisuhteeseen, ja ei halua edes yhden yön suhteita, koska on helpompaa elää yksin. Näyttää päällepäin onnelliselta, muttei sitä sisimmässään ole, on vaan kerta kaikkiaan tottunut yksineloon.

Ihminen H on sama kuin G, mutta sillä erotuksella, että on kuitenkin aidosti onnellinen.

Ihminen I ei pääse parisuhteeseen, ei edes yhden yön juttuihin, koska hän on epäsosiaalinen, epäsiisti, jollain tapaa outo ja erilainen, jota muut vieroksuvat.

Ja taatusti on myös ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään näistä mainitsemistani kategorioista, tai ovat kenties eri ”kirjainten” sekoituksia. Älkää ampuko minua, tämä ei ole tieteellinen tutkimus, ainoastaan mun pienen mutta isomahaisen turjakkeen näkemys. Tämä turjake kuuluu itse ”kirjaimeen” B, mutta osiltaan myös C ja E. Olen myös omasta tahdostani jollain tapaa ”kirjain” G, tosin muiden silmissä lienen ilmiselvästi ”kirjain” I.

 

Mikä ”kirjain” sinä olet?

Kyyneleitä, verta ja epäonnistumisia.

8.5.2014 Yleinen

Anteeksi etten hetkeen ole kirjoittanut. Minun elämääni on tällä hetkellä mahtunut niin paljon, etten yksin kertaisesti ole ehtinyt päivittämään. Nyt sen kuitenkin teen ja uskon että tästä postauksesta tulee pitkä.

Vappu meni varmaan kaikilla miten meni, joko olit selvinpäin tai sitten et todellakaan. Minä olen yksi niistä, jotka eivät todellakaan ollut selvinpäin ja siitä sitten se lähtikin. Sain iskettyä miehen ainakin yhdenyön ajaksi. Mutta siitä en edes enempää olisi halunnutkaan. Taidot jees, ulkonäkö ei. Mä kuitenkin selvisin siitä ja selvisin kaikesta mitä siitä seurasi. Mustasukkainen exä ja pari pientä muuttujaa. En mä niistä kuitenkaan aio sen enempää kertoa, kysykää jos kiinnostaa.

Se mistä aion tänään teille puhua on mun tunteet ja niiden sekamelska. Mä olen luvannut mun exälleni, että harkitsen hänen kanssaan seksi suhdetta. En kuitenkaan pystynyt siihen ja sanoinkin hänelle, että haluan olla vain kaveri. Kutienkin aina kun me silloin harvoin nähdään. Asiat johtaa toiseen vaikka en edes haluaisi. Vaikka päässä jyskyttäisi se järjen ääni ”EI” , teen sen silti. Miksi? Koska mä pelkään ettei häntä sen jälkeen kiinnosta enään nähdä. Koska pelkään, että en ole silloin enää mitään ja nyt mä sen huomasin mitä pelkäsin…

Mulla alko tossa pari pv sitten menkat, aina kun olen yrittänyt nähdä häntä ei ole kiinnostanut, hän on jossain muualla… Tekosyitä, tekosyitä. Sitten mä aloin mitettimään, kun näimme viimeksi, hoitelin hänet. Kun näimme viikonloppuna, panimme ja hän oikeastaan lähti heti sen jälkeen. Yllättävääkö? Eipä oikeastaan. Mitä muutakaan me voimme odottaa mieheltä, mieheltä joka hakkasi naistaan vuoden ajan. Mieheltä, joka oli aivan ylimustasukkainen kontrollifriikki, joka todennäköisesti petti minua koko suhteen ajan.

En mä olisi saanut olettaa mitään, mun olisi vain tyynen rauhallisesti pitänyt poistaa numero. Nyt mä kadun sitä.

 

 

Tietääkö kukaan muu kuin miehet mitä on pleijerinä oleminen, säädetään saadaan toinen ihastumaan ja jätetään ilman syytä. Mä olen alkanut tekemään tätä huomaamattani useiden jätkien kanssa. Saan kehuja, hyväksyntää, minusta pidetään, mutta en silti kiinnostu kenestäkään. Tai kiinnostun aluksi ja nytten olen löytänyt jätkän, joka jopa oikeasti kiinnostaisi. Hän asuu kuitenkin liian kaukana. Ja olen pelkuri, en mä lähde toiselle paikkakunnalle tapaamaan vierasta jätkää. Yli 200 km päähän, ei siinä ole järkeä. Ja onko tämä vain laastaria?

Miten te käsitätte laastarisuhteen? Minun mielestäni se on selviytymistapa edellisestä suhteesta, mutta eikö minun olisi jo pitänyt päästä yli? Aikaa on kulunut… Tänä viikonloppuna 7viikkoa, enkä vieläkään tiedä vihaanko vai rakastanko. Tekisi mieli vihata, ja minusta tuntuukin että todellakin VIHAAN. Mutta sitten tulee päiviä, kun itken koko päivän sängyssä pahaa oloani. On vain niin paha olla, voisi vain kuolla. Haluan kuolla.

Mä en tiedä miksi en mene puhumaan, en uskalla. Olen vasta päässyt masennuksesta ja nyt olen jo palamassa loppuun. Miten? Luulinko vain olevani vahva, minua pelottaa. Jos jatkan tätä, tiedän että palan loppuun ja masennun uudestaan, mutta en vain uskalla hakeutua kenenkään luokse. En halua puhua aikuiselle, ja kavereille en tätä tilannetta voi kertoa. ” Juu se mun exä joka oli niin ihana ja kiltti hakkas mut joka vklp, ja mä romahan NYT. ” Ei kiitos. Ennemmin kuolen kuin puhun. Ja niinhän tässä tulee käymään… En tiedä milloin, mutta tiedän, että niin käy. En osaa, en halua, antakaa mun vain olla…

xoxo Jessie<3

Parisuhdetta, vai pari suhdetta

26.4.2014 Yleinen

Ompa taas jotenkin turhautunut olo.. Yksin kotona, kun avopuolisoni on taas kavereidensa kanssa jossakin. Missä on se yhteinen aika, mitä meillä joskus oli. Ja missä onkaan se ihana turvallinen olo, kun tietää, että toinen on aina tukena tapahtui mitä tahansa. Sitä ei enää ole.

Välillä tuntuu, että olen yksin tässä parisuhteessa. Olen monta monituista kertaa ehdottanut tälle toiselle osapuolelle, että keskustellaan nämä mieltä painavat asiat läpi, että saisin itsekin mielenrauhan. Mutta tähän hän vain vastaa, että hänellä ei ole mitään ongelmaa. No sehän on mukavaa, mutta entäpä kun minulla on? Tai eihän minulla sinällään ole ongelmaa, mutta haluaisin saada nämä asiat kuntoon, että minullakin olisi hyvä olla tässä parisuhteessa.

Ja naiset muka monimutkaisia.. Pah, sanon minä.

 

Parisuhdetta, vai pari suhdetta.. Hmm..

Katse taakse ja eteen päin

8.4.2014 Yleinen

Jokainen meistä on ollut ihastunut.  Ja rakastanut. Ainakin joskus. Toiset eivät enää uskalla, eivät ehkä enää halua. On ollut pettyksiä, sydänsuruja ja särkyneitä sydämiä.  Jokainen haluaisi olla onnellinen -yksin tai yhdessä.

Takanani on muutama vakava parisuhde. Teininä olin jopa kihloissa, ja mitä siitä nykypäivänä ajattelen.

Kyllä sitä sitten joskus on ollut tyhmä rakastuneena!

Tämän teinirakkauden jälkeen olen asunut kahden miehen kanssa avoliitossa, joista ensimmäinen oli hyvinkin onnellinen ja onnistunut parisuhde – kunnes kaipasin jotain muuta. MITÄ? Sitä en vieläkään tiedä. Toinen avoliitto oli täysi katastrofi, sillä se oli pelkkää riitaa, väkivaltaa ja itkua, stressiä.. Mutta silti oli vaikea lähteä. Mies oli narsisti. Kesti pitkään kunnes sain vihdoin hankittua oman asunnon  ja saada taas oman itsensä ja elämänsä kuntoon. Onneksi oli ihania ystäviä tukena, todennäköisesti en olisi tässä ilman heitä.

Nykyinen parisuhde on myös yksi sotkukasa. En tiedä miten tähän voi päätyä, aina samoihin ongelmiin, samaan pisteeseen. Pettämistä, valehtelua, luottamuksen puutetta. Sentäs on oma koti, mihin mennä pahoina hetkinä. Mutta se on se rakkaus. Kumpikin haluaa yrittää, kumpikin haluaa onnistua -kaikesta huolimatta.

Parisuhteessa on tärkeää tuntea itsensä. Tietää mitä haluaa. Olenkin aina ”muka” tiennyt. Oman perheen. Talon. Koiran. Hyvän työpaikan. Se nyt vaan ei riitä. Pitää myös pitää huolta omasta itsestä. Syödä hyvin, harrastaa liikuntaa, pitää yhteyttä ystäviin, juhlia. Elää välillä stressitöntä elämää.
No, miten se on mahdollista?

Tämän blogin tarkoitus kertoa omia ajatuksiani parisuhteesta, treenaamisesta, onnellisuuden tavottelusta, itsestään huolta pitämisestä sekä elämässä eteen päin menemisestä

-kaikesta p*skasta huolimatta!

Runoiluuu

1.4.2014 Yleinen

Inspiroi täs vähä aika sitte, tämmöst tuli :

Miten tähä päädyttii,
Aiemmi aiva toises päädys oltii,
Pidettii toisistamme kii,
Katottii onnelisin tulevaisuuksii,
Suunnitelmat suurii,
Nyt pitää ottaa lääkekuurii,
Et pääsee ees jonkilaisii unii,
Haluun vaa unohtaa kaiken,
Kaikenlaisen,
Liittyen meidän suhteeseen,
Mut miten mä voisin unohtaa sen,
Ku joka päivä sua nään,
Yritän kääntää pois pään,
Mut oot joka puolella minne käännän katseen,
Kaikki yhteiset muistot saa mut haikeeks,
En tiedä mitkä on mun seuraavat aikeet,
Selvinpäi oleminenki on vaikeet,
Oon menos vääril raiteil,
Mite pääsisin niille oikeil ?
Alkuu kaikki meni nii hyvi meil,
Oltii onnemme kukkuloil,
Nyt ei enää kumpikaa pysytä pystys omil jaloil,
Välil tekis mieli vaa heittää sua haloil,
En enää jaksa pysyy aloil,
Pakko päästä liikkuu,
Pikku pirut pään sisäl ilkkuu,
Muistot silmis sinisin vilkkuu..