Selaat arkistoa kohteelle palaute.

Lukemista se on tämäkin

30.7.2016 Yleinen

Kun minulla nyt on tällainen blogi, niin ajattelin taas, että voisin kertoa jotain itsestäni! Yleensähän kirjoitan vain jostain peleistä yms. mutta nyt aiheina ovat minä ja lukemisharrastukseni.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on jo pitkään ollut kirjat, suunnilleen kuuden vuoden ajan. Niitä on hauska ostaa ja lukea, ja joskus voi käydä niin onnellisesti, että niitä saa ilmaiseksikin. Esim. paikallisessa uimahallissa on kirjojenvaihtohylly, josta vähän aikaa sitten nappasin Esko Valtaojan (joka on muuten jossakin TV-ohjelmassa sanonut olevansa sitä mieltä, että kaikki tavarat ovat jaettavissa kahteen joukkoon: romuihin ja kirjoihin) ja Juha Pihkalan kirjan ”Nurkkaan ajettu Jumala?”, ja kirjastosta löysin samanlaisesta kaapista kolme Stephenie Meyerin kirjaa samalla kerralla.

Kirjastoista olen kirjoja aika paljon myös lainaillut, ja kirpputoreilta ja kirjakaupoista ostellut, mutta tietokoneella tai millään kirjojenlukulaitteilla (jollaista tosin tällä hetkellä harkitsen ostavani) en ole koskaan kirjoja lukenut, koska olen ajatellut, että se on epämukava tapa. Kalliita kirjoja en osta ja yleensä keskityn vain hyvin uusiin kirjoihin.

Mutta mikä on oma tapani lukea kirjoja?

No, minulla on sellainen kaappi, oikeastaan kaksikin, joissa on paljon kirjoja. Aina, kun olen lukenut yhden kirjan loppuun, laitan sen kaappiin ja otan kaapista yhden (jonka mieluiten haluaisin lähiaikoina lukea) ja asetan sen hyllylle. Sitten otan hyllystä kirjan jonka oikeasti haluan lukea heti. Olen myös lukenut joskus niin huonoja kirjoja, joita en halua enää säilyttää itselläni. En ole vielä keksinyt, mitä niille kannattaisi tehdä. Ehkä vien ne johonkin julkiseen kirjanvaihtokaappiin.

Kotonani luen kirjoja sängylläni ja iskällä ollessani sohvalla, lukuasentoni on selällä makaaminen (aina!). Välillä luen myös silmät kiinni, kunnes havahdun, että eihän minulla ole tässä mitään kirjaa! Johtuu varmaan siitä, että luen niin paljon.

Aina kun haluan lopettaa lukemisen, luen vielä aukeaman loppuun. Sitten laitan seuraavan aukeaman väliin monta vuotta käytössä olleen kuluneen pahvilappukirjanmerkkini.

Luen oikeastaan melkein minkälaisia kirjoja vain (pelkkä lukeminen on jo mielestäni kivaa), mutta eniten ehkä tietokirjoja. Olen ajatellut, että ne kehittävät ihmistä paljon enemmän kuin muut kirjat. Tällä hetkellä kiinnostaisi lukea tieteeseen ja politiikkaan liittyviä kirjoja (esim. Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä rumihia on jonossa). Ei ole monta sellaista kirjaa, jonka lukemisen olen lopettanut kesken.

Jos kiinnostaa tietää, mitä kirjoja olen lukenut, voit vilkaista niitä tältä listalta. Niitä on kertynyt aika paljon, vaikka olen hidas lukija. Olen lukenut tätä kirjoittaessa vain englannin- ja suomenkielisiä kirjoja, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus lukea myös ruotsinkielisiä kirjoja ja myöhemmin vielä muunkielisiä.

Esko Valtaoja sanoi hänellä olevan tavoitteena lukea puolessa vuodessa metri kirjoja. Minä en ihan siihen saavutukseen yllä, mutta Eskon entisen parran pituudelta ainakin saan luettua helpostikin. Epämääräisenä haaveenani on lukea kaikki koskaan kirjoitetut ja kirjoitettavat kirjat. Laskisin tosin, että periaatteessa luettavia kirjoja olisi silloin äärettömästi, joten unelma ei taida täyttyä (mikä on tietysti hyvä asia!). Mutta saahan sitä yrittää!

Ikäviä juttuja ovat väsymys ja nukkuminen, kun niiden aikana ei voi lukea tai tehdä jotain muuta mukavaa. Yleensä lopetan lukemisen viimeistään kello 22:30. Niihin aikoihin käyn sitten nukkumaankin, mikä ei ole kivaa, mm. koska uneni ovat usein tosi ahdistavia ja inhottavia, ja niissä nyt vanhempana on alkanut tapahtua enemmän suorastaan pahoja asioita.

Joskus haaveilen, ettei tarvitsisi nukkua – eräs Leonardo da Vincikin sanoi, että nukkuminen on ajanhukkaa! Unista voisin kuitenkin kirjoittaa joskus pidemmänkin artikkelin, jotain käyttöä tulisi niillekin!

Itse en ole koskaan kirjoittanut kirjaa, ei ole kauheasti mielenkiintoa tai mielikuvitusta niin isoon projektiin. Jotain lyhyitä juttuja silti, kuten runoja joskus vuosia sitten tein vihkoon (ja heitin lopulta roskiin). Se oli ihan hauskaa aivojumppaa. Laitoin nettiinkin, mutta enpä juuri saanut palautetta.

Synnärille tutustuminen

18.3.2016 Yleinen

Jälleen on yksi jännä vaihe takana tässä raskaudessa, synnärille tutustuminen. Kokemuksena oli ihan kiva. Paikalla oli meidän lisäksi kuusi tai seitsemän muuta pariskuntaa sekä tosi kivan tuntuinen kätilö. Mentiin yhteen synnytyssaliin, jossa kätilö kertasi jo synnytysvalmennuksessa olleita juttuja, mm. milloin pitää lähteä sairaalaa ja kuinka synnytys etenee ja mitä kivunlievitystä on saatavilla. Sen jälkeen käytiin vielä tutustumassa kodinomaiseen synnytyssaliin ja sitten kierrettiin vielä katsomassa missä on leikkaussali ja vuodeosasto. Vuodeosastolle mennessä tulikin vanhat muistot mieleen. Oli ehkä hieman ahdistunut olo, mutta onneksi meni nopeesti ohi. Olin yllättynyt myös siitä, miten reippaasti puolisoni oli tuolla käynnillä. Itsekin hän kertoi ettei tuo käynti ahdistanut tai pelottanut yhtään. :)

Toissapäivänä saatiin valittua meille kaksi doulaa ja nyt odottelemme sitten heidän yhteydenottoa, että pääsemme tutustumaan ja juttelemaan tarkemmin. Innolla odotan sitä tapaaamista. Jospa sieltä viimeistään ens viikolla kuuluisi jotain.

Eilen sain myös postia sairaalasta. Ihmettelin, että mikä kirje sieltä nyt tulee, mutta sehän olikin vastaus minun antamaani palautteeseen. Laitoin silloin pelkopolikäynnin jälkeen palautetta sairaalalle ja nyt osaston ylilääkäri oli vastannut minulle. Palautteessa oli käyty läpi minun käyntejä äitipolille, lääkäreiden näkökulmasta. Eli siis siitä mitä lääkärit ovat käynneistä kirjanneet. Kanta.fi sivustoa kun olen selannut niin hyvin vähän sinne lääkärit ovat kirjanneet asioita joita heille olen kertonut. Yhden kerran olen löytänyt sieltä kirjauksen siitä pelosta mistä olen puhunut. Itselleni jäi tuosta palautteesta toisaalta hyvä fiilisi, mutta sitten kuitenkin vähän semmonen olo, että olen antanut palautetta vääristä lähtökohdista käsin. :( Kovasti ylilääkäri vakuutteli, että kaikki ovat pyrkineet minun ja vauvan parhaaksi, mutta valitettavasti minusta se ei ole ihan niin mennyt. Kirjeessä oli myöskin maininta siitä, että raskausdiabetekseni takia minulla pitäisi olla ylimääräisiä seurantakäyntejä neuvolassa tai äitipolilla. No, kummassakaan ei ole ollut mitään ylimääräistä. Jos kerta vauvan kasvua siis olisi tarkoitus seurata niin ihmettelen tuota seurantaa, että seurannaksi riittää se, että seuraava äitipolikäynti mulla on raskausviikolla 36. Ja edellinen käynti on ollut siis viikolla 26. Juttelin asiasta sitten tuolla muiden raskaanaolevien kanssa ja joidenkin kohdalla seuranta on kahden viikon välein. Saa nähdä. Onneksi nuo kotimittaukset on ollu kunnossa koko ajan, joten toivotaan että vauvallakin on kaikki ihan ok.

Paljon kaikkea muutakin ihanaa stressiä tässä on ollut, mutta niistä en jaksa enää edes kirjoitella, kun tuntuu ettei asiat selviä mihinkään suuntaan. Mutta en yhtään ihmettele vaikka tämä stressi alkais pian vaikuttaa uniin ja verenpaineeseen. :(

Pulla voi ainakin vauhdista päätellen ihan hyvin. Tänäänkin on kääntäny ja vääntäny koko päivän. Mietin jo, että oiskohan kääntyny jo pää alaspäin. Toisaalta tuntuu olevan niin itsepäinen tapaus, että ens viikon neuvolassa varmaan istuu vielä mahassa tyytyväisenä. <3 Onnex toinen antaa mun nukkua öisin, tai en ainakaan herää mihinkään jumppaan. :D Päivällä sit kyllä on pysähdyttävä aina nautiskelemaan tuosta mekastuksesta. Puolisoni ei oo vieläkään päässy kunnolla tuntemaan toisen liikkeitä, kun aina kun hän laskee kätensä vatsalleni niin Pulla rauhottuu. :D Pari kertaa on tainnu nähdä miten mun maha heiluu. Ihan hupsu vauva, mutta kovin rakas jo nyt.

Näihin tunnelmiin, ens viikolla sitten neuvolaan ja reilu pari viikkoa enää niin täällä ollaan äitiyslomalla. <3

Päivä 137, tapaaminen ja shoppailua

21.1.2016 Yleinen

2016-01-21 18.11.10Aamutoimien jälkeen oli jälleen tärkeä tapaaminen. Siitä jäi todella hyvä mieli ja sain hyvää palautetta :)

Suuntasin seuraavaksi Itikseen, jossa näin äidin jälleen. Mä hengailen hänen kanssaan näemmä joka päivä. :D Käytiin syömässä ja shoppailtiin. Tarkoituksena oli ostaa pöytäliina, muttei missään ole sellaista kuin haluaisin.

Otin kauan haaveilemani farkkushortsit! Olivat vielä alennuksessa. Ja tuollaiset ihanat villaiset leggarit :) Me like <3

Eniten tänään on huvittanut äitini kommentti. Kävimme hautausmaalla ja kyykin siinä laittamassa kynttilää, kun hän totesi ”Kyllä toi sun perse on aika paljon pienentynyt” :D

Ateriat

  • klo 9.40 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.10 Rasvaton latte, 94 kcal
  • klo 14.30 Lohisalaatti, 200 kcal
  • klo 19.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 21.45 Chocolate Velvet, 153 kcal