Selaat arkistoa kohteelle pakottaminen.

Oon ihan kuitti

30.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot


Äsken kun menin sänkyyn peiton alle, tajusin kuinka väsynyt oikeasti olenkaan. Mun keho tuntuu vähintään tonnin painoiselta, mun keho painautuu kiinni patjaan niinku.. niinku niinä monina oksettavina hetkinä, kun se paskiainen häpäisi mut. Kuvottavat muistot paiskautuvat mun mieleeni samalla tavalla kuin Hän löi minua avokämmenellä kasvoihin, kun en totellut Häntä. Oksettaa ihan tosissaan. Kiroan valokuvamuistini alimpaan helvettiin. Hyi yök!! Muistan jälleen, muistan jälleen kaiken.  Kosketukset. Hajut. Maut. Sanat. Äänensävyt. Tunnelman. Muistan Hänen ilmeensä. Muistan kuinka en kyennyt hengittämään. Muistan.. Kaiken. Aivan kuin Hän olisi jälleen täällä. Hän on täällä!!

Hän raahaa minut huoneeseeni ja työntää voimallisesti sängylleni. Pelkään. Pelkään ihan kamalasti. Tiedän mitä Hän haluaa, mutta minä en halua, niin kuin se merkitsisi hänelle jotain. (Hän ei koskaan välittänyt masennuksestani paskaakaan.)

Yritän kääntää katseeni pois Hänestä, mutta Hän ei siitä pidä. Voimalla ja samalla uhkauksia huutaen, Hän kääntää kasvoni itseensä päin. Yritän taistella vastaan, mutta tiedän häviäväni, sillä Hänellä on enemmä voimaa kuin minulla. Hän repii vaatteeni kovakouraisesti ja sitoo käteni narulla sängyn jalkaan. Hän riisuu vaatteensa, pitäen samalla minua tiukasti silmällä, samalla ilkkuen  häpeilemättä minulle hyvin kiusallista tilannetta. Hän kävelee minua kohti ja tulee päälleni. Puren hampaita yhteen sellaisella voimalla, että pelkään rikkovani ne. Kosketus. Iho vasten ihoa. Puistatus kulkee kehoni läpi. Hänen kätensä lähenevät kaulaani. Salaman nopeasti sormet kiertyvät kaulani ympärille. Yritän epätoivoisesti hengittää, mutten kovin hyvin tuloksin. Pelkään kuollakseni Häntä, en voi mitenkään tietää mitä Hänen päässään liikkuu. Pelkään hänen kuristavan minut kuoliaaksi, seurauksista piittaamatta yritän rinpuilla kaikilla mahdollisilla konsteilla irti Hänen otteestaan. Hän kiroaa ja käskee minun rauhoittua tai tappaa minut. Voimani alkavat huveta pienoisen hapen puutteen vuoksi, joten minun on annettava periksi ja alistuttava jälleen. Suljen silmäni ja vain odotan ajan kulumista.

 

 

 

-Elina