Selaat arkistoa kohteelle päivää.

10 päivää leikkauksesta

12.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Sain viimein jättää tukisukat pois! Ihanaa, tätä on kyllä odotettu!

Pari viimeistä päivää on ollut hulluksi ajavaa kutinaa, etenkin vasemmassa rinnassa. Se on kuulemma hyvä merkki, koska tikit ovat paranemassa. Kotiin annettujen ohjeiden mukaan haavateipit olisi saanut jättää tänään pois, ja tikkien pitäisi kymmenennen päivän kohdalla alkaa sulaa. Itselläni on kuitenkin vasta yksi tikki vasemman rinnan alapuolelta sulanut pois, joten ajattelin antaa uusien haavateippien olla vielä pari päivää ja katsoa sitten uudestaan tilannetta. Nyt tuntuu liian aikaiselta jättää tikit täysin paljaaksi. Olen myös ostanut apteekista silikoniteippiä arpien hoitoa varten, mutta sitä saa laittaa vasta tikkien sulamisen jälkeen. No, onpahan niitä sitten valmiina tuossa.

Tikit näyttävät kaiken kaikkiaan hyvin siisteiltä, ehdottomasti jo vähän paremmilta kuin viisi päivää sitten. Mikään kohta ei vuoda verta tai eritä muuta nestettä. Vasen nänni näyttää turvonneelta (ulkonee kolmiomaisesti), mutta päätin, etten nyt stressaa ulkonäöstä, kun paraneminen on vielä vaiheessa. Odottelen pari kolme kuukautta, jolloin saan jo enemmän todellisuutta vastaavan kuvan lopputuloksesta.

Tällä hetkellä vatsassa ei ole enää yhtään kipuja niin levossa tai liikkeellä, reidet ovat oikeastaan ne kipeimmät kohdat. Molemmissa sisäreisissä on tosi isot mustelmat, jotka etenkin liikkuessa ovat aika ikävän tuntuiset. Toivon, että ne paranisivat pian. En tosin tarvitse enää lähes yhtään kipulääkettä, ja yhä useampana päivänä en ota ainuttakaan pilleriä. Rintoihinkaan ei oikeastaan yhtään satu enää, vasenta vain hiukan edelleen jomottaa.

Olen viimeksi ollut näin kauan täysin ilman rintaliivejä varmaan alle 11-vuotiaana. Tämä on tunne, josta olen yli kymmenen vuotta haaveillut. Voin oleilla lähes miten haluan (en tietenkään vatsallani), ja rintani pysyvät kauniisti pyöreässä muodossaan, paikallaan ja mukavasti. Olin suihkussa parisen päivää sitten, ja ensimmäistä kertaa pääsin hiukan koskettelemaan uusia rintojani, kun ne eivät enää olleet niin kosketusherkät. Ihan kesken kaiken tyhjästä tunsin kyynelien nousevan silmiini. Mutta tällä kertaa itkin ilosta, toisin kuin viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, jolloin se on aina ollut surusta ja kuvotuksesta. Naurahdin. Ne ovat oikeasti tässä. Rinnat, joista olen aina haaveillut. Ne ovat nyt viimein oikeasti tässä, osa minua. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat ihanat! Kaikki kipu on ollut täysin tämän arvoista, ja olisin valmis tekemään kaiken uudestaan.

P.S. Sain mummiltani villapaidan, joka on ihanan mukava ja lämmin. Tällä on hyvä suojata tissit kylmyydeltä!