Selaat arkistoa kohteelle päätökset.

Ollakko vai eikö olla…

1.3.2015 Yleinen

Heissulivei!
Tyhjentävä viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Aika on mennyt toisaalta liian nopeasti, mutta joidenkin asioiden puitteissa aivan liian hitaasti.
En ole päässyt puusta pitkään asian suhteen, joka minua on nyt kaivellut jo jonkin aikaa. Sen sijaan olen miettinyt juttuja, vailla päämäärää, ja se alkaa tuskastuttaa hieman.. Onko tämä sittenkin mahdollisuus vai onko se koitumassa ikäväksi kompastuskiveksi ja esteeksi jonnekin..? Kuka tietää..
Käykö teille ikinä niin, että odotatte, että se joku laittaisi teille viestiä tai tms.? Oletteko sitä mieltä, että toisen osapuolen pitäisi tehdä aloite vai teettekö sen itse? Onko sillä ylipäätään teille mitään merkitystä? Olisi kiva kuulla teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä tähän asiaan. :)

Olen niin kahden vaiheilla, toisaalta en haluaisi olla kertomatta, mutta jossain tuolla on se suuri mörkö, joka yrittää väkisin pelotella minua ja ottaa yliotetta ajatuksistani. Järki ja tunteet käyvät edelleen kahnausta erinäisten taisteluvälineiden kera.. Kumpi on teidän mielestänne tärkeämpää tällaisissa tilanteissa..?
Olen rajapyykillä, enkä tiedä, minkä suunnan valitsen. Minulle muiden mielipiteet eivät ole ratkaiseva tekijä, vaan ne ovat ikään kuin työkalu, jolla saatan saada avattua uusi ovia asioihin..
Jos Teillä, on jotakin, mistä olisi apua, neuvoja tai vinkkejä, niin kuuntelen mielelläni. Kommentit ovat muutenkin tervetulleita ja vastaan niihin tietysti, jos sellaisia tulee!:)
Hyvää alkavaa viikkoa :)
truth is...

Mietintää, taas…

27.2.2015 Yleinen

Hellouu
Tämän päivän teksti menee pitkälti samaan kategoriaan, kuin eilen..

Järki ja tunteet käyvät sisälläni järkyttävää kaksinkamppailua… Mitä jos, entäpä sitten kun, jospa, ja niin edelleen ovat ajatuksieni suurimmat päälausahdukset… En tiedä, mitä tapahtuu ja mitä on tapahtumassa, sillä tuntuu siltä, kuin olisin putoamassa todella lujaa.. Mitä jos minua ei oteta kiinni ja rikkoudun palasiksi taas.. Pelon ja rakkauden sekoelma on tällä hetkellä ajamassa minua hulluuteen.. Tuntuu kuin olisin pakahtumassa, mutta mitäpä sitten, jos en saakaan takaisin sitä, mitä minä annan suurella sydämellä..? Entä, jospa kaikki on sen varassa johon ei voi itse vaikuttaa? Entäpä, jos kaikki on kohta siinä tilanteessa, että kerään itseäni kokoon pala palalta…? Nämä kysymykset ovat isoja tällaisissa tilanteissa ja ne ovat ottamassa yliotetta minusta tällä hetkellä..
Suoraan sanottuna olen täysin peukalo keskellä kämmentä.. En tiedä, mitä pitäisi tehdä.. Pitäisikö vain yrittää tukahduttaa kaikki tämä kaunis, jota tunnen? Unohtaa se, mistä kaikki tämä alkoi? Yrittää vai antaa vain olla?
Olen neuvoton, epätoivoinen, omalla tavallaan onnellinen, sekava ja tunteiden ryöpyttämä..

Tiedättekö sen tunteen, kun istut vain yksin ja käyt kelauksella läpi asioita. Haluaisitte kertoa jollekin, mutta ette uskalla, sillä pelkäätte tulla torjutuksi tai pelkäätte tulla rikotuksi…

.This is just the thruth