Selaat arkistoa kohteelle osasto.

Huomenta.. Hyvää yötä.. Mitä lie.

4.11.2014 Yleinen

Loppu päivä meni ihan hyvin kun olin liikasta selvinnyt. Sossu oli vähän ärsyttävä, muttei sitä tarvinnut tuntia kauempaa katella. Sit menin kaverini Riinan kanssa kauppakeskus Puuvillaan. Oli se nyt ihan ookoo. Mut ei tehnyt muhun vaikutusta. Olisi sille paljon parempaakin käyttöä ollut.. Mut olkoon.

Huomenna aion vaihteeksi pukeutua hieman paremmin ja laittaa ne iiiihanat korkkarit jalkaan!!! ♥♥♥♥♥♥♥ Ei. En lainkaan tykkää kengistä saati korkkareista. Ei ei ei. Heh. Rakastan kenkii ja varsinkin korkkareita.  I♥shoes  Tulee heti parempi fiilis ku ajattelenkin saavani jälleen piilottaa ruman olemukseni ihanien ja kauniiden vaatteiden taakse ♥  Minusta on kivaa pukeutua kauniiksi. Mitä väliä vaikkei olisikaan kunnon syytä saati syytä laisinkaan. Syyksi kelpaa: ”Koska sattui huvittamaan”, ”Sääkin muuttui” tai ”Koska on mun kummin kaiman naapurin pojan serkun anopin veljen vaimon lapsenlapsen nimipäivä”. Joo lol. Mut meinaan vaan ettei aina tarvitse olla erityistä syytä.

Niin muuten siitä vielä kun oltiin siellä lastensuojelu tyypin luona, niin se sit kysy millai mun vointini on menny. No sanoin et ihan hyvin ja hiukan parempaan päin. (Mitä vittua??!! Vuosi sitten lojuin päiväosastolla henkitoreissani kun en mitään jaksanut tehdä ja täs jaksos mulla on äikkää (3×75min), matikkaa (lyhyt) (3×75min), uskontoo (3×75min), kuvista 2×75min), köksää (1×120min) ja liiksaa (1×75min) (per viikko) =hemmetin iso muutos vuoden takaiseen!!! Tottakai mun vointini on menny parempaan!)  No toi ei ollu mun asiani vaan se mitä mun äiti vastas, kuta kuinki näin: ”Elinan kanssa on elettävä päivä kerrallaan. Äiti on aina äiti vaikka laps olis viiskyt. Äiti on aina sydän syrjällään lapsensa voinnin puolesta. Mietin paljon Elinan jaksamista. Kun elo-syyskuussa lääkkeen vaihtorumba oli päällä olin todella huolissani, sillä se oli Elinalle raskasta aikaa ja vielä kun summataan se et piti vaihtaa tutusta ja hyvästä terapeutista toiseen. (Lääkkeen vaihto ei ollut nopeeta(!!): mulla oli vanha lääke ollut käytössä yli puol vuotta, sillä kestää poistuu kehosta neljä päivää ja mulla oli kyseinen lääke maksimi annoksessa (60mg). Viikon söin 40mg, neljä päivää 30mg, neljä päivää 20mg, neljä päivää 10mg ja kaiken huippu: neljä päivää olin ilman mitään!!! Lääkkeen purkamiseen meni kuukausi! Ja sit uus lääke tietty aloitettiin pienel annoksella. Huokaus!)    Mut takaisin asiaan: Äiti sanoi olevansa onnellinen saaneensa huomata mun voivan paremmin(!!).” En voi sanoo muuta ku: Äiti äiti, taas sä oot sokee tai mä oon liian hyvä esittään ja kätkeen todellisuuden (oon esittämisessä, todellisen olotilani peittämisessä valitettavan hyvä). Äitille tulee lähes aina mun vointini huonontuminen (välillä voi puhua romahtamisesta) täytenä yllärinä. Se olis vienyt mut jo monta kertaa osastolle jos se vaan olis tiennyt missä kunnossa mä oikeesti oon ollu. Äiti luulee mun voivan paremmin kuin oikeesti voinkaan. Tällä hetkellä mun taistelija sieluni ei anna periksi ja halua luovuttaa: aloitin nää kurssit ja suoritan ne loppuun piste. Ens jaksos vois ottaa taas lisää…

Anteeksi äiti. Anteeksi, etten voi kertoa sulle.

Hei sori ihmiset, et tekstist tuli sekavaa, toivon et saatte ees hiukan tolkkuu  :)

Mut nyt täytyy taas mennä untenmaille. Se on moi ja ens kertaan!

– Elina