Selaat arkistoa kohteelle onnellisuus.

Pintaraapaisu

9.12.2014 Yleinen

Entiedä kuinka syvällisesti alan itsestäni täällä kertomaan, enkä tiedä kuvaako blogin nimi tätä oikein, mutta sen tiedän että kirjoitan tätä siksi että haluan jakaa tarinani muille.
Nimi ”elämän mittainen syömishäiriö”, tuli mieleeni kun tiesin haluavani tuoda esiin sen, sekä tunnen olevani jo ikuisuuspotilas kun melkein puolet pienestä elämästäni olen jo sairastanut.

Olen siis 21-vuotias nainen, sairastuin anoreksiaan noin 13-vuotiaana.
Syömishäiriön seurauksena olen ollut useampaan otteeseen sairaalahoidossa. Kärsin enemmän ja vähemmän rytmihäiriöistä, olen saanut munuaisten akuutin vajaatoiminnan ja osteopenian. Viimeisimmästä kuullessani (joka tapahtui ihan hetki sitten), päätin että kun joudun näin paljon kokemaan, ja olen niin pitkään kärsinyt, haluan että muutkin saavat tietää millaista on elää syömishäiriön kanssa, ja kuinka ruuan kanssa ei todella kannata lähteä leikkimään.

Jokapäivä toivon, että olisin tajunnut olevani sairas jo heti silloin kun sairastuin. Toipuminen näin pitkän sairastelun jälkeen on jo hankalaa, mutta ei suinkaan mahdotonta!

Tottakai elämääni kuuluu muutakin kun syömishäiriö, kuten sitä edeltävä masennus jonka seurauksena nyt sairastan.
Mutta vaikka olen kokenut ja koen vaikeita asioita, haluan tämän blogin kautta tuoda esille ettei mitkään vaikeudet estä elämästä elämää. Eikä mikään asia ole mahdoton -ei edes anoreksiasta toipuminen !

Voisin maata sängyssä päivät ja voivotella miksi minulle on käynyt näin.
Mutta olen todennut paremmaksi ratkaisuksi taistella, iloita elämän pienistä asioista ja kokea onnistumisia -niistä minä tulen onnelliseksi.

Tervetuloa seuraamaan blogiani! Jatkossa kirjoitan jotain viisaampaa, en ole niin luova että olisin tähän ”esittelytekstiini” osannut liittää jotain tämänpäivän asioita :)

2/12 askelta onneen

31.8.2014 Onnellisuus, Yleinen

2. Optimismin edistäminen

Tässä minä olen ollut aina melko hyvä. Osaan etsiä asiasta kuin asiasta myönteiset puolet. Jokainen päivä on lahja ja yritän elää sillä ajatuksella, että tämä päivä voi olla viimeiseni, tehdään siitä siis hyvä.

Valitettavasti normaalissa elämässä asiat eivät vaan mene niin kuin ajattelee, eikä silloin jaksaisi olla kovin optimisminen. Tottahan se on, että myönteinen ajattelu ja se, että jaksaa olla toiveikas tekee varmasti onnellisemmaksi. Mutta kertokaa jos tiedätte yhdenkin ihmisen, joka jaksaa aamusta iltaan olla vaan niin ylipirteä hössöttäjä, joka ilahtuu jopa siitä, kun kuumat kahvit kaatuvat valkoisille housuille. Tai kun autosta loppuu bensa juuri ennen huoltoasemaa ja olet liikenteessä yksin. Vaikea uskoa, että kukaan jaksaa olla silti niin optimisminen ja hilpeä, kävi mitä kävi.

Toisaalta toinen askel on optimismin edistäminen, eikä että koko ajan pitäisi olla optimisminen kuitenkaan. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin olen optimisti jo luonteeltani, mutta en silti koe, että se tuo minulle onnea. Tosin viimeaikoina on elämä lytännyt kovalla kädellä maahan jatkuvasti, niin on optimismi hieman kadoksissa.

Never give up.

http://lehtitilaukset.a-lehdet.fi/kampanja/3944?mav=D0000045&utm_source=TT_text_a&utm_medium=display&utm_content=yleinen&utm_campaign=DU4XX800 Lue artikkeli kokonaan →

1/12 askelta onneen

27.8.2014 Yleinen

1. Kiitollisuuden ilmaiseminen

Löysin siis aivan vanhaa kunnon googlea käyttämällä ”12 askelta onneen”-listan. Ajattelin käydä kaikki askeleet lävitse ja katsoa tekeekö se minua yhtään onnellisemmaksi. Tällä hetkellä epäilen kovinkin vahvasti moista. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

Asioita joista saan olla kiitollinen:

-Minulla on ihania ystäviä, ainakin suurin osa. (Tästähän saisi oikein oman pohdinnan aikaan, että miksi vain suurin osa. Olisinko onnellisempi, jos heivaisin elämästäni pois ihmiset, jotka eivät tuo elämääni oikeastaan mitään hyvää)

-Minulla on maailman ihanin ja suloisin koira.

-Saan olla myös kiitollinen ihanista kummilapsistani ja siitä, että saan läheltä katsoa heidän kasvamistaan ja uusien asioiden oppimista.

-Kaikista elämän aallokoista huolimatta olen vielä tässä, elän ja hengitän.

 

Tulipas lyhyt lista, olenko oikeasti näin kiittämätön, vai eikö elämässäni oikeasti ole mitään muuta, mistä olla kiitollinen. Saisin huomattavasti mittavamman listan aikaan niistä asioista, joista ei kannata olla kiitollinen. Mene ja tiedä.

Toki olen siis kiitollinen asioista päivittäin. Muistan kiittää kohteliaasti, kun joku tuntematon avaa minulle oven, kun taistelen kädet täynnä kauppakasseja oven luona. Tai, kun autostani loppuu öljy ja tuntematon herrasmies (Yleensä n. 60-vuotias mies) tulee hieman naureskellen auttamaan minua, kun yritän epätoivoisesti miettiä mihinköhän koloon sitä mahdollisesti lisätään. Toki arjen pikkuasioista olen kiitollinen, mutta lisääkö esimerkiksi yllämainitut esimerkit onnellisuuttani? En usko. Ehkä jollakin tavalla.

Jos toiselta kantilta alkaa miettimään, niin löytyy varmasti ihmisiä, kellä ei ole tätäkään vähää elämässään. Joten kyllä, saan olla kiitollinen ja onnellinenkin varmasti pitäisi olla. Jotain tästä elämästä silti puuttuu.

 

Ja näin loppuun ilmaisen jalon pyyntöni, jotta saisin tietää lukeeko tätä mahdollisesti kukaan, voisitteko kommentoida jotakin pientä edes. Olisin erittäin kiitollinen :)

Muutosten tuulet

26.4.2014 Yleinen

Olen jo kauan miettinyt, kuinka aikaansaamatonta ja tylsää elämäni on. Se on niin tylsää, etten edes tiedä, mitä siitä kertoisin.. Ja se on mielestäni erittäin surullista. Tuntuu, kuin pyörisin tylsyyden oravanpyörässä aina vaan uudelleen ja uudelleen. Mielenkiintoni on lopahtanut, en jaksaisi suorittaa kotona edes niitä pakollisia arkisia askareita puhumattakaan mistään muista ”tehtävistä”, joita kuuluisi tehdä.

Joku voisi ajatella minun olevan masentunut. Ei se joku ihan väärässä olisi, mutta mielestäni masentunut on liian karu sana kuvaamaan tuntemuksiani. Elämäni on vain ollut liian kauan samanlaista tasapaksua tallaamista, enkä ole jaksanut itse tehdä asialle muutosta. Mutta nyt teen.

Blogini nimikin jo sen kertoo; Tavoitteena aktiivisempi elämä.

Tavoitteeni on siis luoda itselleni aktiivisempi elämä, sekä henkisesti että fyysisesti. Jo liian kauan olen kärsinyt huonoa oloa itseni takia. Jo liian kauan olen ollut aikaansamaton tylsistynyt ihminen, joka alkaa katkeroitua elämäänsä, vaikka se ei ole päässyt vielä edes kunnolla alkamaan.

Tavoitteitani mm:

– ajatella positiivisemmin
– löytää itselleni mielekäs harrastus
– syödä terveellisesti
– nukkua hyvin
– viettää laatuaikaa ystävieni kanssa
– panostaa koulu/työtehtäviin
– nauttia pienistä asioista
– luoda rutiineja
– olla onnellinen :)

Katse taakse ja eteen päin

8.4.2014 Yleinen

Jokainen meistä on ollut ihastunut.  Ja rakastanut. Ainakin joskus. Toiset eivät enää uskalla, eivät ehkä enää halua. On ollut pettyksiä, sydänsuruja ja särkyneitä sydämiä.  Jokainen haluaisi olla onnellinen -yksin tai yhdessä.

Takanani on muutama vakava parisuhde. Teininä olin jopa kihloissa, ja mitä siitä nykypäivänä ajattelen.

Kyllä sitä sitten joskus on ollut tyhmä rakastuneena!

Tämän teinirakkauden jälkeen olen asunut kahden miehen kanssa avoliitossa, joista ensimmäinen oli hyvinkin onnellinen ja onnistunut parisuhde – kunnes kaipasin jotain muuta. MITÄ? Sitä en vieläkään tiedä. Toinen avoliitto oli täysi katastrofi, sillä se oli pelkkää riitaa, väkivaltaa ja itkua, stressiä.. Mutta silti oli vaikea lähteä. Mies oli narsisti. Kesti pitkään kunnes sain vihdoin hankittua oman asunnon  ja saada taas oman itsensä ja elämänsä kuntoon. Onneksi oli ihania ystäviä tukena, todennäköisesti en olisi tässä ilman heitä.

Nykyinen parisuhde on myös yksi sotkukasa. En tiedä miten tähän voi päätyä, aina samoihin ongelmiin, samaan pisteeseen. Pettämistä, valehtelua, luottamuksen puutetta. Sentäs on oma koti, mihin mennä pahoina hetkinä. Mutta se on se rakkaus. Kumpikin haluaa yrittää, kumpikin haluaa onnistua -kaikesta huolimatta.

Parisuhteessa on tärkeää tuntea itsensä. Tietää mitä haluaa. Olenkin aina ”muka” tiennyt. Oman perheen. Talon. Koiran. Hyvän työpaikan. Se nyt vaan ei riitä. Pitää myös pitää huolta omasta itsestä. Syödä hyvin, harrastaa liikuntaa, pitää yhteyttä ystäviin, juhlia. Elää välillä stressitöntä elämää.
No, miten se on mahdollista?

Tämän blogin tarkoitus kertoa omia ajatuksiani parisuhteesta, treenaamisesta, onnellisuuden tavottelusta, itsestään huolta pitämisestä sekä elämässä eteen päin menemisestä

-kaikesta p*skasta huolimatta!