Selaat arkistoa kohteelle onnellisuus.

Joskus mahdottomasta voi tulla mahdollista, minulle tapahtui niin

27.2.2018 Hän <3, jotain positiivista

Okei voisinhan heti edellisen perään kertoa muutamia positiivisiakin asioita näitähän tiedän ainakin osan odottavan. Odottavan sitä, että kerron edes joskus jotain iloista, positiivista. Mielessäni oli kyllä jotain muutakin kuin vain nämä kaksi josta kirjoitan, mutten enää saa muita päähäni.

 

 

Yksi näistä positiivisista asioista on psykoterapia. Olen nyt vuoden käynyt yksityisellä psykoterapeutilla ja pikkuhiljaa alamme päästä asian ytimeen. Toki onhan elämässäni ja varsinkin menneisyydessä monia muitakin asioita huonolla tolalla kuin exäni ja sen teot. Käsiteltäviä asioita on miljoonia tai siltä se toisinaan tuntuu. Toki toisaalta tämä terapia juttu aiheuttaa mulle valtavasti stressiä, koska en ole yhtää varma onko minulla tähän varaa. Saan tätä terapiaa Kelan tukemana enää kaksi vuotta ja sen jälkeen joudun maksamaan koko lystin omasta pussistani, mikä tarkoittaa vuodessa yli 3 000€! Lisäksi vielä tietenkin lääkitykset, jotka lienevät tällä hetkellä karkealla pika-arviolla laskettuna 500-600€. Täl hetkellä en tarvitse rahaa opiskeluihin (koska mulla ei oo mitään hajua mitä lähtisin opiskelemaan) vaan kuntoutukseen. On kamala tunne tietää, etten saa itseäni kuntoon ilman hoitoa, johon mulla ei välttämättä ole varaa. Tällä hetkellä terapia kulut ovat tonnin luokkaa, kiitos Kelan. (+lääkkeet) Sama homma vielä kaksi vuotta, mutta sittenhän vasta ne taloudelliset ongelmat alkavatkin. Terapeuttini on hieman sitä mieltä, että tarvitsisin hoitoa helposti vielä useamman vuoden (ehkä 4-5). No ehkä pitää koittaa elää päivä kerrallaan ja koittaa raapia rahat kasaan edes jotenkin..

 

 

Tai ”–sellaisen ihmisen–”

 

Kuitenkin se numero 1 on, että yhdestä mahdottomasta asiasta on tullut mahdollista. Olen onnellisesti parisuhteessa. <3 Minun ja hänen suhde oli pari vuotta sekavahko, emmekä itsekään tienneet mikä asian todellinen laita oli. Itse taisin pelätä eniten menettävän läheisen ihmisen ja hänen ystävyytensä, mikäli parisuhde ei toimisikaan. Siksi taisin olla niin arka hyppäämään siihen kaarnalaivaan. Monen ulkopuolisen silmin me näytimme jo ainakin 1,5 vuotta sitten siltä kuin olisimme yhdessä, mutta emme halunneet itse asiaa niin nähdä. Moni asia muuttui viime vuonna ja palaset loksahtelivat kohdilleen. Poikaystäväni taisi olla se joka rakastui ensin. Yritin tavallaan jarrutella pitkään, koska pelkäsin hyvin montaa asiaa todella paljon. Onneksi hän ymmärtää täysin (sen mitä ikinä onkaan mahdollista) minua. Hän antaa minulle niin paljon aikaa kuin vain ikinä tarvitsen. Hän on oikeastaan joka asiassa exäni vastakohta.

 

En haluaisi tehdä tästä mitään hehkutus romaania tms., mutta pari asiaa mieleni tekee kertoa.

 

Hänen kanssaan en pelkää mitään tai jos ihan rehellisiä ollaan niin oikeastaan yhtä asiaa: itseäni, mut eihän sitä lasketa

 

Ennen tätä suhdetta minulla ei ollut oikeasti mitään käsitystä mitä on toisen ihmisen kunnioittaminen, toisen asettaminen omien tarpeiden ja halujen edelle. Mitä on toisen huomioon ottaminen, vaikka tekisi mieli tehdä jotain ihan muuta. En myöskään tiennyt kuinka onnellinen voi toisen ihmisen kanssa olla. Tai sitä kuinka ihanaa on nähdä toisen ihmisen hymyilevän erittäin onnellisena ja millaista on olla ”syypää” siihen maailman ihanimpaan hymyyn. En tiennyt että voisin osata tehdä toisen ihmisen niin iloiseksi ja onnelliseksi. Tavallaan kuinka surullista se onkaan minulla ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta. Kuinka hyvältä tuntuu, kun joku rakastaa koko sydämestään. Kuinka hyvältä tuntuu rakastaa toista ihmistä enemmän kuin mitään.

 

Sanat voivat olla vain sanahelinää, mutta teoilla on todella merkitystä.

 

En myöskään ymmärtänyt miten joku voi olla kaikki kaikessa, toisen vuoksi kestäisi ihan mitä tahansa. Omasta puolestani voin pää pystyssä sanoa, että olisin valmis milloin tahansa kestämään exäni pahat teot kokonaisuudessaan, sekuntiakaan pois jättämättä uudelleen. Mikäli se olisi jokin edellytys, että saisin olla poikaystäväni kanssa. Hän auttaisi minut kuitenkin takaisin tähän maailmaan ja edes jotenkin jaloilleen. Kukaan ei pysty kuvittelemaankaan kuinka paljon hän on minua auttanut parin viime vuoden aikana. En taida tietää itsekään. Monesta asiasta ajattelin pitkään, etten pysty enää koskaan. Mutta kappas vaan mitä tapahtuu, kun vierellä on joku joka aidosti rakastaa, välittää ja toivoo mun parastani. Joku joka on valmis antamaan mulle niin paljon aikaa kuin ikinä tarvitsen. Joku joka ei pelästy yhtäkkistä paniikkikohtaustani ja takapakkia vaan on valmis yrittämään uudelleen hieman hitaammin ja rauhallisemmin. Jopa toisen läheisyyshän sai minut kavahtamaan ja pelkäsi sitä. Toisen ihmisen fyysinen läheisyys on myös avautunut minulle aivan uudella tavalla.

 

Hän tekee minut onnelliseksi <3

 

 

Oli sanalla sanoen hieman kummallista vaihtaa radikaalisti aiheesta toiseen, mutta kerrankos näinkin. Olen pitkään miettinyt, että kaipa tuon ”nro 1.” voisi täällä mainita, kun vaikuttaa elämääni kuitenkin niin paljon.

 

 

-Elina

 

Ps. Tahallani en halua mainita hänen nimeään julkisesti, vaikka monet tutut heti tietävätkin heti kenestä on kyse. Yritän myöskin välttää puhumasta asioista, jotka eivät koske vain minua. Vaikka oma yksityisyyteni onkin vähän niin ja näin blogin myötä, haluan sen kuitenkin hänelle edes jotenkin suoda. Eri asia on mitä voin jutella kahden kesken, jos joku sellainen aihe tulee yksityisviesteillä, mutta silloinkin yritän olla tarkka mitä sanon. Tätä nykyä kun monet asiat eivät koske vain minua vaan meitä on kaksi. :)

Ystävänpäivä 2017

16.2.2017 jotain positiivista, Kuulumisia

Aamuni oli lievästi sanottuna ihan paska. Ainakaan minä en osaa olla aurinkoinen ja ystävällinen herätessäni myöhässä. Hyvää mieltä ei nosta, kun koin etten saanut ymmärrystä, huoltani ei jaettu. Huoltani siitä selviänkö bussille asti vai pyörrynkö matkalla. Okei olen useamman kerran ollut paljon kuolleemmassa kunnossa jätettyäni pyörän kololle ja käveltyäni pysäkille. Nimim. Pari kertaa muistan kirkkaasti, kun en pystynyt istumaan bussissa sitä 10-15 minsan matkaa vaan jouduin pakosti ottamaan aikalisän vaakatasossa bussin käytävällä. Vastaavissa tilanteissa mulla on tasan kaks vaihtoehtoa: a) jatkaa istumista ja pudota lattialle kiitos painovoiman tai b) hyväksyä tilanne ja laskeutua vapaaehtoisesti lattialle ja nostaa jalat koholle.

 

Eli siis selvisin kouluun ja onneksi aamusta huolimatta päiväni parani pikkuhiljaa. Varsinkin illalla mulla oli hyvä fiilis, koska juttelin hyvän ystävän kanssa tai oikeastaan kahden. Sain hymyillä paljonkin ja hiukan jopa nauraa. Varsinkin toisen ystäväni kanssa sain jutella mukavia ja puhua asioista joista mulla oli paljon sanottavaa. Ei se tarvitse olla maailman ihmeellisin asia mistä jutella, mutta silti se voi olla se päivän tärkein juttu.

Kuten monet tietävät partio, Lappi ja vaeltaminen kuuluvat asioihin joita rakastan ja joista jaksan puhua tuntikausia. Myös itsensä telominen (en tarkoita itsetuhoisuutta vaan ”tekevälle sattuu” -tyylistä) on asia josta voin puhua tunnin jos toisenkin. Vaikka siinä nimenomaisessa hetkessä olisikin sattunut, olo ollut kurjaakin kurjempi jne., voi jälkikäteen nauraa ja muistella mistä mahtavasta syystä se hammas lohkesikaan ja mitä kaikkea seurasi luistelusta tai muutamasta juoksuaskeleesta. Aika kultaa muistot kuten eräs ystäväni minulle tässä taannoin sanoi. Kultakehyksiin vain kipsit, lääkekuurit, kylmäpussit ja ne kaikki miljoonat uudet kokemukset, joiden ansiosta elämästäni on tullut rikkaampaa. Kuten joku joskus sanoi: ”Jos ei koskaan tee mitään, ei mitään voi sattuakaan”/”Jos et ole koskaan loukannut itseäsi et mitään ole tehnytkään”. Viisaus on täysin oikeassa, kuinka moni on juossut/ pyöräillyt yms., eikä ole kertaakaan kaatunut ja saanut naarmua? Niin mitä vaarallisemmaksi ja riskialttiimmaksi homma menee sitä varmemmin jotain ikävää sattuu, mutta virheistä voi oppia (ellei menetä henkeään). Kaikissa asioissa on riskejä, monet asiat aiheuttavat syöpää päihteet, punainen liha, uv-säteily jne. jne. Jos haluat pysyä hengissä älä syö, älä matkusta, älä käytä päihteitä, äläkä ainakaan ole kotona, älä tee mitään ei kunhä hetkinen kuolet siltikin.. Niin että jos kuitenkin eläisit ja ottaisit elämästä mahdollisimman paljon irti, matkusta, näe ja koe maailmaa, syö simppelisti elä kuolethan kuitenkin johinkin.

 

Hieman äsken hairahdin sivuraiteille, mutta sekin on elämää. Jollain konstilla kaikista arvistaankin pitäisi olla ylpeä, edes sillä perusteella että on vielä elossa. Jotain kumman syystä kyynerpäähän murtuman hoidon yhteydessä laitettujen ruuvien tekemistä arvista on helpompi olla ylpeä kuin niistä kun sua on viillellyt joku, vieläpä joku muu kuin sinä itse. Noi molemmat arvet tulevat varmaan pysymään nahkassani siihen asti kun pääsen hautaan. Kaikilla arvilla on jokin tarina, oli se sitten pienemmässä tai suuremmassa roolissa se on osa sinua, halusit tai et juuri se arpi tekee sinusta juuri sinut.

 

 

 

Illalla viimesimpiä biisejä radiost enne kuin nukahdin oli Lauri Tähkän ja Elastisen Lempo. https://youtu.be/VImBwlInGpo  Hyvällä mielellä hymyillen sain nukahtaa, kerrankin..

Juu, olis se nukkumine voinu men samaa rataa, mut ei pakol. Ensmäine n. 45min jälleen painajaista. Sen verran hereil havahduin et katoin kellonajan. Paljoo mitään en muista, ainoat hämärät muistikuvat ovat: joissain kohdissa en päässyt liikkumaan ja ahdistus ja pelko olivat läsnä. Miettiessäni tuota kun en päässyt liikkumaan, mieleeni tuli sen vastakohta vapaus ja mitä Haloo Helsingin biisissä ”Vapaus käteen jää”  https://youtu.be/6IhnydCct80  lauletaankaan: ”Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa…” Mutta entä jos sulta viedäänkin vapaus, mitä sulle sitten jää? Tätä olen pohtinut usein miettiessäni niitä kertoja kun multa on riistetty vapauteni

 

 

 

Vielä paluu positiiviseen: kaikkein parasta on päästä sanomaan hyvää ystävänpäivää face to face ja halaten kiittää ihanasta ihmisestä elämässä, mutta luonnollisesti on mahdotonta nähdä kaikkia eritoten tuona yhtenä päivänä vuodessa, silloin kortti on toisteks paras vaihtoehto. Kuten usein sanotaan tehdessäsi jollekin hyvää, palaa se hyvä joskus takaisin luoksesi, niin minulle kävi. Ystäväni ei ollut lainkaan odottanut korttia ja onnistuin ilahduttamaan häntä, hyvä mieli palasi luokseni kuullessani asiasta. Se ihana tunne kun onnistut piristämään toista vain pienellä hyvällä eleellä, vieläkin hymyilyttää ja tulee hyvä olo. Ilo, onnellisuus, ystävyys. ❤

 

 

 

 

 

-Elina

Parasta juuri nyt

11.1.2016 Yleinen

11012016Ihan parasta tällä hetkellä on

  • Pakkasta on niin vähän (-6), että pääsi ulkoilemaan
  • Ulkona on ihana ilma ja mieli tuulettui hyvin
  • Uudet toppahousut todella toimivat, ei ollut kylmä yhtään
  • Ostin salille 10 kertaa, entisen työnantajan piikkiin
  • Luistelu, siitä haaveilen. Pitäisi vain löytää luistimet
  • Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen, ehkä eilisen kaltaisia päiviä tarvitaan, jotta osaa arvostaa hyviä asioita!

Ja liikunnan tärkeys taas tuli huomattua. Pakkasella (yli -20) en halunnutkaan ulos ja tuntui huonolta. Heti kun päästi ulos, mielikin lepää <3

Syksyä kohti

1.9.2015 Yleinen

Heippa! (:

Koulut on taas lähtenyt mukavasti käyntiin ja arkirytmi on palannut osaksi elämää. Uusi lukuvuosi on jälleen edessä uusine haasteineen, mutta niistä on aiemminkin selvitty. Olen ollut TAAS jälleen kerran hieman kiireinen, mutta nyt, kun kaikki koulun alkajaishommat on saatu käsiteltyä, on taas hieman enemmän aikaa, vaikka ylimääräistä aikaa ei sinänsä ole liemmin tuhlattavaksi. Mutta nyt uusia kujeita muutaman viikon takaa (:

Muutama viikko sitten koulut tosiaan alkoi ja oli pitkän ajan jälkeen mukava nähdä ihmisiä, joita ei kerennyt lomalla näkemään. Kaikki on alkanut ihan kivasti ja uuden kouluvuoden alun myötä on myös tullut lisää motivaatio opiskella ja toivon, että sama tahti säilyisi (:

Kaikkea on jo kerennyt tapahtua melkein kolmen viikon aikana ja tuntuu siltä, ettei lomaa olisi ollutkaan, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös lomat.
Samassa kun lukuvuosi vaihtui olen alkanut kiinnostua erilaisista ja uusista asioista; haluaisin kokeilla muun muassa meditointia tai joogaa ( jotakin mieltä rauhoittavaa ja samalla rentouttavaa), olen myös kiinnostunut enemmän psykologisista aiheista ja haluan perehtyä niihin paremmin. Siinä oli muutama esimerkki. On aika hyvä fiilis, jos löytää jotakin uuttta, mikä vaikuttaa itseä kiinnostavalta, joten eikun kaikki vain kokeilemaan!!(:

Samalla tätä kirjoittaessani päätin tehdä toiseenkin blogiini kirjoituksen, joten, jos ajatus paremmasta yhteisestä maailmasta kiinnostaa niin linkistä löytyy aiheeseen liittyvä kirjoitus  http://justmythoughtsabouttheworld.omablogi.fi/myos-sina-voit-vaikuttaa/

Juuri nyt en keksi oikein mittän muuta, mutta luulen, että uusi ajatus on jo valmiina, joten tekstiä on siis tiedossa! (:

Siihen asti heissan ja hyvää loppu viikkoa (:

 

Olenko onnellinen?

24.5.2015 Yleinen

Oletko uskonut olevasi joskus onnellinen? Onnellinen niin, että mikään tunne tai tapahtuma ei ole sitä tilaa pystynyt horjuttamaan? Onnellinen niin, että sinun ei ole tarvinnut nähdä mitään vaivaa arjessasi saavuttaaksesi tuon pulppuavan ilon, rakkauden, hyväksynnän ja tyyneyden?

Uskotko, että olet onnellinen, kun endorfiinit ryöpsähtävät kehoosi? Entä sitten kun hormonin vaikutus lakkaa? Lähdetkö taas herättyäsi uudelleen lenkille tai treenaamaan? Ja ah, taas tuo onnellisuus hormoni vapautuu kehoosi ja täyttää joka solusi. Olet sittenkin elossa!! Wow. Mahtava tunne!! Kunnes joudut tekemään yhä enenmmän ja enemmän saavuttaaksi tuon tilan. Mikään ei riitä. Kolmen tunnin treeni..endorfiinit tulee ja katoaa, aivan käsittämättömän nopeasti. Keho väsyy. Mieli väsyy. Hups. Enkö olekaan onnellinen? Eikö nämä elämäni asiat teekään minua enää onnelliseksi? Miksi olen menettänyt sen?

Näiltä pohjilta olen alkanut tietoisesti muuttamaan elämääni ja tapaani ajatella. Tosin kaikki ei käynyt helposti ja vaivattomasti..

Kaksi vuotta sitten ottelin viimeisen thainyrkkeilyotteluni ja hävisin sen. Ei se häviö. Tai vaikka olisin voittanut. Olin jo päätökseni tehnyt, että lopetan. Keho huusi apua minkä kerkesi. Mieli oli maassa. Kaikki mihin olin uskonut oli katoamassa. Mikään ei tuntunut enää hyvältä. Olin tuohon päivään uskotellut erilaisilla ulkoisilla asioilla olevani onnellinen. Olinhan thainyrkkeilyn Euroopan mestari, mm kakkonen. Hyvä ottelija. Olin naimisissa. Minulla oli kiva koti. Hyvä työ. Hyvä palkka. Ystäviä. Matkoja. Minä olin sydänjuuriani myöten onneton. Pelkäsin. Epäilin. Vihasin itseäni ja suurta osaa muista ihmisistä ja maailmasta.

Kun aloitin thainyrkkeilyn, erilaisten sattumusten kautta, tunsin ensimmäistä kertaa olevani hyvä jossakin. Minä osasin ja olin parempi kuin joku toinen. Hitsi oikeesti. Uskomatonta. Ja oikeasti olin uskonut, että en ole missään hyvä. Ehkä keskinkertainen enintään. Ja treenit lisääntyivät, elämäntavat paranivat, kehoni muuttui. Kaikki sujui. Minä olen hyvä! Treeneissä endorfiini valtasi kehon. Ottelut olivat osoituksia siitä, että kyllä minä kehityn, opin ja olen parempi kuin vastustaja. Olen vahva. Olen hoikka. Todella hoikka. Vihdoin. Taas. Pääsin takaisin teini-iän kontrolliin. Voin itse päättää sen kuinka paljon painan. En vain syö. Ja treenaan. Nälän tunteen voitti endorfiini. Ja jos söin, treenasin enemmän. Ja vitsit mitä ihania kokemuksia ja ihmisiä elämässäni oli. Unohdin kaiken muun, totaalisesti ja kirjaimellisesti KAIKEN. En tarvinnut muuta. Uskottelin, että tämä riittää. Riittää, että voitan seuraavan matsin. Tai oikeastaan sen suomen mestaruuden, tai no oikeastaan euroopan mestaruuden, eiku hitto mun pitää olla MAAILMAN PARAS!!

Laihduin helposti ja vaivattomasti normaalipainoisesta aliravituksi ja kehoni päätti laittaa pisteen sille pelleilylle. Liikaa treeniä, aivan liikaa. Liian vähän ravintoa, aivan liian vähän. Kun lääkäri sanoi, että hormonitoimintani sulkeutuu yksi vaihe kerrallaan kunnes kuolen, halusin lyödä häntä! Keksi jotain. Haluan jatkaa. Minun onnellisuuteni riippuu tästä!! Mitä minä sitten olisin? Kuka minä olisin? Enhän minä ole missään muussa hyvä. Olen mestari kiduttamaan itseäni ja unohtamaan kaiken muun. Mitä minä sitten teen? Koko elämä ja minäkuva meni sekaisin.

Kuvittelin, että minulla nyt vaan sattuu olemaan niin huono itsetunto, että mistään ei siksi tule mitään. Eikä oikein tullutkaan. Miksi olisi tullut, kun en edes itse uskonut siihen. En uskonut itseeni. Jollakin tavalla olin antanut jonkun ulkopuolelta opettaa minulle, että en riitä, en ole arvokas, en ole rakastatettava minuna. Minuna itsenäni, juuri sellaisena, juuri nyt.

En usko siihen, että itsetuntoa voi muuttaa sillä, että seisoo peilin edessä hokien itselleen ”rakastan itsenäni” tai muuta vastaavaa. Niin kauan kuin se ei vähäisissäkään määrin tunnu aidolta sanoa itselle jotain, se ei ole totta. Mieli naureskelee yrityksille. Mutta tässä kohtaa minulle tuli oivallus siitä, että ”joku muu ulkopuolelta on saanut minus uskomaan, että en riitä!” Joku ulkopuolelta. Minä olen uskonut. Kuka? Miksi? Miten? Uskomukset syntyvät usein lapsuudessa. Myös toisto toimii tosi kivasti. Ja itselleen toistelu varsin kivasti. ”En minä osaa mitään muuta!!”. Tämä kolahti niin syvälle, että en voinut muuta kuin lähteä tutkimaan, että kuka ja miksi on päässyt minun pääni sisään uskottelemaan minulle asioita. En minä itse ainakaan tuollaista pahaa halua itselleni. Miksi niin silti tapahtuu. Miksi se päänsisäinen ääni sellaista juttelee?

Siitäpä sitten matkaa tähän päivään on käyty. Ei ole ollut helppoa ja vaivatonta. Ei sen pidäkään olla, mutta se myös saa olla. Noiden oivallusten jälkeen sanoin itselleni, että minulla on lupa olla onnellinen juuri nyt. Ei vasta huomenna, vaan nyt. Se vapautti. Ja se tuntui uskottavalta. Kukaan ei voi minua kieltää olemasta onnellinen, ei kukaan. Se että olenko onnellinen on asia erikseen, mutta minulla oli silloin lupa <3

Tällä hetkellä olen todella, todella onnellinen. Uskomatonta. Ja onnellisuutta voin kokea vain tästä hetkestä käsin. En eilen, enkä huomenna tai sitten kun jään kesälomalle. Jotkut asiat harmittaa ja ahdistaa tietenkin, mutta tiedän, että ne tunteet menevät ohi. Kaikki aina menevät. Mutta ei kokematta ja tuntematta. Ei kieltämällä. Ainoastaan kokemalla.

Opiskelen tällä hetkellä life coachiksi Valmentamossa ja olen kirkastamassa sisäistä timanttiani. Voi kuinka hempeää, herkkää ja kliseistä JA niiiiiin siistiä.
Oletko sinä onnellinen? Nyt?

Iloa päivääsi. Se tapahtuu täällä, tänään ja nyt <3

2000kg iloa ja onnellisuutta

16.5.2015 Yleinen

Nyt on mahtava meininki! 2000 kiloa lasinugettia eli raaka-ainetta lasin tekemiseen saapui Makasiinille eilen. Alkaa olla lähellä se hetki, kun päästään uudella lasistudiollamme puhaltamaan lasia. Uuni saapuu Italiasta muutaman viikon kuluttua ja trummeliuuni on jo matkalla. Vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta, mutta hyvät on kyllä fiilikset!

Pari kuukautta ollaan nyt ehditty viihtyä Hämeenlinnassa myymälän ja gallerian kanssa. Ollaan supertyytyväisiä Makasiiniin, jossa on kauniita holvikaaria ja kolmimetriset ikkunat syvennyksineen. Kun helmikuussa tilaan päästiin, oli paljon tehtävää ja mietittävää, mutta pian kaikki loksahti paikoilleen. Kyllä sisustajat Vilpas & Numminen ovat olleet fiiliksissä… Ja Makasiini on siis Aleksanteri II:n aikainen 1860-luvulla rakennettu massiivinen kivirakennus. Rakennus on alkujaan rakennettu Venäjän armeijan ammus- ja varusvarastoksi. Ollaan naurettu asiakkaiden kanssa, että kyllä 1800-luvulla ajateltiin varaston rakentaminen vähän eri tavalla kuin nykyään! Joku osasi sanoa, että tuolloin palkka tuli tiilien lukumäärän mukaan. No selittääkin holvikaaret ym. tiilikuvioinnit!

Makasiini ulkoapäin. Aulangontie 1 Hämeenlinna.

MAKASIINILLA

Holvikaaria ja kattoparruja uusissa tiloissamme.

Keikarit ikkunalaudalla.

Keikarit ikkunalaudalla.

Ainon Pullonhenkiä ja Harald Christoph Doblingerin Woodographeja.

Ainon Pullonhenkiä ja Harald Christoph Doblingerin Woodographeja.

Se tunne, kun on niin täpinöissään, ettei meinaa pysyä nahoissaan on kyllä tullut tutuksi. Ei millään malta odottaa, että pääsee tositoimiin. Vaikka kyllähän se aika on nopeasti kulunut. Ja niin ihania kommentteja ja palautetta ollaan saatu! <3 Välillä lasinpuhaltajat tihrustavat itkua, kun tulee asiakkaiden sanoista niin hyvä mieli! Koska juuri sen vuoksi me tätä tehdään, että saataisiin luotua iloa itsellemme ja ympärillemme. Lasinpuhaltaminen loppuu osaltani juuri siihen kohtaan, jos joskus huomaan, että luomamme esineet eivät enää täytä sitä tehtävää, jonka Ainon kanssa olemme niille määränneet. Tässä hullussa maailmassa on niin paljon pahaa, ja jokainen ihminen joutuu kohtaamaan ikäviä asioita elämässään. Me haluamme Soda Shopissa luoda ilostuttavaa ja hyvää mieltä tuovaa designia vastapainoksi ankeille asioille. Paras palkintomme on, kun ihminen katsoo esineitämme ja alkaa hymyillä. Itsekin ekonomin paperit opiskelleena voin takuuvarmasti sanoa, että kauppatieteellisissä työtehtävissä tienaisin varmasti helpommalla ja varmemmin hyvän kuukausipalkan kuin lasialan yrittäjänä. Mutta tämä elämä Soda Shopin kanssa kyllä tuo jokaiseen päivään aimo annoksen asioita, joita en säännöllisempään elämään vaihtaisi.

Ihan parasta, kun asiakas tulee lasihankinnan tehtyään myöhemmin poikkeamaan uudelleen, ja antaa palautetta. Eräs nainen osti Ainon Love Muffinin saatuaan päätettyä värin useamman harkintakierroksen jälkeen. Hän halusi ostaa itselleen jotain mukavaa ja ilostuttavaa. Parin viikon jälkeen hän tuli uudelleen studiollemme ja kertoi, että muffinssi on hänellä yöpöydällä herätyskellon vieressä. Joka aamu kun hän herää kellon soittoon, hän näkee ensimmäisenä värikkään muffinssin. Ja se saa hänelle hymynkareen huulille heti aamusta lähtien! Hän oli todella tyytyväinen ostokseensa. Tuli tunne, että lasinen muffinssi oli muuttunut pelkästä esineestä paljon tärkeämmäksi.

Love Muffin aino vilpas soda shop design

Toinen naishenkilö osti punakahvaisen mittakannun.

Mittakannu soda shop design lasinpuhallustaOstos ei ollut suunniteltu, vaan esine vain tarttui matkaan ihastuksen myötä. Jonkin ajan kuluttua tämäkin nainen tuli uudelleen studiollemme ja kertoi, että nyt on tapahtunut ihme! Hän syö kaurapuuroa nykyään joka aamu! Se oli ihme, koska hän oli jo vuosia ajatellut, että hän haluaisi syödä puuroa aamuisin, koska se on terveellistä ja saa aamun eri tavalla käyntiin. Mutta ikinä puuron keitto ei tullut tavaksi. Ei muka ollut aikaa, ja asia vain jäi aina. Mutta nyt mittakannun oston myötä oli ihme tapahtunut! Joka aamu kaurapuuroa! Uudella iloisella mittakannulla mitattuna aineet sujahtivat kattilaan. :D Joskus pienikin inspiraation lähde luo uutta motivaatiota. Monta pientä onnen hetkeä peräkkäin on onnellisuutta. Näitä tarinoita arjen suurista ja pienistä iloista meille on kerrottu monia. Ja se on IHANAA!!! <3

Olkaa iloisia ja onnellisia! Ehkä uusi ihme on aivan nurkan takana!

-M

Vanha makasiinirakennus luo mahtavat puitteet myymälä-gallerialle, jossa jatkossa pidetään erilaisia elämystapahtumia.

Iloa ja väriä kerrassaan! Vanha makasiinirakennus luo mahtavat puitteet myymälä-gallerialle, jossa jatkossa pidetään myös erilaisia elämystapahtumia.

 

 

 

 

 

 

 

Yhteenmuutto

13.5.2015 Yleinen

Päätimme muuttaa yhteen. Rakkaani äiti on ostanut osakkeen sijoitusasunnoksi. Se on kt-neliö, talon kolmannessa ja samalla ylimmässä kerroksessa. Menemme sinne siis vuokralle. Saamme itse valita tapetit ym sinne. Olemmekin sen jo tehneet, ja kodistamme tulee aivan ihana. Laitan kuvia myöhemmin valinnoistamme. Pojan huoneesta yksi seinä maalataan siniseksi tai vihreäksi, ja muut seinät valkoisella.

Olemme ikionnellisia. Mehän pojan kanssa joudumme siis muuttamaan toiselle paikkakunnalle, mutta ei se mitään. Ei minulla täälläkään mitään ole. Päätös muutosta syntyi  20.4. Meillä kummallakin on enää tämä kuukausi asua entisissä kodeissamme, olemme molemmat irtisanoneet asuntomme huhtikuun lopulla. Muutamme tämän kuun viimeinen viikonloppu ja todennäköisesti ensimmäisen yön vietämme uudessa kodissa 30.5. Ihan huippujuttu!

Vasta aika hiljattain itse tajusin että hei mehän ollaan sitten naispari ja oikeasti ns. sateenkaariperhe. Itse kun pidän meitä ihan tavallisena pariskuntana. Ja siis niinhän me ollaankin, mutta joidenkin muiden mielestä emme.

Aluksi päätös yhteenmuutosta tuntui hurjalta. Päätös oli tehtävä, koska Rakkaan äiti olisi vuokrannut asunnon sitten jollekin muulle, ja meillä on kuitenkin ollut yhteenmuutto jossain välissä aikomuksena. Niin miksei nyt. Olemme hullun rakastuneita ja edelleenkin ihan hullaantuneita toisistamme. En ole koskaan kokenut vastaavaa.

Pojan suhteen asiat on ok. Hän on aika innoissaan muutosta ja pakannut omia tavaroitaan :D Uskon että hän tulee sopeutumaan hyvin, vaikka olemme varautuneet alkuhankaluuksiin, protestointiin ja mustasukkaisuuteen mutta ne varmaan kuuluvat asiaan. Poika on asunut ikänsä pelkästään minun kanssani aiemmin.

Arvostan Rakasta suuresti. Hän ottaa koko shown. Oli mitä vaan, koko paketin <3

Hilkan synttäripäivä ♥

5.5.2015 Yleinen

Meillä vietettiin eilen synttäreitä. Kettuterrierimme, Hilkka, täytti pyöreät 10 vuotta. Iästään huolimatta tuo karvakamu jaksaa yllättää aina uudestaan ja uudestaan energisyydellään ja tuo jokaiseen päivään iloa veikeydellään ja iloisella olemuksellaan. Jos välillä vähän väsyttää niin ei haittaa, hetken huilitauko ja taas mennään sata lasissa. Hilkka elää hetkessä ja täysillä. Sen ja monta muuta ihanaa asiaa olen häneltä oppinut. Koirasta todellakin voi saada parhaan ystävän, jos niin haluaa ♥

hilkka

Hilkka, Texforrier She’s All That

Eilen aamulla sain tuntea nahoissani tuon vipeltäjän tuiman katseen, kun epäilin hänen jaksamistaan viime viikkoisen sairastelun jäljiltä. Ajattelin, että ei ihan vielä mentäisi täyspitkälle aamulenkille, mutta neiti oli selvästi eri mieltä ja löi jarrut päälle, kun meinasin kääntyä takaisin kotiin päin. Jep, viesti meni perille, energiaa riittämisiin ja matka jatkui! Ei siis ole ihme se, että moni vastaantuleva lenkkeilijä luulee minun ulkoilevan pennun kanssa. Tämä aamu puolestaan aloitettiin piehtaroimalla linnun pökäleessä. Se tuoksui niin hyvältä, että ihan piti saada se haju omaankin turkkiin.

Eilisellä metsälenkillä paineltiin sen verran kovaa, että valkovuokot jäivät keräämättä. Täytyi mennä yksin myöhemmin ihastelemaan noita kauneuksia ja muutama tarttui mukaankin. Tällä hetkellä koristavat kuitenkin äidin jääkaappia. Laitoin ne viileään elpymään ja sinne unohtuivat.

valkovuokot

Metsässä on Hilkan mielestä niin ihanaa ♥

hilkka1

Nannatauko metsässä

Hilkan synttärikakku oli kermalla kuorrutettu. Välissä vadelmahilloa, banaania ja sielläkin kermavaahtoa. Leivoin kakun gluteenittomasta jauhoseoksesta ja sokerin tilalla käytin steviaa. Hilkka sai maistella kermavaahtoa ja oli apurina leipomisessa.

kakku

kakku1

Synttärisankari nautti päivästään täysin siemauksin. Söi lempparinappuloitaan ihan hurjan paljon, leikki ja kohelsi, haisteli metsän hajuja, sai rapsutuksia ja illalla väsyneenä mutta onnellisena käpertyi iskän ja mamman väliin sohvalle. Sellainen oli Hilkan synttäripäivä ♥

Sateinen keskiviikko

29.4.2015 Yleinen

Heiii!! :)
On taas kulunut aikas monta viikkoa ja meikäläistä ei ole näkynyt. Nyt olen taas täällä ja haluan jakaa jotakin Teille.
Olen lukenut tässä erästä kirjaa ja idea syntyi sen pohjalta, joten eiköhän mennä.

Joskus saatamme jäädä miettimään, että jokin yksittäinen tai useampi asia riepoo ja riipii meitä suunnattomasti tai arjen pienet ilot ja hyvät teot tuntuvat suoranaisesti turhilta… Saatamme kokea jotkin asiat mitättömiksi, mutta onko se tosiassa oikeasti näin? Luulen, että ei. Emme jaksa tarkastella asiaa hieman erilaisestakin näkökulmasta. Emme ehkä aina muista niitä totisimpiakin ja välillä jopa karujakin faktoja..
Oletteko koskaan ajatellut, että sitä mitä meillä on, niin ei välttämättä ole jollakin toisella.

Toinen asia, mikä jää joskus mietityttämään, on teot. Sekä hyvät että huonot Ja kyllä, voin allekirjoittaa tämän itsekin, ainakin silloin tällöin. Kaikista kamalin tilanne on se, jos jää jälkikäteen miettimään, että entä JOS olisin tehnyt niin ja näin, niin olisiko seuraumus ollut erilainen ja mitä sen jälkeen olisi  tapahtunut.
Itse havahduin tähän ajatukseen ja todellisuuten noin puoli vuotta sitten, kun omassa lähipiirissäni tapahtui traumaattinen kokemus, joka muuttaa lopun elämän ja kulkee mukana aina ja ikuisesti.. Vasta siinä vaiheessa havahtuu siihen, että kaikki on lopulta niin pientä ja haurasta tässä suuressa maailmassa. Samalla silmät avautuvat ja tajuaa asioiden todellisen merkityksen ja sen mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta.

Jos tämän jotenkin voi sanoa lyhyesti, niin ainoa asia, minkä haluaisin muidenkin ymmärtävän, on se, että eläkää hetkessä ja nauttikaa siitä, mitä teillä on. Jos on jotakin, mitä haluatte jollekin sanoa, niin sanokaa se älkääkä epäröikö toimia, jos se näyttää mielestänne oikealta tieltä kulkea eteenpäin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää. Luultavasti alan kirjoittaa toistakin blogia täällä, joka koskee enemmän yhteiskuntaan ja maailmaan liittyviä ongelmakohtia, mutta tiedätte kuitenkin, mistä minut voi löytää.
Lopuksi vielä mietintämyssyksi kuva!:) Ja hyvää vappua!

 

 

 

Sama virne

26.3.2015 Yleinen

Mitä sen virneen taakse kätkeytyy..

imageimage

Kuvien aikaväli on se 12 vuotta, mutta sama vitun virne on ja pysyy :D Aika kultaa muistot! Ihana aina välillä pysähtyy hetkeksi ja katsella koneelta vanhoja, siis todella vanhoja valokuvia. Löytyy aikamoisia aarteita. Mieleen muistuu hyvät hetket kavereiden kanssa ja vanhat ajat. On mullakin kerenny tässä elämässä olemaan jo monenlaisia ajan jaksoja. Valitettavasti kaikkien kanssa ei enää tule oltua tekemisissä niin paljoa, osa on nukkunut pois ja joidenkin kanssa ei pidetä yhteyttä ollenkaan ihan muista syistä. Tulipa kaipuu vanhaan, vaikka ei minun nykyisessäkään tilanteessa ole vikaa. Olisi vaan niin mahtava pitää eri kaveriporukoiden kanssa semmonen jälleen näkeminen/ vanhojen muistelu ilta. Eri elämän tilanteiden takia on kuitenkin aika mahdotonta kasata vanhoja porukoita kokoon. Tän virneen taakse kätkeytyy paljon. Kuolemaa, riitoja, tappeluita, kieroilua niin itseltä kuin muilta, masennusta,eroja, pelkoa, auto-onnettomuuksia, alkoholismia, lääkkeiden väärinkäyttöä, särkyneitä sydämmiä,sairastelua, väkivaltaa, huumeita ja yksinäisyttä. Elämääni on mahtunut kaikenlaista, kaikenlaisia ihmisiä ja tapahtumia mahtuu 21 ikä vuoteen. Mutta elämässäni on ollut niin paljon hyvää onnea, rakkautta, voittoja, ystäviä, luottamusta, rakastumista, syntymisiä, seikkailuja, perhe, hauskuutta ja kaikke mitä ihminen vaan saattaa toivoa. Olen elänyt mahtavan elämän ja toivon että se jatkuu yhtä mahtavana. Kaikesta huolimatta jaksan edelleen virnuilla, jotkut kutsuvat sitä hymyksi. *Syvä huokaus* Olen onnellinen siitä mitä minulla on ollut ja mitä minulla on nyt, koska kaiken sen ansiosta olen juuri nyt täällä ja olen juuri tällainen kuin olen. Ne jotka ei minua kestä tällaisena niin voi poistua elämästäni, en tarvitse kieroilevia paskan jauhajia elämääni. Koska olen Onnellinen!

mun sisarukset ja edesmennyt mikko <3

mun sisarukset ja edesmennyt mikko <3

Mikko oli vähän kun mun veli. Se jopa asu meillä. Ikävä <3

Mikko oli vähän kun mun veli. Se jopa asu meillä. Ikävä <3

Kiitos! =) <3

image

-Emmi