Selaat arkistoa kohteelle ongelmat.

Päivän shakkitehtävä!

2.3.2018 Yleinen

Chess.com:ssa julkaistaan päivittäisiä shakkiongelmia. Tässä uusin:

Miten valkea tulee varmasti voittamaan?

Tehtävän pääset ratkomaan täällä:

https://www.chess.com/forum/view/daily-puzzles/3-2-2018-alburt-2000

Ongelmissa ollaan

21.2.2017 Politiikka ja yhteiskunta

Syitä taloudelliseen eriarvoisuuteen ja ongelmiin

Olemme kaksisataa vuotta rakentaneet aina enenevässä määrin kaikenlaisia koneita, laitteita ja automaatteja, joilla teetämme ennen omilla lihaksilla tekemämme työn. Hyötyliikunta on siis jäänyt pois varsinkin asutuskeskuksissa. Jotta fyysinen kuntomme ei rapistuisi, sijalle on yritetty keksiä kaiken karvaista hyödytöntä liikuntaa. Tätä varten on jouduttu rakentamaan toiset laitteet kenttineen, ratoineen, jumppasaleineen ja urheiluhalleineen. Täysin järjetöntä. Jo lapset kyselevät tekemistä itselleen. Nuoret ovat vailla töitä, mutta meillähän on riittävästi kaikenlaista krääsää nytkin. Toisaalta ajateltiin voitavan lyhentää työaikaa ja pidentää lomia, sekä saada aikaa itsensä sivistämiseen (aiemmin olikin työväen- ja seurantaloja, mutta nykyisin enemmän pubeja ja muita biletyspaikkoja). Nyt kuitenkin koneiden ja automaation tuoma taloudellinen hyöty on annettu liian suurelta osin niiden omistajille pääomatuloina ja käyttäjille korkeina palkkoina. (ahtaajat, paperiteollisuuden työntekijät jne. ) Koska työpaikat vähenivät teollisuudessa ja maataloudessa, niin tarvittavien työpaikkojen piti syntyä palvelualoille. Näinhän on käynytkin osittain, mutta tuon rahallisen hyödyn tarpeeksi suuri siirtäminen palvelualoille (kuten kunnat ja valtio) jäi siis suorittamatta.

Koska keksimiemme tuotteiden valmistamiseen tarvittavat laitteet, automaatio ja tieto pian leviävät muualle maailmassa, meidän olisi aina keksittävä jotain uutta humpuukia, joka tulisi muotiin erityisesti Kiinassa ja muissa kehittyvissä maissa. Toisaalta ei me tarvita enää lisää krääsää, vaan meidän pitäisi asiantuntijoiden mukaan alentaa elintasoa maapallon pelastamiseksi (esim. professori Ilkka Hanski). Mitäpä maapallosta ja ihmiskunnasta, kunhan tänään saa seksiä ja alkoholia!

Suurelta osalta omistajista/koneidenkäyttäjistä tämä etu on viety pois kilpailuttamisella. (Esim. metsäkoneurakoitsijat, joilta hyöty on siirretty puunjalostusteollisuudelle. Pienyritykset ja yksityisyrittäjät sekä heidän rahoittajansa on useissa tapauksissa ajettu velkavankeuteen, mutta mitäpä heistä, hehän eivät olekkaan ihmisiä vaan kapitalisteja?) Työpaikat ovat karanneet ulkomaille korkeiden palkkojemme takia. Esimerkiksi vaate- ja jalkineteollisuus hävisi meiltä, kun emme edes itse ostaneet tekemiämme tuotteita, vaan halvempia made in Hong Kong. Sama kaiku on askelten edelleen muillakin aloilla. Lisäksi tulevat vielä herrat optioineen ja oy:t osinkoineen/veronkiertoineen. Seuraukset ovat tutut työttömyys, tuhlaus (mitään ei kannata korjata) ja harmaa talous (tavallisella ihmisellä ei ole varaa palkata ketään ja kunnon yritykset häviävät urakkakilpailuissa), sekä vaatimus kolmannen sektorin palkattoman työn tekemiseen.

Nyt näistä koneiden ja automaation tuoman hyödyn kahmijat työntekijäpuolella (ehkä SAK eniten), ovat olevinaan huonopalkkaisten palvelualojen työntekijöiden puolella, vaikka juuri itse ovat vuosikymmeniä sitten tämän tilanteen omalta osaltaan aiheuttaneet ja kolmikannan avulla ylläpitäneet. (Taas tänä vuonna kaikille palkansaajille veroalennuksia, mutta valtion ja kuntatyöntekijöiltä lomarahoja pois, eli juuri väärin päin.)

Suurin syy tähän huonoon tilanteeseemme on tietenkin meidän lähes kaikkien ostokäyttäytymisessä. Ostaessamme olemme ensinnäkin työnantajia (palkanmaksajia) ja mahdollisimman vähän maksaessamme (halvimman perässä juostessamme = kilpailuttaessamme) tosi asiassa maksamme tuotteen tekijöille (”parhaassa” tapauksessa itsellemme) mahdollisimman pientä palkkaa. Tämä riistomme on johtanut kehitys/kehittyvissä maissa alipalkkaukseen, lapsityövoiman käyttöön, luonnon saastuttamiseen jne. (Meillä itsellämme em. työttömyyteen, köyhien köyhtymiseen ja rikkaiden rikastumiseen. Eläköön tasa-arvo!) Kauko-Idässä teetämme itsellemme vaatteita, kenkiä ym. ihmisillä, joiden työaika on jopa 15 tuntia päivä ja töitä on 7 päivää viikossa eikä palkka riitä silti elämiseen. Kauhistelemme USA:n orjien asemaa ennen orjuuden poistamista. Kuitenkin itse saatamme omat ”orjamme” vielä selvästi huonompaan asemaan. Olemme siis pahempia, kuin silloiset valkoiset isännät. Toisaalla asia on ratkaistu käyttämällä lapsityövoimaa. Tähän on päädytty, kun vanhempien tulot ei riitä elämiseen niin on pakko laittaa lapset töihin. Me taas kaksinaamaisuudessamme kiellämme lapsityövoiman käytön, jonka siis itse olemme aiheuttaneet. Mihin sitten suomalaiset yritykset käyttävät näin saadut voitot? Paulig muun muassa homopornon eli Tom of Finlandin tukemiseen (sanovat taiteeksi, tietääkseni edes Tom itse ei näin väittänyt). Tähän on vielä muistettava tuo koneellistaminen ja ihmisen laiskuus mm. oman auton käyttö lyhyilläkin matkoilla.

Moraaliset, henkiset ja hengelliset syyt

Länsimainen vapauskäsitys: vapaudet tarkoittavat vapautta tehdä pahaa. Ks. myöhemmin Ykkösaamussa lisää

Vapaus liikkua, matkustella (yksityisautoilu, lentokoneet, lomamatkat jne. eli vapaus saastuttaa ilmakehää ….)

Sananvapaus, mielipiteenvapaus: vapaus valehdella, pilkata, solvata jos ei muuten niin taiteeksi nimittämällä.

Vapaus käyttää huumeita mm. viihde-, taide-, kulttuuri- ja huippu-urheiluihmisille: seurauksena esimerkiksi Meksikon huumesota, tähän mennessä ainakin 80 000 kuollutta.

Vapaus harjoittaa seksiä kenen tai minkä kanssa sattuu (kuppa, tippuri, AIDS, …) (homot toi AIDS:in USA:sta)

Kristillisyyteen, juutalaisuuteen ja muhamettilaisuuteen kuuluu raittius, rehellisyys, siveellisyys, …

Kristillisyys ja juutalaisuus sopeutuu kapinoimatta eri yhteiskuntamuotoihin ja kulttuureihin.

Kristillisyysteen liittyy armollisuus, anteeksianto, lähimmäisenrakkaus, uskollisuus mm. Raamatulle

Kuitenkin kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä, juutalaisuutta ja muhamettilaisuutta halveksitaan, pilkataan jne. Tästä ei voi tulla muuhun johtopäätelmään kuin, että Raamattu on totta, ei muuten millään käyttäydyttäisi näin järjettömästi. Siellä on paras selvitys esim. juuri tälle pahuudelle. Ainoastaan kristinuskosta löytyy meille huonoille ja heikoille voiman lähde tehdä parannus sekä saada vapautus eri orjuuksista mm. noista joita länsimaisiksi vapauksiksi kutsutaan, tupakka, viina, huumeet.

Kristillisistä arvoista luopuminen on nähdäkseni perussyy pahoinvointiimme. Raamattu Hesekiel 16:49-50: ”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten aina uusiin iljetyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin …”

Jeesus ristillä ja Stefanus kivisateessa rukoilivat Isää: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”

Jumala aikoi tuhota erämää-vaelluksen aikana temppuileen Israelin kansan ja lupasi tehdä Mooseksesta suuren kansan Israelin sijalle. Silloin hän lepytteli Jumalaa puheellaan ja sai Herran vihan lauhtumaan niin, että Hän luopui hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

Herra oli menossa katsomaan, oliko valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia aiheellinen. Hän aikoi tuhota tuon seudun asukkaineen. Aabraham kysyi: ”Aiotko tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on 50 hurskasta….45, 40, 30, 20,10….” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.” No, niitä kymmentäkään ei löytynyt.

Uskovat, nämä kansan puolesta puhujat, Jumalan vihan torjujat halutaan pois ”päiviltä” (kirkosta, yhteiskunnasta) tai luopumaan uskostaan kaikenlaisella masentamisella, järjettömäksi leimaamisella (media, liberaalit, teologinen tiedekunta) ym. Onko tässä mitään järkeä? Onko tämä tasa-arvoa, uskonnon vapautta?

Miten on mahdollista, että uskova tästä huolimatta voi rakastaa myös ”vihamiehiään”? Siksi, että hän tuntee Jumalansa ja tietää tämän olevan rakkaus. Rakkaus ei voi sietää vääryyttä tai valhetta, vaan vaatii oikeudenmukaisuutta ja totuutta. Kun isä rakastaa lapsiaan, ei hän voi sallia toisen tekevän pahaa toiselle. Hän on heikomman, kiusatun tms puolella, vaikka hän kuinka rakastaisi molempia lapsistaan.

Järjestelmien epäonnistuminen: Utopian nimikkeellä on yritetty tehdä maailma paremmaksi. Tunnetuin lienee ”Sointula”. Kommuuneja on myös yritetty. Koneiden yhteiskäyttökään ei onnistunut maataloudessa. Nämä ovat kaatuneet, joko johtajien tyranniaan/korruptioon/pelkoon menettää asemansa, tai joidenkin osakkaiden tehtäviänsä laiminlyötiin yhteisössä eli ihmisen pahuuteen. Kuinka sitten suurimmat yhteisöt onnistuisivat: kommunismi, kapitalismi, sosialismi, demokratia (Algeria, Egypti, Ukraina) …? Mädistä kananmunista ei saa millään reseptillä hyvää täytekakkua. Toisaalta jos kaikki ihmiset rakastaisivat lähimmäisiään niin kuin itseään, niin järjestelmällä: sosialismi, kommunismi, kapitalismi ei olisi mitään väliä, koska lähimmäiset korjaisivat systeemin puutteet.

Kuri ja järjestys: Savon Sanomien aluetoimittaja Kari Angerian mukaan (15.3.2014) on fyysikko Esko Valtaoja Turun Sanomissa kirjoittanut nasevasti kurista ja järjestyksestä: ”Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Kuri on tottelemaan pakottamista, jossa järjestystä pidetään yllä usein väkivaltaisin keinoin. Demokratiassa järjestys syntyy, kun ihmiset noudattavat yhteisiä pelisääntöjä vapaaehtoisesti, koska säännöt ovat kaikkien etujen mukaisia.” Jos tuo olisi muka totta, mihin meillä tarvittaisiin poliiseja, vaadittua lisävalvontaa jne.

(Yle1 puisevia tarinoita?) Koivu kestää pakkasta ainakin 160-astetta, koska teräväsärmäisten jääkiteiden muodostumisen puun rakenteissa estävät paikalle tulevat geenit tms, joiden vaikutuksesta jonkin toisen aineen molekyylit estävät vesimolekyylien tarttumisen kiteen kulmiin ja täten kiteistä tulee pyöreämpi kulmaisia. Näin ollen ne eivät pysty rikkomaan rakenteita normaalikiteen tavoin. Jos jo jääkiteen ”pahuus” voidaan estää, miksi ei moninverroin kehittyneemmän olion pahuutta evoluutio olisi estänyt jo ajat sitten? Tai miten pienistä hyvistä osasista voi tulla iso paha kokonaisuus?

Ykkösaamu: kolumni ma 28.11.2016 Jari Ehrnrooth: Vähemmän hoitoa – enemmän terveyttä (2 pätkää)

Terveyspolitiikan epäonnistuminen johtuu väärästä vapauskäsitteestä. Ajatellaan, että tärkeintä on turvata jokaiselle henkilökohtainen elintapavapaus ja hyvät terveyspalvelut. Lisäksi ihmisiä nätisti neuvotaan ja autetaan hoitamaan itseään ja elämään terveesti. Jos nämä ohjauskeinot riittäisivät, liikakilot eivät nyt painaisi kansan enemmistöä eli huomattavasti useampia kuin 60-luvulla, alkoholia ei kulutettaisi nyt kolme kertaa enemmän kuin 60-luvun alussa, varusmiesten tulokset Cooperin juoksutestissä eivät olisi laskeneet vuosi toisensa perään, kakkostyypin diabetes ei olisi yleistynyt kansansairaudeksi, maksakirroosi ei veisi niin monia hautaan, masennuslääkkeitä ei syötäisi melkein puolen miljoonan voimin. Vastoin parempaa tietoani voin tyynesti pilata terveyteni vaikkapa sokerilla, viinalla, tupakalla ja valvotuilla öillä. Kun niistä johtuva uupumus, masennus, valtimosairaus, diabetes tai syöpä iskee, menen vain terveyskeskukseen tai sairaalaan hoidettavaksi ja KELA maksaa viulut.

Mikä parasta, vakuutusmaksuni eivät nouse, koska ne on sosialistisen periaatteen mukaan jaettu koko kansan (työntekijöiden ja työnantajien) kesken prosenttiosuutena tuloista. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että tervettä ja hyvää elämää elävät vastuulliset yksilöt kustantavat oman hoitonsa lisäksi sairasta ja huonoa elämää elävien vastuuttomien yksilöiden moninkertaisia terveydenhoitokuluja.

Harry Harkimo No kun muutkin fuskaa… (Savon Sanomat 10.9.2016)

Ammattiyhdistysliikkeet itse maksavat VVO:n toimitusjohtajille vuonna 2013 noin 370 000euron vuosipalkan ja seuraavana vuonna nostavat palkkaa 100 000 eurolla, niin on se täysin moraalitonta. Myös politiikassa ihmiset miettivät ensin omia etujaan. On minun etuni, sitten puolueen tai järjestön etu. Joskus viimeisenä saattaa olla ihan aito Suomen etu. Se on se syy, miksi on mahdotonta tehdä järkeviä muutoksia tässä meidän systeemissä.

Poliitikoista, AY-liikkeen ym johdosta ei löydy yhteistyökykyisiä, kansaa yhdistäviä henkilöitä. Jokainen ajaa vain omaa tai korkeintaan oman ryhmänsä etua. Tästä syystähän he ovat epäsuosiossa olleet jo vuosikymmeniä. Nykyisin presitentiksi tuleekin toisinaan henkilö politiikan ulkopuolelta. Tällöin valinnoissa viimevaiheessa helposti on vastakkain kaksi ”äärimmäisyyttä”, (Minusta myös nykylinja, liberalismi on ääriliike.) joista on valittava jompi kumpi, joko nykymeno jatkuu, eli lisää seksiä, viinaa, huumeita (kannabis vapaaksi) ja vähemmän rahaa vanhuksiin, lapsiin, nuoriin, tai ”Trump”. Siis käytännössä media, poliitikot, ay-pomot, suvakit, ….. voivat jopa aiheuttaa teoillaan sen, että saamme aikanaan Suomeenkin johtajaksi oman ”Trumpin”, aluksi kuntavaaleissa muutaman ”pikku-Trumpin”.

Äänestys I-kierros 6 ehdokasta, II-kierros 2 ehdoksta

ehdokkaat         A       B       C       D       E       F                                                    puolesta%      20     15     15     15      15      20                                                    vihatuin%       40       5       5       5       5       40                                                            2vihatuinta     80     10      10     10     10      80

eli pahimmillaan 80% äänestäjistä (160/ 200 nimeä) joutuu valitsemaan kahdesta (äärilaitojen) eniten vihaamistaan ehdokkaista toisen ja vain 20% saa haluamansa. Toinen kierros A vastaan F. Kiva valitun lähteä rakentamaan yhtenäistä ”valtakuntaa”. Keskiryhmien asettaessa oman ehdokkaan tuo yllä oleva mahdollistuu. Demokratian irvikuva tämä nykypäivän demokratia. 

Spn-laki 200 000 oli puolesta, ei kysytty kuinka moni on vastaan!!! Nyt joku ehdotti jopa, että kansalaisaloite hyväksyttäisiin suoraan, 50 000 puolesta. Huh, huh!!!

Kaikille, joilla on vaikeaa

19.10.2016 Yleinen

Olen kohdannut elämäni aikana paljon ihmisiä, jotka ovat epätoivoisia tai peräti toivottomia. Olen itsekin ollut sellainen. Usein kuvittelemme, että olemme itse ainoita, joilla on ongelmia tai paha olla, tai ettei kukaan voi mitenkään tietää, miltä meistä tuntuu. Emme kuitenkaan voi aina nähdä, mitä toisten elämässä tapahtuu, mitä heidän sisällään on meneillään, tai tietää, millaisia kokemuksia heillä on ollut.

Elämässä sattuu joskus kaikenlaista. Suunnitelmat menevät mönkään, teemme virheitä ja typeryyksiä, tulee ikäviä yllätyksiä tai joudumme toisten ajattelemattomuuden, itsekkyyden, ilkeyden, jopa julmuuden kohteiksi. Meihin sattuu ja hajoamme palasiksi. Alkaa tuntua, ettei mikään enää koskaan onnistu, ettemme tule enää koskaan ehjiksi, ja on vaikea luottaa enää kehenkään tai mihinkään, edes itseensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, ja vaikka joku yrittäisi, emme pysty ottamaan apua vastaan. Lopulta tilanne voi olla niin paha, että kaikki näyttää mustalta, kaikki tuntuu menetetyltä, jokainen hengenveto tuottaa tuskaa.

Minä olen kokenut paljon esimerkiksi hylkäämistä, torjuntaa, mitätöimistä, pilkkaa. Kaikenlaista on tapahtunut, enkä kaikkea edes pysty vieläkään sanomaan ääneen, vaikka tapahtumista on kulunut vuosikausia. Toisten sanojen ja tekojen seurauksena olen alkanut ajatella, etten ole hyvä sellaisena kuin olen; etten ole arvokas, ja että minulle saa tehdä mitä vain. Olen antanut satuttaa ja rikkoa itseäni tavoilla, jotka ovat jättäneet syviä haavoja, koska en ole osannut puolustaa itseäni. Olen kokenut olevani täysin epäonnistunut, turha ihminen ja toivoton tapaus. Minusta on tuntunut, että kaikki mihin kosken, kuihtuu tai muuttuu rumaksi. Että kaikki, joihin luotan, kääntyvät minua vastaan. Etten edes ansaitse mitään hyvää.

Olen kulkenut itkien pimeitä, öisiä katuja ja toivonut, että ne johdattaisivat minut pois kivusta; olen tuijottanut mustaan veteen miettien, miltä tuntuisi, jos antaisin sen niellä itseni. Olen maannut lattialla turtana kykenemättä liikkumaan, kuunnellen sydämeni vieraalta ja ontolta tuntuvaa kuminaa. Olen herännyt öisin painajaisiin ja koko kehoa repivästä tuskasta vavisten vuodattanut omaa vertani etsien helpotusta. Tie ylös kylmältä lattialta on ollut pitkä ja vaikea, ja monta kertaa olen vajonnut takaisin. Mutta lopulta olen jaksanut nousta istumaan, sitten ponnistellut jaloilleni. Nyt olen kävellyt jo kauas siitä pisteestä.

Yhä minulla on taisteluni ja kipuni. Askeleet tuntuvat välillä raskailta. Joskus on pakko pysähtyä paikalleen jaksaakseen vain hengittää. On aikoja, jolloin aamuisin herätessäni toivon, etten olisikaan herännyt. On aikoja, jolloin pieninkin ponnistus tuntuu ylivoimaiselta. On aikoja, jolloin itken itseni uneen joka ilta tai herään omaan itkuuni keskellä yötä. On aikoja, jolloin kaikki näyttää harmaalta ja merkityksettömältä. Mutta viime vuosina on onneksi yhä enemmän ollut myös aikoja, jolloin elämä tuntuu siedettävältä, jopa hyvältä; maailma näyttää taas kauniilta ja toiset ihmiset ovat ystäviä, eivätkä vihollisia. Unelmat alkavat herätä taas eloon. Jaksan taas kohottaa katseeni maasta ja tähyillä taivaanrantaan, missä aurinko nousee joka aamu.

Joskus, kun alkaa puhua omista asioistaan, huomaakin, että monella on ollut samankaltaisia ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Joskus reaktiot ovat vähemmän ymmärtäväisiä tai suorastaan vähätteleviä, mutta kukaan ei voi tehdä tyhjäksi sitä, mitä ja miten joku kokee tai on kokenut asioita, tilanteita, tapahtumia. Kokemukset ovat aina tosia ja niillä on vaikutuksensa meihin. Onneksi voimme kuitenkin saada myös korjaavia kokemuksia, jotka voivat auttaa meitä käsittelemään ja muuttamaan huonojen kokemusten herättämiä tunteita. Voit ajatella, että onpa naiivia, ei tuo tiedä, mitä kaikkea koen tai olen kokenut; ettei siitä kaikesta voi niin vain selvitä. En yritäkään väittää niin. Jokaisella on oma polkunsa ja kaikki vie aikansa. Mutta minä uskon, että haavat voivat parantua, olivatpa ne kuinka syviä tahansa. Niistä jää arpia, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Vähättelemättä itse kunkin vaikeuksia, haluan sanoa ihan jokaiselle, joka on juuri nyt keskellä taistelua: Älä luovuta! Kaikki voi vielä muuttua paremmaksi. Se ei yleensä tapahdu *tsädääm* yhtäkkiä taianomaisesti. Mutta jonakin päivänä huomaat, ettei ole enää niin pimeää, että hämärän halkaisee valonsäde, joka voi johdattaa uusille poluille, uusiin maisemiin, uudenlaisiin kokemuksiin. Matka voi olla pitkä ja uuvuttava, aurinkoisine, pilvisine ja myrskyisine taipaleineen, mutta lopulta voit löytää oman paikkasi maailmassa. Tai ehkä itse matka on merkittävämpi kuin päämäärä.

Tiedän, että voi olla vaikeaa jaksaa. Mutta sinnittele. Hengitä. Anna itsellesi aikaa. Älä jää yksin. Jos minä olen selviytynyt läpi synkän, eksyttävän piikkipensaslabyrintin – haavoilla, mutta elossa – niin sinäkin voit selvitä. Sinä olet arvokas. Sinä olet tärkeä. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Toivon, että nämä sanat itävät sisälläsi ja niistä kasvaa aikanaan hedelmällinen puutarha, jonka antimet vahvistavat sinua elämäsi matkalla.

First day…

19.1.2015 Yleinen

Oivoi ja voioi!

Aamu lähti käyntiin sillä et nopeeta sängystä ylös, koira pihalle, vaatteitten vaihto ja autoon. Söinkö? En. Noh sitte pysähyttiin kaupassa ja mukaan tarttu vissypullo ja kolmioleipä. Ei niin hirveen terveellistä. Sit kaupunkii fysioterapiaan ja kotiin. Sit söin makaroonilaatikkoa, salaattia ja raejuustoa. Parempaan suuntaan mentiin. Sit taas kaupunkiin ja kotia tullessa syöpäsin Pinaattikeittoa ja jälkkäriks raejuustoa ja mustikoita.

Liikuinko tänään. En. Mut en syöny suklaata ja voi helekattia sitä tuskaa ko hellu syö hampurilaisen ja suklaakakku ja juopasee vähän kokista… Mut pidin pintani ja en syöny suklaata. En juonu kokista. Vielä pitäs se vedenjuonti opetella. Tänään teki jo mieli lopettaa tää ja ostaa suklaata, mut ei. Päätin etten todellakaan luovuta nyt! Ja voi niitä kirosanojen määrää ko hellu osti itelle suklaavanukasta… minun heikkous!!!

Millonkohan oppisin ottamaan kuvia niin saisitte niitäki?

lataus (1) lataus

 

kuvat netistä.

Katomma miten huominen mennee!!

Have a nice evening ♥

♥Janica

Amazonin vähäpätöisiä, mutta jatkuvia ongelmia

15.7.2014 Yleinen

Synnyin kohtalonani kasvaa pitkäksi. Heti alusta saakka olen hiponut neuvolan kasvukäyrien huippuja, ja ohittanut ikäisteni keskipituuden vähintään pään mitalla. Ala-asteen liikuntatuntien pituusjonoissa minun oli aina helppo löytää paikkani; suoraan vain reunalle muiden kinastellessa muutaman millin eroista keskenään. Saavutin täysi-ikään mennessä kunnioitettavat 183 senttimetriä, vaikka minulle alun perin luvattiin korkeintaan ”vain” 178 senttiä. Oli minun sitten pakko ylisuorittaa siinäkin. Ja niin, olen siis nainen.

Muutamien kiistattomien etujen vastapainoksi meille Amazoneille esiintyy monia mielenkiintoisia ongelmia arkielämästä. Ensinnäkin koko yhteiskunta on mitoitettu itseäsi pienemmille. Hyvin usein julkisissa kulkuvälineissä, vessoissa ja muissa istumista vaativissa ympäristöissä saa nököttää pää polvien välissä, että mahtuisi edes jotenkin paikalleen. Pitkällä ei myöskään ole varaa olla nöyristelemättä, muutoin voi odottaa säännöllistä lähempää tuttavuutta ovenkarmien ja lamppujen kanssa.

Toiseksi vaatteiden löytyminen on ainainen haaste. Luulisi, että kun niitä muotiluomuksia istutetaan vähintään yhtä pitkien mallien päälle mainoskuvissa, niin ne samat kuteet sitten istuisivat meille in real life pitkillekin. Turha luulo. Olen jo henkisesti valmistanut itseni siihen, että ainakin puolet kokeilemistani vaatteista ovat aina liian lyhyitä joko hihoista, helmoista tai lahkeista. Mahdollisesti kaikista kolmesta yhtä aikaa. Viattominkin kesämekko muuttuu helposti ja vahingossa päälläni säädyttömäksi, vesirajalla tasapainottelevaksi minihameeksi. Naisena suuri surun aihe minulle on myös se, etten voi ystävieni kanssa vaihdella ja lainailla pahemmin mitään vaatteita suuren kokoeron vuoksi. Vaatteiden koon kasvaessa on usein todennäköisempää, että vain niiden leveys kasvaa, ei pituus. Sukkahousut ovat pahin syyllinen tähän.

Kolmas ja ehkä kaikista suurin päänvaiva ovat muiden ihmisten suhtautumiset. Kannattaa varautua siihen, että randomeinkin vastaantulija heittää sinulle samoja kuluneita läppiä, jotka ovat vanhempia kuin ihmisten sivilisaatio. ”Tuuleeko siellä ylhäällä” toimikoon kaikista pahamaineisimpana esimerkkinä. Samoin kysymykset siitä oletko: a) malli, b) koripallonpelaaja, c) muu vastaava pituuteen liittyvän ammatin edustaja. En minäkään kysy lyhyiltä ihmisiltä pelaavatko nämä minigolfia, sitä pidettäisiin tökerönä.

Miksi muuten kaikista ihmisen vartalonmitoista pituus tuntuu olevan se, jota on tahdikasta kysyä ventovieraaltakin? Kukaan ei varmasti kysyisi vasta tapaamaltaan ihmiseltä, mikä tämän paino tai kengänkoko on. Ehkä tämä normaalipituisista ihmisistä tuntuu turhalta valituksen aiheelta, mutta kuvittele itse, miltä tuntuisi tulla kysytyksi samaa asiaa säännöllisin väliajoin jopa täysin tuntemattomilta porukoilta.

Pitkänä naisena olen myös kuullut usein muiden voivottelua siitä, miten mahtaa olla kurjaa, kun suurin osa miehistä ovat sinua lyhyempiä. Tai jotkin miehet ovat itse kommentoineet, että ”harmi kun oot noin pitkä”. Itseäni enemmän ärsyttää se tapa, miten tuosta asiasta puhutaan. Annetaan ymmärtää kuin itseään lyhyemmän miehen ottaminen olisi naiselle jotenkin kuvittelemattoman hirveä asia, suuri onnettomuus, jota pitää yhteistuumin valitella ja pahoitella tämän tragedian kohdanneelle. Itseäni asia lähinnä naurattaa. Ehkä, koska olen tullut viettäneeksi koko elämäni pitkänä, olen pystynyt käsittelemään tämän asian pääni sisällä eri tavalla kuin valtaosa väestöstä, tai sitten en muuten vain koe pientä eroa oikeasti merkitseväksi seikaksi. Ehkä se toimiva suhde olisi kuitenkin paljon tärkeämpi seikka kuin sen osallistujien pituudet. Mutta kuitenkin edellä mainitut asenteet karsivat minulta monta potentiaalista kiinnostuksen kohdetta, itsestäni riippumatta, mikä on sääli.

Onneksi nämä kaikki mainitut esimerkit lukeutuvat enemmän first world problems tyylisiin tyhjästä valittamisiin, eivätkä oikeasti vaikuta meidän Amazonien elämänlaatuun. Ei kenelläkään ole loppujen lopuksi helppoa oli sitten pitkä tai lyhyt, laiha tai tukeva. Ainakaan heidän itsensä mielestä.