Selaat arkistoa kohteelle olut.

Tapahtumaraportti: Kymijoki Beer Festival 2017

7.11.2017 Olutarviot

Kaiken kaikkiaan viidennet Kymijoki Beer Festivalit järjestettiin tänä vuonna elokuun 11. ja 12. tuttuun tapaan Korian Kallioniemessä. Edellisvuoden tapaan olimme avovaimoni kanssa paikalla molempina päivinä ja maisteltavaa piisasi molemmille vähintään tarpeeksi. Panimoita oli jälleen kerran edellisvuotta enemmän ja siten tietysti myös maisteltaviksi päätyneiden juomien valitseminen entistäkin vaikeampaa. Tämä oli tietysti positiivinen ongelma ja pitkällisten pohdintojen jälkeen oma kattaukseni oli seuraavanlainen:

Perjantai

Founders – PC Pils 5,6 %
Anderson’s – Chipocca 5,2 %
Anderson’s – Dr. Jones IPA 6,5 %
Anderson’s – Danger Zone 22 %
Ruosniemen Panimo – Betony 45100 8,7 %
Bryggeri – Dry Apple Cider 6,0 %

Lauantai

Donut Island Brewing – Frisco Disco 6,2 %
Saimaan Juomatehdas – Sun Dog Lager 4,7 %
Saimaan Juomatehdas – Brewer’s Special Hoppy Hour Pale Ale 5,0 %
Anderson’s – Hannibal 9,5 %
Malmgård – Red Ale 4,7 %
Sori Brewing – Lacuna 8,2 %

Founders PC Pils

Anderson’s Chipocca Chipotle Porter

Mielenkiintoisia oluita (ja juomia nyt yleensäkin) oli tottakai vielä paljon enemmän, mutta näillä mentiin tällä kertaa. Suurin osa yllä mainituista on hanajuomia, muutama oli pulloversiona. Ehdotonta suosikkia en osaa sanoa, vaan kattaus oli kautta linjan laadukasta. Poikkeuksena voidaan mainita Kouvolan oma Betony 45100, jonka reseptistä vastaa myös Kaiku -oluen reseptin kehittänyt Arto Halonen. Olut on pantu Ruosniemen Panimolla ja ilmeisesti tulossa myös ravintoloihin ja alkoihin jossakin vaiheessa. Rohtopähkämöllä, Kouvolan Lakritsilla ja Kymenlaaksolaisten lehmien maidosta saadulla laktoosilla maustettu portteri oli kyllä kohtuullisen eksottinen makukokonaisuus, mutta samalla tuli mieleen, että mennäänköhän nyt jo vähän kikkailun puolelle. Voimakkaan salmiakkinen ja toisaalta myös imelän makea olut oli etenkin lasissa lämmettyään (siis todella nopeasti koska ulkolämpötila oli reilusti yli 20 astetta) jotenkin pistävän kitkerää ja pelkästään pienen hana-annoksen (0,2 l) juominen oli melkoinen urakka.

Anderson’s Dr. Jones IPA

Uusista tuttavuuksista täytyy ehdottomasti mainita Tallinnalainen Anderson’s, jonka oluita oli rutkasti tarjolla ja olipa panimon edustajakin niitä tarjoilemassa. Itse maistoin heiltä neljää eri olutta, jotka olivat kaikki paitsi erityylisiä, myös laadukkaita. Olivatpa tuoneet tarjolle myös tapahtuman vahvimman oluen ja samalla vahvimman oluen mitä itse on tullut tähän mennessä maistettua. Kyseessä on tietysti Danger Zone, jonka nimestäkin voi päätellä että potkua löytyy. Ja sitä löytyy kaiken kaikkiaan 22 %:n edestä ja tyyliksi mainitaan American Barley Wine. Olut oli pullossa, mutta sitä ei onneksi tarvinnut ostaa koko pullollista (sekin oli kyllä mahdollista), vaan Vaaravyöhykettä myytiin myös 8 cl annoksina. Voimakkaan maltaista ja kaikessa makeudessaan aika liköörimäistä olutta, jota maistaessaan ei kyllä epäillyt etteikö voltteja olisi reilusti. Ei tätä saunan jälkeen tekisi mieli, mutta talvipakkasella saattaisi tätäkin mielellään hörppiä. 0,33 litran pullokoko on kyllä aivan liikaa, mutta tuo 8 cl:n annoskoko oli aika sopiva.

007 Vaaran Vyöhykkeellä

Anderson’s Danger Zone

Hanat auki!

Saimaan Juomatehdas Sun Dog Lager

Anderson’s Hannibal Imperial Stout

Naposteltavaksi spiraaliperunoita!

Perjantaina oli varsin helteinen ja aurinkoinen sää ja sama jatkui myös lauantaina, joskin jonkin verran perjantaita tuulisempana. Lauantaina illalla tuuli sitten yltyikin oikein kunnolla ja tapahtuma jouduttiin keskeyttämään ennenaikojaan lähestyvän ukkosmyrskyn takia. Olimme itse lähteneet alueelta hieman ennen tapahtuman keskeytystä ja katselimme kauempaa tieltä kun porukkaa alkoi tulla porteista sankoin joukoin. Melkoisen järeää pilvisyyttä alkoi kehittyä todella nopeasti ja rivakasta kävelytahdista huolimatta saimme kunnon maistiaisen äärimmäisestä kaatosateesta ja syöksyvirtauksesta ukkosmyrskyn säestyksellä. Tämä tietysti vielä läheisellä peltoalueella jossa ei ollut mahdollista päästä mihinkään sateen- ja tuulensuojaan, kuinkas muutenkaan!

Kymijoen rannassa sää oli vielä kohtalaisen poutainen n. 10 minuuttia ennen tapahtuman keskeytystä…

…mutta puoli tuntia myöhemmin (n. klo 20.20) olikin pimeää kuin keskiyöllä syysmyrskyssä!

Varsin myrskyisestä finaalista huolimatta kyseessä oli jälleen kerran hieno tapahtuma ja kansaa oli edellisvuoden tapaan runsaasti paikalla. Kiitokset kaikille ystäville sekä kylänmiehille- ja naisille, jotka seurassamme liikkuivat tai joihin tapahtumassa törmäsimme! Ensi vuonna sitten taas tuoppeja nostelemaan!

 

 

 

 

Olutarvio – Mathildedalin Kyläpanimo Kevät

7.7.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Mausteet: Viherherukan lehdet
Voltit: 5,5 %
EBU: 15,2

Kesä on jo ehtinyt pitkälle mutta silti arvioitavana olut nimeltä Kevät! Tämäkin olut oli osana Alkon helmikuista Käsityöolut -kampanjaa, joskin näyttääpä ainakin tätä kirjoitettaessa olevan edelleen saatavilla Alkon verkkokaupasta. Edellisvuoden Käsityöolut-kampanjan paras olut oli itselleni nimenomaan Mathildedalin Pirske, joten odotukset myös tälle oluelle on vähintäänkin kovat!

Käydäänpä sitten asiaan. Kullankeltaista ja varsin raikkaannäköistä olutta valuu lasiin melko maltillisesti vaahdoten. Tuoksu on ruohoinen ja sellainen ”herukkaisen kirpeä”, joten herukanlehdet selvästi havaittavissa ainakin tuoksun osalta. Makuosastolla sitten ehkä vähän yllättävästi tuota herukkaisuutta ei juurikaan löydy, vaan maku on enemmänkin banaaninen, viljainen ja mausteinen.

Raikasta oluttahan Kevät ehdottomasti on! Se vähän harmittaa, että tuo herukkaisuus on esillä lähinnä tuoksussa, maussa sitä on aika vaikea havaita. Tällaisenaan Kevät on ”vain” perushyvä saison, mutta ainakin maukas sellainen!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Lammin Sahti Hippiäinen

10.5.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 7,0 %
EBU: 29

Alkon helmikuisen käsityöläisolutkampanjan oluita riittää vielä arvioitavaksi! Lammin Sahti toi kyseiseen kampanjaan tänäkin vuonna lintuaiheisen oluen ja se kantaa nimeä Hippiäinen. Edellisen vuoden kampanjaan kuulunut Ruisrääkkä oli oikein maistuva olut, joten myös Hippiäinen meni ilman muuta maistoon. Jatketaanko laatulinjalla?

Hippiäinen on lasissa oranssinkeltaista olutta muutaman sentin vaahtokerroksella. Tuoksu on hiivaleipäinen, viljainen ja banaaninen. Makuosastolla hiivaleipäisyys vaihtuu yrittisyydeksi ja lämmettyään myös pähkinäiseksi. Tuoksussa esiintyneet viljaisuus ja banaanisuus pysyttelevät mukana myös makupaletissa.

Jos Ruisrääkkä oli hieman makeahkoa, niin Hippiäinen taas on enemmän kuivempaa olutta belgityyppisellä vivahteella. Ehdottomasti hyvä olut ja selkeästi kampanjan parempaa osastoa!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Panimo Hiisi Pirunpelto

31.3.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 6,5 %
EBU: 28,7

Jatketaapa olutarviointia pienen tauon jälkeen! Alkon käsityöläisolutkampanjan tarjontaan jyväskyläläinen Panimo Hiisi toi Pirunpelto -kivibockin, joka on siis nimensä mukaisesti kiviolut. Tällä tarkoitetaan sitä, että valmistuksessa on käytetty tulikuumia kiviä lisäämällä ne vierteeseen pyrkimyksenä karamellisoida vierteestä sokereita tuomaan lisää aromia olueen. Maitokaupoista löytyvä Keito on tietääkseni valmistettu myös samanlaisella metodilla, joten Pirunpeltoa voinee sanoa Keiton ”isoveljeksi”.

Lasiin kaatuu punaruskeaa, reilusti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on viljainen ja hieman paahteinen ja sellainen ”saunanlaudemainen”. Makuosastolla mennään aika samoilla linjoilla, joskin sellainen jälkiuunileipämäinen aromi on aika selvästi esillä, etenkin kun olut hieman lasissa lämpenee.

Keitoa mainostetaan saunaoluena ja väittäisin myös Pirunpellon maistuvan hyvin saunan jälkeen. Itsekin saunasta tullessani tämän maistelin ja tykkäsin kyllä. Ehkä kuitenkin maltaisuus hallitsee makua hieman liikaa ja sellaista raikasta sitrushedelmäisyyttä olisin kaivannut makupalettiin lisää. Mielellään tämän silti joi ja saunaoluena tätä voi suositella etenkin maltaisempien oluiden ystäville!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Vakka-Suomen Prykmestar – Saazer Pils

21.2.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Saazer
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 5,7 %
EBU: 37,2

Käsityöläisoluiden tarkastelua jatketaan tällä kertaa Vakka-Suomen Panimon Saazer Pilsin parissa. Panimon oluet eivät ole itseäni hirveästi vakuuttaneet, joskin esim. Talvibock, Savukataja ja Suvi ovat olleet toisaalta todella maistuvia. Viime vuonna Alkon käsityöläisolut -kampanjaan kuulunut Kaura Stout oli itselleni koko kampanjan kehnoin olut, onnistutaanko nyt paremmin?

Lasiin kaadettuna Saazer Pils on reilusti vaahtoavaa kirkkaankeltaista olutta ja näyttää kieltämättä hyvältä. Tuoksu on heinäinen ja tunkkainen eikä hirveästi nostata odotuksia makua kohtaan. Eikä maku valitettavasti ole tuoksua parempi: heinää, hieman ruohoa, viljaa ja edellämainitusta Kaura Stoutistakin tuttua hernekeittomaista sivumakua. Ei nyt kyllä ollenkaan sellaista mitä odotin.

Paljon tästä ovat itseäni asiantuntevammat olutgurut tuntuneet tykkäävän mutta itselleni ei valitettavasti maistunut. Kyllä tämä mainittua Kaura Stoutia parempaa on, mutta vain marginaalisesti.

ARVOSANA: 1 / 5

Olutarvio – Saimaan Juomatehdas Home Brewer’s Special Copper Mallet Red Ale

16.2.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Magnum, Perle, Centennial, Cascade, Citra, Styrian Goldings
Maltaat: Vienna, Red Ale, Crystal
Voltit: 5,9 %
EBU: 40

Aloitetaanpas Alkon vuosittaisen Käsityöläisolut-kampanjan oluiden tarkastelu ja ensimmäisenä tarjolla Saimaan Juomatehtaan Home Brewer’s Special Copper Mallet Red Ale. Nimi on tolkuttoman pitkä ja panimon Brewer’s Special -sarja on saanut Home -sanan lisäkseen siitä syystä, että reseptistä vastaa Saimaan Juomatehtaan järjestämän Suomen Kotiolutmestari -kilpailun viime vuoden voittaja Harri Puhakka ja voittohan irtosi juuri tällä oluella. Voittaja-tason reseptillä tehtyä olutta siis tarjolla ja lähtökohdathan ovat silloin vähintään erinomaiset, joten kaadetaanpa olut lasiin ja maistetaan!

Ulkoisesti Kuparinen Nuijavasara muistuttaa hieman teen ja kaakaon välimuotoa, elikkä sameahkon punaruskeaa olutta maltillisella vaahdolla. Tuoksussa lähinnä pähkinää ja sitruunaa, makuosastolla niiden lisäksi myös toffeeta ja persikkaa. Ensin eri aromit ovat hyvin tasapainossa, mutta lämmetessään hedelmäisyys katoaa yllättävän nopeasti ja jäljelle jää lähinnä tuo mainittu pähkinäisyys. Tämä on hieman harmillista, sillä tästä johtuen ensin erittäinkin maistuva olut taantuu ”ihan jees” tasolle.

Lähtökohdat olivat siis paremmat kuin mihin tällä oluella nyt yllettiin mutta ihan hyvästä oluesta kuitenkin on kyse ja mieleellään tämän joi. Kannattaa maistaa niin kauan kuin tätä on saatavilla!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – BrewDog Abstrakt AB:20

1.2.2017 Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 14,2 %
EBU: 25

Jatketaan olutarvioita BrewDogin tahdissa! Tällä kerralla tarkastelussa Abstrakt -sarjan AB:20, joka on pakattu tyylikkäästi vihreään, muovisulkimella varustettuun 0,375 litran pulloon. Abstrakt -sarjan oluita olen halunnut maistaa jo pidemmän aikaa, mutta saatavuus omalla paikkakunnalla on ollut olematonta. Edellisenä syksynä huomasin kuitenkin muutaman pullon paikallisen Alkon hyllyllä notkuvan ja hirveästä hinnasta huolimatta (19,70 € / pullo) nappasin putelin mukaani. Tarkempia tietoja oluen spekseistä en löytänyt, mutta olut on kypsytetty rommitynnyrissä ja mausteena on muistaakseni ainakin kahvia.

Ulkoisesti AB:20 muistuttaa sahtia, eikä pinnalle muodostu vaahtoa lainkaan. Tuoksussa selvimmin havaittavissa suklaarusinoita, kahvia, salmiakkilakritsia ja myös hieman alkoholia. Maku onkin sitten melkoista aromien sekamelskaa: suklaarusinoita, kahvia, hieman lakritsia, hieman konjakkia ja kuivakakkua. Yksipuoliseksi makua ei ainakaan voi sanoa ja muutaman kulauksen jälkeen AB:20 alkaa maistua oikeastaan aika hyvältä. Hieman turhan makeaa se tosin on.

Kovasta hinnasta ja makeudesta huolimatta AB:20 on hyvä ja maistamisen arvoinen olut. Toista pulloa en ehkä ostaisi, mutta sen verran onnistuneella tavalla erikoinen makumaailma on, että kyllä tämä testiin kannattaa ottaa!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – BrewDog Tokyo*

13.1.2017 Olutarviot

Humalat: Galena, Chinook, First Gold
Maltaat: Extra Pale, Dark Crystal, Chocolate, Roast Barley
Mausteet: Karpalo, Jasmiini
Voltit: 16,5 %
EBU: 85

Maistoin tätä varsin järeähköä imperial stoutia ensimmäisen kerran Kymijoki Beer Festivalilla vuonna 2015 ja silloin oli helteinen kesäpäivä. Tämänkaltainen olut ei tosiaan ole mitään hellesään raikastajaa mutta arvelin tämän olevan hyvä nautiskeluolut talvella, etenkin kylmillä pakkasilla. Nyt kun tuossa viime viikolla lämpömittari näytti reilusti yli 20 astetta pakkasta, ajattelin ottaa selvää pitääkö väitteeni paikkansa.

Legendaarisesta japanilaisesta Space Invaders -kolikkopelistä innoituksensa saanut olut on saanut makunsa humala- ja mallaskattauksen lisäksi jasmiinista ja karpaloista ja sen jälkeen sitä on kypsytetty ransakalaisissa tammitynnyreissä. Voltteja on melkoisen hurjat 16,5 %, joten kovin nopealla tahdilla tätä ei kannata hörppiä. Tästä oli jossakin vaiheessa olemassa vieläkin vahvempi versio, siinä voltteja olikin sitten jo 18,2 %!

Tokyo* kaatuu lasiin lähes mustana ja kohtuullisen vaahtoavanakin. Tuoksussa esillä vaniljaa, suklaata ja sitä äsken mainittua alkoholia. Maku onkin sitten ehkä vähän yllättäen ihan jotain muuta kuin mitä tuoksusta voisi päätellä: hieman espressoa, ruislimppua, salmiakkia, yrttejä ja… mämmiä? Niin minä tätä ainakin kuvailisin. Ihan äkkiä ei tule mieleen mitään vastaavanlaista olutta. Toisaalta tämä on melkoisen makeaa ja toisaalta jälkimaku on melko kitkerä. Sen verran tuhtia olut on, että kesti kaikenkaikkiaan viisi (!) tuntia juoda lasi tyhjäksi. Voi ainakin sanoa, että todellakin naatiskelin asianmukaisella hartaudella!

Mutta onko tämä hyvää ja sopiiko tämä pakkaspäivän lämmikkeeksi? Tyhjentävää vastausta tuohon on vaikea antaa. Itse pidän stouteista paahteisina ja vähemmän makeina, mutta jotain tässä on tehty oikein kun kuitenkin tätä kolme pulloa alkusyksystä ostin ja jokainen on tullut juotua. Pakkaspäivän lämmikkeeksi tätä voinee suositella, ei tätä nimittäin kesällä kannata juoda! Sekin tässä tietysti on, että jos tekee mieli maistaa jotain melkoisesti tavallisesta poikkeavaa olutta, niin tässä on todella hyvä vaihtoehto!

ARVOSANA: 3 / 5

Vahvin tähän mennessä maistamani olut: BrewDog Tokyo*!

The Blog Awakens…Again!

7.1.2017 Blogin Virallinen Maskotti, Yleinen

Kuten molemmat lukijani ovatkin varmaan huomanneet, blogi on viettänyt hiljaiseloa jo vähän pidemmän aikaa. Syynä tähän ovat olleet muuttokiireet, sekä tietysti joulu, jonka jälkeen varsinainen muutto-operaatio suoritettiin. Nyt ollaan kuitenkin asetuttu taloksi aikaisempaa kerrostaloasuntoa tilavampaan rivitaloasuntoon, joten blogiin alkaa taas pikkuhiljaa ilmestyä enemmän tai vähemmän laadukkaita päivityksiä! Veikkaan jälkimmäistä.

Olutarvioita on luvassa ainakin sellaisista oluista kuin Fuller’s Imperial Stout, Brewdog Abstrakt 20, Brewdog Tokyo* ja luultavasti myös muistakin, kunhan tässä ehdin muistiinpanojen perusteella arvioita naputella. Alkon jokavuotinen Käsityöläisolut-kampanjakin alkaa taas lähestyä, joten tuohonkin aiheeseen liittyvää tekstiä luvassa jahka kampanja käyntiin pärähtää!

Myös erilaisia videoita, kuvagallerioita ym. luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti, niinkuin tähänkin asti. Niin ja tietysti Virallisen Maskottimme edesottamuksia seurataan jatkossakin alkaen seuraavasta kuvasta!

Misty on kotiutunut uuteen asuntoon hyvin, kuten kuvasta näkyy!

 

Olutarvio – Left Hand Brewing Fade to Black

19.11.2016 Olutarviot

Humalat: Apollo, US Goldings
Maltaat: Pale-, cara-, ja vehnämaltaat, suklaamaltaat, mustat maltaat, savustetut maltaat, paahdettu ohra
Voltit: 8,5 %
EBU: 39,7

Amerikkalainen Left Hand Brewing on itselleni aivan uusi tuttavuus. Alkon sivuilta selviää seuraavaa: ”Entiset ilmavoimien upseerit Eric Wallace ja Dick Doore perustivat panimon syyskuussa 1993, ja se sijaitsee Longmontissa, Coloradossa. Panimo saa nimensä 1800-luvulla Arapahoen heimopäällikkönä toimineesta Chief Niwotista (Left Handed)”.

En varmasti ole ainoa, jolle oluen nimestä tulee mieleen Metallican legendaarinen Fade to Black -biisi vuoden 1984 Ride the Lightning -albumilta. Bändin tuore Hardwired…To Self-Destruct -albumi julkaistiin juuri sopivasti samoihin aikoihin kun tämän oluen Alkon hyllyltä bongasin, joten laitetaanpa levy soimaan, kaadetaan olut lasiin ja maistetaan!

Lähes mustaa, kahvin väristä olutta kaatuu Spiegelaun stout/porter -lasiin jättäen pinnalle tummahkon vaahtokukan koristeeksi. Tuoksu on paahteinen, kahvinen ja hieman savuinen, ehkä hieman tunkkainenkin. Maku on enimmäkseen paahteinen ja kahvinen yhdistettynä savuiseen ja hieman tervaiseenkin vivahteeseen. Lämmetessään kahvisuus korostuu selvästi, toisaalta samalla myös savuinen aromi tulee enemmän esille.

Kahvisuus on ehkä aavistuksen turhan hallitsevassa roolissa, mutta kyllähän tämä ehdottomasti hyvää on. Jos ”kahvisemmat” stoutit/portterit kolahtavat on Fade to Black hyvä valinta. Toivottavasti myös muita Left Hand Brewingin oluita saadaan Alkojen hyllyille!

ARVOSANA: 4 / 5

2016-11-19-18-18-06_889x500

2016-11-18-08-57-34_889x500