Selaat arkistoa kohteelle olohuone.

Vanhan tuunausta

7.4.2016 Sisustusideat

Minulla on pitkään ollut rottinkikori isolle palmulle. Kori on peittänyt ruman saviruukun täydellisesti ja helpottanut kukan siirtelyä. Kori ei vain viime aikoina ole oikein istunut sisutukseen ja kaipasin siihen jotain…

001

Kukan alla on mieheni papan vanha ”tupakkipenkki”. Pelastin sen kaatopaikkakuormalta, kun mieheni mummola myytiin ja tavaroita jaettiin. Se on siitä asti ollut sisustuksen särmä. Minusta tavarat ovat aina mielenkiintoisempia, jos niillä on jokin tarina. En pidä niin sanotuista ”avaimet käteen”- tai ”kerralla valmiiksi”- sisustuksista. Kodissa saa näkyä ajan kerrokset. Tämäkin penkki on varmaan kuullut monet tarinat aikoinaan.

003

Minulta löytyi vanha valkoinen verho, jonka ajattelin hyötykäyttää tähän projektiin. Suunnittelin ensin miten toteutan korille kangassuojan ja sitten aloin miettiä kuviointia. Tässäpä vaihtoehdot. Tein tulostupaperille kuviot ja muotoilin minikokoisia suojia, jotta näen miten kuvio toimii käytännössä.

060

Tässä voittajakuosi. Kuosi on tehty on tehty kangastussilla, omin kätösin jokainen viiva :D

040

Työskentelyä…

Että viivat sai kohtuudella suoraan, piti lainata tytön pomppupalloa. Pomppupallo kangassuojan sisään ja kangas pysyi oikeassa muodossa ja viivat oli helpompi saada kohdilleen. WP_20160306_16_58_36_Pro__highres

Lopputulos paikallaan

037

Viikon takaisia remppailuja osa 2

25.3.2016 Remontit

No niin! Listat laitettu ja valmista tuli. Tässäpä kokonaisuudessaan olohuoneen seinien pinnoitusoperaatio.

Lähtötilanne näytti tältä…

094

Seinässä oli tälläinen paneelipinta vuodelta -81 ;)

096 098

Vastakkainen seinä oli samaa kuosia

113

Ensin uutta seinäpintaa

117

118

Ensin tasoittelua ja sitten maalia pintaan

Tästä se lähti…

126

Puupaneelin pintaan Osmo color sävy Lumi ja normiseinään Teknos Ekora 20 valkoinen

Saattoi hiukan maalarikin saada meikkiä pintaan ;)

131

Lopputulos

022

Vihdoin sain myös iskän perintösarvet arvoiselleen paikalle <3

023

136

025

021

Kaunis koti, onnelliset asukkaat

8.12.2015 Remontit, Yleinen

Selvitän tähän alkuun hieman taustaa kodistamme…

Ostimme 2 vuotta sitten 80-luvun rinnetalon miehen lapsuuden maisemista. Talo on rauhallisella omakotitaloalueella vanhusten ja lapsiperheiden keskellä. Viimeiset kaksi vuotta kotia on remontoitu enemmän ja vähemmän. Kaikki pinnat on melkein käyty läpi ja pintaa syvemmältäkin. Se on huomattu, että remontti ei ikinä ole pelkän pinnan uusimista esimerkkinä vaatehuoneen parannusoperaatio. Vaatehuone piti maalata ja vaihtaa kalusteet sekä aukaista osaksi makuuhuonetta. Remontissa kuitenkin löytyi tummentumaa listoista, joten seinät piti käyttää auki ettei kyseessä ole kosteus (huomiona: sauna toisella puolen seinää). Remontti siis laajeni seinien purkuun ja uudelleen rakentamiseen. Vanhassa talossa ei voi välttyä yllätyksiltä ja niistä varmasti blogissa tulette kuulemaan…

Jotta blogi ei olisi pelkkää romaanin kirjottamista niin tässäpä kuvaa meidän olohuoneesta ennen ja jälkeen. Kuvat on keittiöstä otettu.

047

 

syksy 2015 029

♥ Oma koti kullan kallis ♥

15.4.2015 Yleinen

Meillä vähän mööpeliseerattiin eilen olohuoneen puolella. Koko kämppä oli hyrskyn myrskyn. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka vähän aivonystyröitä ja käsivoimia täytyikin käyttää. Monta kertaa on huonekalujen paikkoja vaihdettu, mutta luulenpa, että nykyisillä paikoillaan ne pysyvät pitkään. Ehkä siihen asti, kun löytyy kiva omakotitalo. Tästä isäntä on ainakin todella mielissään, kun ei tarvitse sisustaa hetkeen. En saanut lupaa hankkia lisää huonekaluja, kun niitä on kuulemma tarpeeksi. Vaan eipä tiedä isäntä, että ollaan Hilkan kanssa eri mieltä asiasta. Nyt olohuone näyttää kuitenkin mielestäni tosi kivalta ja kotoisalta ♥ Emme siis lähde Hilkan kanssa mööpeliostoksille ainakaan ihan vielä.

Sohvan selkänoja ei olekaan tällä kertaa seinää vasten. Sohva oli alkujaan kahden istuttava, mutta miekkoseni sisko verhoili siihen toiveidemme mukaisen divaani-osan. Nyt kelpaa löhöillä ja hyvin mahtuu!

sohva (2)

Kun muutimme saman katon alle poikaystäväni kanssa, täytyi kukat ja muut romanttiset harpäkkeet sovittaa samaan huoneeseen laivojen ja meriaiheisten juttujen kanssa. Ajattelin, että eihän se voi onnistua mitenkään. Mutta loppujen lopuksi oli kyse ainoastaan oman asenteen muuttamisesta. Molempien mielenkiinnon kohteet ovat nykyään näkyvillä.

kirjoituspöytä

telkkari (2)

peili

Vanha ikkunan kehys sai uuden elämän peilinä

sydän

palmuvehka

Palmuvehka viihtyy melkoisen pimeässäkin paikassa

PELTIPURKKI

 Olen huomannut, että pidän kukista, joita ainakin moni kukkakaupassa asioiva pitää ”iäkkäiden ihmisten kukkina” tai ”hautajaiskukkina”. Monesti kuulee sanottavan, että neilikka ja valkoiset kukat ovat hautajaiskukkia ja että tulilatva on mummumainen. Mitä!? Ainakin ne ovat yksiä minun lempikukistani. Ja onhan se niin, että kaikenlaisia ja -värisiä kukkia voi käyttää kaikissa tilanteissa! On vain käynyt niin, että mielipiteitä yleistetään ja on syntynyt hautajaiskukkia ja synttärikukkia ja mummelikukkia ja naisille sopivia kukkia ja miehille sopivia kukkia… Minä ainakin tykkään ihan hirrrrrrvveeeesti tulilatvasta 

hevonen

tulilatva

Kerrottu tulilatva ♥

 

Kaunista loppuviikkoa! ♥

~Saara~

 

Kantavan väliseinän purkaminen

3.1.2015 remontointi, remontti, remonttiblogi, Uudet blogit, Yleinen

Lähtötilanne, kuva otettu olohuoneen puolelta ja seinän takana siis keittiö.

Lähtötilanne, kuva otettu olohuoneen puolelta ja seinän takana siis keittiö.

Keittiö alku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään saimme vihdoinkin kaksiosta keittiön ja olohuoneen välisen seinän auki, vaikka valmista ei vielä ole, niin oli mukava päästä näkemään huoneiston uusi, avarampi ilme!

Lähtötilannehan oli se, että emme tienneet onko seinässä kantavia rakenteita, mutta melko varmoja asiasta olimme. Seinä kulki aika lailla asunnon keskellä ja mitä viisaammilta olimme kuulleet, niin monesti tämän ikäluokan taloissa kantavia seiniä on lähes jokainen.

Nopeasti tuo tuli varmistettua, kun olimme saaneet tieltä pois lastulevyt, pahvit ja raakalaudat sekä tietenkin purut, joita seinien välistä sai pöllytellä useita jätesäkillisiä. Runkopuut oli ylhäältä lovettu ja päällä makasi kakkosnelonen (jonka yllä kulkee lattian juoksut).

Seinän runkopuut oli ylhäältä lovettu, tuskin huvikseen.

Seinän runkopuut oli ylhäältä lovettu, tuskin huvikseen.

Vanhat lämmitysputket ja neljä runkotolppaa odottaa irroitustaan.

Vanhat lämmitysputket ja neljä runkotolppaa odottaa irroitustaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otimme myös yläkerasta lattian auki tuolta kohdalta, jotta pääsimme näkemään yläpuolisen rakenteen ja tarkoitus oli myös rakentaa väliaikaiset tuet yläkautta. Neljä runkotolppaa tulisi lähtemään tieltä pois vajaan kolmen metrin matkalta. Matkaahan tuossa ei hirveästi ollut, mutta painoa varmasti sitäkin enemmän.

Runkopuiden yläosat pätkäistiin ennen irroitusta.

Runkopuiden yläosat pätkäistiin ennen irroitusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mietimme aluksi väliaikaisia tolppia vierelle, yläkerrasta tukemista jne. mutta eilen veljpojan kanssa päätimme, että ei se katto mihinkään tuolta matkalta notkahda, kun runkotolpan toinenkin pää on kuitenkin seinän sisällä tuettuna. Ensiksi vanhat lämmitysputket poikki puukkosahalla, puukkosahalla, puukkosahalla…on muuten ihan hyvä ostos ollut ja ahtaistakin paikoista on saanut nauloja ja puita katkottua. Ei ollut vettä sisällä vaikka jostakin syystä yläpäät oli tulpattu…järjellä kun ajatteli, niin ei niissä vettä voinut olla, koska kyseinen lämmitysjärjestelmä ei ollut enää käytössä. Silti piti varovasti pieni reikä putkeen tehdä ja tilanne tarkistaa :).

lämmitysputket tulpattuna.

lämmitysputket tulpattuna.

 

 

 

 

 

 

Sitten oli vuorossa neljän runkotolpan katkaiseminen. Ensimmäinen poikki, ei notkahtanut. Toinen poikki, vieläkään ei mitta muuttunut katon ja lattian välillä. Kolmannen tolpan katkaisun jälkeen hyvästelimme velipojan kanssa toisemme, ristinmerkit rintaan ja puukkosaha, puukkosaha käteen. Tolppa poikki ja ei tullut katto niskaan! Seuraavaksi kaksi 115×115 liimapuutolpaa päihin ja kolmas näiden kahden päälle. Painoivat pirulaiset sen verran, että ihan helppoa ei mallailu kahdestaan ollut…isäukko kävi juuri pyörähtämässä, joten lisäkäsiä oli kriittisille hetkille ja tolpat menikin suht helposti paikalleen. Toki jouduttiin lekaa näyttämään, kun Joni oli juuri sopivan mittaisiksi tolpat katkaissut. Sitten ylätolppa kiinni ylhäältä päin ja pystytolpat alhaalta. Näin ei jäänyt ruuveja näkyviin (Laitan kyllä vielä mielenrauhan saavuttamiseksi pari ruuvia yläosiinkin). Mitä lysti maksoi? Kolmen metrin pituisia liimapuutolppia meni kolme kappaletta ja ne maksoivat 90 euroa (paikallisesta liikkeestä olisi maksanut 115 euroa tingittynä, joten kävin ne Kuopiosta), ruuveihin upposi 20 euroa, mutta ostin niitä samalla ”säkillisen”. Aikaa hommaan meni kokonaisuudessaan vajaa kaksi päivää, koska mm. raakalaudat pyrimme saamaan ehjinä irti ja toki piti suunnitella toteutus.

Tolpat paikallaan...vielä hienosäätöä.

Tolpat paikallaan…vielä hienosäätöä.

Hienosäätäjä.

Hienosäätäjä.

Pystytolppa alhaalta lovettuna.

Pystytolppa alhaalta lovettuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Valmis".

”Valmis”.

 

 

 

 

 

 

Nyt, kun kokonaisuuden näkee, niin ehkä emme laitakaan oviaukkoa umpeen.

 

/Jarkko