Selaat arkistoa kohteelle nuoret.

Luola

17.7.2016 Yleinen

Kerran lapsena istuin kotipihamme rikkinäisessä kiikussa ja vieressäni keinui kaverini, jota olin nähnyt harvoin. Kerroin hänelle muutama vuotta vanhemmasta naapuristani, joka oli pari päivää sitten esitellyt jalkapallotaitojaan. Hän oli pomputellut jaloillaan palloa ilmassa ja hetken aikana saanut parhaaksi tuloksekseen neljä pompautusta peräkkäin. Se oli mielestäni todella vähän.

Katsoin naapurin ikkunaan ja sanoin kaverilleni, että siellähän hän onkin. Huusin sinne jotakin, enkä yhtään välittänyt siitä, oliko siellä ikkunan takana oikeasti ketään. En ainakaan huomannut.

Hän valehteli usein. Hän esimerkiksi väitti, että hänen koulukaverinsa on keksijä, joka oli mm. rakentanut taskulaskimesta ja jäätelötikusta joystickin. Ikäisilleen hän ei kuitenkaan valehdellut, eikä kiusannut muita kuin itseään fiksumpia ja nuorempia. Aina kun hänellä oli luokkakavereita mukanansa ulkona, hän kiusasi heidän kanssaan meitä talon nuorempia ihmisiä. Hän sanoi joskus, että hänen vain pitää esittää heille.

Hän oli myös sitä mieltä, että yskin ihan liian hiljaa.

Myöhemmin hänen isänsä kertoi äidilleni, miten häntä harmitti, kun hänen poikansa ei halunnut jatkaa enää jalkapalloharrastustaan. Hän oli kuulemma enemmän kiinnostunut musiikista ja hänellä olikin oma bändi nimeltä Eat Metal. Luultavasti hän oli kosketinsoittaja, koska siihen malliin hän kerran oli näppäillyt sormillaan ilmaa viereisellä bussinpenkillä.

Ja hänen isänsä oli ulosottomies, jolla oli tapana ottaa ihmisiltä ulosottamiaan tavaroita itselleen. Heidän asuntonsa sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa ja sen alle oli kaivettu kotoisa luola. Sinne perheen isä aina kätki anastamiaan tavaroita. Muistan pojan sanoneen minulle kerran siitä. Että sinne pääsivät vain harvat ja valitut.

Olin siellä unessani. Tykkäsin paikasta. Ainoat esineet, joita muistan nähneeni siellä olivat kuitenkin kosketinsoittimia. Niissä oli lappuja, joissa luki ”to do!” joten ajattelin, että ne olivat rikki ja niitä oltiin korjaamassa.

Ajattelin, että minäkin haluan oman luolan.

Nuoret yhteisössä

6.4.2015 nuori suomi, Nuorten elämä, yhteiskunnan varjo, Yhteisöllisyys nuorten keskuudessa, Yleinen

”Nuorten osa yhteiskunnassa on se, mitä he haluavat sen olla.” Niin kai, jos asiaa viitattaisi nuorten suusta, eikä suurten ikäryhmien taholta.

 

 

Nykyinen nuoren tavoitelista on seuraavan lainen:

-Mene päivätarhaan, sosiaalistu.
-Sisäistä jo tässä oppimisjaksossa, miksi haluat isona.
– Alakouluun mentäessä, älä ole ”luuseri” eli taio hyviä arvosanoja olematta koulun heittosäkki.
– yläkoulussa sinun jo pitääkin tietää, lukio vai amis, ammatti ja lapsien määrä, vaikkei ensi suhdetta olisi edes lähimaillakaan.

Tuosta eteenpäin, 60-80luvun vanhemmat ajattelevat, että kyllä se meidän laps on täysi 18vuotiaana ja lapsi viskataan omilleen, miehistymään ja naisellistumaan omaan elämäänsä.

Näinhän se tietysti onkin, että aikuistua pitää, mutta millä hinnalla.

Arvosanat eri koulutuksista, ammattipätevyydet ja lisä koulutukset eivät takaa mitään sijaa yhteiskunta luokittelussa vanhempien silmissä.

Nuorten huono olo lisääntyy kokoajan, eri koululuokilla ja ikäjakaumilla.

Myös opettajat pääsevät kokemaan tästä omansa.

Nuorten naisten paine tulla hyväksytyksi, on suurentunut vuosikymmenten aikana.

Jos koulussa jokainen oppilas huorittelee, haukkuu ja vihaa, vain, koska ei satu omaamaan kroppaa suomineidon juuri siinä 14vuoden iässä.

Kärjistynyt suurten luokkakokojen asetelma luo ahdistuneisuutta tietyille lapsille, sekä suorituspaineet ovat aivan eritasoa, kuin pienten ryhmien opetuksessa.

Esimerkki;
Rivin perällä istuu häiriköt.
Häiriköt satu tykkäämään, jos joku on heitä parempia, missään.
Terrori alkaa, huudellaan, heitellään ja nimitellään. Työrauha on kyseen alainen, kun koulukiusattu saa miettiä, uskallanko viitata

Nykynormissa pysyttäytyminen. Kyky pysyä ”Normissa” on korvaamaton voimavara, joka nykyisellä hallinnollisella tiellä, lyhistyy pikkuhiljaa.

Nuorten rikollisuus kasvaa.
Nuorten seksirikokset kasvavat.
Nuorten työttömyysaste kasvaa.
Nuorten raskaukset nousevat.
Yms. Listaa voi jatkaa pitkälle.

Nykyinen Työvoimatoimistoon, eli kortistoon pääsy riittää monille. Kasvavat tahot tyytyvät 480€ kk elämiseen. Tottuvat, koska opintoaikanakin sillä selvisi, erona on vain, ettei tartte tehä mitään, vuokran saa kunnan piikkiin.

Syntyy pieniluokka työttömiä, jotka tietoisesti ovat työttöminä eläkkeikään asti.

Tätä pönkitetään minimipalkan alarajan pienellä rajalla.
Eikä motivoitumista liiemmin nosta ajatus, että ”nyt se täti pisti mut taas karenssiin. ”

Syntyy vain vihaa yhteiskuntaa kohtaan.

Nuoriso mellakointia ei suomessa viellä liiemmin näe, myös nuorten halukkuus mielen ilmaisuihin on taantumaan päin.

Ei koeta, että heitä kuuneltaisiin tarpeeksi.
Tämä myös heijastuu äänestys prosenttiin vaaleissa.

Nyt kun kirkosta eroaminen on myös kiihtynyt, on kirkko joutunut sulkemaan omia nuorisotilojaan, eikä kunnat kykene tilalle korvaavia aina järjestämään.

Vaikken kirkon ideologiaa ihannoikkaan, olen aina tykännyt sen yhteisöllisestä puolesta.

Aina seurakunnan järjestetyissä jutuissa koki yhteisöllisen tunteen, toki myös aivopesun Jeesuksesta. Silti, ryhmänä toiminta tuo yhteisöllisyyttä, nyt sitä tuo eri pelit nuorille.

On PS4, Pc ja Xbox joissa ryhminä pelataan verkoissa, juodaan ja pelataan. Syödään ja pelataan. Ei enään olla ulkona ja harrasteta urheilua.

Sairauksina Diabetes 1 ja 2 ovat lisääntyneet vauhdilla, kuten masennus ja itsetuhoisuus.

Koetaanko nuori omaksi peilikuviksemme.
Onko meillä vanhemmilla enään aikaa lapsillemme.

Kysymys:
Koska olet lähipiirisi nuorelta viimeksi kysynyt vakavasti; kuinka sinulla menee.

Itse esitin kysymyksen viimeksi eilen,
Vastaus oli masentava:” Mun poikaystävä raiskas mut kavereittensa kaa. Sit ne hakkas mut myös. Olen viilellyt ja itkenyt nukkumatta minuttiakaan viimeiseen viikkoon”

Tuotako nykyisten nuorten elämä on ja mihin se on menossa. Ota kantaa, ja kerro mielipiteesi.

Kuitenkin, minäkin sanon jo tässäkohtaa, ongelmat eivät koske koko nuorisoa, mutta osaa kuitenkin. (nuori/lapsi=13~21v)

 

Nuoret hakevat apua kavereillekin

12.12.2014 Yleinen

Helsingin Uutisissa oli viikonvaihteen (6.-7.12.2014) lehdessä hyvä artikkeli Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten palveluista. Liitolla on sekä auttava puhelin että netti nuorten kysymyksiä varten. Yleisimmin apua haetaan neljän suuremman kategorian sisällä oleviin ongelmiin: 1) seksuaalisuuteen, fyysiseen kehitykseen ja ulkonäköön liittyvät pulmat 2) psyykkisen terveyden ongelmat 3) kaverisuhteissa ilmenneet ongelmat sekä 4) koulukiusaaminen.

Palveluiden tarkoituksena on saada nuori tuntemaan, että hänelle on aikaa ja että hän tulee kuulluksi. Työntekijä pyrkii olemaan nuorelle turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi yhdessä miettiä miten edetä ongelman kanssa. Luottamuksen rakentuminen voi viedä aikaa, joskus työntekijä keskustelee tunnin ihan muista asioista nuoren kanssa, ennen kuin hän uskaltaa kysyä mieltä askarruttavaa asiaa. Ihanaa, että tälläisiä palveluja on, missä on todella aikaa ja mahdollisuuksia kohdata nuorten ongelmia!

Artikkelissa kävi ilmi myös erittäin kaunis piirre, josta ei yleensä puhuta paljoa: nuoret hakevat apua kavereillekin. Nuoret ovat huolissaan kavereistaan ja kysyvät usein neuvoa, kuinka tukea tai auttaa kaveria silloin, kun kaverilla menee huonosti. Taas yksi osoitus siitä, kuinka nuoret eivät ole vain itsekkäitä, oman navan ympärillä pyöriviä teinejä, vaan nuoria ihmisiä, jotka välittävät lähimmäisistään. Hieno juttu!

-Vilhelmiina-

Kahvia ja pullaa!

4.12.2014 Yleinen

10846489_10204413173101840_6376161478381384897_n

Jeee. Hyvä nuoret, hienoa lukea vaihteeksi positiivisia uutisia. Kokoonnuimme ryhmämme kanssa kahvin ja pullan äärelle ja iloitsimme iloisista uutisista.

Ylen artikkeli ”Raittius kasvava trendi- alkoholi ei kiinnosta nuoria”  käsittelee nuorten vähentynyttä alkoholinkulutusta. Tämä näkyy tutkimustulosten lisäksi ihan käytännön nuorisotyössä, on paljon nuoria jotka ovat tehneet ihan tietoisen valinnan olla täysin raittiita. Myös ne nuoret, jotka käyttävät alkoholia, käyttävät sitä paljon maltillisemmin ja fiksummin kuin edelliset sukupolvet. Asiassa on myös kääntöpuoli, samaan aikaan kun nuorten alkoholinkulutus on yleisesti vähentynyt, on toisessa ääripäässä olevien alkoholinkulutus noussut hälyttävästi.

Tilastoista voidaan huomata, että raittius on nouseva trendi. Mielessämme kävi, että pinnalla olevat terveys- ja urheilutrendit voivat vaikuttaa myös nuorten alkoholinjuonnin vähentymiseen. Hienoa huomata, että järjettömän juomisen tilalle ovat tulleet muut kiinnostuksen kohteen. Enää ei tarvitse kehuskella puskakänneillä, vaan on trendikästä käydä kavereiden kanssa kahviloissa. Jos yhä useampi nuori on raitis tästä voisi päätellä, että myös ryhmäpaine alkoholinkäyttöön vähenee.

Toivotaan, että tälläinen kehityssuunta jatkuu ja yhä useammat nuoret valitsevat alkoholin kohtuukäytön tai jopa raittiuden!

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

Tasa-arvoa

29.11.2014 Yleinen

20141128_121824_resized

Perjantaina 28.11.2014 Suomen eduskunta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta äänin 105-92.

Lehdet pursuavat artikkeleita ihmisten reaktioista ja eri politiikkojen mielipiteistä. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen sanoma: me olemme kaikki yhtä arvokkaita, me olemme kaikki tasa-arvoisia.

Toivon, että laki menee läpi vielä valiokunnassa ja huhtikuussa 2017 voitaisiin ottaa laki jo käyttöön. Se viestittäisi jokaiselle lapselle, niin hetero- kuin sateenkaariperheessä syntyneelle, että heidän perheensä ovat yhtä arvokkaita. Kenenkään lapsen ei tulisi joutua eriarvoiseen asemaan perheensä takia, vaan heidän tulisi saada kasvaa tasa-arvoisessa ympäristössä.

Uuden lain tullessa voimaan, yhteiskunnan yksi syrjivä käytäntö poistuisi ja laki tunnustaisi erilaiset parisuhdemallit. Kun samaa sukupuolta olevien parisuhteet olisivat lain edessä yhtä arvokkaita kuin heteroiden parisuhteet, ihmistenkin asenteet muuttuisivat pikkuhiljaa. Tämä tarkoittaisi, ettei kenenkään nuoren tarvitsis pelätä tulevansa syrjityksi sen takia, kehen ihastuu tai rakastuu. Jos joutuu piilottelemaan yhtä ominaisuuttaan ystäviltä ja perheeltään ja joutuu häpeämään, ei elämästä ole helppoa nauttia. Silloin saattaa ahdistua tai jopa masentua, mikä taas vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin.

Toivoisin, että jo tämä perjantain äänestystulos rohkaisisi nuoria uskomaan itseensä. Uskomaan siihen, että ihastumisen kohteen sukupuolella ei ole väliä, eikä se tee heistä erilaisia. Olemalla oma ihana itsensä voi olla avoin tulevaisuudelle ja tulevaisuus on silloin avoinna sinulle.

-Vilhelmiina-

Aamunavaus

13.11.2014 Yleinen

aamupala

Torstaiaamu.

Kirpeä marraskuun aamu, Mannerheimintiellä tuulta vasten kohti ravintola Kiilaa.

Yksi jäi matkasta, mutta kolmen koplana suuntasimme kohti kynttilänvaloa ja kahvin hurmaavat aromit, aamupalan runsaat tuoksut tulvivat ovella vastaan.

Saimme vatsat täyteen ja oli aika kaivaa läppäri esiin.

Ryhmämme, neljä urheaa sosionomiopiskelijaa, sai tehtäväkseen pitää mediaseurantablogia ja päätimme seurata uutisointia nuorten elämästä tässä joulun alla.

Lähdimme työstämään blogia palaamalla omiin nuoruusmuistoihin. Kaikkien matkan varrelle on osunut ylä- ja alamäkiä, emme katso asioita ulkopuolisen silmin eikä uutiset nuorista ole meille vain pisaroita median valtameressä.

Me emme halua väheksyä nuoria tai nuorten kohtaamia ongelmia sillä heissä on paljon potentiaalia ja he ovat kuitenkin valomme pimeydessä,

tulevaisuuden tähtiä.

Näissä tunnelmissa jatkamme blogin kirjoittamista ja tarkkailemme median esilletuomia ajankohtaisia asioita nuorista.

Ettei elämä ja blogi menisi niin synkäksi, haluamme nuorisoon liittyvien artikkeleiden lisäksi fiilistellä joulua höyryävän glögin ja lämpimien piparien parissa.

-Oona, Lotta, Vilhelmiina ja Jenny-

Niille pienille potilaille siellä jossain ja veteraaneille ympäri maan.

28.8.2014 Yleinen

Johanna Kurkela – ”Prinsessalle” (lyrics)

Vaikka biisin nimi on ”Prinsessalle” se ei tarkoita sitä etteikö se olisi myös pojille omistettu laulu pienille Prinseille. Siellä jossain pienet potilaat ja isommat joita on monia. Kaipaavat apua jotta selviäsivät ja saisivat elää normaalia lapsen elämää. Vanhemmat varmasti yrittävät kaiken jotta näkisit lapsensa onnelisina. Ja kun mustan tunnelin pässä näkyy vähänkin valoa jota myös toivoksi kutsutaan herää pieni kipinä siihen, että selviää kaiken sen jälkeen mitä on joutunut kokemaan.

Ja Lohtu kappale on kaunis ja jonka haluasin oppia Pianolla soittamaan en vaan siitä syystä, että se on kaunis vaan myös niiden kaikkien lapsien takia siellä sairaalsa.

Toivon sydämmeni pohjasta, että joka ikinen lapsi parantuisi. Toiveeni suuri … niin on tiedän sen. Mutta toivon että kaikkia heitä kuitenkin yritettäisiin auttaa. Se ei ole mahdotonta … eihän. Kiitos.

LOHTU – Live Aid Uusi Lastensairaala 2017

En kiellä etteikö vanhukset ole tärkeitä. Niin kyllä hekin tärkeitä ovat en vähättele yhtään. He ovat nähneet paljon varsinkin veteraanit suomea puolustaneet. Joka sittemmin itsenäiseksi siunattiin. Ilaman Veteraanien apua suomen vanhimpia meillä ei olisi Suomea eikä suomen kieltä. Kuuluisimme joko Itä naapuriimme Venäjään silloiseen Neuvostoliittoon tai Läntiseen naapuriimme Ruotsiin. Ei olisi meillä omaa jääkiekko joukkuetta LEIJONAT jotka meille toivat MM-kulta mitallin ja Olymppia Pronssi mitallin nyt lähimenneisyydessä. Iäkkäät ihmiset ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin meidän vastasyntyneet pienet, ala- ja ylä-asteelaiset, kuten myös nuoret aikuiset. He ovat osa tulevaisuuttamme kuten nykyiset Veteraanit olivat sillon 90-100 vuotta sitten. Sukuni vanhin isoäitini täyttää marraskuussa 96 vuotta kunnioitettava ikä. Asuu vanhimman tätini kanssa Isäni syntymä kodissa aivan naapurissamme vajaa sata metriä on matkaa. Käyn aina häntä katsomassa kun minulla on mahdollisuus. En voi tietää miten kaunan saamme pitää hänet keskuudessamme. Suomen vanhimpia on kunnioitettava. Moni muu meistä ei ole kokenut samaa kuin he. Itsekkin olen vasta 17 en edes täysi ikäinen. Elämääni mahtuu vielä paljon ennen kuin saavutan Isoätini Lydia iän. Isoäitini iässä tiedän jo paljon mutta en läheskään yhtä paljon todennäköisesti, kun hän. Minulla on kokemusta teknologiasta ja hänellä käsitöistä ja muusta sen sellaisesta. On neulonut minullekin monet villasukat en edes muista monet hyvä että kahteen käteen mahtuvat. Ennnen kuin lähden koneen äärestä kerron vielä, että äitini vanhemmat eivät ole veteraaneja vaikka kuvitella saattaa isäni vanhemmat kylläkin ovat. Kunnian suon heille kaikille. Olen saanut nauttia niistä sota ajan kertomuksista mitä isänäiti minulle on kertonut, jotkut jutut olen kuulut jopa kahteen kertaa. Äidinäiti ei ole yhtä iäkäs kuin isän mutta paljon häkin tietää.

Jean Sibelius – Finlandia -Tuntematon sotilas (1955)

”Nuoret vain loisivat tuilla, eivätkä suostu tekemään töitä!”

13.7.2014 Yleinen

Aikuisuus on yksi suuri huijaus, josta lapsille viljellään harhakuvia heti alusta asti. Luulin aina pienenä, että jossakin vaiheessa varttumiseni varrella jotain suurta ja mullistavaa tapahtuisi. Toisin sanoen jossakin vaiheessa tuntisin selkeästi, että nyt olen aikuinen ja tiedän mitä elämältäni haluan. No, nyt 23-vuotiaana tajuan, kuinka väärässä nuo olettamukset olivat. En tiedä yhtään sen tarkemmin mikä minusta isona tulee, en tiedä monista asioista yhtään sen verran enempää, kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt minulta vain oletetaan, että tietäisin.

Tiedän kuitenkin suuripiirteisesti mitä haluan. Haluan hyvän perustyön, jolla voin elättää itseni. Haluan söpön, pienen asunnon, jonka voin sisustaa kierrätyskeskuksen löydöksillä mieleni mukaan. Haluan päästä matkustamaan silloin tällöin. Haluan jossakin vaiheessa löytää elämäni rakkauden, jonka kanssa voisi jopa perheen perustamista miettiä. En usko että se, mitä haluan, on mitenkään epärealistista. En kuitenkaan tällä hetkellä omaa mitään edellä mainituista, ja se johtuu lähinnä siitä, etten ole saanut töitä.

Minua itseäni ärsyttävät nykyään puheet nuorten laiskistumisesta ja työhaluttomuudesta. Juu-u, kyllä sinä isomummi aloitit työssäkäynnit jo 10-vuotiaana, mutta etsipä minulle työnantaja, joka on valmis ottamaan edes 17-vuotiaan töihin tänä päivänä. Aika harvassa nuo paikat tuntuvat olevan, ja niistä muutamasta paikasta saat sitten kilpailla tuhannen muun kanssaikäisesi kanssa. Monet pikkuhommat, joita isovanhempamme saattoivat tehdä, ovat ajan myötä jääneet tarpeettomiksi (esimerkiksi sähköposti korvaa tehtaiden entiset lähettipojat). Mutta siinä vaiheessa, kun 18 vuotta kalahtaa mittariin, sinulta oletetaan jo löytyvän työkokemusta. Tämä oravanpyörä on varmasti monille tuttu. Ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, josta saada kokemusta -> ei edelleenkään kokemusta. Nykypäivän ihannetyöntekijä on 25-vuotias, kahden koulutuksen ja kymmenen vuoden työkokemuksen omaava tyyppi.

Itse olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo jonkin aikaa. Olen jo luopunut toivosta, että löytäisin omaan opiskelupaikkaani liittyvän työpaikan, mutta ei sillä niin väliä. Tässä vaiheessa olisin onnellinen mistä tahansa työpaikasta, minkä palkalla pystyisi elämään. Olen hakenut kaikkiin tietämiini pikaruokaloihin, siivoojaksi, vaatekauppoihin, kauppojen kassalle, kotiapulaiseksi… mutta ei vain tärppää. En ole päässyt edes haastatteluihin. En elättele mitään epärealistisia toiveita tai olettamuksia itsestäni. En hae toimitusjohtajien paikkaa, ihan perusduunia vain.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Suomessa tehdään kuitenkin asiat turhan vaikeaksi. Moniin perustöihin ei pääse ilman jonkin sortin koulutusta. Esimerkiksi tarjoilijaksi pääsee monissa maissa ilman mitään koulutusta ja se onkin monille ensimmäinen työpaikka ikinä. Suomessa sinulla ei ole sellaisiin töihin menemistä ilman hygieniapassia, anniskelupassia ja tarjoilijan koulutusta. Isoisäni kertoi, kuinka he hankkivat leffarahaa norkoilemalla raksoilla. He keräsivät laudoista nauloja ja veivät ne takaisin työmiehille, jotka maksoivat pienen korvaussumman niistä. Nyky-Suomessa tuo varmasti laskettaisiin jo harmaaksi taloudeksi.

Olen halukas tekemään töitä. Haluan olla itsenäinen ja antaa oman panokseni tähän yhteiskuntaan. Haluan päästä muuttamaan vanhempieni helmoista ja aloittamaan kunnolla oman itsenäisen elämäni. Mutta tuntuu, ettei minulle suoda sitä mahdollisuutta, vaikka kuinka yritän. Samaan aikaan työttömiä ja etenkin nuoria syyllistetään perseellään istumisesta ja tuilla loisimisesta. Tässä vaiheessa en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Sinä, hyvä yhteiskuntani, tönit minut maahan ja sitten syyllistät siitä, että makoilen pitkin pituuttani.

No, ei niin, että olisin vielä luovuttamassa. Koen vain tilanteen erittäin turhauttavaksi.