Selaat arkistoa kohteelle nukkumaan.

Roskaruoka oli hyvää, toinen osa

27.4.2015 Makeaa ja hyvää syötävää, Yleinen

Nyt ei oikein mikään ollut hyvin. Kaisaa kiukutti Auliksen aikaisin nukkumaan meno. Hän taas halusi valvoa iltaisin pidempää ja nähdä kavereitakin. Aulis koitti lepytellä tyttöään mutta nyt ei oikein tahtonut mikään auttaa. Kaisalla tuntui olevan tänään paha päivä. Aulis koitti lepytellä pienellä sirkuksessa käynnilläkin mutta ei sekään tuntunut auttavan. Siispä Aulis ehdottikin, että jos me lähdettäisiin kotiin ja pidettäisiin hiukan taukoa. Ollaan sitten taas yhteydessä kun siltä tuntuu.

Kotimatka oli hiljainen. Kumpikaan ei puhunut mitään koko matkan aikana. Kaisa kääntyi kotiinsa ja Aulis jatkoi vielä vähän matkaa eteenpäin. Kotiin tullessaan oli Auliskin kiukkuinen. Hän otti täytekakun kaapista ja lohkaisi siitä suuren palasen lautaselleen. Kakku hävisi silmissä pojan suuhun ja se loppuikin. Hän otti loppulautasen eteensä ja söi senkin lautasen tyhjäksi. Äitikin koitti pojaltaan saada jotain juttua ulos mutta poika oli hänellekkin kovin hiljainen. Aulis vetäytyikin omaan huoneeseesa ja meni siellä sitten nukkumaan.

Aamu olikin aika vaikea. Äiti joutui antamaan pojalleen taas apua. Mutta kuitenkin aika herkästi Aulis kuitenkin heräsi. Pieni tönäisy olkapäähän auttoi, niin poika nousi jo istumaan. Puki päälleen ja tuli alakertaan. Mikään aamupala ei tälläkään kertaan maistunut. Ja siitä lähti taas poika leipomoon töihin.

Leipomossa letitettiin taas pullaa. Käytiin aamukahvilla ja syötiin yksi pulla pois josta poika sai taas kolme palaa. Työpäivän jälkeen kotona oli Aulis edelleenkin hiljainen. Hän laitteli polkupyöräänsä kuntoon mutta äidilleen ei hän tahtonut mitään puhua. Kuitenkin lopulta hän tuli katselemaan äidin ruoka- tai kahvileipä kirjoista reseptejä. Nyt hän oli päättänyt tehdä jotain kahvin kanssa sopivaa kakkua. Hän löysikin yhden kuivakakun jota ajatteli kokeilla. Ja kun tarvikkeitakin oli kaapissa alkoi taikinan teko.

Aulis oli saannut kakun jo uuniin ja odotteli katsellen kelloa, koska sen voisi ottaa pois uunista. Äiti kyseli pojaltaan, että söisitkö vaikka paistinperunoita kun keitettyjä perunoita ja kastiketta oli jäännyt edelliseltä päivältä. Mutta ei äidin tarvinnut mitään tehdä vaan poika halusi kokeilla myöskin ruuan tekoa. Kakku oli valmis ja vuoka otettiin pöydälle. Sitten kuorittiin perunat ja lämmitettiin paistinpannua. Kakkuvuoka oli vielä kuuma kun Aulis käänsi kakun toisinpäin ja kakku putosi herkästi pois alustalle. Ei kerennyt kakku olemaan yhtään rauhassa, vaan poika otti jo hyvän kokoisen viipaleen. Kahdella suupalalla oli kakun viipale löytänyt Auliksen suun. Ruoka oli tiettävästi valmista ja poika huusi äitinsäkin syömään. Äiti kehui pojan taitoa tehdä myös ruokaa. Oikein hyvältä tuntui toisen tekemä ruoka. Kyllä joku saa sinusta hyvän miehen. Aulista lämmitti äidin sanoma. Kun äidille ei kelvannut vielä kakun maistaminen niin poika otti toisen isohkon palasen vielä kakkua. Aulis tuntui nyt pitävän makeasta syömisestä.

Vatsa kylläisenä hän pysähtyi katselemaan sanomalehteä. Siellä hänen silmänsä löysivät MaDonaldsin ilmoituksen, että tänään keskustassa avataan sellainen liike jossa olisi kerroshampurilaisia myynnissä. Se tuntui oudolta, että kerroshampurilaisia myytäisiin pelkästään baarissa. Ehkä niitä pitäisi lähteä maistelemaan. Yksi kuva valmiista hampurilaisesta oli laitettu lehteen. Sitä poika katseli pitkään ja arvuutteli mitä kaikkea siellä välissä oikein on. Samalla soitti Kaisa. Hän oli hiljainen mutta pyyteli kuitenkin anteeksi. Hänellä kun on niin vaikea kuukauden päivät. Oikein vatsaa vääntelee ja silmissä säkenöi. Ei poika tainnut oikein käsittää tytön puheita, vaan alkoi heti hänelle ehdottamaan hampurilaisten syöntiä. Lähdetäänkö tänään maistelemaan baariin miltä oikein maistuvat. Kaisa lupaili lähteä vaikka ei olo vieläkään  paras mahdollinen. Tämä pelasti Auliksen päivän, että hänellä oli taas yhteys tyttöönsä.

Illalla heillä oli treffit Kaisan portin pielessä. Siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti kerroshampurilaisia. Vajaan puolen tunnin kuluttua oltiin tämän baarin edessä jossa niitä kokeilu ruokia olisi ollut tarjolla. Pariskunta nousi pyöriensä selästä pois ja menivät ovesta tuohon baariin. Hyvä tuoksu tulvi heidän sieraimiinsa kun he kävelivät kohti tiskiä. Baari oli vielä melkein tyhjä. Yksi nuori pariskunta jo maisteli tätä outoa ruokaa, jota ei vielä täällä päin oltu kuultu mitään.

Kaisa ja Aulis tekivät tilausta. Hetkisen päästä tuli paperiin käärityt hampurilaiset tarjottimelle. Vielä puuttui ranskalaiset ja limut, mutta nekin tulivat joutuisasti hampurilaisten viereen. Sitten lähdettiin valitsemaan pöytää, joita olikin kyllä riittävästi tarjolla. Sillä baari oli vielä melkein tyhjä.

Nuoripari istuitui pöytään ja katselivat annoksiaan. ”Eivät ne paljon maksaneet mutta ei sitä nyt paljoakaan siinä ole”, totesi Aulis. Sitten otettiin hampurilainen käteen ja siitä puraistiin palanen suuhun. Välillä ranskalaisia sekaan. Hetkessä oli Aulis kaiken syönnyt. Hän kävi hakemassa vielä uuden annoksen itselleen. Hän kerki senkin syömään ennenkuin Kaisa sai omansa syötyä. Aulis ihmetteli tämän olevan hyvää, vieläkö yksi annos menisi. Kaisa katseli ihmeissään Auliksen syömistä. Mutta oli hiljaa kuitenkin, sillä vaikka se olikin vaikeaa tuon känkkäränkkä tapauksen johdosta.

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Kotimatkalla Aulis pysähtyi vielä kioskin kohdalla ja haki kaksi suklaalevyä. Siitä hän tarjosi Kaisalle. Kaisa otti vain pienen palan kun taas Aulis vetäisi kokonaisen siivun. Pitää olla välillä jotain naposteltavaa. Kaisa oli huomannut, että Auliksella oli ruokamaitti kasvanut vähän liikaa. Mutta ei ottanut kuitenkaan asiakseen mitään puhua. Pian oltiin kotiportilla ja tehtiin uudet tärskyt taas huomiseksi.

Taas oli työpäivä takana. Kaisa tuli katsomaan Aulista kun kerran niin puhelimessa sovittiin. Aulis oli harjoitellut erilaisten viinereiden tekoa. Hän oli ostanut viinereitä kokonaisen muovikassillisen. Ja nyt niitä oli tarkoitus syödä kahvin kanssa. Auliksen äitikin ihmetteli pojan makean syömistä. ”Varo vain, että mahdutko kohta enään housuihisi”, niin varoitteli äiti. Ei sitä voi olla syömäti kun aina on vaan nälkä, vakuutteli poika. Kaisa lähti kotiinsa ja illalla vielä lähdettiin pyörällä ajelemaan.

Aulis kurvasi illalla pyöränsä Kaisan portin pieleen. Kaisa tuli myöskin portin pieleen ja siinä suunniteltiin mihinkä sitä pyöräillään. Aulis olisi halunut lähteä taas syömään hampurilaisia baariin. Nyt puuttui jo Kaisakin jo Auliksen syömisiin. ”Tarkoittaako tämä nyt sitä, että sinä syöt itsesi aivan pyöreäksi”. Pojan mielestä ei hän paljonkaa syö, ja pakkohan sitä on syödä kun aina vaan tekee ruokaa mieli. No lähdettiin nyt kuitenkin syömään hampurilaisia baariin. Auliksen suu oli oikein hymyssä kun hän sai pitää päänsä tässä asiassa.

Baarissa ei Kaisa syönnyt mitään. Mutta Aulis kuitenkin söi. Kaksi kerroshampurilaista hän söi ja ajatteli syönnin nyt jäävän tähän. Kyllähän vielä olisi ainakin yksi annos mennyt mutta kun Kaisa näytti jo hermostuksen merkkejä niin Auliksenkin oli lopetettava syöminen. Sitten lähdettiin taas ajelemaan kotiin päin. Matkaa jatkettiin vielä heidän yhteiselle kedonkukka-paikalle. Siellä istuttiin vähän aikaa toistensa vieressä. Ja Aulis lupasi katsella toisia töitä. Vaikka ei Aulis oikein halunnutkaan työpaikkaa enään vaihtaa. Hän halusi oppia kaikki hyvät niksit jotka koskivat peipomista.

Näin kului aika koko vuoden. Auliksessa näkyi jo selvät lihomisen oireet. Paino oli noussut tällä laihalla pitkällä pojalla seitsemänkynnenestä kilosta yhdeksäänkymmeneen kuuteen kiloon. Ja ruokamaitti oli vielä tallella. Baarissa piti päivittäin käydä syömässä vähinkään kolme kerroshampurilaista. Makeaa syötiin töissä ja sitä valmistettiin myös kotona. Joka päivä oli joku kakku valmistumassa. Kaupasta haettiin karkkia isojakin määriä sekä juotavaksi limskaa useampi pullo. Kaisalla ei mennyt myöskään hyvin. Hän oli huomannut ettei Aulis haluakkaan enään vaihtaa työpaikkaa. Kaisa oli masentunut. Kuitenkin hän piti Auliksesta suuresti. Ja vielä nyt enemmänkin koska Auliksesta oli tullut hauskan puhuja. Hänen seurassaan viihtyi mutta hän kaipasi kuitenkin sitä laihaa poikaa. Kaisa turvautui olueeseen. Aina kun Aulis oli lähtenyt illalla nukkumaan oli Kaisa alkanut juomaan siellä kesäkukka paikassa, jossa he useasti istuivat. Momesti oli Kaisa aika väsynneen näköinen töihin mennessään. Ja lopulta sieltä tulikin lopputili. Kaisa vetäytyi enemmän vain viinanlonkeron syövereihin. Ja kun ilmat kylmenivät siirtyi Kaisa juomaan pubeihin. Kaisa joi pubeissa ja Aulis söi baarissa hampurilaisia. Toisesta tuli juoppo ja toisesta ylipainoinen syöppö.

Aikaa kului taas. Molempien välit hiipuivat, eikä heitä koskaan enään näkynytkään. Kaisa oli kiinteesti valoisimmissa saleissa juomassa itseään täyteen. Aulis ei pystynyt enään olemaan töissä kun eivät jalat kantaneet häntä. Hänen äitinsä joutui käymään ja kantamaan hyvää syötävää pojalleen.

Ehkä kaiken syynä oli Auliksen syy alkaa syömään makeita leivonnaisia ja hyviä ruokia. Siitä koukusta hän ei sitten enään päässytkään irti. Ja ei päässyt Kaisakaan irti Auliksesta. Aulis oli ainut joka oli Kaisaa seurakseen pyytänyt, eikä kukaan muu. Kaisa oli kiinni ainoassa pojassa. Ja kun hän lopulta teki eron, oli hän yksin. Ei kukaan enään ollut kiinnostunut runsaasti viinaa käyttävästä naisesta. Ja Aulis vaan söi ja söi. Paino oli noussut jo 150 kilon kohdille ja ei minkäänlaista vähentymistä syömisessä tapahtunut. Kaksi rakastavaista löysi lopulta molemmat oman itsensä tuhoamisen haaran, josta ei tuntunut enään olevan paluuta.

Surullinen oli heidän yhteinen lyhyt aika. Ehkä joku joskus tuli heitä auttamaan tai sitten ei. Kontrollia ei löytynyt heidän missään toiminnassa. Itseään molemmat vain ajattelivat, eivät toisiaan.

 

piki

https:// pikivaantaa.suntuubi.com  kurkista sinnekkin ja jätä jotain kommentteja ja kirjoita vieraskirjaan.

 

Olenko rasvapallon ympärillä pyörivä Tintti, toinen osa

16.4.2015 Nyt nostetaan kuntoa hiljakseen, Yleinen

Niin oli saatu ilta päätökseen ja kömpisimme molemmat nukkumaan omiin sänkyihimme. Sopivan asennon löytäminen oli tietenkin ensimmäinen asia johonka törmäsin. Sairaalan sänky jossa on parinmillin vahvuinen tyyny. Tietenkin sängyn päätä sai nostettua ylös mutta nukkuminen istuma asennossa ei ollut se kaikkein hauskin asento.

Yöllä heräsin monesti kun hoitajat kävivät antamassa naapurille lääkettä. Samoin hän puhui useasti. Nukkuessaan hän puhui, kun kerran oikein katsoin hänen sänkyään. Kuinhan paljon minä sitten pidin mekkalaa nukkuessani.

Sitten kuului naisen ääni, ”Huomenta pojat, kuinkas täällä voidaan”. Raottelimme silmiämme ja hoitaja työnsi mittarin mun korvaani. Se kun oli luettu pyysi hän etusormea pystyyn. Siihen hän nipisti reijän, puristeli ja otti veripisaran talteen. Tulokset olivat hyviä. Hoitaja pyysi vielä meidän hiukan huilailla sillä kohta tulee pillerit ja aamupala. Noin se lähti ensimmäinen päivä liikkeelle oli sunnuntai aamu.

Viisipilleriä tuotiin pienessä pikarissa eteeni, ja ne oli otettava parempaan talteen. Seuraavaksi kammattiin hiukset ja jäimme odottamaan aamupalaa. Tutustuttiin petikaveriin paremmin. Näin sunnuntaina ei ollut mitään erikoista toimintaa jos ei oteta iltapillereiden ottoa. Syötiin ja katsottiin televisiota.

Maanantai aamu koitti ja kuului taas, ”Huomenta pojat”. Nostin unenpöppörässä etusormeni pystyyn mutta se olikin väärä järjestys. Nyt piti oikein nousta istumaan ja mittari kainalon alle mittaus sormen päästä ja lopuksi piikki sormeen ja sitten hoitaja hymyili. Hymyilikö hän sen tähden, että oli saannut meidät ylös. Vai hymyilikö hän vain kiusaa tehdäkseen. Luulen kuitenkin, että hymy tuli vain sillä luonnollisella tavalla kun nainen hymyilee. Tuli pillereitä ja aamupalaa. Tuli tieto, että multa tullaan hakemaan kärryllinen verta.

Lääkäri Outi tuli kierrokselle. Sitten kun tuli minun vuoro huomasin hänen olevan varsin lempeän näköinen nainen. Ennustus osuikin oikeaan. Pieni hymy oli hänen kasvoillaan kun hän ilman mitään paperia kertoi minun tapauksesta. ”Huomenta Keijo”, ja hän jatkoi, miksi minä täällä olen. Ensinnäkin kaikki verikokeet olivat sinun tullessasi varsin hienossa kunnossa. Yksi huono asia oli, että kolestroli oli viisi sen on noussut hiukan. Mutta huono asia on se pahakolestroli joka oli 3,4. Kolme vielä menisi mutta kaikkein paras arvo olisi kaksi. Nyt huono kolestroli rösöönnyttää suonet sisäpuolelta johonka jokin joko sydämmen lyönnin epätasaisuus tai useampi muukin asia voi suonten sisäpintaa likaa. Ja nyt kun suonen sisäpinta on rösoinen, siihen helposti tarttuu ns. lika kiinni. Jos tämä huonokotestroli olisi kaksi, niin silloin elimistö puhdistaisi sisäpinnat aina puhtaaksi. Mutta nyt se asia hoidetaan lääkkein. Sinulta otetaan vielä verikokeita ja iltapäivällä tutkitaan sinun kaulavaltimot ja otetaan niistä kuvat arkistoon. Samoin sinun sydän tutkitaan tänään tarkemmin tietokoneella ja asennetaan sinulle piirturi jota pidät huomiseen puoleen päivään saakka. Tällä toiminnalla saamme selväksi kuinka sinun sydämmesi lyö useamman tunnin aikana. Onko sydämmessä lyhyitä pysähdyksiä ja onko rytmihäiriöitä.

Uh huh, ompas tänään toimintaa. Aamupalan jälkeen tuli tyttönen kärryjen kanssa joka pumppasi minut tyhjiin verestä. Sitten odoteltiin käyntiä sairaalan toiseen päähän.

Puolenpäivän aikaan tulikin nuori poika hakemaan minua. Hän kuljetti minua pitkin sairaalan käytäviä. Matkalla kysyinkin, että mitä hän oikein työkseen tekee. Ajattelin vain kun hän oli niin nuoren näköinen. Siinä selvisikin, että hän on kuin sisätaksi. Hän hakee eri osastoilta potilaita ja kuljettaa milloin mihinkin sairaalan sisällä. Varsin hieno tehtävä, sillä en minä ainakaan olisi perille löytänyt. Ehkä kävelisin vieläkin sairaalan käytävillä hakien piirturia vatsan päälle.

Viimein olimme perillä. Minut ohjattiin erääseen vuoteeseen jossa oli lähellä tyynyä iso pala pois. Nainen töräytti jotain geeliä mun tissin päälle ja alkoi hakemaan sydäntä sellaisella puikolla kuin odottavien naisten vauvaakin haetaan. Tietokoneeseen tuli kuvia ja välillä sydänkin omalla äänellään antoi merkkejä viivalle. Sängyn kolokin selvisi kun nainen sängyn alapuolelta pyöritteli sauvaa mun kainalon alapuolelta. Sydänasia tuli hoidettua. Nyt käännyttiin selälleen ja tyyny laitettiin niskan alle. Taas töräytettiin geeliä kurkkuun ja nainen jatkoi kaulan tutkintaa. Viimein hän pyyhki rasvat pois kurkusta ja ohjasi minut seuraavaan huoneeseen.

Siellä nuori tyttö istutti minut tuoliin ja alkoi tekemään minusta tyttöä. Partakoneella ilman mitään tunnetta hän riipi minun rinnasta karvat pois. Sitten isoja kumilätkiä tuli kahdeksan rintaan. Sitten niihin työnnettiin johdot ja teippiä vielä paljon päälle niin eivät sitten yöllä irtoa. Pieni tupakkiaskin kokoinen piirturi tuli kaulaan remmillä roikkumaan. Nyt olin valmis pommimies, ei muuta kuin peloittelemaan ihmisiä.

Sama nuori poika lähti näyttämään tietä jälleen takaisin meidän osastolle. Nyt olen sitten kaikissa kokeissa käynyt. Huomenna tiistaina saan tämän härvelin pois kaulasta ja joskus kahdenviikon päästä sitten tiedetään mitenkä se mun sydän oikein hakkaa.

Jatkuvaa syömistä tuntui olevan. Pidin sairaalan sapuskoita ihan hyvinä ja sitä tuli riittävästi. Ehkä oli hyväkin tuo jatkuva ruokkiminen sillä aina vain halusin saada jotain. Ehkä se oli se, kun en lauantaista alkaen ole käynnyt tupakalla. Sitä vain tahtoi aina saada jotain, kai tupakan sijaan.

Tiistaiaamu valkeni ja taas hoitajat tulivat hakemaan sormenpäästä veritipan. Itse odottelin kello 11.00, jolloin saan itse repiä pommin pois minun rinnasta ja hoitajat vievät sen sitten takaisin ja tiedosto avataan.

Lääkäri tuli viimein ja sanoi mun pääsevän tänään kotiin. Mukanaan hänellä oli papereita joita hän oli kopioinnut minulle kotiin vietäväksi. Kuitenkin hän halusi selvittää kaikki paperit minulle. Siinä oli mun pääni ja tukossa oleva suoni. Puolitoista liuskaa verikokeita joissa yksi ainut, se Kolestroli oli liian korkeana. Ja tuon pommin-tiedot tulevat noin kahden viikon päästä. Kai hän jotenkin ottaa siitä yhteyttä. Pitkän selvityksen hän teki kaikista kokeista ja mikä niiden vaikutus oli. Ehkä kuitenkin olen syönnyt jokseenkin terveellistä ruokaa. Ehkä se kuitenkin on ollut liian rasvaista kun se Kolestroli on selvästi noussut.

Kiittelin tohtoria. Olin saannut tohtoreista sellaisen kuvan, että he totisuudellaan näyttävät, että ketä he oikein ovat. Paavolassakin vaihtui tohtorin vähintään kerran viikossa. Ei naurua ole heiltä keltään tullut vaikka leikkisenä ukkelina olen hiukan koittanut iloakin kylvää. Mutta nyt Tohtori Outi on saannut käsitykseni muuttumaan. Ja tietenkin toinen Tohtori Harri, jonka käsittelyssä en ole vielä ollut. Ainoastaan harrastustoiminnassa. Mutta uskon kuitenkin, että hänkin osaa hymyn päästää työssään.

Meidän huoneeseen tuotiin uusi potilas. Vanhempi mies joka siinä vuoteellaan lepäsi letkujen seassa. Hänelle toivottelin pikaista paranemista. Petikaveri oli jo lähtenyt kotii hiukan aikaisemmin. Hoitajien oven aukaisin ja kiittelin hyvästä hoidosta, kiitosta he varmasti harvoin saavat. Ja kiitosta ei kukaan liian montaa kertaa saa.

Siinä oli mun kertomukseni tästä Infarktista. Se peläytti mutta vielä tänäänkin torstaina olen pysynyt tupakista erossa.

Laitoin nettikoneen käyntiin ja lähdin katsomaan, mikä pudottaisi Kolestrolia. Ja löytyihän sieltä otsikolla ”Näillä superruoilla voit alentaa kolesteroliasi – 11 vinkkiä”.

1. Kaura ja ohra.  2. Pavut ja muut palkokasvit.  3. Vihreä tee  4. Öljyt  5. Pähkinät  6. Kasvisteroleilla tai -stanoleilla vahvistetut ruoat  7. Soija  8. Psyllium  9. Punaviini ja viinirypälemehu  10. Kaakao  11. Tomaatti

Kuvia ja selvityksiä en viitsinyt tähän kaivaa. Kuitenkin jos kiinnostusta on alentaa huonoa kolestrolia niin netti on niitä asioita pullollaan. Minulla kuitenkin alkoi asiaan vihkiytyminen tosissaan. Ehkä se kuitenkin on niin, että eiköhän elimistö oikeaoppisesti elimistöä putsaile jos sille antaa edellytykset. Pillerit taitavat olla laiskan miehen konsti. Tietenkin nyt pitää saada suonet auki ja sisältä liukkaaksi pillereiden kanssa.

Tämänhetkinen olo on hiukan heiluva, sellainen hutera. Ihan kun olisin ottanut jo muutaman lasin Kossua. En tietenkään pidä sitä hyvänä jos selvänä heiluu vaikka vaan vähäsenkin. Sillä Kossusta on kyllä aikaa. Ja tietenkin se, että kävelyretket pitää olla äärettömän hitaita, väsyn helposti. Mutta kuntopolut odottavat kun päästään nyt ainakin kaksiviikkoa eteenpäin.

Ja vielä toinen juttu. Vaikka suo kohtaisi kuinka pieni infarkti hyvänsä, niin lääkäri ilmoittaa sinulle, että kolme kuukautta on pysyttävä ratin takaa pois. Ei sairaala sun nimeäsi poliisille ilmoita. Mutta jos sattuu kolari ja itse olet ajamassa tämän sairaala käynnin jälkeen, voi olla, että joudut kaiken maksamaan. Vakuutusyhtiö ei sitä maksa. Jos siis huono säkä käy ja joku ilmoittaan sun saanneen inrarktin hetki sitten.

Eläkää terveesti ja nauttikaa elämästä antaen kiitos-sanan tulla joskus suusta ulos.



piki