Selaat arkistoa kohteelle nukke.

Käsityö

6.2.2017 Yleinen

Teemme koulussa  käsitöissä käsinukkea minulle tulee possu. Olemmejo tosi kovassa vauhdissa mutta toivottavasti se

Tässä ompeluni on vaiheillaan.

Tässä ompelu työ on vaiheillaan!!

ei haittaa. Sain ihan vasta rakennettua nukelle telineen. Telineen alaosa on vihreä, keltainen ja musta. Pääni onnistu hyvin tehdä ja myös teline. Teemme seuraavalla kuviksen tunnilla päillemme valot silmäksi tai joksikin muuksi. Teemme ompelukoneella tosi paljon kaikkea esim, puku, tasku, kädet ja kankaat ommellaan yhteen. Kun kaikki on saanut käsinuket on valmiiksi niin  teemme käsinukeilla näytelmän. KLIKKAA KUVAA JOS HALUAT SEN ISMOKASI

 

Tein tänään kädet käsinukkelleni ja sain vihdoin käsinukkeni valmiiksi. Huh siihen meni tosi paljon aikaa. Mutta vielä pitää saada ompelutyö myös valmiiksi. Kun saan sen valmiiksi niin niin voin liittää ompelutyöni käsinukkeen.

 

Tänään tein Ompelu työni valmiiksi. Päättely oli aika helppo minulle. Ompelu työ oli tosi vaikea välillä ja helppo jossain kohtaa. Esimerkitsi kun en saanut aina lankaa kahden muun langan välistä, koska olin ommellut liian tiukasti.  Minulle piti tulla ompelu työstäni käsinukkelle huivi mutta tein siitä miuluummin puhelimen koskakaulahuiviin menisi liian paljon

 

Jos haluat myös alkaa neulomaan niin tarvitset vain neulomispuikot ja lankaa. Voit katsoa Youtubesta kuinka neulotaan. Suosittelen teidänkin alkaa neulomaan. Eka kannattaa aloittaa pienestä sitten siirtyä isompaan työhön.Tänään kun olin saanut jo nukkeni valmiiksi niin menin muovitöihin teen muovitöistä joskus vielä oman artikkelin.

KUVIA TYÖSTÄNI ALHAALLA

 

 

Tässä on valmis käsinukke toivottavasti valoistus ei haittaa siitä tuli aika huono.

Tässä on minun luokkakavereittentöitä nekin ovat tosi hienoja.

Tässä on minun yksi käsi ja minulla on myös toinen samanlainen toisella puolella.

Tässä on pääni jossa on ledit.

Tässä on taskuni jonne tulee ledien patteri.

 

Käsitöitä

14.12.2016 Yleinen

Hei olen swaggman ja tänään kerron teille käsitöistäni, jotka olivat vielä työn alla hetki sitten. Teimme käsinuken jolla on kipsattu pää. Teimme sille myös alustan, jossa se pysyy pystyssä. Teimme myös jonkilnlaisen asusteen.

 

Pää tehtiin vessapaperirullasta, jonka päälle laitettiin sanomalehteä.

Sen jälkeen teippasimme siihen led-valot, jotka teimme puutyöluokassa.

Sen jälkeen sanomalehti kipsattiin ja siitä tuli kova.

Päästä minulla ei ole kuvaa eikä myöskään led- valoista

 

 

 

 

 

 

Tässä on käsinukkeni muoto.

Käsinukke ei ole vielä valmis, koska siihen tulee vielä heltta.

Ensimmäiseksi kankaant piti siksakata ja sen jälkeen tehtiin tasku, johon laitettiin paristo,

josta saatiin sähköä led-valoihin.

Sitten piti ommella päärme ompelukoneella.

Teimme nukeillemme myös ledit, joista kuulitte juuri äskön. Ledit sai tulla joko päähän tai vartaloon.

minulla  ne tulivat päähän. Aluksi juotettiin ledit kiinni johtoihin ja sitten päähän laitettiin paristo.

Lopuksi ne laitettiin kiinni.

 


 

 

 

 

Tässä on alusta, josta kerroin.                                                                                                Olen jo maalannut sen mutta siitä ei ole ollenkaan kuvaa.

Alustani esitttää timanttia, jonka värit olivat sininen ja valkoinen.

Muoto sahattiin sähkösahalla ja se oli hauskaa.

 


 

 

 

 

Tässä on heltta kanalleni. Se on vielä vähän kesken mutta kohta se valmistuu. Tämä on ommeltu suoralla ompeleella ja käännetty toisin päin.  Heltta ommelaan kanaani kiinni yläreunasta kaksinkerroin.                                    Työvälineitä oli ompelukone.

 

Tässä on neulontatyöni, josta piti tulla kaulahuivi.

Neulomistyöstäni piti aluksi tulla kaulahuivi mutta aika loppui ja siitä tuli pieni laukku.                                               Neulomistyöni piti ensiksi taittaa kaksinkerroin laukun muotoon. Sen jälkeen piti ommella reunat kiinni pykäpistoilla. Työkaluina oli ompeluneula.

Laukusta ei ole kuvaa, koska puhelimestani oli akku loppu juuri silloin.

 

 

 

 

 

 

 

Tässä on kuvia meidän luokan töistä.

Vihreän nuken vieressä oleva nukke on minun.

Vaikea saada kukkimaan?

7.2.2016 silkkisiipiä

orkideankeiju1

Sain tämän orkidean, ilmeisesti puikkokämmekän, äitienpäivälahjaksi pari vuotta sitten ja saatesanoiksi: Tämä on helppo pitää hengissä, mutta vaikea kukittaa uudelleen. Hengissäpysyminen on todella osoittautunut helpoksi. Kasviin nimittäin tuli kukkimisen jälkeen jotain pikkuasukkaita ja työnsin sen verhon ja ikkunan väliin, etteivät asukit muuttaisi muihin kukkiini. Ja sitten unohdin koko kämmekän olemassaolon. Joitakin aikoja myöhemmin, viikkoja joka tapauksessa, avasin verhot lisääntyvän päivänvalon tieltä ja mitä löysinkään?! Hienosti hengissä pysyneen ja vielä kukkivan kämmekän. Toki kukkia oli paljon vähemmän kuin äitienpäivänä, mutta sen jälkeen se on kukkinut koko ajan, noin puolitoista vuotta siis. Tällä hetkellä kukkia on auki kahdeksan kappaletta.

Nyt puikkokämmekkää hoitaa silkkisiipinen keijukainen, jos se vaikka saisi ötökkäosastoon kuuluvat alivuoralaiset häädettyä, kun itselläni ei oikein ole riittänyt puhtia suihkussa käyttämistä tehokkaampiin häätötapoihin eivätkä ne ole suihkutuksesta olleet millänsäkään. Jos vaikka keijukainen osaisi kertoa niille paikan, jossa ötököilläkin on täydet elämänoikeudet.

 

 

Hyvää joulua!

27.12.2015 silkkisiipiä

 

Iloa lumesta

Iloa lumesta

 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Työkiireiden ja joulun valmistelujen keskellä en ole ehtinyt pysähtyä edes keijukaisia katselemaan – surullista mutta totta. Herkkujen pullistaman vatsan alla nukuin 12-tuntiset unet ja heräsin rauhassa ihmettelemään talviaurinkoa. Päivällä taivaalta tuiskusi hetken luntakin. Oli pakko lähteä pienelle kävelylle ja mitä näinkään!

Kiitos kaikista kommenteista!

11.7.2015 silkkisiipiä

Keinu keijukeinuni!

Keinu keijukeinuni!

 

On ollut ilo saada paljon kommentteja, iso kiitos niistä! Keijublogin pitäminen on mukavaa puuhaa, mutten varmaan jaksaisi sitä pitää kovin kauaa ellei kukaan sitä kävisi katsomassa ja kertoisi mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. Jokainen kommentti melkein ansaitsisi vastauksen, olisi vain pitänyt alkaa vastailemaan aiemmin, 30 vastausta yhdeltä istumalta on liikaa kirjoitettavaksi. Siispä tämä postaus ja nämä kuvat ovat kiitos kaikille kommentteja laittaneille.

 

Lumille haluan kertoa, että minä näin lapsena paljon keijuja, en tarkasti, vaan lyhyenä hetkenä akileijan kukissa tai niityllä katseen rajamailla ja jos käännyin katsomaan ne usein katosivat. Sitten kasvoin, menin kouluun ja opin siellä paljon tärkeitä asioita ja unohdin katsella keijukaisia. Omien lasten mukana tuli taas aika jolloin näin niitä, tällä kertaa keijukaiset eivät lähteneetkään pois vaikka pysähdyin niitä katselemaan.

 

Sirpa kysyi keijujen perheistä ja sukulaisista. En ole keijujen tutkija kuten Suvi Niinisalo, joka on kirjoittanut aiheesta oikein antoisan tietokirjan Keijukaisten lähteillä, mutta uskon silti tietäväni että onhan niillä perhettä ja sukua. Miltä keijut näyttävät lapsena ja miltä aikuisena? En minä tiedä. Ehkä lapsuus ja aikuisuus eivät ole keijujen juttuja. Nehän uskovat unensa tosiksi ja sadun maailmaksi koko ikänsä toisin kuin useimmat ihmiset.

 

Ovatkohan nämä keijut toisilleen sukua?

Ovatkohan nämä keijut toisilleen sukua?

Terveisä Riikasta!

24.6.2015 Yleinen

Keijukainen pelargoniassa

Piipahdin Latvian pääkaupungissa Riikassa hetki sitten. Hotelli, jossa yövyin matkaseurani kanssa sijaitsi jonkin matkan päässä vanhasta kaupungista ja, jos ihan suoraan sanon, ensisilmäys hiukan hirvitti. Katu oli karu, hotelli sijaitsi sisäpihalla, jonne päästäkseen piti kävellä läpi parhaat päivänsä nähneestä porttikongista. Ja vaikka hotellin logon ritarihaarniska viittasi menneisyyteen, olin odottanut hieman erilaista historian siipien havinaa.

Sisäpihalla tönötti lehtileikkeillä päällystetty pysäköintialueen valvojan koppi, joka taisi olla miehitetty 24/7. Mikään keidas sisäpiha ei ollut. Tupakoitsijoita oli sentään muistettu tuoleilla, parilla pöydällä ja sauhuttelualueen rajaavilla kukkaistutuksilla. Yhtenä aamupäivänä, kun alueella ei näkynyt ketään, hiippailin kamerani kanssa paikalle ja nappasin ylläolevan kuvan. Keijukainen istuu siinä pelargoniassa ja tarkkailee pihapiiriä. Ehkä näköpiirissä tassuttelee musta, paksu kissa tai kirjava, pörröinen kaunotar.

Vanha kaupunki turisteineen ja heille tarkoitettuine viihdykkeineen tuli toki nähtyä, mutta sittenkin matkan parasta antia olivat hotellimme lähikorttelit. Lähitienoilla kävellessä näki kuinka rouva kurkotteli ikkunastaan jututtamaan koiraansa ulkoiluttavaa herrasmiestä ja upeasta autosta nousi jakkupukuinen nainen ruokkimaan kadulla kuljeksivaa kissaa. Löysimme samoilta kulmilta myös uzbekistanilaisen ravintolan, jonka pitäjä tarjoili meille herkullisen ruuan mukavia jutellen.

Saman kadun varrella kuin hotellimme ja uzbekistanilainen ravintola oli myös rapistuneita rakennuksia, joiden villiintyneillä tonteilla ei kissojen kulkua kummempaa elämää näkynyt.  Isokierto kiipeili hylätyltä näyttäneen talon rauta-aidassa. Helteisessä säässä varjoisalla aidalla oli keijukaisenkin mukava hetki viivähtää.

 

isokierto ja keiju portilla

Keltamajavankaalin alla

18.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Näin keltaista puron rannalla, kun kävin kävelyllä keväisessä puistossa. Vihreä ei ollut vielä peittänyt talventakaista, ruskehtunutta ruovikkoa, mutta aurinko oli ehtinyt houkutella vehkamaisen kukinnon kurottelemaan kohti valoa ja lämpöä. Kasvi sai hymyn huulilleni, hassu ja iloinen kukka, vaikka aika pahan hajuinen. Olen kuullut, että sitä kutsuttaisiin myös haisunäädän kaaliksi ja sen kyllä ymmärrän hyvin.

Mikähän pikkuruinen pirpana piileksi keltaisen puikelon kukinnon ja suojalehden alla?

Kesä ja kimalaiset

16.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Ihanan viileä kesäkuu tänä vuonna meillä täällä Suomessa! Keijuja ei kymmenen lämpöasteen kelissä palella – ja taitaa sitä paitsi olla hiukan lämpimämpää. Jos tuuli ei riepota terälehtiä irti kukkasista ennen aikojaan, niin nyt saamme nauttia monien kasvien kukkaloistosta pitkään. Pörriäisiä tosin saa vielä odotella näillä keleillä. Itselläni ei ole yhtään ikävä sen paremmin hyttysiä kuin ampiaisiakaan. Kurtturuusun keijukainen tapasi kimalaisen menneenä kesänä, mutta mustoissa kaiken voi elää uudelleen, niin helteen kuin hunajan tuoksunkin.

Rakastaa, ei, rakastaa

8.6.2015 Yleinen

Päivänkakkaroita

 

 

Päivänkakkaran terälehdistä lasken olenko sen ruskeasilmän mieleen, jota itse olen katsellut. Ja joka toinen kukka lupaa, että rakastaahan tuo, joka toinen väittää tylysti vastaan. Ja kun olen tärvellyt kokonaisen kimpun päivänkakkaroita päätän kerätä uuden nipun ja solmia seppeleen. voin vain kuvitella mitä keijukainen minusta ajattelee, ”hulluja nuo ihmiset”!

Kissankelloja

6.6.2015 silkkisiipiä

Sinikellotyttö  Sinikellopoika

Kissankello kuuluu siemenkasvien kaariluokkaan. Sen voi löytää kasvamasta tienpientareilta, kedoilta, niityiltä ja mäenrinteiltä eteläisestä Suomesta Lappiin saakka. Se kuuluu ruohokasveihin ja sen sininen latvakukinto, muistuttaa kelloa.

Sunnuntaiaamuisin soittavat pienet keijukaiset kissankelloja. Kellojejn ääni on hentoinen ja heleä ja se on helppo oppia erottamaan muiden kellokukkien soinnista. Usein kellonsoittajat myös laulavat kaunista, tuulen huminaa muistuttavaa sävelmää. Ja jos samalla kedolla kasvaa hiirenvirnaa ja päivänkakkaroita, niiden keijukaiset karkeloivat mielellään pyhäaamuisin kissankellomusiikin tahdissa.