Selaat arkistoa kohteelle nöyryys.

Johtajuudesta

15.6.2017 Raamatusta

Katsoin juuri Anssi Tiittasen vetämän lyhyehkön haastattelun kahdesta aktiivisesta nuoresta aikuisesta, jotka elävät kotiseurakuntiensa keskellä. Se herätti ajatuksia johtajuudesta, josta he myös keskustelivat. Onko johtajuus seurakunnissamme palvelevaa ja osallistavaa? Kun olen saanut toimia eri pastoreiden johtajuuden alaisuudessa eri paikkakunnilla, koen syvää kiitollisuutta heistä.

Erityisen rakkaiksi minulle ovat tulleet viimeisten vuosien aikana Martti Kallionpää, Markku Tuppurainen, Ville Pitkänen, Jacob Huttunen, Vuokko Hautala, Jonna Shemeikka, Pekka Perho, Nikas Niemelä ja Johannes Saranpää. Mukaan voi saman tien lisätä myös nuorisotyöntekijämme Markus Särkän. Kun näen sen palon joka heidän sydämestään paljastuu päivittäisessä työssä, se ruokkii janoa Jumalan puoleen.

Kun mietin johtajuutta, mieleeni nousi seuraava tapaus:

Toinen Mooseksen kirja 17:8-9

Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.”

Ensimmäinen asia, jonka koen Herran nostavan sydämelleni näistä jakeista: Johtajuus paljastuu hädässä. Jos Israelilla olisi ollut heikko johtaja, joka ei olisi luottanut Jumalaan kokosydämisesti, hän olisi voinut alkaa panikoimaan ja levittää pelon ilmapiirin suuren kansaan. Aivan kuten joskus tapahtui kymmenen vakojaan todistusten johdosta: kansa itki seuraavan yön ja nousi kapinaan, kun kahdeksan miestä pelkäsivät vastustajaansa, vaikka Jumala oli jo luvannut, että Israel voittaa sen Herran voimassa!

Mooses oli viettänyt aikaa Jumalan kanssa paljon, hän oli varma siitä, ettei Jumala hylkää tälläkään kertaa kansaansa, vaan on uskollinen! Tällaisen johtajuuden edessä on helppo toimia: Joosua sai selkeät toimintaohjeet mitä piti tehdä. Hänen ei tarvinnut pelätä tappiota, vaan luottaa siihen, että Herra on Israelin turva.

Toinen Mooseksen kirja 17:10-11

Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla.

Joosua teki siis oman osansa ja johti sotilaat taisteluun, mutta Mooses ei ollut syrjään vetäytyvä johtaja, vaan tiesi, että hänelläkin oli oma osansa: Hänen tuli pitää Herran sauvaa kädessään ja niin julistaa voittoa yli pakanajumalia palvelevaa kansaa vastaan. Herran auktoriteetti voittaa aina vihollisen.

Toinen Mooseksen kirja 17:12-13

Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.

Näistä jakeista näemme monta periaatetta: Kukaan johtaja ei pärjää yksin. Jokainen tarvitsee rohkaisua ja tukea. Ilman Aaronin ja Hurin apua Israel ei olisi voittanut amalekilaisia. Kukaan ei voi sanoa, ettei ole tarpeellinen Jumalan valtakunnassa, koska kaikki voivat tehdä oman osansa ja palveleva johtajuus nostaa nämä ihmiset esiin ja he rohkaistuvat, kun näkevät, että heidän osuudellaan on oikeasti merkitystä!

Näemme myös siunauksen periaatteen toteutuvan, kun Mooses, Aaron ja Hur ovat kädet ylhäällä, kun nuori sukupolvi taistelee! Tätä tarvitsemme enemmän seurakuntiemme keskelle: Siunaavaa asennetta puolin ja toisin. Kun kaikki tekevät oman osansa, tulee voitto Jumalan kunniaksi.

Millaisen yhteenvedon saamme tästä tarinasta ja mitä voisimme oppia siitä?

Jotta seurakuntamme voisivat kasvaa, niin kuin Jumala tahtoo, tarvitsemme vahvoja johtajia. Vahvojen johtajien takana on aina vahvasti myötäelävä, siunaava seurakuntaperhe, joka taistelee yhdessä. Yhdessä tekemisen meininki on leimaa antava tällaisille seurakunnille: Siellä pastoreiden ja hengellisten johtajien ei tarvitse pelätä, että heidän kätensä väsyvät, kun heitä muistetaan säännöllisesti rukouksin, rohkaistaan kasvotusten ja ollaan valmiita palvelemaan, kun tarvitaan apua eri tilanteissa. Olemmeko me niitä, jotka rohkaisevat ja siunaavat pastoreitaan säännöllisesti?

Kun seurakuntaperhe kohtaa kaikenlaista vastustusta, seurakunnan johtava pastori on keihään kärkenä ja joutuu sietämään uskomattoman paljon. Hänellä on suuri vastuu, kuten Mooseksellakin Israelin kansasta. Ilman tukea Mooses väsyi, samoin seurakuntiemme johtajat. Hekin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä, niin kuin sinä ja minä, ja hekin tarvitsevat todellisia rinnalla kulkijoita! Heilläkin on omat menttorinsa, joihin he luottavat ja joille he voivat avautua todella ikävistäkin asioista. Jokaisen seurakuntalaisen täytyisi muistaa, että jos olisimme heidän asemassaan, varmasti pyytäisimme rukoustukea monilta. Teemmekö niin myös heitä kohtaan?

Palvelevassa johtajuudessa seurakuntalaisten erilaiset kyvyt ja lahjat paljastuvat ja niille annetaan tilaa. Seurakunnan ei todellakaan pidä olla yhden miehen show, vaan seurakuntaperhe, jossa vastuu jakautuu tasapuolisesti. Vaikka osa onkin luonteeltaan arka, hekin löytävät oman tehtävänsä, kun heihin saadaan kontakti ja tässä tarvitaan myös seurakuntalaisten apua: Pastorimme eivät välttämättä kerkeä keskustelemaan kaikkien kanssa, mutta jos sinä näet jonkun lähimmäisesi elämässä potentiaalia (jokaisella on sitä, joko piilossa tai esillä), rohkaise häntä keskustelemaan pastoreiden kanssa. Jos hänellä ei ole rohkeutta siihen yksin, tarjoudu avuksi.

Miten minä päädyin palvelemaan seurakunnan keskellä? Asuin Oulaisissa opiskellessani merkonomiksi 1997-2000 vuosien välillä ja kun aloin itsenäistymään ja jäin viikonlopuiksi opiskelija-asuntooni, tutustuin seurakunnassa mieheen, jolla on suuri sydän, hänen nimensä on Reijo Hakala. Hän palveli seurakunnan vanhimmistossa ja hänen vastuullaan oli teetupatyö. Kun näin häntä säännöllisesti seurakunnassa, sekä rukouskokouksissa, että sunnuntaisin, hän kohtasi aidosti minut ja rohkaisi! Jossain kohtaa hän pyysi minua tiimiin, joka palveli teetuvalla ja kertoi, että menemme perjantaisin klo 20 rukoilemaan ja valmistautumaan iltaa varten, ovethan avattiin klo 21. Se oli ensimmäinen palvelutyöni, jossa sain palvella. Vaikka olin arka (jotain siitä kertoo se, että kun koulussa esitelmä kuvattiin kameralla ja olisi pitänyt katsoa tulos sen jälkeen, en tahtonut, koska häpesin itseäni), sain rohkeuden mennä eteenpäin. Myöhemmin uskalsin todistaa uskostani avoimesti tuntemattomille nuorille ja sillä oli vaikutusta.

Mitä jos sinä olisit se mies tai nainen, joka rohkaisee lähimmäisiään loistamaan Jumalan rakkautta ja asettuisit heikompien vierelle aidosti? Et voi tietää, mitä Jumala on heidän elämälleen varannut? Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Nöyryys ja itsevarmuus

12.2.2017 Raamatusta

Kun saan tänään tehdä omalta osaltani nuorten parissa työtä kotiseurakuntani keskellä, olen havainnut, että tällä nuorella sukupolvella on kasvanut terve itsevarmuus. On varmasti myös poikkeuksiakin, ja moni kamppailee itsetuntonsa kanssa siksi, että täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi koulussa. Terveeseen itsevarmuuteen mielestäni liittyy oikea nöyryys sekä oman identiteetin sisäistäminen. Kun Seinäjoen illassa pastori Pekka Perho opettaa, mielestäni hän opettaa vahvasti oikeasta identiteetistämme Jumalan lapsina ja siksi tuloksetkin ovat hyvät! Mutta katsotaanpa mitä Raamattu opettaa tärkeimmästä esikuvastamme:

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mihin tekstiyhteyteen Paavali kirjoitti tämän jaejakson? Kun katsomme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua, käy selville, että apostoli muistuttaa Filippiläisiä heidän asemastaan Kristuksessa ja sen sisäistämisen seurauksista: Siellä vilahtaa esimerkiksi tällaisia ilmauksia: pyhille Jeesuksessa Kristuksessa, olette osallisia armosta, ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa, pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta. Välitön konteksti, jakeet juuri ennen Jeesuksen työn ylistystä sanoo vielä näin:

Filippiläiskirje 2:1-4

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Mihin Paavali meitä kehottaa, ennen kuin hän suuntaa katseemme Jeesuksen nöyryyteen, uskollisuuteen ja korottamiseen? Mielestäni jokaisen Jumalan lapsen on erittäin tärkeä hyväksyä totuus: Me olemme pyhiä Jeesuksessa. Perustus on vahva, eikä siitä pidä luopua paholaisen valheiden edessä. Olemme saaneet kokea Jumalan armon ja sen tähden tahdomme tehdä mielellämme hänen tahtonsa. Silloin emme pelkää kertoa ilosanomaa elämällämme arkemme keskellä, vaikka kohtaisimme toisinaan vastustustakin. Kun päätämme seurata Jeesusta kokosydämisesti, se saa aikaan muissakin halun toimia samoin, niissä, jotka ovat lähipiirissämme. Kun me kerromme, että ihmiset eivät tyrmänneet minua kun kerroin seuraavani Jeesusta, vaan joku jopa antoi rukoilla puolestaan, koska näki, että identiteettimme on vahva, jolloin muutkin saavat rohkeutta.

Huomatkaamme, että Paavali rohkaisi Filippiläisiä ja nyt myös meitä, toimimaan Jumalan rakkauden kanavina, rohkaisten, lohduttaen, päättäen keksittyä yhdistäviin tekijöihin eikä riitaa haastaen, niin kuin Jeesus. Silloin Jumalan valtakunta leviää varmasti, koska se ilmenee hänen lastensa motiiveissa, asenteissa ja käytöksessä! Kun teemme päätöksen sydämessämme rakastaa ja rohkaista, silloin on helpompi myös osoittaa empaattisuutta käytännössä, eikä toimia itsekkäästi. Mihin tää kaikki johtaa? Kristuksen heijastumiseen elämässämme:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Nämä jakeet kertovat jostain aivan käsittämättömästä rakkaudesta ja nöyryydestä. Sellaista ei tavata tässä maailmassa. Kysykäämme itseltämme: Jos minä asuisin Taivaassa ja minulle ehdotettaisiin, että voisitko lähteä maan päälle, pelastamaan nuo syntiset ihmiset, jotka ovat meidän vihollisia, kuinka moni suostuisi? Luulen, ettei kukaan. Mutta Jeesus suostui siihen! Mikä ilouutinen meille, jotka olimme syntiemme vankeja, vailla mahdollisuutta päästä takaisin yhteyteen pyhän Jumalan kanssa. Siksi Jeesuksen täytyi inkarnoitua, siis syntyä ihmiseksi ja elää ihmisen elämä, jotta hän voi samaistua jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan. Ja ainoastaan hänen ansiostaan meillä on tänään lapsen asema Jumalan edessä! Kiitos ja ylistys Jeesus!

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Ilman Jeesuksen nöyryyttä, päättäväisyyttä, kuuliaisuutta myös Getsemanessa tuskan keskellä hän päätti suorittaa tehtävänsä loppuun asti, vaikka hän hetkeksi menetti yhteytensä rakastavaan Isäänsä meidän tähtemme. Kun Jeesus sanoi, tapahtukoon Sinun tahtosi, silloin hän suostui kantamaan meidän kaikkien syntivelkamme, ja koska Jumala ei voi olla yhteydessä syntiseen pyhyytensä tähden, hän menetti sen joksikin aikaa. Siksi Jeesus huusi Isälleen ristillä, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit. Siksi, että hänet tehtiin synniksi meidän edestämme! Eikö tämä totuus saa meidät polvistuen palvomaan Jeesusta koko elämällämme? Jos joku ei täällä maan päällä eläessämme polvistu ja nöyrry vastaanottamaan Jumalan kallista lahjaa, pelastusta, eräänä päivänä jokainen ihminen polvistuu hänen edessään ja joutuu tunnustamaan Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluu meille jokaiselle: Jos Jumala rakasti meitä niin paljon, miten sen ymmärtäminen heijastuu elämässämme? Saako hän hallita elämäämme, niin että valitsemme nöyryyden ja epäitsekkyyden, kun Jeesus? Enkä tarkoita sitä, että meidän pitäisi rangaista itsemme ja ruoskia itseämme elämään nöyristellen, vaan käsittäen, että koska Jeesus pelasti minut, tahdon tehdä hänen tahtonsa mielelläni. Pyhä Henki tulee auttamaan meitä elämään Jumalan lapsen asemasta käsin ja haluten rakastaa kaikkia ihmisiä, jotta Jumalan tahto saisi tapahtua. Jumalan runsasta siunausta sinulle :D

Onko Pyhä Henki tervetullut?

6.11.2016 Raamatusta

Annanko hänelle kaikki valtuudet toimia elämässäni, niin kuin näkee parhaaksi?

Kun lukee ensimmäistä lukua Luukkaan evankeliumista, ei voi olla huomaamatta, kuinka voimallisesti taivas on yhteydessä ihmisiin. Ensin Jumala lähetti enkelinsä kertomaan Sakariaalle ilouutisen Johannes Kastajan syntymästä, sitten Marialle Jeesuksen syntymästä. Katsotaanpa mitä tapahtui sen jälkeen, kun Maria kuuli enkeliltä, että hänen sukulaisensa Elisabet on raskaana vanhoilla päivillään:

Luukas 1:39-45

Niinä päivinä Maria lähti matkaan ja kiiruhti vuoriseudulle erääseen Juudean kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!”

Kelaa nyt vähän! Elisabet on oikeasti jo iällä ja Maria on teini ikäinen. Jotain mieletöntä kätkeytyy näiden naisten ja Sakariaan elämään. He olivat Hengessä palavia, sen minä ainakin aistin näitä jakeita lukiessa. He olivat halukkaita olemaan yhteistyössä ja kuuliaisia Jumalalle. Huomaa, miten ylenpalttisella riemulla ja kunnioituksella Elisabet tervehtii nuorta serkkuaan, kun Pyhä Henki on paljastanut hänelle, että hän kantaa Jumalan Poikaa, vaikkei kukaan ole hänelle siitä kertonut. Nämä naiset olivat todella samalla aaltopituudella ensikohtaamisessaan.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

1 Johanneksen kirje 4:16

Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Mitä näistä jakeista pitäisi ajatella? Raamattu osoittaa selkeästi, että Jumala on rakkaus. Kun tulimme uskoon, opimme Jeesuksen kautta tuntemaan Jumalan rakkauden, samalla meistä tuli Pyhän Hengen temppeleitä ja hän asuu meissä. Jos valitsemme olla avoimia Pyhälle Hengelle ja kuuliaisia hänen neuvoilleen, täytymme jatkuvasti Jumalan rakkaudella! Eikö olekin mahtava uutinen! Miksi on niin tärkeää täyttyä Pyhällä Hengellä ja Jumalan rakkaudella? Koska jokaisen uskovan tehtävä on loistaa Jumalan valoa maailmaan! Sinua ja minua ei olla pelastettu vain itseämme varten, vaan siksi, jotta muutkin voisivat löytää todellisen vapauden ja rauhan sydämeensä hänessä.

Tänä aamuna Pyhä Henki puhui henkeeni, että uskovien tulisi tehdä parannusta. Ai mistä? Siitä, miten kohtelemme lähimmäisiämme, jotka ovat jääneet sivuun seurakunnan keskeltä ja kenties elävät nyt maailmassa. Maailma on oikeasti todella julma. Se voi näyttää hetken aikaa kauniilta ulkoapäin, mutta se muuttaa ihmistä tämän maailman herran, saatanan toivomaan suuntaan. Siksi meidän uskovien on aika herätä. Tiedostammeko, että jos olemme välinpitämättömiä tuntemastamme henkilöstä, se on väärä toimintatapa Isän silmissä? Hän antoi Jeesuksen kuolemaan hänen vuokseen aivan yhtä lailla kuin meidänkin. Isä rakastaa häntä samalla rakkaudella kuin minuakin.

Kenties saatana sai valehdeltua näille henkilöille ja koska ei ollut ketään lähellä, joka olisi voinut rakkaudellisella tavalla oikaista väärän käsityksen, he luulivat, että Jumala ei voi antaa heille enää anteeksi. Se on totta, että jos henkilö tietoisesti sanoo hyvästit Jumalalle ja tekee sen alleviivaten, ettei tahdo enää kuulla Jeesuksesta tai Jumalasta mitään, hänen on vaikea tulla takaisin, koska on tehnyt harkitun päätöksen. Silti tällaistakin henkilöä meidän tulee rakastaa, eikä sulkea pois yhteydestä, ellei hän sitä itse toivo.

Mutta on varmasti niitä, jotka ovat sekoittaneet pahasti asiansa maailmassa ja miettivät, onko joku joka voi pelastaa minut tästä sotkusta? Jos aidosti joku osoittaisi heille Jumalan rakkautta, eikä alkaisi moralisoida tai tuomita synneistä ja kertoisi, että Herran armo kuuluu niille, jotka aidosti tekevät parannuksen ja tahtovat seurata Jeesusta kokosydämisesti, moni saattaisi tarttua tuohon pelastusrenkaaseen. Tunnetko ihmisiä jotka ovat kenties tällaisessa tilassa?

Pyhä Henki tuo läheisyyden, koska kolmiyhteinen Jumala on rakkaus. Siellä missä kunnioitetaan Jumalaa, siellä myös voidaan tuntea hänen voimakas läsnäolonsa. Huomaa, että rakkaus rakentaa ja antaa anteeksi, kovuus erottaa ihmiset toisistaan. Siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Vapauden ilmapiirissä ihmiset hyväksytään, ollaan aidosti kiinnostuneita heistä, osoitetaan empaattisuutta, eikä vaadita tiettyä tasoa, jotta he pääsisivät kosketuksiin kanssamme.

Meidän täytyy muistaa, että itse olimme Jumalan vihollisia ennen kuin Jeesus tuli tekemään synnin ja perkeleen orjat vapaaksi, jotta meillä oli mahdollisuus päästä tähän lapsen asemaan! Me emme saa enää sulkea ihmisiä pois ja vaatia heiltä tekoja, jotta he ansaitsivat pelastuksen ja hyväksyntämme. Jos osoitamme ihmisille aitoa välittämistä ja kuljemme rinnalla, he alkavat ihmettelemään mistä tämä rakkaudellinen toimintatapa on peräisin? Kun olemme luoneet kontaktin, kohdanneet ihmisen, Pyhä Henki antaa meille ohjeet johtaa heidät rakastavan Jumalan yhteyteen. Kuten yksi biisintekijä asian ilmaisi, rakkaus on aseemme, älkäämme väheksykö sitä. Juuri näin Jeesus toimi, siksi fariseukset närkästyivät, kun hän tahtoi viettää aikaa syntisten kanssa, siksi Jeesus sanoikin, etteivät terveet tarvitse parantajaa, ja ettei hän ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä (Luukas 5:30-32).

Eilen illalla sain todistaa jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, kun Seinäjoen Vapaakirkolla järjestetty LakeusHope tapahtumassa koimme voimakasta Jumalan läsnäoloa, kuulla Frans Rautalahden, Niklas Niemelän ja Pekka Perhon lyhyet puheet ja palvoa Jumalaa ILTA Musicin johdattamana. Uskon, että jotain merkittävää tapahtui ja tulee tapahtumaan, koska tulimme yhteen riippumatta siitä mistä seurakunnasta itse olemme. Jos aidosti kunnioitamme toinen toisiamme, toimimme Jeesuksen osoittamalla tavalla ja Herra laskee silloin voimakkaan läsnäolonsa! Juuri tätä saimme kokea ja juuri siksi uskon, että muutamien oli helppoa antaa elämänsä Jeesukselle tuona iltana!

Pyhä Henki on sillanrakentaja, eli yhteyden rakentaja, hänellä on sama päämäärä kuin Isällä ja Pojalla: ohjata rakastamaan, jotta Jumalan rakkaus saisi kanavoitua kaikkiin ihmissuhteisiin ja jatkuvasti lisääntyä! Jos Jumalan rakkaus lisääntyy kauttamme, kun jaamme sitä eteenpäin, silloin maamme todella voi muuttua. On kyse siitä, mitä me päätämme tehdä. Jos alistumme Jumalan tahtoon, tottelemme Pyhää Henkeä. Meidän tulee toimia kuten Jeesus teki: hän todella osoitti rakkautta kaikille ihmisille, hän ei työntänyt heitä pois läheisyydestään, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: tekopyhiä hän ei silittänyt päähän, vaan osoitti heille kovimmat sanansa, koska he eivät tahtoneet tehdä parannusta, koska näyttelivät olevansa muita parempia ja pyhempiä kuin todellisuudessa olivat. Tällaisia ihmisiä on vaikea tavoittaa, koska he eivät ole läpinäkyviä. Jos ihminen ei nöyrry pyhän Jumalan edessä myöntämään omaa syntisyyttään ja on päättänyt jatkaa valitsemallaan tiellä, sille emme voi tehdä mitään.

Työssäni kohtaan todella monenlaisia ihmisiä. Viime viikolla tapasin erään henkilön ja koska olen käynyt hänen työpaikallaan useita kertoja ja keskustellut, hän avautui elämästään ja tunnisti stressitasonsa nousseen erinäisten tapahtumien johdosta. Hänellä oli yksi pakokeino unohtaa elämänsä haasteet hetkeksi ja se oli jalkapallon seuraaminen. Kun olin melko kauan kuunnellut hänen tarinaansa rohkaistuin lopulta sanomaan (uskoakseni Hengen johdatuksesta), että olen uskovainen ja ilmaisin, että uskon tän tapaamisen olevan Jumalan johdatuksen tulos, jotta hän sai purkaa sydäntään jollekin. Kun ehdotin, että rukoilisin lyhyesti hänen puolestaan hän kieltäytyi ja sanoi, että tietää kyllä kenen puoleen kääntyä, jos tarvii apua.

Tällä kertaa hän ei ollut valmis, mutta nyt hän tietää, että mikä minä olen miehiäni. Ikäväkseni huomasin hänessä tiettyä patoutunutta negatiivisuutta, ehkä jopa katkeruutta esimiestään kohtaan. Muutos lähtee siis sydämestä. Ilman, että tunnustaa olevansa heikko ja tarvitsevansa apua ja rukousta, muutos ei voi tapahtua. Pois ajaessani rukoilin tän miehen puolesta, jotta hän voisi parantua ja antaa anteeksi. Muuta ei voi, kun rukoilla, että hän pystyisi ei vain purkamaan sydäntään, vaan myös vapautumaan vihasta, joka kalvaa sydäntä. Rukous on silta Jumalan luo, jota emme saa väheksyä. Sen kautta me kaikki olemme vastaanottaneet Jumalan armon elämäämme.

Jos sanomme, että Pyhä Henki saa hallita elämäämme kaikilla osa-alueilla, sitä tullaan koettelemaan. Usko kasvaa koetuksissa ja koetusten kestäminen antaa voimaa uskoa, että olemme oikealla tiellä. Rukoilen, että Pyhä Henki todella saa hallita elämäämme, niin että toimimme Jumalan rakkauden välikappaleina arjessamme ja osaamme myös myöntää omat puutteemme ja virheemme. Siunausta sinun viikkoosi :)

Nöyrä Kuningas

18.9.2016 Raamatusta

2.Korinttolaiskirje 8:9

Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli rikas, hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Armo on jotain, mitä emme koskaan voi ansaita. Se on Jumalan ilmainen lahja. Jeesus on personoitunut armo. Jumalan matematiikka on aivan erilaista kuin meidän: Me laskemme, että rikkaus tulee rikkauden luo ja niin tämä maailma opettaa ihmisiä toimimaan. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat monesti päinvastaisia: Hän lähetti Poikansa ihmiseksi, hän tuli todella köyhäksi sinun ja minun tähtemme, että hänen kuolemansa kautta meistä tulisi kuninkaallisia, siis äärettömän rikkaan Isän laillisia perillisiä! Yksikään kuningas maan päällä ei ole yhtä rikas kuin taivaan Jumala on. Hän on täysin suvereeni auktoriteetti ja nöyryytti itsensä ja tuli elämään ihmisten maailmaan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jonka on luonut.

Filipilläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Huomaatko periaatteen tässä jaejaksossa? Siinä Paavali, Pyhän Hengen vaikutuksesta kehottaa omaksumaan Jeesuksen mielenlaadun: Hän tuli ihmiseksi, nöyrtyi täydellisesti Isän tahtoon. Hän riisuutui taivaan kunniasta ja tuli orjaksi, hän ei ollut mitään tullessaan maailmaan. Hän oppi elämään ihmisten tavoin, mutta tiedosti jalon tehtävänsä joka vääjäämättä lähestyi. Hän valmistautui sitä kohti ja oli aina kuuliainen kaikissa tilanteissa Isälleen. Hän rukoili jatkuvasti, kommunikoi, jotta tiesi täydellisesti Isän tahdon. Ja Isä mielistyi Poikansa nöyryyteen ja ilmaisi olevansa ylpeä hänestä.

Tuon kuuliaisuuden ansiosta sinulla ja minulla on yhteys tänään Jumalaan, yhteys jonka Aadam ja Eeva synnillään katkaisi, jota kutsutaan perisynniksi, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä maailmassa. Jeesus ennalleen asetti tuon yhteyden Luojan ja ihmisen välille. Uskomalla häneen tuo yhteys palautuu! Sen tähden, että Jeesus teki Jumalan tahdon täydellisesti, täytti lain, jota kukaan ihminen ei koskaan ollut pystynyt täyttämään. Jeesuksen kuuliaisuuden palkintona hän hallitsee nyt ja eräänä päivänä jokainen ihminen tunnustaa hänen valtasuuruutensa.

Tämä periaate kuuliaisuuden siunauksesta täytyisi saada meidät rakastumaan syvästi Jeesukseen ja omaksumaan hänen mielenlaatunsa ja vaikuttaa kaikkiin motiiveihimme, että tekisimme asiat rakkaudesta käsin, jonka Jumala lahjoittaa.

Ymmärrämmekö, että Jeesuksella oli joka päivä mahdollisuus kieltäytyä noudattamasta Jumalan tahtoa, kuten meilläkin on? Jos olemme rehellisiä, me olemme käyttäneet tuota valinnanvapautta väärin ja tehneet vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus eli täydellisessä riippuvuussuhteessa Isänsä kanssa, jolloin hän ymmärsi kutsumuksensa vaeltaa päivittäin Jumalan läsnäolosta käsin. Mekin voimme valita vaeltaa tuossa ihanassa, vapauttavassa Jumalan läsnäolossa, jolloin synti ja kaikki lihan aikaansaannokset väistyvät.

Mitä siitä seuraa, jos me valitsemme elää Jumalan tahdossa ja hänen läsnäolostaan käsin? Menestys. Aivan oikein. Joka kerta kun valitset alistua Jumalan auktoriteetin alle, huomaat kuinka menestyt kaikessa mitä teet.

Sananlaskut 10:22

Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Huomaatko, että meidän ei tarvitse enää ponnistella kuten tämän maailman ihmiset yrittäessään menestyä? Se on tämän jakeen pohjalta täysin turhaa! Jumala on jo siunannut meitä täydellisesti Jeesuksessa. Kaikki kätkeytyy häneen! Siihen ei tarvita muuta. Kun Herran mielisuosio kerran lepää jo sinun päälläsi Jeesuksen ansiosta, mitä voisit tarvita lisää?

Sananlaskut 10:24-27

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat.

Näetkö selkeän eron jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä näissä jakeissa? Jumalan antamalla viisaudessa Salomo on nämäkin kirjannut ylös. Sinun ei tarvitse siis pelätä tulevaisuutta, kun luotat Jumalan huolenpitoon: Kun nautit elämästä ja kiität Jumalaa siitä mitä sinulla jo on, Herra siunaa sinua. Herra on sinun aarteesi, et tarvitse mitään muuta! Jos kiinnität katseesi ajalliseen, kuten jumalaton, et saa sitä. Mutta jos opettelet olemaan tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle kaikesta mitä hän on sinulle jo antanut, etkä kiinnitä sydäntäsi siihen, vaan valitset olla alamainen hänelle, Herra voi antaa toivomasi asian sen jälkeen. Hän tahtoo olla sydämesi jakamattomalla valtaistuimella. Annatko hänelle sen sijan?

Rakenna elämäsi lujalle perustalle, Kristus-kalliolle, niin et koskaan horju! Huomaa, että kun laiska lähtee työhön, hän ei saa työtään koskaan valmiiksi. Työ jää kesken väistämättä sellaiselta ihmiseltä. Sen sijaan Jumalaa kunnioittavat ihmiset menestyvät, koska ovat sitoutuneita ja ahkeria. Mille me rakennamme elämämme?

Sananlaskut 10:31-32

Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.

Huomaa, että kun opettelet tutkimaan säännöllisesti Jumalan sanaa, ja puhut sitä elämäsi ja lähimmäistesi ylle, hyvä hedelmä on väistämätön seuraus. Sen sijaan, jos puhut negatiivisia asioita, valhetta ja vastaavia, puhut kuolemaa elämäsi ja lähimmäistesi elämään. Sana sanoo, että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Kumpaa me puhumme? Kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meille Raamatun jakeista, huomaat kuinka elämäsi kantaa hyvää hedelmää, kaikessa mitä teet. Sen seurauksena opit tuntemaan Jumalan tahdon varmasti ja voit soveltaa Jumalan valtakunnan periaatteita konkreettisesti päivittäin.

Rukoilen, että tahdot alistua Jumalan tahtoon. Tahdot seurata Jeesusta kokosydämestäsi ja annat hänen johtaa elämäsi kaikkia osa-alueita. Silloin siunaus on elämäsi yllä päivittäin. Et tarvitse muuta, sinulla on kaikki kun opettelet luottamaan Jeesukseen, hän on sinun paras ystäväsi! Kun kunnioitat häntä, tahdot oppia tuntemaan hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ja huomaat, että niitä imitoimalla elämäsi toimii aina paremmin! Jumalan runsasta siunausta elämääsi :)

Nöyryys edeltää kuuliaisuutta

24.1.2016 Raamatusta

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näitä jakeita ei voi ottaa kevyesti. Kun näitä tutkii, joutuu kysymään itseltään: Onko minulla sama mieli, siis sama asenne, kuin Herrallani, että olisin valmis nöyrtymään ja kuolemaan syyttömänä toisten edestä? Puhutaan Kristuksen itsenöyryytyksestä. Siitä on todellakin kysymys. Hän tiesi tehtävänsä tullessaan maailmaan syntyen ihmiseksi. Silti hän päätti suorittaa tehtävän, jota kukaan muu ei todellakaan halunnut. Kelaa nyt vähän. Juutalaiset odottivat poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta. Mutta profetiat kertoivat kärsivästä Messiaasta, joka tulisi vapauttamaan synnin orjat todelliseen vapauteen. Ei ollut kyse juutalaisten Messiaasta, joka toisi rauhan poliittisessa merkityksessä, vaan aivan toisenlainen: Hän vapauttaisi koko ihmiskunnan todelliseen, pysyvään vapauteen synnistä ja saatanan vallasta.

Jeesus ei ollut kuin kuka tahansa kuningas, niin että hän olisi alistanut kaikki valtansa alle väkivallalla. Sen sijaan sanotaan: Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli siis ihmiseksi, jolla oli mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tätä valintaa seurasi selkeä missio: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä päätös ei millään muotoa ollut helppo. Hän eli normaalin ihmisen elämän, mutta tiesi sydämessään, mitä varten eli. Hän ei kapinoinut Isän tahtoa vastaan milloinkaan, koska rakasti niin paljon ihmistä, jonka oli ollut suunnittelemassa ja luomassa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus ei koskaan kapinoinut Isää vastaan. Jos hän olisi kapinoinut, mihin hänellä ihmisenä oli mahdollisuus, tehtävä olisi täydellisesti epäonnistunut. Jeesus on siis paras esimerkki meille todellisesta nöyryydestä, alamaisuudesta auktoriteetilleen: hän ei tehnyt mitään, mitä hän ei olisi nähnyt Isänsä tekevän. Hän kunnioitti Jumalaa ja hänen sydämensä oli täynnä Herran pelkoa.

Nöyryys ja alamaisuus ilmenee myös kykynä ja haluna kuunnella ja toimia täsmällisesti informaation mukaan. Se ei ole itsestäänselvää ollenkaan! Jotkut ihmettelevät syytä epäonnistumisiinsa ja/tai kärsimyksiinsä. Joskus on kyse kuuliaisuuden puutteesta kuulla Herran tai hänen palvelijansa ohjeet ja totella niitä. Toiset ovat sen luontoisia, että mieluummin toimivat ensin ja vasta jälkikäteen arvioivat onnistuiko se vai ei. Vaatii nöyryyttä olla täsmällinen tällä alueella ja tätä osa-aluetta Herra varmasti kouluttaa koko elämämme ajan, kun hän lempeästi ojentaa lapsiaan: ”mitä jos tekisit juuri niin kuin minä sanon, etkä toimisi lihan mukaan?”

Mikä seuraus Jeesuksen itsenöyryytyksellä oli, sen lisäksi, että me synnin orjat pääsimme vapauteen?

Filippiläiskirje 2:9-11 (Elävä Uutinen)

Sen tähden Jumala nosti hänet taivaan kunniaan ja antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä suurempi. Jeesuksen edessä on jokaisen sekä taivaassa että maan päällä ja sen alla olevan polvistuttava ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näemme, että Jumala palkitsi Poikansa. Jeesushan sanoi lähetyskäskyssä ylösnousemuksen jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta”. Huomaa, että ne, jotka rakkaudesta Herraansa kohtaan palvelevat häntä vilpittömästi, saavat siitä palkan. Sillä ei ole merkitystä, mitä kukin tekee Jumalan valtakunnan parhaaksi, koska kyse on kuuliaisuudesta. Huomaa, että eräänä päivänä jokaisen ihmisen on tunnustettava Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Jumala, jonka monet elämänsä aikana kieltävät. Mutta tulee päivä, jolloin sekin muuttuu.

Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa luvussa kolmetoista kerrotaan Jumalan miehestä joka saa sanoman kuningas Jerobeamille ja vanhasta profeetasta. Se on surullinen. Jakeissa 1-10 Jumalan mies toimii täsmällisesti Herran tahdon mukaan, eikä hyväksy kuninkaan lahjonta yritystä, vaan korostaa, että hänen täytyy totella Jumalaansa tarkasti. Mutta jakeissa 11-32 tulee seuraava koettelemus. Vanha profeetta tapaa hänet ja kutsuu luokseen ruokailemaan, ja kun hän ei aluksi meinaa tulla, jostain syystä profeetta valehtelee ja saa hänet tulemaan luokseen. Tarina päättyy Jumalan miehen kuolemaan. Voit lukea itse tarinan yksityiskohtineen halutessasi. Meidän ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä tarinasta, koska se tapahtuu vanhan liiton aikana, mutta on asioita, joita meidän on hyvä huomioida. Jerobeam oli jumalaton kuningas. Hän sai kansan palvelemaan epäjumalia. Siksi Jumala lähetti miehensä profetoimaan sen loppumisesta. Ja koska Jumala vihaa epäjumalia, hän ilmeisesti tahtoi, ettei Jumalan mies viivy tuon kansan keskuudessa, vaan palaa viivyttelemättä Juudeaan, josta oli tullut.

Herran antamat ohjeet olivat yksiselitteiset. Jumalan miehen ei pitänyt poiketa matkaltaan ja vaikka profeetta sanoi Herran puhuneen hänelle, ja sen perusteella hän suostui ja kuoli hetken päästä, jokainen vastaa itse Herran edessä kuuliaisuudestaan. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että minä palvelen tuossa seurakunnassa ja toinen tietää palvelutehtävänsä olevan toisessa, turha hänen on siirtyä toiseen seurakuntaan ihmisten mielipiteiden takia, vaan hänen tulee olla uskollinen Herralleen. Vaikka Jumalan voimakkasti käyttämä henkilö tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, mitä minun tulisi tehdä, minun täytyy itse koetella se joka kerta. Tämä piti paikkansa tuon Jumalan miehen kohdalla vanhassa liitossa, ja se pätee myös uudessa liitossa. Jumalan voimakkaasti käyttämä henkilö ei oo vastuussa minun päätöksistäni Jumalani edessä eräänä päivänä vaan minä itse olen. Tämän Herra laski sydämelleni, ettemme olisi ihmisten, vaan hänen palvelijoitaan koko sydämisesti.

Mikä saa meidät nöyrtymään, kunnioittamaan ja olemaan uskollisia Jumalalle? Kokemus hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan. Muistatko, kun vastaanotit pelastuksen vastaan? Muistatko miten palavasti rakastit Jeesusta? Et välittänyt ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että sait viettää aikaa rakkaimpasi kanssa ja tahdoit kertoa hänestä kaikille, kuinka hyvä hän on! Meidän tulee siis palata ensirakkauteen: alkaa etsiytymään hänen läsnäoloonsa ja nauttia, kun hän puhuu henkeemme tavalla, jota me ymmärrämme. Meidän ei siis pidä tappaa intohimoa Jeesusta kohtaan analysoimalla asioita järjen avulla, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa päivittäin rakkauttamme häntä kohtaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Kuinka vaellamme uskossa?

18.10.2015 Raamatusta

1.Kuningasten kirja 11:1-5

Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

Miten tähän oli tultu? Salomo nuorena kuninkaana sai kohdata unessa Jumalan. Herra kehotti häntä anomaan mitä hän tahtoi, niin hän antaisi sen. Katsotaan, mitä hän pyysi:

1.Kuningasten kirja 3:7-12

Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa. Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva.

Näissä jakeissa näkee Salomon, joka on oppinut asioita isältään Daavidilta. Meidän on hyvä muistaa myös se tosiasia, että Salomo oli varmasti kuullut isänsä virheistä ja voisi kuvitella, että isä oli varoittanut häntä toimimasta samalla tavalla ja opastanut pelkäämään Jumalaa. Silloin hän tulisi menestymään elämässään. Salomo ymmärtää oman pienuutensa valtavan haastavassa tehtävässä, kansan ja Jumalan rakastaman kuninkaan jälkeen. Se saa hänet nöyräksi. Hän ymmärtää, ettei kansa ole mikä tahansa kansa, vaan Jumalan valitsema, hänen silmäteränsä. Siksi hän tarvitsee viisaan sydämen toimiakseen oikein asemassaan. Huomaa, että Jumalan viisauden kautta voimme erottaa hyvän ja pahan toisistaan. Tämä oli Jumalan mielenmukainen pyyntö, ja koska Salomo ei tahtonut vihollistensa tuhoa (jotka myös ovat Jumalan luomia ihmisiä) eikä rikkautta, Herra kunnioitti hänen mielenlaatuaan. Herra lupasi antaa viisaan sydämen ja siunata kaikin tavoin.

Jostain syystä aikaa myöten Salomo menetti nöyrän asenteen ja mielenlaadun suhteessa Jumalaan. Mikä sai sen aikaan? Salomo oli ihminen niin kuin mekin, yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Hän teki virheitä. Niin mekin. Mikä sai Salomon harhaan? Katsotaan ensin vielä Jumalan ja Salomon dialogin loppua:

1.Kuningasten kirja 3:14

Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.

Pitkä ikä ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys noihin aikoihin. Raamattu kertoo Vanhassa testamentissa kuninkaista jotka eivät vaeltaneet niin kuin Herra tahtoi ja joutuivat salaliittomurhien uhreiksi. Huomaa, että Jumalan lupaus on ehdollinen, hänet rinnastetaan myös isäänsä, joka vaelsi Herran mielen mukaan. Elikö Salomo Herran tietä säädösten ja määräysten mukaan? Kyllä ja ei. Haittaako se, jos elää vain osittain Jumalan tahdossa? Se saa Jumalan murheelliseksi. Aikaa myöten valinnat johtavat syvemmälle luopumukseen, niin kuin näemme luvusta 11. Voimme varmaan todeta, ettei yksikään ihmisen valinta ole neutraali ja sitä mitä me kylvämme, sitä tulevaisuudessa myös niitämme.

Emme tiedä varmasti, mikä sai Salomon ottamaan vaimoja muista kansoista, joista Herra oli selkeästi kieltänyt. Mutta fakta on se, että Herra olisi tahtonut varjella Salomon sydämen puhtaana. Niin kuin voimme lukea, vaimot viettelivät Salomon palvelemaan heidän jumaliaan. Synti ei koskaan tule elämäämme yhtäkkiä ja saa luopumaan Jumalasta. Se turmelee uskomme pikku hiljaa. Huomaa, että Raamattu sanoo Salomosta, että hän rakasti vaimojaan. Jos joku muu tulee rakkaammaksi kuin Jumala itse, siitä tulee epäjumala. Ja epäjumalat saavat sydämen kääntymään pois Jumalasta, jonka kuuluisi olla meidän elämämme keskipiste. Voimme nähdä tässä selkeän syy-seuraussuhteen: Salomo rakasti vaimojaan ja kiintyi heidän jumaliinsa.

Miten tämä kaikki liittyy meihin, jotka elämme tässä nykyisessä maailman ajassa? Paljonkin. Samat hengelliset lainalaisuudet ovat voimassa tänäänkin. Mitä voimme oppia? Silloin kun Salomo oli nuori ja kääntyi Jumalan puoleen anomaan ymmärtäväistä sydäntä, hän tiedosti oman pienuutensa. Hän oli nöyrä. Se sai hänet anomaan tätä asiaa. Saatanan yksi aseista on ylpeys (johon hän myös itse lankesi). Jos menetämme käsityksen siitä, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, vaan ajattelemme itse hankkineemme sen, emme enää pelkää Herraa. Se on vaarallista. Jumala armossaan voi näyttää Pyhän Henkensä kautta todeksi ylpeytemme ja meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus. Se on Jumalan suurta armoa! Salomolla oli varmasti monia tilaisuuksia tehdä parannus, mutta koska hän niin rakasti lukuisia vaimojaan, he saivat hänen katseensa pysymään nautinnoissa, eikä Jumalassa.

Jumala tahtoo varjella meidät synnistä ja luopumuksesta, siksi jaejaksossa sanotaan: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Siksi meidän tulee ymmärtää, ettemme saa kiinnittää katsettamme näkyvään maailmaan ja sen tarjoamiin nautintoihin, koska synti tarjoaa vain lyhytaikaista nautintoa. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen, kuolla päivittäin omalle lihallemme ja sen haluille. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, ja kun sen ymmärrämme ja hyväksymme, emme lankea pois uskosta! Kyse on rakkaus- ja luottamussuhteesta Jeesukseen. Silloin voimme rakastua Herraamme ja alamme nauttimaan hänen läheisyydestään enemmäin kuin maailmasta.

Aika jossa elämme korostaa nautintoja ja itsekeskeisyyttä. Nykyajan slogan voisi olla: Et saa kieltää itseltäsi mitään, mitä sydämesi vaatii. Meidän tulee sisäistää, mitä Jumala meille sanoo.

Kolossalaiskirje 1:21-23a

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Näissä jakeissa Jumala opettaa Paavalin kautta valtavia totuuksia. Tästä näemme millaisia olimme ennen kuin vastaanotimme pelastuksen. Me olimme Jumalasta vieraantuneita, joilla ei ollut mitään asiaa pyhän Jumalan läheisyyteen, koska olimme syntisiä ja elimme pahojen tekojemme vallassa. Ei kovin ruusuinen kuva. Sitten tapahtuu jotain järisyttävää: Jumala on tehnyt sovinnon ihmisen kanssa Jeesuksen tähden, ja hän asettaa meidät pyhän Jumalan eteen pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Meidät on puettu Kristukseen. Siksi voimme olla puhtaita. Eli, Isä ei näe meidän syntisyyttämme enää, vaan Jeesuksen puhtauden. Kiitos Jeesus! Mitä sen jälkeen? Meidän täytyy pysyä kiinni uskomme perustajassa ja täydelliseksi tekijässämme (Hepr. 12:2), Jeesuksessa, jottemme horjahda ja kaadu pois. Ovatko nämä jakeet (22 ja 23a) ristiriidassa? Eivät ole koska pyhitys on kaksiosainen: Olemme Jeesuksessa pyhitettyjä täydellisesti, kuten Sana selkeästi vakuuttaa, toisaalta se ymmärretään myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa me kasvamme Jeesuksen kaltaisiksi halki elämämme.

Voimme oppia Salomosta paljon. Kun ymmärrämme, että ilman kunnioittavaa suhdetta Jumalaan kukaan ei pääse perille, se saa meidät kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytämään armoa taivaan Isältä. Jos kiinnitämme katseemme vain siihen, mitä näemme pankkitilillä ja muihin ajallisiin, sydämemme voi eksyä. Sitähän paholainen yrittää: Saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun epäonnistumme, voimme oppia, jos emme ylpisty. Huomaamme, että on täysin mahdotonta elää uskovan elämää ilman Jeesusta. Kol. 1:21-23a perusteella meidän täytyy ymmärtää ja sisäistää, ettemme olemme itsemme omat enää. Jeesus omistaa meidät, koska hän lunasti meidät. Kun tahdomme päivittäin alistaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen tahtoonsa, voimme kasvaa uskossa. Muista tää:

Heprealaiskirje 12:3

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Jeesus on sinun kanssasi joka päivä! Ole siunattu :)