Selaat arkistoa kohteelle Niska-Perse-Ote.

5.Day: Niska-Perse-ote

26.11.2014 Yleinen

Klo 13.41

Eilinen päivä oli ihan absurdi. Mitä se sitten tarkoittaakaan…

mulle se meinaa sitä että kaikkea tapahtu mitä en osannu ees odottaa… elämä yllättää?!

Olin kutsunut kaks tyttökaveri tänne kylään ja yhtäkkiä jokaista seurasi muutama muu seuralainen…

Oli Anna, sitten toinen Anna, jonka mukana tuli Tiina. Ja hänen mukanaan sitten mun edellinen hoito ja hänen kämppis.

Lopulta illasta tuli intiimi saunaillan kaltainen.

Melkein kaikki kämppikset paikalla ja vieraita oli 6.

Lopulta ilta päättyi siihen että tämä edellinen hoito kuka oli feidaillu noin kuukauden tapailun jälkeen -niin ku varmaa lähes hänen neljälle edelliselle lyhyt aikaselle ”suhteelleen”…

”Tää ei tunnu oikeelta, enää…”-suhteet.

Hän teki pelimiesliikkeen ja halusi jutella mun kanssa lopulta kaksin mun huoneessa.

Hän kertoi sydänsuruistaan ja kuinka oli saanut murheet ja möykyt pois kehostaan shamaanijutuillaan… varsinkin se että hän oli tehnyt päätöksen jättää taakseen vanhan neljän vuoden suhteensa, josta hän oli niin pitänyt kiinni…ja sen ansiosta mokaillut sen jälkeiset suhteet…

”Missä mä nyt nukun…”

”No tää on kyl outo tilanne… läheisyys on aina jees…mut on kyl vähä väärä olo…”

”Mut tuu nyt tohon nukkumaan…”

”Tää tuntuu niin hyvältä…”

Mietin kokoajan mielessäni että miten se voi tuntua hyvältä kun mä olin niin sekaisin ja maassa exäni takia…kunhan ei taaskaan ole vastaillut puheluun minkä tein

klo 21.21.

Edellisen hoitoni sivellessä kasvoja…sain itkeä rauhassa hänelle pahaa oloa…

lopulta puhelimeni soi… exä soittaa

klo 0.48

”Joo, sori… mulla hävis kaikki numerot tos säätäessä musavideo mestassa…”

Tällä kertaa hän puhui niin paljon kaikesta ja linja oli niin huono… varsinkin kun taustalla kuuluu toisen miehen kuorsausta…

En tajuu kuinka pystyn ymmärtämään häntä ja kannustamaan häntä… kaiken sen pahan olon jälkeen minkä hän minulle on tehnyt.

Olen niin epätoivoinen hänestä että yritän käyttäytyä kuin mikään ei tuntuisi pahalta eikä mikään ole muuttunut…

vaikka viimeksi hän oli luonani yötä lähes viikko sitten.

Aika on todellakin juossut.

Ja mä olen vain yrittänyt väkisin nukkua aikani pois, jotta saisin kuulla edes hänen äänensä… (todella epätoivoista)

ja sitä on tapahtunut aina päivän päätteeksi, parhaimmillaan tai pahimmillaan…

Mulla oli yöllä niin sekavat tunteet…että yritin soittaa exälle uudestaan

klo 2.35.

Ei vastannut. Tietenkään.

Hän oli edellisessä puhelimessa väittänyt nukkuvansa kolmen päivän aikana vain tunnin päivässä… alkaa tarinat taas sekoittumaan, koska muistaakseni hän sanoi maanantaina neljän puhelussa että sai levättyä vihdoinkin.

Tää mun tarkka kirjanpito, vakoilu alkaa syömään mua niin paljon että kellokoski kutsuu mun nimeä!!

Päätin yöllä mennä olkkarin sohvalle nukkumaan että saisin mielenrauhan kaikista miehistä… tekee hyvää ja pahaa olla kenenkään lähellä…

Aamulla sain todistaa eri huoneesta kuinka kämppikset aloittivat reippaasti päivänsä…

ulko-ovi kävi tiuhaan tahtii… herätti minut joka kerta todellisuuteen uudelleen…

tajusin joka kerta vahvemmin että minä olen se joka on pysähtynyt…jättänyt oman elämäni elämättä.

Olin enää sivustakatsoja.

Todistin kaiken yhtä passiivisesti kuin talon huonekalut.

Ottakaa minut mukaan tai katsokaa minua kun kärsin. Tässä minä olen enkä liiku.

En ymmärrä miksi olen päättänyt masentua ja luopua kaikesta… vain tämän exän takia.

Todella synkkiä ajatuksia, jossa ei ole toivoa…

Ainoastaan nopeita pakokeinoja, ettei tarttis kohdata todellisuutta, vastuuta, omaa elämää.

Olin yrittänyt epätoivon puuskassani soittaa exälle uudelleen

klo 12.23.

Ei vastannut vieläkään.

Hmm…sen tiedän että hän on yökukkuja ja mielellään nukkuu niin pitkään kun pystyy…

Mutta toisaalta jos hänen sanat pitää paikkaansa että hänellä oli tiistaina klo 13 musavideokuvaus, ja tänään sama juttu…luulis että hän olisi jo hereillä ellei jo paikan päällä ”oikeissa töissä”.

Siltikään en ymmärrä miten joku ihminen pystyy yhtäkkiä katkasemaan välit niin radikaalisti pitkän intiimin kauden jälkeen…

Ihan vain päättämällä että tämä ei ole tärkeä minulle, hoidan sen ihan viimeiseksi ennen nukkumaan menoa… vähän selityksiä lisää.

Mä oon alkanut inhoomaan itseäni tästä mun riippuvuudesta, passiivisuudesta.

Tänään en ole pystynyt katsomaan kämppiksiä silmiin…

huono olo on johtanut mut itseinhoon.

Mun on ihan pakko saada itteni jalkeille… elämään taas…vaikka linnun askelin…

Olin juuri listaamassa mitä mä en haluu, mutta sitten muistin että aivot eivät tutkimusten mukaan tajua negatiivisia sanoja… joten mä listaan mitä mä haluun:

1.Haluun rakastaa itteäni

2.Tehdä asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi

3.Haluan nauttia elämästä mitä sillä on tarjota

4.Haluan mennä eteenpäin ja rakentaa tulevaa

5.Haluan hyviä ja lahjakkaita tyyppejä mun elämään

6.Haluan olla parempi ihminen, nainen

7.Haluan opetella vakaammaksi itsenäiseksi ihmiseksi

8.Haluan ihmisen mun vierelle, joka rakastaa mua

9.Haluan hoitaa mun raha-asiat kuntoon

10.Haluan apua että noi toteutuu

Kai mun pitäis alkaa merkkailee positiiviset flashit ylös ja toiminnalla parantaa mun fiilistä ja tilannetta.

Kaikki on näköjään tehtävä itse, jopa niska-perse otekin pitää tehä ite.

VDesperado -tuleva VDeliciousdo