Selaat arkistoa kohteelle neuvola.

Paluu arkeen

5.8.2016 Yleinen

Pahoittelut, että blogissa on ollut melko pitkään hiljaista. Yksinkertaisesti ei vaan ole ehtinyt istua sen vertaa koneen ääreen, että olisin jotain ehtinyt kirjoittaa. Kesä on mennyt vauhdilla. Ristiäiset pidettiin viikkoa ennen juhannusta ja ne meni todella hyvin. Saimme paikalle kaikki meille tärkeät ja läheiset ihmiset. Minun omat isovanhemmatkin saapuivat paikalle, mikä oli minulle ehkä tärkein asia. Olin aina toivonut, että saisin lapsen ennen kuin heistä aika jättää. Ja nyt se toteutui ja vielä niin että molemmat tulivat ristiäisiin. Uskoisin kyllä, että ensi keväänä he molemmat juhlivat myös pojan 1-vuotis syntymäpäiviä. Pikku miehemme sai kasteessa nimen Eeli Eino Oskari. Etunimi oli meille ollut selvillä jo pitkään. Muita nimiä jouduttiin vähän hakemaan, mutta helposti nekin sitten löytyivät. Nimen taustaa sen verran, että Eeli tulee minun puolen suvusta. Minun ukkini isä oli Eeli. Eino tulee puolisoni puolelta, oli appiukkoni vaari ja Oskari minun puolelta, isäni ukki. Halusimme nimen tulevan suvusta ja mieluiten jonkun ns. vanhan nimen. Uusilla nimillä kikkailu ei ole meidän juttu. Eeli sai kasteessa viisi kummia, molempien veljet puolisoineen sekä minun ensimmäisestä kummilapsesta tuli nyt sitten minun lapseni kummi. Tilaisuus oli hyvin meidän näköinen. Pappi oli ihana. Pari ystäväämme tuli auttamaan meitä järjestelyissä ja hoitivat keittiötä juhlien ajan. Vanha naapurimme tuli kuvaamaan juhlat. Oli ihanaa kun kenenkään vieraista ei tarvinnut hoitaa kuvausta, vaan kaikki vieraat näkyivät kuvissa. Kasteen lopuksi ystävämme lauloi Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-biisin, ja silloin näytti monella vieraalla menevän ”roska silmään”.

Kesäkuun lopussa saimme pojalta kipsin pois jalasta ja pääsimme aloittelemaan tankokenkähoidon. Nyt tankoilua takana jo reilu kuukausi ja meidän mielestä kaikki on menny tosi hyvin. Ensi viikolla olisi taas kontrolli sairaalalla, että saa nähdä mitä mieltä kirurgi asiasta on. Iho on pysynyt oikein hyvänä. Mitään hiertymiä ei ole tullut joten kenkiä on voitu pitää se 23tuntia päivässä. Pahimpien helteiden aikaan ollaan kyllä pidetty kenkiä pidempään pois jaloista, kun kiukun määrä on ollut valtava. No tietäähän sen itsekin miltä tuntuu jos lämmintä on +25astetta ja pitäisi olla koko ajan sukat ja kengät jalassa. Nuo kengät tulevat Tampereelta ja edustaja sanoi, että yleensä 3kk pidetään 23tuntia vuorokaudessa jonka jälkeen vähennetään unikäyttöön. Eli elättelen toiveita että meillä edessä enää vajaa pari kuukautta tuota kokopäiväistä kenkäilyä.

Meillä koittaa arki ensi viikolla, kun koulut alkavat ja puolisoni lähtee töihin. Saa nähdä miten saamme Eelin kanssa aikamme kulumaan. ;) Otamme päiväohjelmaan pitkät kävelylenkit. Ilmoittauduin vauvamuskariin mikä on perjantaisin. Alkuviikosta olisi kai tuossa melko lähellä seurakunnan vauvakerho, missä voisi ainakin käydä piipahtamassa.

Neuvolakäynnit on menny vaihtelevasti.6vkon neuvolalääkärikäynti oli hermoja raastava.Nuori lääkäri joka sai mut taas hermostumaan. Käynnin parasta antia oli ehkä se, että viikossa Eeli oli lyhentynyt sentin ja jotta lääkäri sai Eelin käyrille niin laittoi ohjelmaan jonkun keskosmerkinnän. Seuraavalla viikolla kun sit mentiin hakemaan rotarokotetta niin neuvolantäti ihmetteli, kun koneen mukaan sitä ei voikaan vielä antaa. No, poisti sit sen keskostäpän ja saatiin eka rota-annos. Seuraava neuvolakäynti menikin sitten taas hyvin, kun paikalla oli tuo vanhempi neuvolantäti. Pituutta Eeli oli kasvanu kuukaudessa 6cm ja painoa oli tullut lisää vajaa pari kiloa. 3kk neuvolassa komeilee siis lukemat 59,5cm ja 6470g. En tiiä meneekö nyt missä käyrillä, mutta pituus menee ainakin niin pystysuoraan ylöspäin ja paino sit meni alaspäin. :D Tuossa neuvolassa saatiin sit toinen rota-annos ja molempiin reisiin tuikkasivat rokotukset. Hyvin meni, vaikka kauhee huutohan siitä tuli. Äidin sydän hajos kyl vähän. Eikös äidin sylin pitäs olla turvallinen paikka ja nyt sit siinä sylissä tehdään tuommosta ilkeyttä. :( Onnex poika ei tuosta muista enää mitään. Seuraava neuvola ois sit syyskuun alussa ja sillon taas paikalla lääkäri. Mä en ehkä kestä. Onnex paikalla on sillon mun äitiysneuvolantäti. Sille voi sit ihan suoraan sanoo, jos alkaa joku ärsyttään ja se kyllä tietää miten meitä pitää käsitellä. :D

Kesä on muuten menny nopsaan ihan lomaillessa. Oltiin reilu viikko pohjosessa mummulassa. Sit meillä on ollu vieraita ja viimeseks oltiin tuossa muutama päivä Tallinnassa. Nyt sitten kun arki alkaa niin pysymme visusti kotona. ;) Puolisoni sai päätettyä miten pitää isyyslomansa joten niitä tuntuu riittävän. :D Kahden kuukauden odotuksen jälkeen saimme myös kaupungilta maksusitoumuksen adoptioneuvontaan. Parin viikon päästä tulee sitten sosiaalityöntekijä käymään meillä ja sen jälkeen saamme toimittaa kaikki paperit käräjäoikeuteen. Onhan tässä siis kestänyt, mutta tähän mennessä tosiaan se jumitus oli kaupungin päässä. Jos maksusitoumuspaperi ois saatu heti kun PeLa sen pyysi niin meillä olisi nyt jo paperit käräjäoikeudessa ja mahdollisesti päätöskin olisi jo olemassa. Mutta nyt siis mennään näin. Pääasia, että tämäkin asia saataisiin mahdollisimman pian päätökseen.

Tämmöistä siis tänne. Arki rullaa ja vauvamme kasvaa kovaa vauhtia. Koitan taas jossain vaiheessa ehtiä naputtelemaan jotain edes pikaisesti, ettei tulisi näin kauhean pitkiä tekstejä. :D

Äitiysloma/sairausloma

8.4.2016 Yleinen

Täällä siis vietellään Kelan mukaan äitiyslomaa. Työnantajalle toimitin juuri sairauslomalapun laskettuun aikaan asti. Kyllä lääkärin ilme oli hyvä, kun kerroin sille tilanteen. Ei ole kuulemma 15-vuoden aikana, jonka on työskennellyt äitiysneuvolassa, koskaan törmännyt moiseen. Mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti näin sillä nyt minun pitää keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että vauva syntyy pian ja kaikki muu stressi ja huoli pitää siirtää syrjään.

Äitiysloman kunniaksi kävin myös neuuvolassa ja meidän pieni oli terkan mukaaan kääntynyt vihdoin lähtökuoppiin. Ei kuulemma synny vielä hetkeen, mutta itseäni helpotti se, että nyt oltais kuitenkin oikeinpäin tulossa maailmaan. Ens viikolla on sitten äitipolilla käynti, synnytystapa-arvio. Saapi nähdä mitä siellä reissulla sit paljastuu. Jotenkin pelottaa ja jännittää ihan hirveesti taas tuo käynti, kun ne ei oo ihan putkeen menny tässä viime aikoina. Mutta jospa siellä nyt oikeesti olisi semmoinen lääkäri joka ymmärtää ja kuuntelee.

Tällä viikolla kävi myös meidän tulevat doulat kylässä. Oli kyllä ihan kivaa ja tultiin tosi hyvin juttuun. Harvoin ekalla tapaamisella pystyy noin avoimesti puhumaan asioista, mitä heidän kanssa puhuttiin. Käytiin siis läpi meidän historiaa ja puhuttiin näistä peloista. Sit käytiin läpi synnytystä. Puhuttiin siitä, mitä me odotamme doulilta jne. Lopuksi sain ohjeen kirjoittaa synnärille kirjeen siitä mitä toivon synnytykseltäni. Nyt oon sitä pikku hiljaa kirjoitellu ja tuntuu tosi hyvältä kirjoittaa asioita konkreettisesti ylös. Kirjeen toimitan varmaan ensi viikolla jo äitipolille omien paperieni sekaan ja samaa kirjettä sitten tulostellaan kummallekin doulalle sekä itselleni mukaan synnärikassiin. Kirjeeseen olen kirjoittanut meidän historiasta ja peloistani. Mitään tarkkaa suunnitelmaa synnytyksen suhteen en ala edes tekemään, kun en osaa sen kulusta sanoa mitään saatikka lääkkeistä. Vaikka synnytys pitääkin kirjata siihen vaihe vaiheelta niin enemmän olen kirjoittanut siihen toiveita mitä toivon kätilöltä jne. Itselleni on muodostunut tärkeimmäksi pointiksi koko synnytystä ajatellen se, että kemiat kätilön kanssa kohtaavat. Ja kätilön tulee omalla toiminnallaan ja asiantuntijuudellaan saada minut tuntemaan oloni turvalliseksi, ja sama homma koskee myös lääkäreitä. Jos en nytkään kestä yhtään sitä, että ilmoille heitellään asioita joita ei perustella ja ne jätetään vaan minun päähäni ja mieleen kummittelemaan niin mitä mahtaa tulla synnytyksestä jos pelkoa ja paniikkia vaan lisätään. En myöskään halua, että minut yleistetään vaan toivon, että minut kohdataan minuna itsenäni. Minua ei kiinnosta mitkään prosentit siitä, miten monta vauva kuolee synnytyksessä tai että tulee joku komplikaatio. Se ei lämmitä siinä tilanteessa yhtään, jos se osuu omalle kohdalle. Edelleen minua nimittäin vaivaa ne lääkäreiden ilmoille heitetyt asiat siitä, mikä voi olla syy siihen, että vauva kasvoi puolessa välissä raskautta alakäyrällä. Kukaan ei ole niistä sen jälkeen puhunut eikä niitä arvailuja ole myöskään kumottu. Koita tässä sitten rentoutua ja olla miettimättä asioita.

Eilen tuli mieleeni, että pitäisi varmaan pakata sairaalakassi. Vaikea pakata, kun en oikein tiedä mitä sinne ottaisi mukaan. No, tällä hetkellä mukaan olen pakannut muutamat omat sukat, imetysliivit, juotavaa, ristikkolehden ja suklaata. :D Eiköhän niillä pärjää. Eka ajattelin, että otan osastolle omat vaatteet, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että taidan nauttia niistä sairaalan vaatteista nuo pari päivää. Eipähän tule kotiin pyykkiä. ;)

Vointi on edelleen ihan hyvä omasta mielestäni. Väsymys painaa kyllä todella paljon. Viime yönäkin nukuin kuin tukki 8tuntia ja nyt alkaa jo silmät painaa. Yleensä on pakko nukkua ainakin yhdet tai kahdet päiväunet ja silti yöt menee todella hyvin. Pahoin pelkään, että tämä enteilee sitten sitä, että vauvan synnyttyä meillä ei enää nukuta. ;) Kyllähän tuo liikkuminen alkaa olla jo melkoista puhinaa ja ähinää, mutta sitkeesti sitä yrittää vaan pärjätä ilman apuja. :D

Pääsiäisen jälkeisissä tunnelmissa

29.3.2016 Yleinen

Niin ne viikot vaan vierii. Ens viikolla alkaisi äitiysloma. Ei kyllä tunnu yhtään siltä. Olo on ihan hyvä. Välillä on liitoskipujen kans helpompaa ja sillon sit touhuilen enemmän ja sit taas sen edestään löytää. Sit pari päivää huilaillaan. Nyt pääsiäisen aikaan huomasin, että en juurikaan ehtinyt lepäilemään, kun oli vieraita ja leivoin ja tein ruokaa niin kappas, jalat turposi. Onneksi kotoa löytyy kompressiosukat jotka on nyt sitten ollu pääsiäisen ajan ahkerassa käytössä ja turvotus on helpottanut todella paljon. Nyt sitten koitan huilailla, kun arki on koittanut. Supisteluja ei oo vieläkään näkyny. Maha painaa jo kyllä sen verran että selkä meinaa kipeytyä jos on pidemmän aikaa jalkojen päällä. Mutta en jaksa siitä mitenkään valittaa. Kuuluu asiaan ja sillä mennään. Itelleni ainakin on tosi tärkeetä ollu, että pääsen vaikka Prismaan kerran viikossa tai käymään välillä ihmisten ilmoilla. Päivät kun menee täällä kotosalla puuhaillessa.

vauvalle alkaa olla kaikki kunnossa. Viimeisiä vaatteita tuossa pesen ja hankinnoista puuttuu enää amme ja itkuhälytin, että vauva vois ihan vaikka kohta jo syntyäkin. En oikein malttaisi odottaa että nään tuon pienen joka tuolla mahassa pitää välillä melkoista showta. Viime yönä näin unta, että vauva oli syntynyt ja makasi vatsani päällä. Tilanne oli kuitenkin se, että toinen tuli vaan moikkaan ja se piti mennä vielä takaisin mahaan. ? Kyllä mua aamulla nauratti, mutta vauva oli vaan niin suloinen. ❤️

Viime viikolla neuvolassa kaikki oli ihan hyvin, mitä nyt vauva heittäytyi hankalaksi. Sydänääniä kuunnellessa tyyppi veti herneet nenään ja veti ittensä varmaan solmulle ja hyvin kauas. Neuvolantäti ja opiskelija kävivät koko mahan läpi etsien sydänääniä. Välillä ne kuului tosi hiljaa. Mulla jo pukkasi hikeä ja selkäänkin alkoi sattumaan, kun sydänääniä etsittiin varmaan 15minuuttia. Mahtaa olla meidän vauva hyvin yhteistyökyvytön tapaus. Mut kyllä mua pikkusen hävetti. Onnex kuitenkin liikkeet on tuntunu ihan hyvin joten ei huolta. Välillä sitä kuitenkin alkaa miettimään, että onko kaikki hyvin kun saattaa mennä parikin päivää että mahassa on melko hiljaista. Mutta sitten taas möykätään pari päivää putkeen oikein urakalla. Täytynee ens viikolla neuvolassa kysästäkin, että missä tilanteessa on oikeesti huolestuttava ja mentävä äitipolille näytille.

Ensi viikolla saamme myös kaksi doulaa meille kylään. Tutustumista puolin ja toisin. Valitsimme siis kaksi doulaa, toinen heistä on meidän ikäisemme ja toinen on sitten vanhempi nainen, jolla on jo omia lastenlapsia. Meille tärkeintä oli siis valita semmoiset doulat joiden kanssa kemiat kohtaa. Vähän jännittää alkaa puhumaan menneistä ja näistä peloista, mutta pakko olla avoin, muuten homma ei voi toimia. Parin viikon päästä on äitipolilla synnytystapa-arvio. En tiedä aikaistavatko sitä, kun vauva on edelleen tulossa pylly edellä. Saa nähdä pääsenkö synnyttämään alakautta vai onko edessä sektio. Vielä en osaa pelätä tai jännittää kumpaakaan, mutta vähän mietityttää kuinka sektiokivun kanssa pärjää kotona. Puolisoni menee kuitenkin töihin ja pitää isyyslomat vasta ensi lukukautena. Mutta eiköhän kaikki järjesty. ☺️ Parin viikon päästä olemme ehkä vähän viisaampia asian suhteen. Sit voi alkaa jännittämään.

Ristiriitaiset ajatukset

7.3.2016 Yleinen

Nyt ois perhevalmennus takana. Viime viikolla oli siis kolmas ja viimeinen kerta, jossa aiheena oli vauvanhoito. Mitään uutta ei tuolla kyllä tullut vastaan, mutta oli ihan kiva kuunnella tuoreen perheen kuulumisia vauva-arjesta. Vauvanhoitoon liittyviä asioita kuunnellessa havahduin siihen, kun mietin mitä ihmettä minä teen täällä. Miksi olen kuuntelemassa luentoa vauvanhoidosta, kun ei me kuitenkaan saada tätä vauvaa syliin asti. :(Onneks seuraavana päivänä oli neuvola ja sain siellä puhuttua tuosta tunteesta. On vaan jotenkin pelottavaa tuntea jotain tuommosta vaikka samaan aikaan vauva möykkää mahassa.

Tänään meillä on edessä sitten Doula-ilta. Käydään katsastamassa oisko siellä tarjolla meille sopivaa doulaa. En oikein tiedä mitä odottaa ja ajatella siitä, varsinkin kun olen tässä lueskellut doulan kirjoittamaan synnytysvalmennusmateriaalia. No, katsotaan nyt mitä ilta tuo tullessaan.

Neuvolakäynnillä kaikki oli ihan ok. Vauva majailee edelleen istualleen ja ei kyllä näytä pitävän mitään kiirettä kääntymisen suhteen. Liitoskivut vaivaa edelleen ja niiden kanssa koitan selvitä päivästä toiseen. Välillä on ihan hyvä päivä ja sit tulee taas muutama päivä jolloin liikkuminen on melko kivuliasta. Yöt menee vielä hyvin. Öisin käyn vessassa maksimissaan  kerran, jos lainkaan. Pääasiassa nukun kaikki yöt hyvin. Tähän asti olen valvonu yöllä muutaman tunnin reilusti alle kymmenen kertaa. Vauva tuntuu nukkuvan yöt ihan hyvin, eikä oo kyllä pitäny mua hereillä, päivisin mahasaa käy kyllä melkoinen myllerrys.

Viime viikolla julkaistiin uusi äitiysavustuspakkaus. Tuntuu, että netissä jokainen keskustelupalsta on täynnä pakkauksen arvusteluja. Heitän vielä omat arvostelut tähän soppaan mukaan. :) Lyhyesti olen tyytyväinen tuohon pakkaukseen mikä me saatiin. Uudessa pakkauksessa on aika poikavoittoiset värit. Olisin toivonut että pakkaus sisältäisi enemmän neutraaleja värejä, kun kaupassakin vauvoilla on tarjolla vain valkeaa, vaaleansinistä tai vaaleanpunaista.  Mutta jos nyt jotain omasta pakkauksesta pitänee sanoa niin eniten olin pettynyt niiden vaatteiden laatuun. Kangas on kamalan ohutta ja hauraan tuntoista. Ihan mielenkiinnolla odotan kauanko vaatteet kestävät pesua.

Tänään aamulla tämmöset ajatukset, katotaan mitä illalla tapahtuu. Kirjoittelen siitä postauksen erikseen varmaan huomenna.

 

Onnenkyyneleet <3

28.2.2016 Yleinen

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. :D

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. :) Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. :) Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3

Raskausviikko nro 28 <3

12.2.2016 Yleinen

En oo tällä viikolla ehtiny edes kirjottelemaan kuulumisia alkuviikon neuvolasta. Mulla on joku ihmeellinen vauhti päällä. Tällä viikolla oon leiponu jotain varmaan joka päivä… oon tehny suklaa-cookieseja, kahdenlaisia pasteijoita, sämpylöitä, mangorahkapiirakkaa ja toscapiirakkaa. :D Suurin osa odottelee pakkasessa, jos vaikka tässä keväällä sattuis vieraita käymään. :) Ei nimittäin parane kauheesti ite noita herkkuja syödä, jos meinaa pitää tämän painonnousun jossain kurissa.

Mutta sitten siihen maanantain neuvolaan. Oli kyllä taas tosi kiva mennä sinne. Päästiin taas yhdessä paikalle. Höpöteltiin eka noista meidän äitipolikäynneistä ja sitten pitkään siitä pelkopolikäynnistä. Sit terkka kyseli mun vointia ja joko on hankittu vauvalle tarvikkeita valmiiksi. Siinä jutellessahan se aika vierähtää ihan hirveetä vauhtia. No sit vuorossa perusmittaukset, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Painoa oli tullu edellisestä kerrasta +4kg. Olin järkyttynyt. Onneks neuvolantäti ei siitä mitään kauheesti paasannu. Omasta olosta sitä ei kyllä ois uskonu, että muka 4kiloa. Hemoglobiini oli oikein hyvä joten vielä ainakin pääsen välttämään rautakuurin. Verenpaineet pikkusen koholla, mutta niitäpä mittailenkin kotona sen pari kertaa viikossa.Sit oli vuorossa se ehkä paras osuus. Pullan sydänäänet. Ai että mä niin rakastan sitä ääntä. <3 Siellä se jumpsutti kovasti ja siihen asti tais pieni olla unten mailla, mutta heti alkoi kauhee potkiminen, kun sydänäänien kuuntelu alkoi. Tällä kertaa sit mitattiin jo sf-mittaakin. Sf-mitta meni pikkusen keskikäyrän yläpuolella. Eli kaikki siis valtakunnassa ja yksiössä hyvin. <3

Pulla liikkuu kyllä ihan hyvin. Aktiivisuus vaihtelee kyllä päivittäin, eilen oli ihan mahdoton meno ja tänään on ollu sit hiljaisempaa. Oon jo useampana iltana pyytäny puolisoani kokeilemaan mahaani, kun Pulla potkii. Kun hän sit laittaa kätensä vatsalleni niin arvatkaapas miten käy. Meidän ujopiimä ei sitten enää potkikaan. :D Joten vielä kertaakaan ei puolisoni ole ehtinyt tuntea Pullan potkuja. Ehkä se potkasee sit synnyttyään, ja lujaa. <3 Huomaan muuten, että itse olen niinä päivinä jotenkin hermostuneempi, kun Pulla ei ole liikkunut kovin aktiivisesti. Pari potkua aamulla ja päivällä ei tuo mulle semmosta turvallista oloa, jolloin on sit kaivettava laatikosta doppleri ja kuunneltava ne sydänäänet. Mutta sit taas ne päivät kun potkuja ja möyrimistä tulee melkein koko päivän on olo itelläkin jotenkin rauhallisempi. Onneksi nuo liikkeet vaan lisääntyy tästä, kun pieni kasvaa.

Oon tässä miettiny, että pitäisikö mennä käymään yksityisellä ultrassa, kun seuraava ultra on äitipolilla vasta viikolla 36, ellei tässä välissä nyt mitään erikoista tapahdu. Ois ihana päästä kurkkaan pientä… Mutta täytyy nyt katella antaako budjetti periksi. Tai sit pyydän sen lähetteen äitipolille extraultraan.

 

Kevättä kohti

4.2.2016 Yleinen

Taas on kuukausi vaihtunut ja kevät lähestyy kovaa vauhtia. Tänään olikin sitten vuorossa käynti synnytyspelkopolilla. Siitä käynnistä ei nyt ole oikein mitään kerrottavaa. Kätilön kanssa meillä ei oikein kemiat kohdannu joten en sieltä mitään semmosta saanut mitä ehkä olisin toivonut. Eli tyhjin käsin kotiin. Saa nähdä käynkö jossain vaiheessa loppuraskautta uudestaan vielä, mutta tuskinpa. Harmittaa kyllä, että tuokin meni noin.

Viime viikonloppu oli jotenkin tunteiden vuoristorataa. Toisaalta kaipasin kauheasti enkelivauvaani, mutta samaan aikaan mahassa kävi semmoinen myllerrys, että pisti naurattamaan. <3 ihanat ja rakkaat pienet. Lauantaina, kun tuli vuosi täyteen enkelimme syntymästä, kirjoitin päivityksen Facebook-sivuilleni sekä linkitin tämän blogin ystävien ja kavereideni nähtäville. Itkuksihan se sitten menikin. Oli ihanaa saada sellaista palautetta ihmisiltä. Moni kertoi omista kokemuksistaan, menetyksistään, peloistaan jne. Näiden kommenttien lisäksi sain kuulla monelta olevani rohkea, kun uskallan kertoa heille meidän tarinani. Itselläni on ollut aina semmoinen olo, että vaikka nämä ovat rankkoja asioita ja vaikeitakin, niin silti näistäkään ei saisi vaieta.  On jotenkin voimaannuttavaa auttaa muita ketkä ovat ehkä kohdanneet saman, ovat tunteneet samoja tunteita ja miettivät miten omassa tilanteessa pitäisi toimia. Tämän jälkeen itselleni vahvistui se, että tulevaisuudessa toivon pystyväni auttamaan heitä jotka ovat samassa tilanteessa kuin itsekin olen ollut, niitä jotka kamppailevat menetyksen tai lapsettomuuden kanssa. Tiedän olevani siinä hyvä, ja tiedän että pystyn auttamaan ja tukemaan muita.

Pullan kuulumisia vielä tähän loppuun. :) Hän on ollut kovin aktiivinen. On ollut kiva huomata kuinka aktiivisuus on ihan selkeästi lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana. Nyt liikkeitä tuntuu jo päivittäin useasti ja joskus pitkänkin aikaa kerrallaan. Ens viikolla ois taas neuvola, saa nähdä mitä siellä sanotaan. Eniten jännittää kuinka paljon painoa on tullut kuukaudessa lisää… JAIKS! On nimittäin menny kuukausi herkutellessa ja siitäkös mulla on huono omatunto. Nyt pitää skarpata, ettei tämä lähde ihan lapasesta.

Oma olo on fyysisesti melko ”kankea”. Pitkään istuminen ja liikkeelle lähteminen tekee niin kipeetä. Mutta se on kestettävä. Inhottavaahan se on, mutta onneks nyt nuo kouluhommat saa luvan jäädä, niin pystyy tekemään sen verran kun itse pystyy ja kykenee. Ajattelin, että jos jaksaisi ja sopisi aikatauluun niin voisin yrittää päästä tekemään edes yhden tai kaksi tenttiä, mutta pahoin pelkään että kevään tenttipäivät on jo täynnä. Lauantaina olis tarkoitus lähteä pienelle shoppailureissulle Tampereelle. Ohjelmassa ainakin Ikeaa jne. Saa nähdä kuinka kipeä sitä on tuon päivän jälkeen, mutta toisaalta ihan hyvää tekee lähteä vähän liikenteeseen ja ennen kaikkea pois kotoa hankkimaan Pullalle puuttuvia tavaroita. <3

En olisi tätä kyllä uskonut

16.12.2015 Yleinen

Siis voitteko uskoa, enää viikko ja se on tämä raskaus saavuttanut puolen välin. Ja mitä kaikkea tähänkin matkaan on mahtunut. Voi pojat mikä syksy tässä on ollutkaan. Hoito alkoi nollaultrasta jossa huomattiin kysta. Onneksi lääkäri ei antanut sen haitata vaan siitä huolimatta hoito aloitettiin elokuun alussa. Itse piikitykset ja muuthan meni sitten ihan mukavasti ja kivuttomasti. Punktio onnistui ja saatiin ennätysmäärä munasoluja. Harmi vaan, että lopullinen saldo jäi kuitenkin melko niukaksi. Yksi köllöttelee pakkasessa ja toinen masussa. Plussan jälkeen alkoi panikointi. Varhaisultraan asti elelin siinä uskossa, että ketään ei ole kyydissä tai raskaus menee kesken. Varhaisultrassa sain sitten kuulla, että ei sykettä eikä sikiötä = tuulimuna. Lähete uuteen ultraan puolentoista viikon päähän, jossa piti saada lääkkeet raskauden keskeytykseen. Toisin kävi, ja masussa köllötteli pieni tyyppi, sykkeen kanssa. Tosin kokohan ei sitten vastannut viikkoja lainkaan ja jälleen hiipi pelko siitä, että käy samalla tavalla kuin edellisessä raskaudessa. Meillä ei siis iloittu vaan panikoitiin ja pelättiin sitä hetkeä, kun tämäkin raskaus olisi ohi. Parin viikon päästä uudessa ultrassa pieni köllötteli vieläkin mukana matkassa ja sain luvan varata ajan nt-ultraan. Pelko ja paniikki piti minut tiiviisti kotona ja pääasiassa päivät menivät vaan koulunpenkillä ja kotona sohvalla maateen. Kaikki ylimääräinen oli hyvin ahdistavaa ja pelottavaa. Nt-ultraan mennessä pelkäsin aivan kamalasti. Olin jo melkein varma, ettei vauva ole enää hengissä. Toisin kävi. Siellä se nukkui tyytyväisenä ja kokokin vastasi viikkoja. Paniikki helpotti ja itku tuli. <3 No, Nipt-tutkimus ei sitten onnistunut joten siitäkin sain vähän huolta osakseni. Onneksi pääsin ultraan ja juttelemaan lääkärin kanssa joka katsoi ja kertoi, että vauvalla on kaikki hyvin. Säännölliset käynnit neuvolassa ovat olleet minun pelastus tässä tilanteessa. Ja nyt tosiaan ollaan jo puolen välin paikkeilla ja rakenneultrakin on jo parin viikon päästä. <3 Ehkä sen rakenneultran jälkeen voisin pikku hiljaa alkaa uskomaan, että meille on tulossa vauva.

Neuvolassa oli eilen kaikki vallan mainiosti. Painoa ei ollu tullut lisää kuin 200g, mikä oli melkoinen ihme kun flunssassa söin pääosin jäätelöä, jogurttia jne. :) Sokerit oli loistavat, joten seuraava mittausviikko on sitten raskausviikolla 28. Sydänäänet kuului hienosti ja neuvolantäti kysyikin että tunnenko vauvan liikkeet samalla kun kuuntelimme sydänääniä. En tuntenut, mutta melkonen viuhtominen siellä äänten perusteella kävi. <3 Seuraava neuvola onkin sitten tammikuun alussa, ja sinne menemme yhdessä puolisoni kanssa. Saatiin nyt kotiin täytettäväksi lappusia, joissa pitää miettiä parisuhdetta, omaa lapsuutta ja sitä millaisia odotuksia meillä on vauvastamme. Tuntuu jotenkin oudolta miettiä asioita, kun ei vielä edes usko, että meille olisi vauva tulossa. Seuraavalla neuvolakerralla saadaan sitten myös laput Kelaa varten, joten tammikuussa voisimme saada jo äitiysavustuspakkauksen hipelöitäväksi. :) Neuvolantäti kertoi, että hän voisi laittaa minulle lähetteen pelkopolille ensi vuoden alussa. Juttelimme asiasta ja otan sen erittäin mielelläni vastaan ja samoin puolisoni koki heti, että se voisi olla hyödyllinen. En tiedä pelkäänkö itse synnytystä, mutta haluan, että minun taustani tiedetään ja se otetaan huomioon, eikä meidän kummankaan kokemuksia tai tunteita kyseenalaisteta tai vähätellä. Aion tehdä selväksi, että tämä vauva on saatava hengissä maailmaan, enkä salli mitään vitkutteluja. Juu, kai ne sinne kirjaa että äiti on hullu ja samoin sen puoliso. ;) mutta valitettavasti pelkään kaikkein eniten sitä, että menetän tämänkin vauvani. Onko teillä kellään kokemusta pelkopolikäynneistä ja onko niistä ollut mitään apua?

Mutta täällä kaikki siis ihan hyvin. Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan jouluun ja tulevaan ultraan. Palailen varmaan blogiin vasta tuon rakenneultran jälkeen. Oikein ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille!!! <3

Rv 19 ja flunssaa pukkaa

10.12.2015 Yleinen

Siis ihan uskomatonta, että täällä porskutetaan edelleen vauva mahassa. Pari viikkoa ois enää jäljellä sinne puoleen väliin. On tämä aika menny aika nopeasti, vaikka tässä on ollu kaikenlaista stressiä pitkin matkaa. Mutta ehkä tuo parin viikon syklissä eläminen ja oleminen on helpottanu ja osaltaan nopeuttanutkin tätä raskautta. Edelleen olen vielä melko varovainen raskauden suhteen. Läheiset tietää kyllä missä mennään, ja muutamat yksittäiset ihmiset. En nyt tiedä haluanko tätä edes koko maailmalle kuuluttaa, kun pelkään kuitenkin loppuun asti. Tänä aamuna heräsin kamalaan kurkku kipuun. No nyt oon sit päivän vetäny vaan kuumaa viinimarjamehua ja väliin jäätelöä tai jogurttia. Ihan jännittää mitä näyttää huomenna paastoverensokeri.(muuten kaikki arvot on olleet loistavia) :/ Mut jospa tämä tauti menis pian ohi, eikä kestäis montaa päivää.

Viime viikolla ahdistuksissani päätin sitten, että tilaan kotiin sen dopplerin. Doppleri tuli eilen ja tietty heti oli pakko kokeilla että kuuluuko ne äänet. Alkuun meinas jo vähän paniikki iskeä, kun löysin vaan istukan äänet, mutta löytyhän ne vauvan sydänäänetkin sieltä. Tai kuulu ne hetken, mutta tyyppi läks karkuun, enkä sit jaksanu enää etsiä niitä uudestaan. Ehkä ne tässä pikku hiljaa alkaa sitten löytymään paremmin, kun itsekin hahmotan että missä kohdassa se pieni siellä möngertää.

Kovasti oon selaillu nettikauppoja ja miettiny, että mitä kaikkea sitä pienelle pitää hankkia jne. Mutta en oo vielä sit uskaltanu tilata mitään. Taidan nyt odotella ihan rauhassa sinne alemyynteihin ja katella sitten pikkuhiljaa. Oon tässä pohtinu myös sitä, että mitähän mä tekisin, kun äitiysloma alkaa huhtikuun alussa. Aikuiskoulutusrahaston opintoraha loppuu helmikuussa. Millähän sitä eläis maaliskuun? Mietin, että pitäiskö vaan hakea sitten Kelan opintotukea siihen yhdelle kuulle, mutta 300€:lla ei paljon siinä juhlita. Jostain täytyis vähän kehitellä lisärahaa… Sit mietin, että jos jäisinkin varhennetulle, mutta sekään ei sit kuitenkaan kattais sitä koko maaliskuuta, ja sit taas se ois tietty pois sieltä toisesta päästä. Vuoden vaihteen jälkeen pitäis varmaan soitella työpaikallekin ja kertoa, että opintovapaa pitäis perua ja muuttaa äitiyslomaksi. Jännittää kyllä vähän. :) Tuntuu, että kauheesti ois tehtäviä asioita, mutta mitään ei uskalla vielä tehdä puoleen eikä toiseen jos kaikki meneekin ihan pipariksi.

Mutta jospa tämä pelko ja ahdistus alkaa tästä helpottamaan. Puolisoni on kans jotenkin hermostunu koko ajan. Se nukkuu yöt tosi huonosti, kun vahtii miten mä voin. Jos herään yöllä vessaan niin heti vierestä kuuluu, että onko kaikki ok? tai mikä hätänä? Mä tosin luulen, ettei tuo helpotu ennen kun vauva on saatu turvallisesti maailmaan. <3 Ens viikolla ois taas neuvola, ihanaa. Jospa siellä ois kaikki ok eikä itelle ois tullu painoakaan nyt lisää. Mutta neuvolakuulumisiin palaamme ens viikolla. :)

Helpotuksen huokaus

20.11.2015 Yleinen

Eilen kävin neuvolassa. Neuvolatädin lisäksi paikalla oli terveydenhoitajaopiskelija. Juteltiin paljon mun fiiliksistä ja kerroin ihan rehellisesti viime päivien ahdistuksesta ja pelosta. Neuvolantäti sanoi, että jos alkaa ahdistus ja pelko tuntuu siltä, etten pysty olemaan niiden kanssa niin pitää ottaa yhteyttä ja sit mietitään mitä tehdään. Varmaan pääsisin juttelemaan jonnekin, mutta nyt ainakin selviän vielä ihan näillä keinoilla. Ja onneksi olen niin väsynyt edelleen, että yöt nukun kuin tukki ja päivälläkin uni tulee melko helposti. Että ei nämä pelot ole ainakaan unta vieneet. :) Kaikki perusjutut tehtiin taas ja tällä kertaa verenpaineetkaan ei ollu ihan hirveät, mutta silti käski jatkaa mittailemaan niitä kotona, kun arvot on kotona kuitenkin vielä himpun verran paremmat. No, sitten oli ehkä se käynnin ihanin/kamalin hetki. Pulla sydänäänten etsintä. Kestihän se jonkun aikaa, koska äänet kuuluivatkin hieman korkeammalta kuin mistä niitä alettiin etsimään. Mutta sieltä ne onneksi löytyivät, tasainen jumpsutus. On se vaan niin ihana ääni. <3

Sain nyt sitten lähetteen äitipolille extraultraan näiden mun pelkojeni ja aiemman kokemuksen takia. Saa nähdä milloin tuo aika on, toivottavasti viimeistään parin viikon päästä. Seuraava neuvola aika on kuukauden päästä, joulua edeltävällä viikolla ja sitten rakenneultra on joulun jälkeen. Eli kahden viikon syklissä tässä jatketaan. Mutta se sopii minulle. Ei pääse paniikki ja pelko iskemään liian suureksi, varsinkin kun liikkeetkään ei vielä tunnu.

Nyt  kun olen saanut mielenrauhan, että kaikki on hyvin pitäisi minun keskittyä noihin vuoden viimeisiin koulutehtäviin. Puolentoista viikon päästä olisi kliinisen hoitotyön tentti, luettavaa varmaan 500sivua, joten täytyisi ehkä alkaa ahertamaan. Jotenkin hieman tympeä kirja, mutta ei voi mitään. Kuukausi sitten olleen anatomian tentinkin tulokset olivat tulleet. HUH, meni läpi. :) Seuraava anatomian tentti onkin sitten helmikuussa. Siihen luetaankin sitten hieman paremmin. ;) Näillä fiiliksillä kohti viikonloppua. Huomenna suuntaamme jouluostoksille Vantaalle, josko sitä sais itselle katseltua uusia liivejä, kun vanhat alkaa käydä pieniksi. (olen järkyttynyt) Mammavaatteita en ole vielä ostellut, kun nuo collegehousut menee vielä kevyesti päälle ja niillä pärjää ihan hyvin näin kotioloissa. Mutta kai niitääkin täytyy sitten jossain vaiheessa alkaa miettimään. :)

Ensi viikolla tiedossa ainakin NIPT- tulokset, joista ehkä sitten jotain infoa teillekin. ;)