Selaat arkistoa kohteelle negatiivisuus.

Arjen ajatuksia

18.9.2015 Yleinen

RuusujaOlen pitkään yrittänyt muuttua. Tuoda elämääni positiivisuutta, jättää negatiivisuuden ja sanoa suoraan mitä ajattelen. Liian usein tulee ajateltua negatiivisesti ”mutta siellä sataa, en voi”, ”taas pitää sitä ja taas tätä” ja ”minusta ei ole mihinkään”. Nykyisin, jos sataa ulkona, koen sen puhdistavana. Mitä sitten? Syksyisin sataa :) Kotitöitä teen ehkä liikaakin, varsinkin nyt, kun olen sairaana. Mutta kun haluan kodin olevan siisti.

Olen aina ollut liian kiltti. Se näkyy mm. siinä, että lupaan monessa asiassa auttaa tuttavaa hänen työasioissaan. Tästä saan palkaksi kiitoksen toki, mutta minusta on muuhunkin. Ansaitsemaan vastapalveluksen tai palkkaa. Olin työelämässäkin aina auttamassa, milloin kopiokoneen käytössä, milloin excelin käytössä. Ne eivät kuuluneet työhöni ja veivät vain omaa työaikaani. Nyt aion tehdä kuten itse tunnen, en olla se kiltti ja avulias aina.

Näihin fiiliksiin ja tunnelmiin… Mukavaa viikonloppua!

Posin kautta

8.3.2015 Yleinen

Seuraan Maaret Kallion blogia ”Lujasti lempeä”. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja usein kirjoitukset herättävät hyviä ajatuksia. Esimerkiksi tämä kirjoitus http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1422420142893 on mainio. Pohdin sen perusteella ihan yleensäkin sitä, miksi on helpompi nostaa esille mieluummin negatiivinen näkökulma, kuin postitiivinen. Siis ihan jokapäiväisessä elämässä, mediassa, politiikassa, työelämässä jne. Virhe, puute, ongelma tai inho. Mediassa tietenkin ongelmat myyvät jostain syystä paremmin ja otsikoista saadaan raflaavampia.

Luulen, että useimmat kuitenkin ajattelevat kuten itsekin, että negatiivisuus tai synkät asiat eivät ole voimaannuttavia, energiaa lisääviä. Ja toisin päin – hyvät asiat ja positiivisuus taas tsempittävät enemmän. Se, että pystyisi hakemaan heikkoinakin hetkinä jotain myönteistä kulloisestakin vallitsevasta tilanteesta on tietenkin haastavaa. Monesti ihminen saattaa myös vaikuttaa vähän haihattelijalta tai höperöltä, jos alkaa liian positiiviseksi. Olen alkanut kuitenkin uskomaan, että pienin askelin positiivisuutta voi kehittää.

Yksi ihan keskeinen juttu mielestäni on se, että vaikka joku asia herättää ihan ensiksi kielteisiä tunteita tai vastenmielisyyttä, niin pitäisi heti pystyä katsomaan ja etsimään niitä myönteisiä juttuja. Vaikka puoliväkisin. Sillä kyllähän niitä on. Ja siihen liittyen tietenkin ymmärtää, että ei yksittäinen negatiivinen juttu ole yleensä asian koko kuva. Sama juttu ihan arvioidessa ihmisiä tai jotain suurempaa suoritusta. Kokonaiskuva muodostuu sekä negatiivisista että positiivisista seikoista. Tuskin pari negatiivista seikkaa muuttaa koko asian tai ihmisen negatiiviseksi. Olen onnistunut ainakin omissa arvioissani ihmisistä muuntamaan näkökulmaani niin, että kokonaisuus muodostuu ensisijaisesti niistä hyvistä jutuista ja ne minulle ei niin-sopivat piirteet vain sitten värittävät tai sävyttävät kokonaiskuvaa, mutta eivät muuta sitä vielä negatiiviseksi.

Toinen seikka, millä positiivisuutta saa aikaan ihan itsekseen, on kiitollisuus. Siis se, että muistaa olla kiitollinen ja kiittää silloin, kun sen paikka on. Uskon, että kiitoksissa ei voi olla liian ylenpalttinen. Ainakin meillä suomalaisilla on taipumus pitää asioita liian paljon itsestäänselvyyksinä ja silloin se kiitoksen antaminen tuppaa unohtumaan. Kiitosten kautta positiivisuus kasvaa. Kolmas positiivisuutta lisääva juttu on myös ihan itsestäänselvyys minun mielestäni: hymy ja huumori. Uskalla olla leikkisä ja hymyilevä. Huumori ei synkistä ja hymyily saa aikaan hymyä.