Selaat arkistoa kohteelle narsisti.

Narsistin tähtäimessä

12.10.2015 Yleinen

d72a3787b7471c793200fe83044e4ab512.10.2015. Se oli viime perjantaina kun menimme Kristianin kanssa tallille. Ehdeimme ottamaan hevosemme Repen tarhasta, ja kiinnittämään puomiin. Janne oli ilmestynyt verannalle tupakille. Eipä Jannea kovin paljoa pihalla näy, vaikka onkin alkanut suhteeseen äitini kanssa. Naisen, joka on karkean arvioni mukaan ainakin 2/3osan poissa kotoa, ja joka omistaa eläimiä. Yleensä Jannen näkee istuvan kokoajan tietokoneella, jota hän varjelee tarkasti vedoten arkaluontoisiin työasioihin. Mitä ketään hänen työasiansa kiinnostavat? On hän tässä kolmen vuoden aikana sentään muutamasta kaadetusta puusta saanut polttopuita tehtyä! Janne huusi Kristianin verannalle, ja lähdin myös perässä heidän suuntaansa. Sitten kaikki kävi todella äkkiä, näin Jannen olevan mieheni kurkussa kiinni. Juoksin väliin ja hän sai jotenkin riuhtaistua minua jonka jälkeen näytti ihan siltä että tulee vielä päälle. Peräännyimme pois verannalta ja Janne alkoi huutamaan että hevosemme ei ole meidän, nyt täytyy kuulemma poistua tontilta ja sinne ei ole mitään asiaa, ellemme tottele, hän soittaa poliisit. Poistuimme, tällöin päätin että kun äitini palaa töistä kotiin ensiviikolla, vien asian pidemmälle, nyt oli aika ”ravistella” äitini hereille, minkälaisen miehen hän on ottanut! En ole mitenkään herkkänahkainen, että veisin pienen asian poliisille tutkittavaksi, normaalisti antaisin luultavasti olla, mutta tässä miehessä on jotain niin todella hämärää, että tämän avulla äitini saa uutta näkökulmaa asioihin;) Ja tulevaisuudessa tämä mies tulee tekemään vielä lisää mokia, tuntuu luottavan täysin puheenlahjoihinsa, kun ei varo mitään sillä luulee osaavansa puhua itsensä liemestä!

1c13447b9e86e461dfd2f80682ef8b16

5.4.2015 Oli episodi, jossa Janne selvästi mustamaalasi perheelleni Kristiania ja kaiken lisäksi yritti savustaa häntä pois perheestä. Olimmehan hänen ainoa uhkansa, sillä lähes kaikki muut hän oli jotenkin saaneet aivopestyä, kun he sulkivat silmänsä todellisuudelta. Kaikki sai alkunsa, kun 3päivää aiemmin, 2.4 äitini sanoi minulle haluavansa ”kaikki romut pois pihasta”, viitaten vanhaan Hondaani, joka oli annettu eräälle Mikalle käyttöautoni korjauksesta palkaksi, mutta hän ei ollut useista kehotuksista huolimatta hakenut autoa pois. Niinpä Janne ja äitini sanoivat minulle että jos saan hävitettyä koko romun pois pihasta, voin myydä sen. Kahtena seuraavana päivänä kävin kuvailemassa autoa, jonka jälkeen joimme äitin ja Jannen kanssa kahvit, mlempina kertoina keskustellen siitä mihin olen auton laittanut myyntiin ja mitkä osat ylipäätään olivat myyntikunnossa, sillä tämä Honda oli kolaroitu auto. Tuli neljäs päivä. Olimme olleet sähköpostitse yhteydessä erääseen ostajaehdokkaaseen, kaupat pakoputkesta vaikuttivat melko varmoilta. Lähdimme Kristianin kanssa hakemaan pakoputkea. Näin äitini jonkinmatkan päässä halkomassa polttopuita, taisi Jannekin lähes toisella puolen pihaa kulkea ohitse. Kohta puhelimeni soi, soittaja oli Pappa. Suomasin heti että Pappa oli humaltunut ja erittäin kiukkuinen ja hän kysyi ”Mitä helvettiä Sami varastaa Hondasta osia?” Puhelu oli täysi yllätys, mutta osasin heti laskea 1+1. Yritin selittää että olin kyllä aiemmin saanut luvan tähän, mutta minua ei uskottu. Irrotimme putken ja lähdimme kotiin. Avasin tietokoneen ja kirjauduin Facebookiin, siellä oli tullut Mikalta viesti jossa luki:”Terve… Vai on se sun miähes käyny varkaissa mun autossa…? Mitäs siitä romusta löyty käyttökelpoista tavaraa..?” Selitin asian Mikalle ja keskustelu siirtyi Janneen, sillä Mika myönsi heti Jannen soittaneen hänelle ja väittäneen meidän käyneen varkaissa, unohtaen mainita että minun käskettiin myydä se. Mika kertoi Jannen näkevän vaivaa kun Kristian on heidän tontillaan ja että ”kyllä hän Jannen jutut tietää.” En ymmärrä, kuinka äitini antoi miehensä keksiä tämmöisen syytöksen, kun vallan hyvin tiesi totuuden ja oli itse sanomassa että haluaa siistiä pihaa että kykenemmekö me hjävittämään sen kolaroidun Hondan! Miten joku voi olla noin sinisilmäinen että ei tajua kuinka väärin kumppani käyttäytyy, manipuloi ihmisiä, ja hankkii/yrittää hankkia lähipiiristään pois ne ihmiset, jotka ovat uhka hänelle?!

1c6276946b37fe42768d2cf5aa0dd9c2

12.10.2015

Pau

Lapsi täydentämässä naisen itsetuntoa

12.4.2015 elämyksiä ja pohdintaa

Eräs tuttavani kolmenkympin nurkilla tuumasi, kuinka oli viimeaikoina havahtunut huomaamaan sen kuuluisan naisen ensimmäisen kuoleman kolkuttaneen oveaan jo muutamia kertoja – kaksikymppiset neitoset käänsivät ravintoloissa miesten katseet pois hänestä. Opiskelun ja mieskeskeisen elämänrytminsä sijasta hän ryhtyikin pikkuhiljaa haaveilemaan omasta lapsesta mainiten, että toisin kuin miehet, oma lapsi olisi ainakin pysyvästi häntä varten. Lause kalskahti jo tuolloin mielestäni oudolta, mutta toisaalta olin aina ollut sitä mieltä, ettei lapsien saaminen voinut olla muuta kuin omien tarpeiden tyydyttämistä, joten pistin lauseen samaan koppaan kyseisen ajatuksen kanssa.

Ostin eurolla psykoanalyytikko Alice Millerin kirjan ”Lahjakkaan lapsen tragedia” (1979), jossa esittelyn mukaan kuvataan selkokielellä narsismin taustoja ja ilmenemismuotoja. Kirjassa narsismia kuvataan alla olevien katkelmien mukaisesti, mikä oli minulle herättävää tajutessani narsismia löytyvän itseäni hyvin läheltäkin, muualtakin kuin naistenlehtien kohtalopalstoilta.

”Näillä ihmisillä on itsellään runsaasti kykyjä, joita he ovat myös kehittäneet, ja usein he ovat myös saaneet kiitosta lahjakkuutensa ja saavutustensa vuoksi. Tälläisilla ihmisillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla voimakas ja horjumaton itseluottamus. Siinä samassa he ovat ahdistuksen tai syyllisyyden ja häpeäntunteen kourissa. Mistä johtuu, että nämä ihmiset kärsivät tuollaisesta syvästä narsistisesta häiriöstä?”

Miller käy kirjassa läpi kasvatuksen merkitystä narsismin kehittymisessä. TERVE NARSISMI kehittyy, jos vanhemmat ovat niin lahjakkaita ja rohkeita, että tulevat toimeen ilman lapsensa saavutuksia. Lapsi voi rauhassa käydä läpi kapinansa äitiä haavoittamatta, ”äidin varmuutta järkyttämättä, hänen valtaansa kaventamatta, hänen tasapainoaan vaarantamatta”.

Miksi olisi niin tärkeää, että lapsi saisi rauhassa käydä läpi tunnetilansa? Millerin mukaan narsismin yksi kovimmista hinnoista on depressio. ”Se depressiosta eli masennukseksi kutsumamme tila, jonka koemme tyhjyytenä, olemassaolon tarkoituksettomuutena, köyhtymispelkona ja yksinäisyytenä, on mielestäni riipaiseva osoitus nykypolven vaivaavasta kyvyttömyydestä saada kosketus itseensä eli itsestään vieraantumisesta”. Äkkiseltään ajateltuna ihmisiä tuntuu koettelevan edelleen sama vaiva.

Mistä puolestaan narsismi sikiää? Millerin mukaan äidin narsismista, johon lapsi sopeutuu itseään tukahduttamalla: ”Lapsen voi kasvattaa mieleisekseen. Häneltä voi saada kunnioitusta, hänet voi mukauttaa omiin tunteisiinsa, hänen rakkaudessaan ja ihailussaan voi peilailla, hänen rinnallaan voi tuntea itsensä voimakkaaksi… Lapsi vaistoaa tämän, ja luopuu jo hyvin varhain ilmaisemasta omia tarpeitaan.” Narsistinen äiti saattaa helposti kokea, että häneltä vaaditaan liikaa, lapsi sitoo ja riistää häntä. Lapset siis oppivat miellyttämään muita, ja aikuisuuteen mennessä ovatkin mahdollisesti oppineet tunneherkiksi muille ihmisille ja saattavat olla kyvykkäitä tulkitsemaan muita. Miller tuumaakin monen psykoanalyytikon olleen narsistisen äidin kasvattama.

Lapsen tarina noudattelee Millerin mukaan seuraavanlaista polkua: ”Lapsi ei ole perillä omista tarpeistaan, ja on siis pahasti ’vieraantunut’ itsestään. Jos tilanne on tällainen, lapsi ei pysty eroamaan vanhemmistaan ja tukeutuu aikuisenakin alinomaan kumppaneihin, ryhmiin ja varsinkin omiin lapsiin.”

”Hänen täytyessään olla jotain erityistä hän ei voi olla mitä on, ja ymmärrettävästi menettää itsetuntonsa. Mitä enemmän hän sitten yrittää pönkittää horjuvaa omanarvontuntoaan, sitä pahemmin hän kärsii narsistisesta heikkoudestaan. Tällainen ihminen ei ole koskaan vapaa, sillä hän on suunnattoman riippuvainen muiden osoittamasta ihailusta ja koska hänen itsekunnioituksensa on sellaisten ominaisuuksien varassa, jotka saattavat koska tahansa pettää”.

Narsistin kasvattama lapsi on siis yleensä lahjakas ja tietyillä mittareilla menestyvä, mutta kääntöpuolena Miller mainitsee aikuisena helposti yllättävän tyhjyyden ja masennuksen, sillä itsekunnioitus pohjautuu korkean minäihanteen toteutumiseen, jolloin narsisti on altis loukkaantuvuudelle ja rauhattomuudelle. ”Monesti masennus saa vallan vakavan sairauden, vamman tai vanhenemisen jälkeen. Esim. erään ikääntyneen naimattomana naisen ulkonainen narsistisen tyydytyksen lähde ehtyi vähän kerrassaan hänen kadottaessaan miesmaailmassa kauan nauttimansa suosion”.

—–

Huomautan, että tätä pätkää kirjoittaessani olen sortunut valitsemaan kirjasta katkelmat, jotka minun oli helppo ymmärtää ja sitoa omiin havaintoihini, en siis välttämättä tulkitse oikein alkuperäistä ajatusta. Lisäksi minulla ei ole alan koulutusta, joten tiede mahdollisesti hionut käsitteitä ja oppeja Millerin ajoista.

Toivottavasti en koskaan aseta lapselleni odotuksia, joiden varassa oma onneni olisi. Onnistuisinpa antamaan turvallisen ympäristön, jossa lapsi voisi kehittyä omanlaisekseen ilman riippuvuussuhteiden (päihteisiin tai ihmisiin) kehittymistä. Luulen, että koulumenestys ei ole tae onneen, mutta muiden ihailusta ja odotuksista riippumaton itsetunto ja ihmissuhteet ovat.