Selaat arkistoa kohteelle narsismi.

Pau

Lapsi täydentämässä naisen itsetuntoa

12.4.2015 elämyksiä ja pohdintaa

Eräs tuttavani kolmenkympin nurkilla tuumasi, kuinka oli viimeaikoina havahtunut huomaamaan sen kuuluisan naisen ensimmäisen kuoleman kolkuttaneen oveaan jo muutamia kertoja – kaksikymppiset neitoset käänsivät ravintoloissa miesten katseet pois hänestä. Opiskelun ja mieskeskeisen elämänrytminsä sijasta hän ryhtyikin pikkuhiljaa haaveilemaan omasta lapsesta mainiten, että toisin kuin miehet, oma lapsi olisi ainakin pysyvästi häntä varten. Lause kalskahti jo tuolloin mielestäni oudolta, mutta toisaalta olin aina ollut sitä mieltä, ettei lapsien saaminen voinut olla muuta kuin omien tarpeiden tyydyttämistä, joten pistin lauseen samaan koppaan kyseisen ajatuksen kanssa.

Ostin eurolla psykoanalyytikko Alice Millerin kirjan ”Lahjakkaan lapsen tragedia” (1979), jossa esittelyn mukaan kuvataan selkokielellä narsismin taustoja ja ilmenemismuotoja. Kirjassa narsismia kuvataan alla olevien katkelmien mukaisesti, mikä oli minulle herättävää tajutessani narsismia löytyvän itseäni hyvin läheltäkin, muualtakin kuin naistenlehtien kohtalopalstoilta.

”Näillä ihmisillä on itsellään runsaasti kykyjä, joita he ovat myös kehittäneet, ja usein he ovat myös saaneet kiitosta lahjakkuutensa ja saavutustensa vuoksi. Tälläisilla ihmisillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla voimakas ja horjumaton itseluottamus. Siinä samassa he ovat ahdistuksen tai syyllisyyden ja häpeäntunteen kourissa. Mistä johtuu, että nämä ihmiset kärsivät tuollaisesta syvästä narsistisesta häiriöstä?”

Miller käy kirjassa läpi kasvatuksen merkitystä narsismin kehittymisessä. TERVE NARSISMI kehittyy, jos vanhemmat ovat niin lahjakkaita ja rohkeita, että tulevat toimeen ilman lapsensa saavutuksia. Lapsi voi rauhassa käydä läpi kapinansa äitiä haavoittamatta, ”äidin varmuutta järkyttämättä, hänen valtaansa kaventamatta, hänen tasapainoaan vaarantamatta”.

Miksi olisi niin tärkeää, että lapsi saisi rauhassa käydä läpi tunnetilansa? Millerin mukaan narsismin yksi kovimmista hinnoista on depressio. ”Se depressiosta eli masennukseksi kutsumamme tila, jonka koemme tyhjyytenä, olemassaolon tarkoituksettomuutena, köyhtymispelkona ja yksinäisyytenä, on mielestäni riipaiseva osoitus nykypolven vaivaavasta kyvyttömyydestä saada kosketus itseensä eli itsestään vieraantumisesta”. Äkkiseltään ajateltuna ihmisiä tuntuu koettelevan edelleen sama vaiva.

Mistä puolestaan narsismi sikiää? Millerin mukaan äidin narsismista, johon lapsi sopeutuu itseään tukahduttamalla: ”Lapsen voi kasvattaa mieleisekseen. Häneltä voi saada kunnioitusta, hänet voi mukauttaa omiin tunteisiinsa, hänen rakkaudessaan ja ihailussaan voi peilailla, hänen rinnallaan voi tuntea itsensä voimakkaaksi… Lapsi vaistoaa tämän, ja luopuu jo hyvin varhain ilmaisemasta omia tarpeitaan.” Narsistinen äiti saattaa helposti kokea, että häneltä vaaditaan liikaa, lapsi sitoo ja riistää häntä. Lapset siis oppivat miellyttämään muita, ja aikuisuuteen mennessä ovatkin mahdollisesti oppineet tunneherkiksi muille ihmisille ja saattavat olla kyvykkäitä tulkitsemaan muita. Miller tuumaakin monen psykoanalyytikon olleen narsistisen äidin kasvattama.

Lapsen tarina noudattelee Millerin mukaan seuraavanlaista polkua: ”Lapsi ei ole perillä omista tarpeistaan, ja on siis pahasti ’vieraantunut’ itsestään. Jos tilanne on tällainen, lapsi ei pysty eroamaan vanhemmistaan ja tukeutuu aikuisenakin alinomaan kumppaneihin, ryhmiin ja varsinkin omiin lapsiin.”

”Hänen täytyessään olla jotain erityistä hän ei voi olla mitä on, ja ymmärrettävästi menettää itsetuntonsa. Mitä enemmän hän sitten yrittää pönkittää horjuvaa omanarvontuntoaan, sitä pahemmin hän kärsii narsistisesta heikkoudestaan. Tällainen ihminen ei ole koskaan vapaa, sillä hän on suunnattoman riippuvainen muiden osoittamasta ihailusta ja koska hänen itsekunnioituksensa on sellaisten ominaisuuksien varassa, jotka saattavat koska tahansa pettää”.

Narsistin kasvattama lapsi on siis yleensä lahjakas ja tietyillä mittareilla menestyvä, mutta kääntöpuolena Miller mainitsee aikuisena helposti yllättävän tyhjyyden ja masennuksen, sillä itsekunnioitus pohjautuu korkean minäihanteen toteutumiseen, jolloin narsisti on altis loukkaantuvuudelle ja rauhattomuudelle. ”Monesti masennus saa vallan vakavan sairauden, vamman tai vanhenemisen jälkeen. Esim. erään ikääntyneen naimattomana naisen ulkonainen narsistisen tyydytyksen lähde ehtyi vähän kerrassaan hänen kadottaessaan miesmaailmassa kauan nauttimansa suosion”.

—–

Huomautan, että tätä pätkää kirjoittaessani olen sortunut valitsemaan kirjasta katkelmat, jotka minun oli helppo ymmärtää ja sitoa omiin havaintoihini, en siis välttämättä tulkitse oikein alkuperäistä ajatusta. Lisäksi minulla ei ole alan koulutusta, joten tiede mahdollisesti hionut käsitteitä ja oppeja Millerin ajoista.

Toivottavasti en koskaan aseta lapselleni odotuksia, joiden varassa oma onneni olisi. Onnistuisinpa antamaan turvallisen ympäristön, jossa lapsi voisi kehittyä omanlaisekseen ilman riippuvuussuhteiden (päihteisiin tai ihmisiin) kehittymistä. Luulen, että koulumenestys ei ole tae onneen, mutta muiden ihailusta ja odotuksista riippumaton itsetunto ja ihmissuhteet ovat.

Kielen Alkusanat

3.2.2015 Yleinen

Lempiajanvietettäni silloin kun ei oikein mitään muuta voi tai viitsi tehdä, on alkusanojen tai nykysanojen johtaminen alkujuurilleen. Liekö päädyn aina oikeaan lopputulokseen, on epävarmaa, koska kaikki filosofinen eli päätelmiin perustuva on aina syytä kyseenalaistaa.

Yleensä mitä suuremmalla tittelillä varustetun sanomiset muodostuvat faktaksi liian helposti ja kyseenalaistamatta.

Mutta alkusanoihin ensimmäisenä osuu silmiini sana viitsi. Murteella vihti joka taas liittyy aikaa vievään langan kerimiseen ja kehruuseen. Aikaa vievää ja yksitoikkoista tekemiseen, jonka mielellään siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Haaveilu on sana, josta koko tämä kirjoitus sai alkunsa, se kun pyöri päässäni jo aamutuimaan ja kertoo loppujen lopuksi vain siitä, kuinka epävarmana kalastuskeinona haavilla kalan pyydystämistä on pidetty, siis toisin sanoen lippoamista. Nyt ajatus karkaa jo Paavo Lipposeen ja pikkukenkiin. Kummastako sitten sana lipponen on tullut kengästä vai haavikalastuksesta.

Pikkukengilläkin siis niillä lipposilla on mahdollista yrittää kuivin jaloin kaukaa rannalta varsinkin kutuaikana nousukalaa pyydystää. Vai onko lipponen sitten muodoltaan kuin pieni lippo siis haavi. Sitten on nämä ihmisen adjektiivina sanaan yhdistyvät nuoleskelijat eli lipojat. Se nuoleskelu ja lipominen kuvastaa sitä tapaa jolla sitä haavia on vedessä mutkitellen kuljetettu, kun kalaa on yritetty virrasta napata. Joten onko Paavo pikkukenkämies, lipoja vai hutera ihmisten kalastaja, vai kaikkea tuota. Päättäkää itse, minä en moiseen kalan narraajaan ja penkalla sipsuttajaan viihti ajatuksia enempää tuhlata. Tuhkana tuuleen on tuhlaus.

Pyydys taas tulee pyy ansasta, eli ansalangasta jolla lapinmies nappaa riekkoja vielä tänäkin päivänä. Onhan se ansalanka eräänlainen anomus äitimaalle ja muille pakanajumalille ja luonnonhengille, jotta josko antaisivat vähän einestä hiukoovalle matkamiehelle. Pyydetty lintu pyy pivossa, se kun on huono lentämään ja mieluummin köpöttelee maassa ja puskien reunamilla silmuja napostellen ja tekee itsestään siksi helposti ihmisenkin saaliin.

Nyt alkaa jo alkusanoja olla siihen malliin, että on syytä lopettaa kirjoitus tähän. Ettei tule loputon ja ajatuksiltaan sangen uneen tuudittava sekametelisoppa. Nuoleskelen siis lukijoita ja se nuolemisen alkusana on nuoli. Sen perusteet jätän nyt kehittämään teidän synapsejanne. Kala nappaa ja kala napataan, napsu knap. Tutkimattomia ovat herran tiet, enkä voi tietää mihin vie ajatusten tie tää. Saalis saadaan jne..

Kirjoittajan olisi hyvä oivaltaa kirjoittamiensa sanojen alkusanojenkin merkitys ja sitä kautta pyrkiä edes osin yhteneväiseen kokonaisuuteen. Mainos- ja politiikan kirjoittajat pyrkivät nämä hallitsemaan hallitakseen ja haaliakseen. Alkusanoilla ujutettu pyrkimys saattaa olla täysin toista kuin ensilukemalla olettaisi. Sanat tekevät työtä alitajunnassa pitkään, lukemisen ja kuulemisen jälkeenkin. Toisaalta kirjoittaja voi tutkia itseään omia kirjoituksiaan jälkikäteen lukemalla ja oppia aika paljon itseään.

Mutta palataan hetkeksi haaveiluun, niitä haaveita minulla riittää osa konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia ja osa menee toteutettavaksi mielikuvituksessa jossa ne haaveillaan ja kasvatetaan suuremmiksi haaveiksi ja unelmiksi ja ollaan visusti hiljaa kanssaihmisiltä. Kun joillekin vilpittömille ja pelkästään hyvää tarkoittavilla haaveilla voi aina loukata, vaikkei taho. Ja joskus ne julki lipsautetut haaveet, voi toinen murskata omilla lyhytnäköisillä ja itsekkäillä sanoillaan.

Se on loppujen lopuksi ihmisen elämän suola, että voi haaveilla ja kuvitella. Haave haaveilu haavi auki ja jättää se toteutuminen ajan ratkaistavaksi ja haavin täyttymisen toteutuminen toissijaiseksi seikaksi. Vastaus ei voi olla pettymys, jos ei ole sitä narsismia täyttäjissä.

Ja loppuun opettavaista kevennystä:

Narsistinen arvo = Luotettava kumppani = Ihminen joka tanssii pillisi mukaan.
Sukupuoli määrittelee sitten korvataanko ällät ärrällä vai toka ii uulla.

Kirjaimellisesti kirjaimet korvattuna pelkkä sukuelin ei todellisuudessa ketään toisen pauloihin ikuisesti sido. Mutta mukava on vilpittömästi yrittää ja unohtaa vastuunsa js nauttia hetkestä ilman ikuisuuksia. Vipitön rakkaus kun ei edellytä vastuun kantoa tai odotusta vastuun kannosta. Ne vastuut ovat lopen sitä narsismia. Edessä oleva tulee vasta jälkikäteen ja huomista varten vastotaan saunassa. Meillä päin vihdotaan ja se on katumusharjoitus eletystä. Kuvastanee muuten länsi- ja itäsuomen mentaliteettien eroa tuo murre-ero.

Missä elettäisiin tätä päivää, ei eilistä tai huomista.. Kuitenkin nyt ja tässä eletään. Onko se sitten nyhtämistä vai tässäämistä. Nyhtämiset, nyt ja nyytit on alkusanana ulkomaalaisperäinen sana. Vaan mietitään sitä alkuperäistä.Tämä tässä tästä tälläkertaa täällä, täsmää täysin tähän.