Selaat arkistoa kohteelle narraatio.

Pyhä halutessaan, jalo mielestään

24.5.2015 Yleinen

On aika tavallista olla profeetta vieraalla maalla. Tai opettaa kuinka pitäisi olla. Tai taivastella ja jeesustella muiden tekemisiä. Ja samalla unohtaa totaalisesti itsensä, omat tekemisensä tai tekemättä jättämisensä. Se on ihan inhimillistä. Oma narraatiomme aikaansaa tavan, että tekemisemme tai tapamme ajatella unohtuu, kun innostumme tai haluamme muille kertoa asioiden oikeat laidat. Tai olemme muuttaneet oman käsityksemme oikeista tavoista toimia tietyissä tilanteissa.

Tekopyhyys on oikeamieliseksi tekeytymistä jonkun määritelmän mukaan. Minusta se taas on sellaista vain silloin, kun ihminen tekee sen tietoisesti. Ajattelen, että usein tekopyhistely ja omien tekojensa ja ajatustensa kieltäminen ei ole tietoista. Ihminen selektiivisesti poissulkee itsensä käsitellessään oikeamielisyyttä. Alitajuisesti varmaan tiedostaa ristiriidan, mutta voimakkaan tahdon ja uskon välityksellä sitä vain unohtaa todellisen minänsä ajatukset tai teot. En tiedä mikä olisi oikea sana kuvaamaan tätä, koska se poikkeaa hieman varsinaisesta tekopyhyydestä.

Selvästi tunnistettavaa tekopyhyyttä on luonnollisesti esimerkiksi institutionaaliset tai yhteiskunnalliset ilmiöt. Vaikkapa amerikkalainen käsitys miehen ja naisen suhteesta ja kristillisyydestä sekä maailman ylivoimaisesti suurimman pornoteollisuuden keskittymä. Tai ristiriita terveysvalistuksesta ja pikaruokateollisuudesta. Yksilöissä tunnistettavaa tekopyhyyttä parhaimmillaan on vaikkapa tapamme arvostella harmaata taloutta ja veronkiertoa ja samalla vertailla viiden euron pizzerioitten ja Kotipizzan hintoja jeesustellen.

Tämä selektiivisen muistin tai oman tahdonvoiman aikaansaama tekopyhyys voisi olla vaikkapa tilannepyhyyttä. Siis kussakin tilanteessa ihmisellä on muuttuva käsitys oikeasta ja väärästä. Se oikea käsitys muuttuu toisessa tilanteessa vaan toiseksi. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sehän on joustavuutta. Kyse on varmaankin siitä millaisissa asioissa sitä venyvyyttä hyväksyy ja harrastaa. Mutta onhan se kaikkiaan aika viisasta. Tilanteet ja asenteet muuttuvat, se on selvää. Tiedämme kaikki sen, että mikään ei ole ikuista. Tilannepyhä, vahinkopyhä, järkipyhä. Niissä on kaikissa parempi kalskahdus kuin tekopyhässä. Koska sehän ei ole järkevää, mutta ajatustensa muuttaminen maailman muuttuessa on.

Musta joutsen

24.2.2015 Yleinen

Musta joutsen -määritelmä tuli yleiseen tietoisuuteen viimeistään 9/11 WTC -iskujen jälkipuinnin yhteydessä. Terrori-isku, joka toteutettiin ohjaamalla matkustajakone pilvenpiirtäjään oli täysin odottamaton ja ennalta-arvaamaton. Ihan niin kuin oli myös ensimmäinen havainto joutsenesta, joka ei ollutkaan valkoinen, kuten aina oli luultu. Siitä määritelmän nimi tuleekin. Mustan joutsenen käsite on kiehtova kokonaisuus ja siihen liittyvän tutkimuksen pioneereja on Nassim Taleb, entinen matemaatikko ja optiomeklari joka on tutkinut aihepiiriä ikänsä ja jonka kirjoittama kirja ”Musta joutsen” on lukemisen arvoinen.

Musta joutsen -määritelmällä tarkoitetaan siis jotain erittäin epätodennäköistä tapahtumaa, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: 1) se ei ole ennustettava, 2) sillä on suuri vaikutus ja 3) sille pyritään aina löytämään joku selitys, jonka ansiosta itse tapahtuma vaikuttaa vähemmän satunnaiselta kuin onkaan. Mutta miksi Musta joutsen ei ole sitten ennustettava? Tässä ajassa ja tilassa, missä maailma on täynnä dataa ja mallinnuksia. Voisi olettaa, että mikään ei tapahdu yllättäen.

Talebin mukaan syy siihen, että emme näe Mustaa joutsenta etukäteen on se, että meidät on johdatettu oppimaan yksityiskohtia, kun meidän pitäisi enemmän katsoa yleistä, suurta kokonaisuutta. Keskitymme asioihin, jotka jo tiedämme, ja yhä uudelleen jätämme tuntemattoman huomiotta. Sen seurauksena emme osaa arvioida tilaisuuksia, olemme liian alttiita yksinkertaistamiselle, narraatiolle ja luokittelulle. Minusta erityisesti narraation käyttö on meille kaikille hyvin yleistä. Siis osaamme kertoa menneet tapahtumat – hyvät ja pahat – tavalla, joka on meille itsellemme ja myös muille ihan looginen. Kehitämme tapahtumaketjun ja vaikuttimien jonon, joka selittää tapahtuman. Jälkiviisautta kansankielellä sanottuna siis.

Oman arvioni mukaan näitä satunnaisia ja odottamattomia Mustia joutsenia on hyvin erikokoisia ja -laatuisia. On selvää, että WTC-iskut, Neuvostoliiton romahtaminen ja vaikkapa internet ovat kaikille tuttuja ja täyttävät helposti edellä irjoittamani määritelmän Mustalle joutsenelle. Näen, että pienessä mittakaavassa näitä satunnaisia tapahtumia ilmenee kaikille ihan arkielämässäkin. Ei varmasti ehkä ihan niin dramaattisilla jälkivaikutuksilla kuin nuo mainitut esimerkit, mutta kuitenkin. Mietitäänpä vaikka työttömäksi joutumista. Tai toisaalta juurikin oikean työpaikan saamista. Sen oikean ihmissuhteen löytymistä. Tai sen oikean ihmissuhteen päättymistä ilman että itse vaikuttaa siihen. Kyse on siis erityisesti perspektiivistä. Siitä, kenen silmin asiaa katsoo. Minulle ei ole Musta joutsen se, että ajan broiler-kasvattamon ohi ja tiedän siellä lopetettavan päivittäin tuhansia eläimiä. Mutta sille eläimelle, joka on saanut 99 päivää lämpöä, ruokaa ja huolenpitoa, on sen sadas päivä Musta Joutsen: henki lähtee odottamatta.

Mietin vielä tuota jälkiviisautta, siis narratiivista otetta jälkikäteen kun se odottamaton on tapahtunut. Taitaa olla niin, että pitaisi aika nopeasti lopettaa pohdinta ja syiden etsiminen jollekin odottamattomalle. Jos kyseessä onkin siis Musta joutsen. On ajanhukkaa pyrkiä selittämään kaikkea. Vaikka se onkin vaikeaa ainakin tällaiselle logiikan ja luonnontieteen ystävälle.