Selaat arkistoa kohteelle Muistot.

Myynnissä vähän käytettyjä muistoja alehinnoin

19.4.2017 Aikakausi kaksi lasta, Yleinen

Edessäni on lattialla kasa pieniä kenkiä, enkä tiedä mitä niille tehdä. Osa niistä on melko kuluneita ja rantasannan likaamia. En osaa päättää, ovatko ne matkalla myyntiin, kierrätykseen vai aarrelaatikkoon. Kuinka tuotteelle voi kirjoittaa hintalapun, silloin kun se ei ole vain kesäpaita tai muovisandaalit, vaan muisto rakkaasta hetkestä?

Käyn läpi lasten vaatteita kirpputorille. Osa vaatteista on jo toisella kierroksella, eivät ole menneet kaupaksi, mutta jotenkin en osaa niitä kierrätykseenkään vielä laittaa. Jos jostakin vielä ilmaantuisi joku, joka arvostaisi ja innostuisi niin kuin minä.

Olen ostanut ja myynyt paljon lasten vaatteita ja tarvikkeita kirpputorilla. Osa on tullut hankittua siksi, että yöpukuja vaan sattuu sillä hetkellä olemaan liian vähän ja äkkiä on ollut saatava vain joku tyhjää kohtaa vaatekaapissa paikkaamaan. Niistä luovun mielihyvin. Mutta sitten ne, joita ostaessani olen seissyt minuutti kaupalla kaupan myyntitiskillä, huokaillut ja hypistellyt. Tuntenut onnea siitä, että tuo vaate päälläni lapseni näyttää aivan ihanalta. Ollut onnellinen, että minulla on mahdollisuus pukea heidät niin kauniisti. Toki he näyttävät ihanilta ihan itsenäänkin, mutta täydellisesti valittu vaate kruunaa kokonaisuuden. Tällaisesta vaatteesta luopuminen on vaikeaa. Vielä murskaavampaa on, kun itse aivan uskomattoman ihanana pitämäni vaate ei kelpaakaan kenellekään. Jos collagetakki maksaa kolme euroa tai nahkaiset rusettisandaalit kaksi euroa, hinnasta se tuskin on kiinni.

Ymmärrän kyllä, että makuja on monia, mutta silti. Olen tarjonnut pieneksi käyneitä myös ystävilleni, mutta kerta toisensa jälkeen he käyvät kasan läpi todeten, että kiitos, mutta ei.

Olen aina säilönyt muistojani tavaroihin. Kun katson niitä, muistan ja tulen onnelliseksi. Siksi kyse ei ole vain siitä, että mieleni tekisi mieli huutaa, että MINULLA ON HYVÄ MAKU, OSTAKAA MINUN LAPSENI VANHOJA VAATTEITA, vaan myös siitä, että en halua, ettei rakkaita muistojani sivuutetaan olan kohautuksella.

Olen toki saanut lastenvaatteita käytettynä myös omilta ystäviltäni. Varmasti syyllistyn ihan samaan tietämättäni, kun olen joskus katsonut heidän rakkaitaan lähinnä käyttöesineinä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että saan 300 kappaleen tuote-eräästäni kaupaksi ehkä viidenneksen ja palkaksi usean illan pesu-lajittelu-hinnoittelu-ja tarroitustyöstä korkeintaan sata euroa, sillä valikoimani ei kata juurikaan merkkivaatteita. En silti siedä ajatusta, että rakkaudella valitsemani vaatteet valuisivat hukkaan.

Tein joskus päätökset, että kahden tyttäreni muistot pitää saada mahtumaan kahteen pieneen pahvisalkkuun. Sinne saisi arkistoida vain ne kaikkein rakkaimmat vauva-ajan asut. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan taltioida. Mutta silti. Mitä minä tee noille kesäsandaaleille, joita ihastelin kaupassa jo talvella ja joita hehkutin puhelimessa äidilleni sopivaa kokoa pohtien? Ja entä nuo, joihin rakastuin saman tien, ja joita kävin ihastelemassa myymälässä moneen otteeseen, ennen kuin sain mielessäni synninpäästön niiden hankinnasta? Ne olivat sinä kesänä kai aika monennet kengät kyseiselle tytölle. Tai nuo, joiden kanssa isä yllätti ostamalla ne juuri kävelemään opettelevalle tyttärelleen Thaimaasta? Tai nuo, jotka löysin talonyhtiömme kierrätyshuoneesta, ennen kun olin edes raskaana ajatellen, että ehkä joskus tulisi vielä toinen tyttö?

Mikä on sinun tai lapsesi pahiten väärinymmärretty aarteesi, josta sinun on ollut hankala luopua?

Mega Man PS4:lle

26.12.2016 Yleinen

Lapsena tuli pelattua paljon Mega Man -pelejä 8-bittisellä Nintendolla. Niiden pelaamisesta on monta hyvää muistoa! Omistimme silloin Mega Man 3:n ja 5:n, ja vähän tuli muistaakseni pelattua kavereiden 1:stä, 2:sta ja 4:sta. Vähän aikaa sitten sain koko sarjan (1-6) tietokoneelle, mutta ohjausta en saanut toimimaan muulla kuin näppäimistöllä, jolla pelaaminen oli vähän hankalampaa. Nyt veljeni osti minulle samat pelit PS4:lle ja ne toimivat tosi hyvin PS4-ohjaimella. Peleissä on jopa tallennusmahdollisuus mihin tahansa pelitilanteisiin. Paketti oli nyt tarjouksessa ja maksoi 4,95 €, normaalihinta on ehkä jotain 10 €:tä suurempi.

Pelit voi ostaa PS Storesta.

Lontoo, Heinäkuu-Elokuu 2011

4.1.2015 Yleinen

Olimme Heinä-Elokuu 2011, talonvaihdossa Lontoossa, Englannissa. ”Kotimme” oli aivan Peckham Ryen vieressä. Muutamat päivät oli aika rauhallista, ja kävimme Titanic museossa. Kun olimme museossa, näimme tv:stä, että 19v mustapoika ammuttiin kadulle, Tottenhamissa, Englannissa. Ajattelimme silloin, että ei se tänne asti tule. Kaksi päivää mellakon alusta,menimme tavallista tapaaa London Bridgen kautta Peckham Ryelle. Yhtäkkiä lensimme bussista ulos, ja kuski opasti juoksemaan. Sen jälkeen näimme poltettuja busseja ja kirkkoja. Peckham Ryellä ei ollut enään mitään muuta kun mellakoitsijoita ja niitä, jotka yritti päästä pois sieltä. Tilanne alkoi olemaan jo todella paha. Ei tosin niin, kuten lehdistö väittää. Muuten Lontoossa on rauhallista ja todella paljon ihmisiä.