Selaat arkistoa kohteelle Monikulttuurisuus.

YK 70 vuotta – Matkailua maailmalla

24.10.2015 Yleinen

image

YK täyttää tänä vuonna 70 vuotta, joten kuluneella viikolla olemme matkailleet maailmalla ja tutustuneet lähinnä Suomen naapurivaltioihin. YK:n päiväähän vietetään 24.10., joten eskarilaisten YK-juhlat matkustus teemalla olivat todella ajankohtaiset. Tutustuimme viikon aikana mm. Ruotsiin, Tanskaan ja Venäjään lähinnä lastenkulttuurin näkökulmasta. Sadut, leikit ja kädentaidot ovat lähellä lapsen maailmaa, joten näiden työskentelytapojen kautta eri maihin oli hyvä lähteä ”matkustamaan”. Yhdessä ”matkustaminen” vaati myös ryhmätyötaitoja. Toiminnallisten ja liikunnallisten tehtävien myötä opimme taas hieman konkreettista tietoa ko. maista. Liput, esineet ja eskareiden askartelemat eri maiden lapset valottivat omalta osaltaan monikulttuurisuutta lapsille.

image image image

1.päivä: Liikuntaseikkailu maailman ympäri

YK-viikko ja ”matkailu” aloitettiin seikkailemalla liikunnallisesti eri maanosissa. Samalla eskarit pääsivät tutustumaan ja kokeilemaan liikuntaleikkejä eri puolilta maapalloa.

Pakkaaminen ja lämmittely

Matka aloitettiin tietenkin pakkaamalla, mikä tapahtui tekemällä erilaisia dynaamisia venyttelyliikkeitä, joiden avulla mukaan saatiin kaikki tarvittava. Välillä juostiin kotiin ja sitten taas pakkaamaan lisää tavaroita. Mukana oli mm. eteentaivutuksia, askelkyykkyjä, etureidien ja kylkien venytyksiä.

20151019_101201 20151019_101337

Matka alkaa

Matkaan lähdettiin rytmikkään musiikin tahdissa, ensin marssien. Aina kun musiikki taukosi, vaihdettiin kulkuneuvoa. Bussi kulki pareittain tai kolmen ryhmissä kädet olkapäillä, ratikka penkkiä pitkin, laiva ryömien tai kierien ja raketti penkille edestakaisin hyppien. Lopulta saavuttiin perille…

20151019_101537 20151019_101854

Afrikka

Autiot saaret

Autiot saaret leikissä leikkijöillä oli oma saari vanteen sisässä. Yksi toimi huutajalla, jonka ”myrsky tulee!” huudolla vaihdettiin paikkaa. Käytimme erilaisia liikkumistapoja.

Autiot saaret 2

Tässä leikissä mentiin edelleen autiolle saarelle vanteen sisään, mutta aina musiikin soidessa saarille ei saanut mennä. Vähitellen saaria eli vanteita vähennettiin ja yhdelle saarelle piti mahtua useampi asukas.

Apinahippa

Ensin valittiin 1-2 hippaa, jotka lähtivät jahtaamaan viidakon vekaroita. Hipan kosketuksesta muuttui apinaksi ja piti mennä puuhun eli puolapuille roikkumaan. Takaisin peliin saattoi pelastaa koskettamalla apinan jalkoja.

Etelä-Amerikka

Usain Bolt

Maailman nopeimman ihmisen tapaan kilvoittelimme reaktiolähdöissä. Valitsimme tietyn lähtömerkin, jonka kuultuaan piti pinkaista mahdollisimman nopeasti lähtöviivalta salin toiseen päähän. Juoksuun lähdettiin eri asennoista.

20151019_093943

Inkkarit ja hevoset

Amerikan alkuperäiskansa eli intiaanit tulivat tutuiksi viestileikin avulla. Intiaanit kilpailivat ratsastusnopeudessa kahdessa joukkueessa. Ensin kierrettiin rata ilman esteitä ja sitten asetettiin voimistelumattoja vesiesteiksi. Kilpa ratsastettiin tietenkin keppihevosilla.

20151019_094336

Hevoset laitumella

Tämä leikki oli muunnelma Kuka pelkää merimiestä leikistä. Yksi toimi huutajana, jonka huudettua ”hevoset laitumelle” muut saivat lähteä liikkeelle kohti toisessa päässä olevaa turvaa. Mikäli huutaja sai hevosen kiinni, tuli tämän liikkua laukkaamalla sivulta sivulle, avustaen näin huutajaa kiinniotossa.

Kohti Eurooppaa

Eskimoviesti Grönlanissa

Eskimot kilpailivat jääpalojen eli jumppamattojen kuljettamisessa kahdessa joukkueessa. Jääpala piti kuljettaa pareittain tietty matka ja tuoda takaisin seuraavalle parille. Nopeampi joukkue oli voittaja.

20151019_094951

Herra Susi Englannissa

Herra susi leikissä valittiin ensin yksi herra sudeksi, joka asettui salin toiseen päätyyn. Muut leikkijät menivät vastakkaiseen päähän ja alkoivat kysellä herra sudelta ”Paljonko kello herra susi?” Tähän susi vastasi joko esim. ”kello on kaksi”’ jolloin muut leikkijät ottivat kaksi askelta kohti sutta tai ”päivällisaika”. Tällöin susi lähti ottamaan muita kiinni.

Jäämies Suomessa

Leikimme vielä Euroopassa Kuka pelkää jäämies leikkiä, jossa toimitaan kuten monille tutussa Kuka pelkää merimiestä leikissä.

20151019_095736

Aasia

Satujoogaa

Aasiassa rauhoituimme joogan parissa. Harjoittelimme muutamia satu- ja lastenjoogasta tuttuja liikkeitä, joissa tuli keskittyä, tasapainoilla ja hallita kehonsa.

20151019_105626 20151019_105711 20151019_105602

2. Päivä: Tanska

image

Tanskassa vierailimme yhdessä ykkösten kanssa. Tanskan reissulle meidät johdatteli tietenkin tutustuminen legoihin ja tanskalaiseen satusentään H. C. Anderseniin. Ensin haimme virikkeitä tuleviin tehtäviin legolandin nettisivuilta: http://legoland.com

Tämän jälkeen lapset saivat valita neljästä pysäkkivaihtoehdosta, miten jatkaisivat Tanskan visiittiään. Lapsilla oli mahdollisuus käydä useammallakin pysäkillä, mikäli aika riitti.

Suunnittele oma legohahmo

Legolandin innoittamana oli mahdollisuus suunnitella oma legohahmo. Tähän tarvittiin vain ns. tyhjä, valkoinen kopio legohahmosta ja tusseja. Ja syntyihän niitä, upeita hahmoja…

imageimage image image image image

Rakentele legokirjaimia

Legoista saattoi myös tehdä kirjaimia. Pinterestistä löytyneet mallit toimivat hyvänä pohjana, kun lapset kävivät rakennushommiin. Osa kirjoitti kirjaimilla oman nimen, osa rakenteli vain yksittäisiä kirjaimia.

image

Pelaa legohahmopeliä

Legohahmopeliin tarvittiin pelialusta, kaksi noppaa ja värikynät. Pelissä piti värittää legohahmoa oikeilla väreillä sitä mukaa, kun sai vastaavan luvun kahden nopan heitossa.

image

H. C. Andersen: Prinsessa ja herne

Yhtenä tehtävävaihtoehtona Tanskassa oli lukea tai kuunnella Prinsessa ja herne -satu. Tämän jälkeen sai piirtää oman oikean prinsessan ja keksiä tälle nimi. Taitavemmat saivat kirjoittaa lisätietoja prinsessasta, esim. Mistä tämä pitää.

image

3. Päivä: Ruotsi

image

Ruotsista kenties lähimpänä lasten maailmaa on maailman vahvin tyttö eli Peppi Pitkätossu. Sopivasti, kuten YK, Peppi täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tämän johdosta pääsimmekin lasten kanssa viettämään Pepin synttäreitä. Aluksi luimme otteen Tunnetko Peppi Pitkätossu -kirjasta, jossa Tommi ja Annikka saapuvat Pepin synttäreille. Tämän jälkeen leikkittiin Peppi -teoksistakin tuttuja leikkejä.

PIPPI ANNIVERSARY LOGO YELLOW_FI_CMYK

Aarteen etsintä

Efraim Pitkätossu eli Pepin isä oli kirjoissa merirosvo, joten hänen innoittamina lähdimme etsimään aarretta. Tällä kertaa ensin lasten tuli etsiä kätketyt kirjainkortit, jotka oli piilotettu ympäri eskaria. Kun kaikki kirjaimet oli löydetty, yritettiin niistä muodostaa sana. Tämä sana oli paikka, johon merirosvojen aarre oli kätketty. Lopulta päästiin avaamaan aarrearkku, josta paljastui jokaiselle lahjakortti Peppi Pitkätossu – tarinoiden maailmaan.

image image

Pikku ukon häntä

Synttäreiden viettoa jatkettiin Pikku Ukon häntä leikillä, jossa lapset saivat sokkona yrittää asettaa Pepin hevosen häntää paikalleen. Häntä oli tehty villalangasta ja hevonen piirretty taululle. Lähimmäksi oikeaa paikkaa osunut oli voittaja.

Haaksirikko eli lattiaan ei saa koskea -leikki

Tätä leikkiä varten lattialle asetettiin mattoja, tuoleja ja tyynyjä. Yksinkertainen tavoite oli liikkua ympäri huonetta lattiaan koskematta. Mikäli tippui ns. lattialle, piti suorittaa leikin ohjaajan määräämä tehtävä ja pääsi takaisin mukaan leikkiin.

image image

Haaksirikkoleikin jälkeen jatkettiin Peppi aiheisten tehtävien parissa – lapset saivat valita mieleisensä.

Peppi Pitkätossu visa

Visa sisälsi helpohkoja vaihtoehtokysymyksiä Peppiin liittyen. Tätä pelattiin nopein vastaa periaatteella… Tässä visaisen kysymykset, jotka löytyivät Vihdin kirjaston sivuilta. http://www.vihti.fi/palvelut/kirjasto/lapset

Peppi Pitkätossu värityskuva

Peppi aiheinen kuva väriteltiin puuväreillä. Aihe kuvaan oli napattu Peppi kirjojen Peppi Pitkätossu nuuskijana -luvusta. Aivan ihania, erilaisia kuvia saatiinkin aikaan.

imageimage

Lahja Peppi Pitkätossulle

Kirjassa Peppi sai lahjaksi soittorasian, mutta eskareiden tehtävä oli keksiä, suunnitella ja piirtää mielestään sopiva lahja Pepille. Tätä varten tarvittiin tusseja ja väripapereita.

image

4. Päivä: Venäjä

image

Lappeenrantaa lähimpänä oleva ulkomaa eli Venäjä oli matkakohteenamme neljäntenä päivänä. Venäläiseen kulttuuriin meidät johdatti paitsi kartta, josta ihmettelimme itänaapurimme valtavaa kokoa, myös maatuskanuket. Tutkimme nukkeja: niiden väritystä, koristelua ja sisäkkäisyyttä. Lapset myös kertoivat, missä olivat nähneet ko. nukkeja ja mitä olivat niillä tehneet tai leikkineet.

Venäläisestä lastenkirjallisuudesta Suomessa tunnetuin teos on kenties Edvard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira. Niinpä johdatteluna päivän matkailuun lapsille kerrottiin alku Fedja-sedän tarinasta. Siinä poika nimeltä Fedja-setä päättää lähteä maalle, koska äiti ei pidä hänen kissastaan. Fedja-setä pakkaa kissan kissakassiin ja astelee bussipysäkille. Kirjan toisen luvun alussa kissa saa nimekseen Matroskin, jonka myötä siirryimme kissaleikkien pariin.

image

Matroskin tahtoo kodin

Aluksi valittiin yksi kissaksi, joka lähtee kysymään kotia muilta leikkijöiltä. Kissalle oli aina vastattava kysy naapurilta ja osoitettava keneltä kisu kysyy seuraavaksi. Muiden leikkijöiden tuli olla nauramatta, sillä pokan pettäminen tiesi Matroskinin vaihtumista. Leikkiä kehiteltiin niin, että kotia piti ensin kysyä kissan kielellä ja sitten vielä kissankielellä kissaksi eläytyen.

image

Matroskinin koulutus

Tässö leikissä lapset olivat kissoja, joita koulutettiin ohjaajan käskyjen mukaan. Käskyjä olivat: ”tassut kattoon”, ”nelitassuille”, ”kisut kyykkyyn”, ”kisut selälleen/mahalleen” ja ”häntä maahan”, joiden mukaan kisujen piti mennä ko. asentoon mahdollisimman nopeasti. Hitain tippui aina pois leikistä.

image image

Leikkien jälkeen jatkoimme Venäjään liittyneiden tehtävien ja kädentaitojen parissa. Lapsilla oli mahdollisuus valita mieluisampi työ.

Matroskinin kissakassi

Kartongista valmistui Fedja-sedässäkin mainittu Matroskinin kassi. Ensin kassi leikattiin, minkä jälkeen siihen kirjoitettiin mallin mukaan Matroskin joko suomeksi tai venäjäksi. Lopuksi vielä koristelu esim. Venäjän ja Suomenlipuin.

imageimageimageimageimage

Oman maatuskanuken suunnittelu

Lapset saivat suunnitella ja toteuttaa tusseilla oman maatuskanuken. Nukkeja oli tarjolla kolmea eri kokoa. Lopuksi nuket liimattiin taustapaperille.

image image image image

5. Päivä: matka päättyy

Matka päättyi viikon lopulla kertaamiseen. Eskarit saivat ensin kertoa, mitä heille oli jäänyt mieleen viikon varrelta. Sitten kävimme yhdessä pääasioita läpi naapurimaistamme, joissa vierailimme. Osa lapsista oli myös tuonut matkamuiston kotoaan eskariin. Näistä esineitä kerrottiin tarinoita ja juteltiin. Lopuksi eskarit saivat vielä valita kaksi tehtävää viikon varrelta, jota eivät vielä olleet tehneet tai mikä oli ollut heille mieluisin… HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ YK!??

Oi Olli

30.7.2015 Yleinen

Persujen Olli Immonen on paistatellut kohta kaksi viikkoa itserakentamassaan ihmisgrillissä. Mahtaa olla kypsä olo. Tosin toisen viikon aikana grilliä on viilennetty jo aika paljon puoltavilla ja miehen mielipidettä kannattavilla kommenteilla. Epäilen, että Olli ei tässä hetkessä enää juurikaan koe ideologista hengen paloa varsinaiseen aiheeseen, vaan käy epätoivoisen tuntuista taisteluaan tavoitteenaan varmistaa oma poliittinen tulevaisuutensa.

Lienee selvä, että ensisijaisesti Olli toki on sitä mieltä, mitä kirjoittaa ja todennäköisesti vielä paljon enemmänkin. Riittää kun lukee Suomen Sisun julistuksia. Ja mies on kuitenkin aktiivijäsen. Mutta tällä hetkellä ajatuksiensa julistaminen tehdään vain sen varjolla, miten se pelitaktisesti palvelee hänen poliittista uraansa. Laskelmointia, suunnittelua, puolueen neuvontaa jne. Niin sen täytyy mennäkin – en usko Ollilla olevan juuri nyt uskottavaa vaihtoehtosuunnitelmaa kansanedustajan työlle kaikkine mukavuksineen.

Viikon aikana on tosiaan ilmaantunut mielipiteitä, joissa Ollin perusajatukselle monikulttuurisuudesta on löytynyt paljonkin kannatusta. Ja siis ihan tavallisilta ihmisiltä. Somessa alkaa olla rohkaistuneita kannanottajia, joiden sisällössä on osittain samaa Ollin viestiä. Tosin paljon fiksummin puettuja lauseita ja vähemmän retoriikkaa. Ja ehkä muutama viski vähemmän luovuuden avuksi kuin Ollilla on ollut.

Aika moni on arvostellut alkuviikon monikulttuurisuutta vastustavan mielenosoituksen ajatusta. On kommentoitu, miksi ei ole lähdetty liikkeelle meidän ”todellisten ongelmien” puolustamiseksi. Koska niitä meillä riittää kuulemma. Näitä lausuntoja en oikein itse ymmärrä ollenkaan. Oliko tuo mielenilmaus sitten muita ongelmia vähättelevä? Jokainen saa alkaa kai järjestämään ihan millaista mielenosoitusta vaan haluaa. Liittyä järjestöhin ja olla kansalaisaktivisti alueella, millä haluaa. Se on tämän vapaan maan hyvä puoli.

Monikulttuurisuus, päivän puheenaihe

31.3.2015 Yleinen

Monikulttuurisuus jakaa suomalaisten mielipiteitä monella tapaa, mutta eniten julkisuutta internetin keskustelupalstoilla ja kahvipöytäkeskusteluissa saavat mielipiteet, jotka vaihtelevat totaalisesta vastustuksesta täydelliseen puolustukseen. Näiden mielipiteiden välimuotojakin esitetään, mutta pääsääntöisesti ne hukkuvat ääripäiden varjoon, tai tulkitaan liitettäväksi jompaankumpaan ääripäähän. Päättäjät ja media ottavat pääsääntöisesti varovaisen kannan ja esittävät enemmän tai vähemmän puoltavia kannanottoja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suurin syy tälle lienee se, että rasismikortti iskee Suomessa nopeammin kuin salama ja siksi asiallinenkin keskustelu nykyisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista on vaikeaa. Esimerkiksi Perussuomalaiset, jotka kritisoivat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja ajavat vaaliteemassaan siihen tuntuvia rajoituksia ja selkeitä pelisääntöjä, luokitellaan maahanmuuton puolustajien keskuudessa yleisesti natsipuolueeksi, kun taas maahanmuuton puolustajat, joihin katsotaan yleisesti lukeutuvan taas vihreiden ja vasemmistopuolueiden kannattajat, luokitellaan taas maahanmuuttokriittisten keskuudessa ylisuvaitsevaisiksi, maahanmuuton negatiivistenkin vaikutusten puolestapuhujiksi. Näistä kovaäänisistä, mutta kenties pienistä ääripäistä käsin pitäisi alkaa kehittämään kansan keskuudessa rakentavaa keskustelua maahanmuutosta, joten se ei tule olemaan helppoa. Ennakkoasetelma natsit vastaan raiskauksien kannattajat, ei ole ehkä kaikkein hedelmällisin perusta keskustelulle, mutta niin kauan kun vaikenemisen kulttuuri on tietoinen valinta maahanmuuttoon liittyen, niin tällaista asetelmaa suorastaan ruokitaan.

Mutta, jotta monikulttuurisuutta voidaan ryhtyä tarkastelemaan, niin pitää ymmärtää ensin, mitä kulttuurilla tarkoitetaan. Alun perin historiassa sillä tarkoitettiin yksinkertaisesti viljelystä ja maanviljelyä. Antiikin Roomassa filosofi Cicero kuitenkin laajensi käsitteen kuulumaan omaan filosofiaansa nimikkeellä animi cultura, hengen viljelys, jota voidaan pitää hyvin pitkälle kuvaavana ilmaisuna tänäkin päivänä, vaikka kulttuuri käsitteenä onkin laajentunut kattamaan jo laajemman alan. Henkinen tila, tai tarkemminkin sen kehittäminen kohti jotain haluttua tavoitetta, on merkittävässä roolissa kaikkien eri kulttuurinalojen määrittelyssä ja noudattamisessa. Kulttuurikäsite voidaan luokitella kattamaan esimerkiksi aikakausia, toimintamalleja, paikallisia tai alueellisia erityisiä toimintatapoja, kansallisia yhteiskunnallisia tai sosiaalisia erityispiirteitä jne, mutta kaikille niille on oleellista se, että niiden perustana on jokin henkinen tila tai tavoite, josta kulttuuria kuvaavat toimintatavat ja mallit ovat lähteneet muotoutumaan nykyiseen tilaansa, tai ovat säilyneet siihen saakka, kunnes jokin toinen kulttuuri on sen syrjäyttänyt.

Eli kulttuuri-sanan taakse kätkeytyy suurelta osin käsitteet tapa ajatella ja tapa toimia. Yksinkertaistettuna monikulttuurisuus siis tarkoittaa sitä, että jossain yhteisössä on monia eri tapoja ajatella ja toimia, eikä se välttämättä kuulosta teoriassa vaikealta yhtälöltä, mutta käytännössä se luo suuria haasteita yhteiskuntarakenteeseen, lainsäädäntöön ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, koska ihmisten identiteetti on sitoutunut tiukasti siihen kulttuuriin, jonka edustaja hän on, eikä ihminen ole välttämättä valmis luopumaan omasta identiteetistään, ajatusmallistaan ja toimintatavoistaan, koska se tarkoittaisi osittaista tai täydellistä aiemman itsensä kieltämistä. Monen erilaisen toimintamallin ylläpitäminen ei taas ole millään muotoa järkevää, vaan toimivassa yhteiskunnassa kaikkia yhteiskunnan jäseniä koskettavat samat säännöt. Erivapauksien tai erilaisten sääntöjen tulkinta ja salliminen eri kulttuuritaustaa omaaville ruokkisi ainoastaan anarkiaa. Lisäksi eri ryhmittymien väkiluvut ja sen mukaan myös demokraattiset valtasuhteet sanelevat suurelta osin vallitsevan kulttuurin ja siihen hyväksyttävät normit. Eli monikulttuurisuus voi tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että yhteiskunnassa vallitsevat eri kulttuurit imevät toisiltaan vaikutuksia ja niiden kesken syntyy avointa vuorovaikutusta, mutta huonoimmillaan se muodostaa yhteiskunnan sisään täysin erillisiä yhteisöjä ja ryhmittymiä, jotka pyrkivät välttämään parhaansa mukaan vuorovaikutusta muiden ryhmittymien kanssa. Monikulttuurisuuden onnistuminen edellyttää siis avointa vuorovaikutusta kaikilta osapuolilta. Vuorovaikutus, kuten käsitteen sanat jo kertovat, edellyttää sekä vaikuttamista, että vaikuttumista, eikä se ole mahdollista, ellei jokainen osapuoli ole valmis hyväksymään jossain määrin molempien tahojen esittämiä ehtoja. Eli toisin sanottuna vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää sitä, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä laadittuun kompromissiin.

Onnistuneen ja aidon vuorovaikutuksen mahdollisuudet kaikilta osin esimerkiksi nykyisenkaltaisen maahanmuuttopolitiikan suhteen ovat kuitenkin järkevästi ajateltuna demokratiaan perustuvissa länsimaissa lyhyellä aikavälillä lähes olemattomat, koska vuorovaikutussuhteet eivät perustu kulttuurien luonnolliseen kohtaamiseen, väkilukuihin perustuviin demokraattisiin valtasuhteisiin, pitkäaikaiseen rinnakkaiseloon ja molempia osapuolia selkeästi hyödyttäviin tekijöihin. Toisin sanottuna pienen vähemmistön edustajia ei voida ongelmitta sijoittaa noin vain jo olemassa olevaan yhteiskuntaan, koska he eivät kykene, eivätkä luonnollisestikaan edes halua unohtaa sormiaan napsauttamalla omaa identiteettiään. Tämä luonnollisesti kuvastuu valitettavan usein kotoutumisongelmina. Samoin toimii myös valtaväestö. He ovat tiukasti sidoksissa omaan identiteettiinsä, joka heijastaa sitä kulttuuritaustaa, jossa he ovat kasvaneet ja muutosyritykset siinä jonkun pienen vähemmistön vuoksi koetaan väistämättä epäreiluksi. Demokratiaan tottuneiden länsimaalaisten voi olla vaikea sulattaa sitä, että heidän oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja toimintatapojaan muokataan mukailemaan jonkin pienen, juuri maahan saapuneen maahanmuuttajayhteisön kulttuuria.

Länsimaisessa kulttuurissa toteutettava ja toimivaksi katsottu yhteiskuntamalli on rakennettu siis poikkeuksetta demokratian pohjalle, eli mukailee kaikilta osin yhteiskunnan enemmistön näkemyksiä. Tämän vuoksi onnistuneesta kotoutumisesta ja liittymisestä yhteiskuntaan vastaa länsimaisessa katsontakannassa monesti nimenomaan juuri maahanmuuttaja, eikä se yhteiskunta, johon maahanmuuttaja on saapunut. Maahanmuuttajalla pitää olla halu muutokseen riittävässä määrin. Hänen pitää olla valmis luopumaan identiteetistään, kulttuuritaustastaan ja toimintamalleistaan niiltä osin, kun ne sotivat uuden yhteiskuntansa demokratian avulla määrittelemiä tapoja ja normistoa vastaan, ja säilyttää omat tapansa ainoastaan niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa uuden yhteiskunnan tapojen ja normistojen kanssa. Ellei tähän löydy valmiutta, niin se tarkoittaa väistämättä ristiriitatilanteista valtaväestön kanssa. Eli maahanmuuttajan tulisi aktiivisesti ottaa selvää uuden kotimaansa tavoista, käytännöistä ja laeista, sekä opetella maan kieli, jos tarkoituksena on onnistua olemaan hyödyksi uudelle yhteiskunnalleen ja tulla osaksi sitä. Tämä johtuu siis siitä, että demokratiassa pienen vähemmistön ääntä on vaikea saada kuuluviin ja sen vuoksi myös mahdollisuudet muutoksiin vähemmistön tavoitteiden mukaan ovat olemattomat. Väkisin ajetut demokratian vastaiset muutokset päättäjien taholta, aiheuttavat vain vastakkainasettelua, eikä demokratian polkeminen pienen vähemmistön vaatimusten mukaan ole missään määrin järkevää. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö yhteiskunta voisi edesauttaa maahanmuuttajien sopeutumista jollain tapaa, mutta se ei kuitenkaan saisi olla automaatio, eikä poistaa maahanmuuttajien omaa vastuuta asiassa.

Monikulttuurinen yhteiskunta on siis lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna käytännössä mahdotonta toteuttaa, ilman merkittäviä ristiriitoja. Tämän meille kertoo jo demokratian periaatteet. Väkisin sovittamalla yhteen toisistaan liian eriävät kulttuurit ja liian nopeasti, sekä pyrkimällä tekemään niistä teennäisesti ja vastoin demokratian periaatteita yhdenvertaiset toimijat yhteiskuntarakenteessa, saadaan aikaiseksi vain jyrkkää vastakkainasettelua. Tällaisista asioista saamme lukea lähes päivittäin uutisista, joissa kuvataan monien Euroopan maiden epäonnistumista monikulttuurisissa tavoitteissaan. Surullista asiassa Suomen kannalta on se, että kyseiset maat ovat pyrkineet rakentamaan monikulttuurista yhteiskuntaa ennen meitä kutakuinkin vastaavalla tavalla, kuin millä Suomi on sitä lähtenyt rakentamaan ja rakentaa edelleen. Ristiriidat ja vastakkainasettelut syntyessään ruokkivat lisää vastaavia ilmiöitä ja niiden vaikutukset molempien osapuolten ääriajattelun voimistumiseen ovat merkittävät. Se tuskin oli ja on edelleenkään tavoitteena monikulttuurisia tavoitteita laadittaessa, mutta sitä ei sovi enää kenenkään kiistääkään. Siksi mallissa, joka hyödyttäisi sekä suomalaista yhteiskuntaa, että maahan muuttavia ulkomaalaisia, otettaisiin huomioon tällä hetkellä jo hyvin tiedossa olevat ongelmakohdat ja pureuduttaisiin niihin jo siinä vaiheessa, kun maahanmuuttaja saapuu maahamme ja tuotaisiin ne uuden tulokkaan tietoon riittävän selkeästi. Tällöin maahanmuuttajalla olisi mahdollisuus vielä etsiä itselleen omaan kulttuuritaustaansa sopivampi maa asuttavaksi, jos kokee Suomen demokraattiseen päätöksentekoon perustuvan yhteiskuntarakenteen ja normiston itselleen mahdottomaksi. Nyt Suomeen saapuvalla maahanmuuttajalla saattaa siis olla täysin virheelliset kuvitelmat mahdollisuudesta kulttuurinsa säilymiseen ja se luo vääränlaiset lähtökohdat sopeutumiselle jo heti kättelyssä.