Selaat arkistoa kohteelle mökki.

Mökillä

29.1.2017 Yleinen

Pimu viihtyy hyvin paljon mökillämme varsinkin kesäisin, 29.1 me kävimme mökillä hiihtämässsä ja tietenkin otimme Pimun mukaan. Kun hiihtelimme pikin järveä pimu juoksi perässä. Pimu kylläkin kaatoi siskoni mutta silti meillä oli hauskaa. Paistoimme kodassa makkaraa, kun Pimu istui oven edessä. Jos astuikaan ulos kodasta makkara kädessä seurasi Pimu kaikkialle minne menikään. Me olimme mökillä pari tuntia, hiihdimme ja teimme latuja järven hangen päälle.

Kesäloman merkitys

22.6.2016 Yleinen

Okei eli tänää mä kerron teille vähä mitä kesälomaan MUN mielestä kuuluu. Se on nii huvittavaa kun koulussa kysytään et mitä kuuluu kesään niin kaikki vastaa et jäätelö ja aurinko. No kyllähän neki siihen kuuluu, mut mun mielestä siihen kuuluu PAALJON muutakin. Kesään kuuluu myös yksin oleminen ja ajan antaminen itselleen. Sitä aikaa kun ei tahdo saada arjen keskellä millään. Kesään kuuluu myös ystävät. Mulla on yksi hyvin tärkeä ystävä, ja muut onki vaan hyvänpäivätuttuja. Kyllä mulla kavereita löytyy jos katsotaan instagramia tai facebookkia. Mutta ootteko koskaan miettiny että kuinka monen sieltä kaverilistoilta oikeesti tuntee? Kesällä pitää myös olla sellasia päiviä että tälläytyy ja lähtee kaupungille pitämää hauskaa. Se on parasta varsinki sillon jos törmää uuteen tyyppiin ja tutustuu siihen kunnolla. Sieltä löytyy myös jos totta puhutaan niin myös niitä känniääliöitä jotka haluaa tulla välillä vähän liiankin lähelle… Mut sitä varten on poliisit, joten niistä ei silleen usein oo haittaa :D Ja sitten se kova sana eli RUSKETUS! Mä rakastan rusketusta ja ruskettuneita ihmisiä, niinku ei mitää rajaa. Mä ite olen hieman ruskea että en oo mikää lakana, mutta onhan se ihanaa ottaa aurikoa ja ruskettua! Kesään kuuluu myös se niin sanotusti ”kesäheila” Mulla ei niin sanotusti oo kesäheilaa koska tutustuin yheen tyyppiin jo 2kk sitten joten en laske sitä kesäromanssiks. En kyl tiiä tuleeks siitä mitään mutta yritetään :) Ja hei kohta on Juhannus!! sekin kuuluu kesään! Me ollaan lähössä perheen kanssa jussiksi mökille, niinkun varmaan melkein jokainen.. Mut hei, pitäkää ikimuistoinen kesä rakkaittenne kanssa ja tehkää just niitä asioita jotka on teillä kesän bucket listassa. Eläkää kuin viimestä kesäpäivää terveisin LIDL mainos.. hehe Ja kertokaa toki mitä teidän mielestä kuuluu kesään :D

Kuullaan taas <3

-247kuplassa-

Kohti uutta unelmaa

11.2.2016 Yleinen

image

Helmikuu alkoi haaveillen omasta pihasta ja mökistä..

7.2 sunnuntaina ajelimme Orivedelle haaveissa vuokrata mökki vuodeksi. Ajatus oli että kokeilemme mökkielämää vuoden. Lähestyessämme mökkiä alkoi toivo elää ja seutu näyttää kivalta, tämä on varmaan meidän juttu.. Suureksi pettymykseksi mökki oli aivan surkea ja kävikin ilmi ettei se ole talviasuttava vaan kausi olisi hutikuusta-lokakuuhun

Hieman hiljaisina ja alakuloisina aluksi ajelimme takaisin kotiin.. Kunnes TP- eli mieheni miten häntä tässä kutsun- aloitti miettimisen.. Entäpä jos..

Ostaisimme tontin ja rakentaisimme oman mökin. Aluksi sellaisen pienen saunamökin.

Pääsimme kotiin ja siitä se alkoi..

Nyt pöydät notkuu esitteitä ja Ipadit käy kuumana kun vertailemme mökkejä ja etsimme tietoja. Huomenna perjantaina lähdemme katsomaan tonttia joka vaikuttaa sellaiselta kuin halusimme.. puita reunoilla, nurmikenttää keskellä ja tontti päättyy jokeen. Peltoa ympärillä ja oma rauha.. houkuttelevaa Samalla reissulla käymme tutustumassa kontio mökkeihin.

Täytyy kyllä tunnustaa että tämä projekti on jännittävä, mielenkiintoinen.. ja unissakin on mökkiä suunniteltu :)

Ensirakkaus

5.12.2015 Yleinen

Pappa ohjeisti minua ollessani vielä pikkutyttö; ” jos ei oo ihan varma mihi on mänöillää tai mitä on tekkeillään, on hyvä pittee semmonen tuumailutauko”. Pappa piti niitä tuumailutaukoja aika usein ja jotenkin nään ehkä omassa isässäni ajoittain samoja piirteitä. Ehkä sen vuoksi oli Mirkunkin jo korkea aika jatkaa sitä perinnettä ja ottoo pien tuumailu tauko.

Olen saanut tosi paljon palautetta kirjoituksistani, iso kiitos siitä. Palautteen myötä aloin kuitenkin pohtimaan mikä suunta tällä blogilla on. Miksi aloin alunperin tätä kirjoittaa. No reilun viikon tässä tuumailtuani, tulinhan mie johonkin tulokseenkin. Haluan avata kirjoittamalla ajatukset ja tapahtumat joita päässäni pyöritän ja muistoissani on. Asioita, jotka saa täysin yllättäen mieleen tullessaan hymyn nousemaan huulilleni tai sellaisen myötähäpeän tunteen vielä vuosien jälkeen, että punastun pelkästä muistosta. Asioita on kuitenkin niin paljon, että jotenkin niitäkin täytyy jaotella etten kirjoita sellaista sekemetelisoppaa ettei siitä saa mitään tolkkua lukiessaan. Jostain on kuitenkin aloitettava.

Aloitan siis miehistä. Ihan vaan koska niitä on ollut niin saatanasti ja niistä riittää kerrottavaa :D Mietin eilen ystäväni kanssa, olisiko hyvä otsikko ”miehet elämässäni” vai ”kaikki v%&¤#ks menneet suhteet”. No ehkä se otsikko syntyy sitten myöhemmin. Aloitetaan, oletko valmis?

Vitsailen usein lauseilla ”nuorena se on vitsa väännettävä” tai nuorena kun lähtee merille, niin ehtii paljon enemmän”. No, ehkä siinä vitsissä on puolitotuus. Olin muistaakseni 10v. Koulusta alkoi kesäloma ja lähdin mummoni kanssa mökille kesäloman viettoon. Parin päivän uimisen ja kalastelun jälkeen olin jo kyllästynyt ja valitin mummolle kun ei ole tekemistä. Mummo kertoi, että naapurin vuokramökille oli tullut uudet vuokralaiset ja hän oli nähnyt siellä suunnilleen minun ikäisen tytön pihalla, että mennä häntä kyselemään. Koska uusiin ihmisiin tutustuminen oli jo silloin suhteellisen vaivatonta minulle, painelin mökin pihaan muina tyttöinä etsimään uutta tuttavuutta. Pikkasen tais lirahtaa pissiä housuun kun mökin kulman takaa pyyhkäsikin eteeni sellainen kerrostalon kokoinen koira joka eritti kuolaa muutaman kymmenen litraa minuutissa ja näytti aikalailla siltä, että eläppäs minimirkku tule minun pihoille rallattelemaan. Jähmetyin niille sijoilleni, enkä ehkä uskaltanut edes hengittää. Olin suht varma että koira popsii minut suihinsa, eikä jätä minusta jälkeäkään, joten kukaan ei saa koskaan tietää mihin katosin. Huh, onneksi kuitenkin pelastuin. Nimittäin heti pian koiran perästä juoksi poika joka kovaan ääneen komensi koiraa ja ystävällisesti hymyili minulle ”ei se ole vihainen, se on vaan utelias”. Pokkana vastasin pojalle tienneeni kokoajan ettei se ole vihainen ja en minä sitä pelännyt.. enpä! Poika esitteli itsensä Timoksi ja naureskeli minulle, koska varmasti huomasi miten hikikarpalot kimalteli otsallani, pelosta. Vasta kun koira asettui makaamaan Timon jalkojen viereen sain kerrottua asiani miksi heidän pihoillaan hiippailen. Timo kertoi muiden perheensä jäsenien olevan kauppareissulla, mutta tosiaan hänellä on sisko joka varmasti olisi mielissään minun tarjoamasta seurasta. Jäin istumaan heidän mökin terassille odotamaan sitä siskoa ja juttelemaan Timon kanssa. Siinä jutelessa vasta huomasin, että poikahan on suunnilleen minun ikäinen, ehkä vuoden tai pari vanhempi ja todella söpö! Ihan outoa murretta se puhui, mutta voi että se hymy. Olin ihan myyty siltä istumalta. Onneksi tunne oli molemmin puoleinen. Olin kohdannut ensi rakkauteni ja voi pojat mikä kesä siitä tulikaan. Okei, hei oltiin 10 ja 12 vuotiaita, että ei nyt ihan sellanen rakkauskesä. Mutta sellanen, kun sen ikäisillä olla saattoi. Käveltiin käsikädessä, hihiteltiin, ehkä vähän pussattiin salaa, tuijoteltiin toisiamme silmiin.. Aah, voi että näin jälkikäteen kun miettii.. se puhdas lapsen mieli joka ei osannut epäillä mitään, ei pelätä mitään, nautti vaan täysillä siitä hetkestä ja ihmisestä. Sellaisen hetken kun saisi näin aikuisena kokea vielä joskus :)

Se kesä meni tietenkin ihan liian nopeasti ja voi sitä surua mikä oli kun Timon vanhempien loma loppui ja heidän piti lähteä kotiin. He asuivat aivan toisella puolella suomea, monen sadan kilometrin päässä. Olin varma etten nää Timoa enää koskaan sen jälkeen. Me pidettiin yhteyttä kirjoittamalla. Niin, sellaisia ihan oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä ;) Ei ollu paljon sähköposteja mitä lähetellä, eikä facebookkeja mistä katella kuvia. Kävin tämän muistelun innoittamana varastosta hakemassa salaisen pussukan jossa on kaikki kirjeet, päiväkirjat ym. säästettynä vuosien ajan. Löysin sieltä ensimmäisen kirjeen minkä olen saanut Timolta:

Moi M. Olen monta kertaa meinannut kirjoittaa. Mutta se on aina jäänyt haaveiluksi. Rakas m, ollaan vaan kirjekavereita. Eihän minulla ole ketään toista koska sinä voitat ne kaikki kauneudella, mukavuudella ja ystävyydellä ja rakkaudella. M minun on sinua ikävä. Toivottavasti näen kauniin naamasi ja kuulen kaunista ääntäsi. Minä en ikinä lopeta ellet itse lopeta kirjoittamista. Kirjoita pian. Timo         Loppuun on piirretty sydän, jonka lävistää nuoli.

Harmi etten muista mitä olen kirjoittanut takaisin. Mutta tuli seuraava kesä ja Timo perheineen palasi samalle mökille. Se kesä oli ehkä vielä edellistä kuumempi. Oltiin jo vähän kasvettu ja ainakin omasta mielestä tiedettiin kaikesta kaikki. Saattoi sitä pussailuakin olla vähän enemmän ;) Ja taas syksyn tullen oli eron aika. Varastosta löytämistäni kirjeistä voisin päätellä, että sillä kertaa yhteyden pito on jäänyt aikapaljon vähemmälle. Timon siskon kanssa ollaan lähetelty kirjeitä talven aikana ja sieltä on hienosti tullut minulle infoa heidän tulemisestaan vielä kerran mökille kesäksi. Sitten heidän oma mökki valmistuisi lähelle kotia ja he ei enää tulisi savoon. No me otettiin siitä viimeisestä kesästä Timon kanssa kaikki irti. Vietettiin enemmän aikaa kahdestaan kun aiemmin ja kyllä meillä oli hauskaa. Ei tullut sinä kesänä nukuttua kovin montaa tuntia. Olin niin korviani myöten rakastunut siihen poikaan, että muistan sen tunteen vieläkin mikä hänen vieressään ollessa oli. Eihän siitä ole kun parikymmentä vuotta aikaa :)

Viimeisen yhteisen kesäloman jälkeen lähdin heille kylään. Äiti ja iskä meni jonnekkin omalle retkelle ja veivät minut samalla Timon luo. Timon sisko, isoveli ja vanhemmat oli tosi mukavia ihmisiä ja heidän kanssa oli niin helppo ja rento olla. Oli jännittävää päästä heille kylään, se tuntui kuitenkin niin eriltä kun loma ja mökki. Muistaakseni olin siellä viikonlopun ja lähdin junalla kotiin. Siitä viikonlopusta jäi kaksi asiaa mieleen. Toinen jääköön Timon ja minun väliseksi ja toinen on se, kun juna-asemalla halasin Timoa hyvästiksi ja jostakin, jotenkin tiesin sen olevan viimeinen kerta kun me nähdään. Yritin purra hammasta ja olla reipas kun Timon isä seisoi vieressä, mutten mahtanut mitään kun kyyneleet valuivat pitkin poskia. Olin nenä kiinni junan oven ikkunassa ja vilkutin niin kauan kun vaan näin Timon laiturilla. Ja se tosiaan oli viimeinen kerta kun hänet näin. Elämäni ensimmäisen rakkauden.

20151205_133045

M

13.7.2015 Yleinen

Poikieni lähdettyä takaisin isälleen suuntasimme ystäväpariskunnan mökille. Todella hieno paikka: vanha hirsitalo ja savusauna, jossa piti tietysti saunoa. Taimentakin oli tullut verkolla, joten savustimme sitä illalla. Heidän lastensa kanssa pelasimme Haaste-peliä. Peli sopii erinomaisesti pelattavaksi, kun mukana on sekä aikuisia että lapsia. Pelin tehtäviä pystyvät molemmat suorittamaan, koska niistä on olemassa alle 12-vuotiaille lapsille helpompi versio.

Punaisen hiekan ranta

Punaisen hiekan ranta

Seuraavana päivänä lähdimme käymään veneretkellä. Kauniita pitkiä hiekkarantoja, joista olisi ollut mukava nauttia, mutta Suomen kesä päätti toisin. Lämpötila hädin tuskin yli kymmenen astetta, kova tuuli ja vesikuuroja. Mutta eipä anneta sen haitata. Saatiinhan me muutama kalakin sillä reissulla. Melkein joka heitolla oli miehelläni hauki kiinni. Viimeinen iso hauki katkaisi siiman, mutta oli ehtinyt saada jo sen verran kovan iskun, ettei päässyt enää karkuun. Heittelyt jätettiin aika vähiin ja neljä haukea otettiin ylös, mutta tuli testattua mustan keltapäisen jigin toimivan hauelle. Ystäväpariskunnan miehelläkin oli heti ensimmäisellä heitolla hauki kiinni, mutta sepä katkaisi siiman ja vei vielä uuden lipankin. Mökille päästyämme tietysti hauet täytyi perata ja tutkia ovatko ne mahdollisesti syöneet jotain. Kolme näytti olleen melko pienellä ravinnolla, mutta yhdeltä löytyi kaksi pikkusiikaa vatsasta.

Kalasaalis

Kalasaalis

Sunnuntaina palasimme kotiin. Hauista veimme neljä filettä miehen äidille ja neljä pidimme itse. Kolme filettä leikattiin suikaleiksi, laitettiin marinoitumaan öljyn, suolan, sitruunapippurin ja tillin sekaan, paistettiin seuraavana päivänä ja kadettiin vielä kermaa niiden päälle. Perunamuussin kanssa aivan älyttömän hyvää. Yksi fileistä laitettiin yön yli suolaan ja savustettiin seuraavana päivänä. Enpä ole ikinä ennen syönyt savuhaukea, mutta taatusti syön vielä uudestaankin. Mieheni sanoja lainatakseni, se on jopa parempaa kuin savustettu harri. Miehen äitikin toi vielä tekemiään kalapihvejä maistiaisiksi, joten viikon ruoka oli hyvin haukipainoitteista. Minulla oli pari päivää töitä ja sitten alkoikin valmistautuminen veljeni häihin.

Juhannus

27.6.2015 Yleinen

Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.

Kesä 2015

10.4.2015 Yleinen

Alkukesästä tulossa lämmin

Vasta ennusteha tuo on mutta olisihan se kiva olla työssäoppimassa ja aloittaa kesäloma, jos se alkukesä olisi lämmin.

kesa_latetzki

Kauniita vihreitä maisemia ja kuumia kesä päiviä olisi niin mukava vietellä mökillä rauhassa lämpöisessä.

Mökin verhot

3.8.2014 ompelu

Tästä projektista mainitsinkin jo aiemmassa päivityksessäni, mutta nyt ne mökin verhot ovat vamiit! Koko Heinäkuun ne käytännössä seisoivat tuossa  keittiön pöydällä. Ensin kaupasta loppui tarranauha, sitten silitysrauta lakkasi höyryttämästä, sitten tuli helteet ja motivaatio mennä rannalle oli paljon korkeampi kuin motivaatio ommella verhoja… Mutta siitä huolimatta ne valmistuivat lähtemään mukaan mökille. Lähdettiin perjantai iltana ja vielä torstai iltana kankaat oli levällään pöydällä.

Kyseessä on siis valelaskoskappa, eli verhon taitteet ovat ommeltuja. Verhot ovat kooltaan aika pieniä. Valmiilla verholla on leveyttä 65cm ja korkeutta 45cm. Yhden verhon ompeleminen vei noin tunnin, mutta noiden taitteiden silittämisessä rikkinäisellä silitysraudalla menikin sitten kauan…

Kiinitysmekanismiksi valittiin seinään liimattava tarranauha joka oli helppo kuljettaa ja suhteellisen edullinen hankkia. Myöskin asennus vei vain muutaman vaivaisen minuutin!

SONY DSC

Verho ripustettuna valmiina ikkunaan

 

verhojen kaavat

Verhojen kaavat ( klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

EDIT: Verhojen kaavassa näkyvät mitat ovat tosiaan millimetreissä jos omituiset luvut hämmentävät.

 


 

Kesälahti

6.7.2014 Yleinen

Me ollaan taas oltu möksällä :) Tällä kertaa oltiin Kesälahdella asti!

WP_000835

Täällä oli samaan aikaan muikkumarkkinat (ei tosin nähty muikun muikkua koko reissun aikana) ja lohikuninkuuskisat! Me mutikaiset oltais kyllä oltu Lohien juksaamisessa ihan ykkösiä, ihmetellään vaan ettei meitä päästetty kisaan mukaan!

WP_000830 WP_000849

Suurin osa meitin ajasta meni tässä ikkunalla kun varmistettiin ettei karhut ja muut suurpedot hyökkää pihalle  :)