Selaat arkistoa kohteelle miten.

Tutkimustyötä

2.12.2016 Yleinen

Viimeiset puoli tuntia muistelin, että miten tänne blogiin kirjaudutaan. Onneksi oli viiniä ja hyvää musiikkia seurana niin ei mennyt hermot.

Kävimme oleskelemassa viisi viikkoa Espanjassa, ”Fugessa” ja siksi on remontit ollut hieman tauolla. Itse asiassa (yhdyssana vai ei?) vaimohan ei oleskellut vaan hän oli siskoni kanssa työharjoittelussa ja minä kiertelin kaupungin strippiklubeja läpi yhdessä poikani kanssa. Espanjassa ei ole kaikki niin pilkuntarkkaa. Hienot oli maisemat.

Maisema nro.1

Maisema nro.1

Tultiin kyllä jo takaisin muutama viikko sitten, mutta minulla on ollut kiire erilaisten tutkimustöiden takia.

Viimeksi eilen teimme poikani kanssa tutkimusta paikkakuntalaisten käyttäytymisestä kohtaamistilanteessa.

Tutkimus: Hei me tervehditään!
(Kuva kädestä…en jaksanut ottaa mutta ymmärrät pointin)
Olimme pojan kanssa kääntyneet kotitieltämme yhdelle kaupungin vilkkaimmista kaduista, Osmajoentielle (missä se joki on?)
Hetken mielijohteesta päätin tehdä testin siitä että kuinka moni vastaantulijoista tervehtii minua (Osmajoentiellä kävellessäni) jos tervehdin heitä ensiksi…muutenhan mitään kanssakäymistä ei tapahtuisi, ellei kyseessä olisi tuttu henkilö.
Samalla kun ajatus oli putkahtanut päästäni ulos, olikin ensimmäinen testihenkilö jo hyvin hyvin lähellä. Kuvailen testihenkilöitä numeroilla, numerojärjestyksessä.
Tässä vaiheessa on myös hyvä kertoa tutkimuksen olosuhteet jotta voidaan todeta testin tapahtuneen järkevissä olosuhteissa.
Keskipäivä, suhteellisen valoisa keli, pientä lumisadetta. Keskimääräinen kosteusprosentti 90, tuulennopeus 0.3 m/s. Tervehtijän vaatetus: normaalit ulkoiluvaatteet, musta ulkoilutakki ja housut, päässä pipo. Mukana pieni lapsi lastenrattaissa: vaikutus tervehdykseen vastaamisen helpottamisessa suurempi kuin yksinään kävelevän mieshenkilön.
1.Pyöräilevä koululaispoika/ nuori mies, luultavasti menossa Ammattikoululle, finnejä. Tilanne tuli tosiaan liian nopeasti, epäröin ja pyörä sujahti ohitseni vasemmalta puoleltani, en ehtinyt/uskaltanut sanoa mitään. Tämä kertoo testin vaativuustasosta. Nyt ei voi enää epäröidä! Entä jos hän olisi tervehtinyt ensin? Olisinko ollut jumissa?Olisiko hän pettynyt? Tehnyt jopa itsemurhan kyseisen asian takia?
2./3.Kaksi mummoa keskustelee keskenään, molemmat pysähtyneinä. Toisella pieni koira hihnassa. Keräsin rohkeuteni ja kajautin ilmoille iloisen tervehdyksen ”Hyvää päivää!”. Toinen vastasi epäröivällä, hiljaisella äänellä ”Hei” (luulisin että tuo ei liittynyt heidän omaan keskusteluunsa) mutta molempien ilme oli varsin tutkiva, jopa arvosteleva. Hetken jo luulin että toinen mummo laskee villakoiransa kimppuuni. Ei laskenut, vilkaisin kyllä varmuuden vuoksi olkani ylitse.
4.Huomasin jo kauempaa, että seuraavana kyseessä oli nuori naishenkilö. Välimatkamme lyhentyessä huomasin että kyseessä olikin ihan mukavannäköinen typykkä, joten hymy huulille ja ”Hei!” . Ei vastausta, tai vastasi kyllä katseellaan, luultavasti ääneen lausuttuna olisi kuulostanut tältä ”v*#!n pedofiili!”. Katsoin jälleen taakseni, tällä kertaa tarkistin että oliko numero 4 jo soittamassa poliisille, onko nro.3. päästänyt irti hihnasta. Onko nro.1 viiltänyt ranteet auki?
5. Jälleen koululaisteinipoika, kuulokkeet korvillaan joten jouduin skarppaamaan että hän varmasti huomaisi tervehdykseni. Katsekontakti hyvissä ajoin ja taas ”heipparallaa”. Numero 5 huomasi selkeästi tervehdykseni mutta ei vastakaikua, kuulokkeet pelastivat hänen äänihuuliensa kulumisen.
6. Arviolta 45- vuotias nainen, ”Moikka!”, ei vastausta, mietti varmaan mielessään että olinko joku tuttu ja voi hyvänen aika kun nyt jäi tervehtimättä!?
Nyt olin jo lähellä Kirjastoa (Kauppakadun risteyksessä testini päättyisi joten aikaa ei ollut enää paljon). Vaadittiin nopea muutos suunnitelmiin. Entäpä Englanninkielellä?
7. Vanhempi mummeli. ”Hello darling!” (tuo darling oli liioittelua). Mahdollisimman kovaäänisesti ja iloisella ilmeellä. Sain taas vastaukseksi ihmettelyä, mutta minkäänlaista kommenttia ei ääneen tullut.
8. Taas naishenkilö, saattoi olla lähellä neljääkymppiä. Ei saa lannistua, joten taas iloinen ”HELLOU!”, huomasin että mukana oli myös hieman Savon aksenttia, joten joko nyt tärppäisi? Valitettavasti ei, jos jotain positiivista etsi, niin ainakin numero 8 kiihdytti kävelyvauhtiaan. Hyötyliikuntaa. Ehkä sinä sitä kaipasitkin. Katsoin taakseni, onko nro.6 vielä näkyvissä, ehkä kääntynyt ja tulossa kysymään kuka olen? Nro.1 soittanut poliisit? Miksi? Nro.5 vaihtanut biisiä? Onkohan Metallican uusi hitti?
9. Tällä hetkellä olin kirjaston edessä ja näin kaksi vanhempaa miestä kävelemässä vastaani, heillä välimatkaa reilu 5 metriä. Edelleen vieraalla kielellä tervehdys. Ei ollut huomaavinaan. Tämä loukkasi ehkä eniten…olisit vaikka ennemmin näyttänyt keskisormea! Missä on nro.1? Vieläkö Kakkonen ja Kolmonen juttelee? Eikö niillä ole kylmä? Entä koira? Eläinrääkkäystä. Pitää kirjoittaa Varkauden alueen FACE- palstalle!
10. ”Hello!”. Arvatkaa mitä? Tämä viimeinen ukkeli vastasi, tosin kotimaankielellä ”Hei” mutta mitä väliä! Viime metreillä tilastoihin saatiin yksi AITO tervehdys!
Yllättikö lopputulos? Hieman.
Tervehtisinkö itse jos minulle tervehditään? Todellakin. Kyllä. Ehkä. Luulisin.
Miettiikö kaikki tuttuni, että olen seonnut lopullisesti? Tuskin, ne on tiennyt sen jo pidemmän aikaa. Vai onko? Miksi kyselen itseltäni näin paljon?  Kertokaa?
Jos jatkaisin tervehtimistä elämäni loppuun saakka, niin tulisiko näistä tuntemattomista tuttuja, kuinka läheisiä? Oliko tuo vanha mies kiinnostunut minusta seksuaalisesti? Miksi mietin tuota kysymystä? Tulisinko ulos kaapista jos olisin siellä? Olisiko kaappi vaatehuoneessa vai eteisessä? Jos olisi eteisessä niin siellä on hitosti takkeja, mahtuisinko sinne, mahtuisinko makuuhuoneen kaappiinkaan? Missä on minun kaappi?Miksi en ole töissä jossakin tutkimuslaitoksessa? Kuka keksi rakkauden? Kenelle kellot soivat? Kuka teki enkelin eteiseen? Mikael Gabriel…siitä olen varma. Kuulin radiosta sen biisin.
/Who am I?

Punakynä

3.10.2016 Yleinen

Menneisyyteeni perehtymisen myötä olen ennenkaikkea miettinyt miksi minusta tuntui viimeiseen asti siltä, että kaikki on hallinnassa. Kuitenkin uskon melko alusta asti tienneeni ihan hyvin että näin ei ollut. Missä kulkee se maaginen raja, jonka kohdalla tajuaa, että mikään ei ole enää hallinnassa? Missä menee se raja, jonka kohdalla saa katkaistua kaiken ennen kuin ollaan jo liian pitkällä? Toivoin, että lukemalla päiväkirjojani olisin löytänyt vastauksen tähän kysymykseen ja osannut kertoa mikä oli se selkeä kohta, jossa kaikki meni pieleen. Halusin sen hyppäävän eteeni mutkattomana, jotta voisin tarjota ihmisille yksinkertaisen vastauksen, joka estäisi heitä ylittämästä rajaa.

20.1.2011, Torstai klo 16:30
”Ne ovat piilottaneet vaa’an johonkin. Olin jo alkanut tottua siihen, että tarkkailen lähes joka päivä painoani ja syön sen mukaan ylimääräisiä juttuja kuten välipaloja. Niitä olen vähentänyt. Ei tee myöskään iholle/hampaille hyvää. Luin, että hampaat pystyvät kestämään 5-6 syömiskertaa päivässä. Minun tavoitteeni on 3.”

”Koulussa ei tarvitse syödä. Voin jotenkin paremmin ilman sitä! Tiedän, että pitäisi syödä 2 lämmintä ateriaa jne. Mutta jotenkin… Tai siis… Jos pärjää vähemmälläkin? Minulla on järki päässä. Haluaisin vain olla ikään kuin rajalla.”

”Tavallaan se on kivaa kun ihmiset sanovat että olen laiha, mutten halua liikaa huomiota. Ihan sama mitä ihmiset ajattelevat, haluan itse olla onnellinen.”

 22.1.2011, Lauantai klo 23:41
”Löysin vaa’an! Se oli äidin ja iskän makkarissa, ison vaatekaapin alla. Olisin tyytyväisempi jos painaisin puoli kiloa vähemmän. En tiedä miksi. Tasaluku olisi vaan jotenkin jännempi. Periaatteessa minulle on ihan sama mitä painan, kunhan en näytä siltä. Niin ainakin olen ennen ajatellut…”

”Tämä on oman itseni välinen pieni operaatio. On hieman jopa raskasta aivoille, kun joudun koko ajan miettimään mitä voin sanoa ääneen ja mitä en. Nykyään en kuitenkaan enää sano juuri paljoa. Ei huvita. Vaivun useammin omaan ’laatikkooni’ ja sulkeudun ulkopuolelle, vaikka olen fyysiesti läsnä.”

 7.2.2011, Maanantai klo 23:33
”Äiti ei tiedä että käyn yhä vaa’alla. Hän on sanonut minulle että on heittänyt sen pois. Mutta ei hän ole. Minä löysin sen taas, heidän vaatehuoneestaan kenkien alta. Välillä tajuan, että tämä on sairaus, välillä tunnen olevani ihan terve. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä on yhä hallinnassa… Olen ylittänyt rajan, mutta… Jotenkin vaan tiedän, että järki on tallella.”

 29.12.2011, Torstai klo 16
”Minut vietiin isovanhemmille koska minua ei kuulemma uskalla jättää vielä yksin niin pitkäksi aikaa koska saatan liikkua/oksentaa/vahingoittaa itseäni. Se on totta. Mutta minun pitää itse päästä kierteestä irti.”

”Olen miettinyt paljon elämääni ja tätä kaikkea, mutta joka kerta tulen umpikujaan. Minusta tuntuu kuvainnollisesti siltä, että olen aloittanut labyrintin rakentamisen. Aluksi se oli leikkiä, mutta pikkuhiljaa laajensin ja laajensin sitä, ja lopuksi en löytänyt enää pois. Ja täällä olen, edelleen. Harhailen omassa solmussani. Läheiset huutavat minulle ja pyytävät seuraamaan ääntä oikeaan suuntaan, mutta ne eivät ole ainoat äänet jotka minulle huutavat.”

Vastaus ei paljastunut teksteistä niin yksiselitteisenä kuin toivoin. Olin kirjoittanut paljon syömisen hallinnasta ja sitä seuraavasta hyvästä olosta, mutta myös masentuneista tuntemuksista ja alakuloisuudesta. Ensimmäinen havaintoni oli, että nämä kaksi täysin erilaista aihetta lisääntyivät kirjoituksissani samassa suhteessa. Vähitellen muu elämä tippui aukeamilta pois ja jäljelle jäivät vain ne kaksi. Syömisen hallinnasta johtuva hyvä olo, sekä silloin tuntemattomista syistä johtuva äärimmäisen paha olo. Yhä eteenpäin lukiessani nämä kaksi asiaa yhdistyivät ja jäljellä oli enää masentuneisuus ja syömisongelmat. Hyvä olo oli poissa. Aukeama aukeamalta aihepiirien variaatio supistui supistumistaan ja vei minua yhä lähemmäs sitä synkkyyttä mikä seurasi tätä kaikkea.

Kaikissa käymissäni hoidoissa pyrittiin aina selvittämään kumpi tuli ensin: Anoreksia vai masennus. Minulta kysyttiin sitä joka paikassa. Vaihtoehtoja analysoitiin ja punnittiin. Yritettiin palata kaiken alkuun, vaikka kaikki oli vasta alussa. Kumpi sitten tuli ensin? Se jäi aina arvoitukseksi, joten keskityin nyt erityisesti löytämään johtolankoja jotka toisivat minut lähemmäs ratkaisua. Yritin lukiessani rekisteröidä kaiken siihen liittyvän, mutta vastaus ei vieläkään kirkastunut täydellisen ymmärrettävänä. Se vaati ajatustyötä ja asioiden pohtimista.

Kaikkien vuosien jälkeen löysin viimein avaimet arvoituksen ratkaisuun, kun osasin yhdistää oikeat asiat. Koko sairauden ymmärtäminenhän perustuu lopulta taitoon ja haluun vetää viivoja asioiden välille. Sen olen oppinut psykoterapiassa.

Jos olisin vuonna 2011 tiennyt, että alakuloisuuteni liittyy syömisen vähentämiseen, olisin ehkä voinut pysäyttää kaiken. Jos olisin silloin osannut vetää viivan näiden kahden seikan välille, olisin tehnyt sen paksulla punakynällä. Mutta miten olisinkaan voinut ymmärtää niiden yhteyden? Kaiken alussa tuntui, kuin syömisen hallinta olisi ollut se ainoa ilo. Miten olisin voinut tajuta, että tuo ainoa ilo oli juuri se asia joka veti minua syvemmälle pahaan oloon.

Miksi kaikki sitten tuntui paljon myöhemminkin vielä olevan hallinnassa? Koska sairaus oli juurtunut kiinni. Kaikki oli sairauteni hallinnassa, ja olin kadottanut rajan itseni ja sen välillä. Olin sokeana ensin ylittänyt rajat, ja sitten kadottanut ne.

Nyt kun asiayhteydet on saatettu omille paikoilleen, haluaisin vetää sen mainitsemani punaisen viivan kaikkien syömishäiriöisten silmien alle. Haluaisin piirtää sen niin paksulla tussilla, että sairaus kompastuisi rajalle, ja ihmiset sen pauloissa heräisivät huomaamaan mikä on todellista hyvää oloa ja mikä ei. Haluaisin sytyttää lampun, joka valaisisi tiedon siitä, mistä paha olo oikeasti johtuu. Se olisi niin kirkas lamppu, että pimeys loppuisi ennen kuin se olisi niin syvää, että valo ei enää yltäisi lopettamaan sitä.

Tiedän kuitenkin että sairautta vastaan taisteleminen ei ole niin helppoa. On vaikeaa uskoa, että hyvä olo voi aiheuttaa pahaa oloa. On hankalaa erottaa toisistaan itsensä hallintaa ja itsensä hallinnan hallitsemista. On haastavaa kääntää ylösalaisin pyörähtäneet ajatukset takaisin oikein päin. Silti haluan uskoa, että ennen tätä kaikkea on mahdollista herätä ja huokaista helpotuksesta.

 

 

Mitä tapahtui ja miksi?

1.9.2016 Yleinen

Jos välivuosi täytyy pitää, haluan ymmärtää mitä on tapahtunut ja miksi. Tiedän, että pelkkä psykoterapia ei koskaan riittäisi siihen. Se on antanut minulle enemmän kuin ennakkoluuloni uskalsivat koskaan odottaa, mutta kuten terapeuttinikin sanoo, minun on kohdattava menneisyys ja muistot joita niin kovasti pelkään. Se on yksinkertaista: minun on uskallettava avata päiväkirjat, joita en koskaan ennen ole avannut.

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa Anorektikon tavoin: järjestelmällisesti, tarkasti ja jollakin tasolla pakkomielteisesti. Koskaan en kuitenkaan kirjoittanut siksi, että niitä olisi kiva lukea jälkikäteen. Päinvastoin. Tiesin, etten koskaan haluaisi palata niihin. Mitä pidemmälle sairauteni eteni ja mitä synkemmäksi tekstini muuttui, sitä päämäärätietoisemmin kirjoitin sivu sivulta tietäen, että ne jäisivät ikuisiksi ajoiksi pöytälaatikkoon. Sanoin aina, että kaiken voin elämässä antaa anteeksi, paitsi sen, jos joku lukee päiväkirjaani. Nimitin sitä ajatuksiini murtautumiseksi. Aika ajoin kuitenkin myös ajattelin, että jos, tai kun tähän kuolisin, haluaisin että läheiseni lukisivat ne kaikki kirjat. Silloin he ehkä ymmärtäisivät miten, ja miksi kaikki on tapahtunut. Nyt ymmärrän, että ymmärtääkseni itse sen samaisen asian, olisi minun oltava se, joka siihen pöytälaatikkoon ensimmäisenä kajoaa.

Ensin on luotava tarvittavat olosuhteet ja selkeät säännöt. Säännöt, joita Anoreksiakin noudattaisi.
Vanhat päiväkirjat saa avata vain vanhempieni talossa, silloin kuin saan olla rauhassa vanhassa huoneessani, mutta en ole talossa yksin. Jos tunnelmat teksteistä palaisivat liian selvästi, tulisin haluamaan yksinäisyyttä, mutta en saisi missään tapauksessa olla yksin. Ilta-aikaan kirjojen avaaminen on kielletty kokonaan. Lukeminen on sallittu ainoastaan päivisin, kun aurinko ja terve elämä tunkeutuvat sälekaihtimien väleistä sisälle ja muistuttavat minua tästä hetkestä. Itkeminen on sallittu, mutta ahdistumisen koittaessa lukeminen pitää lopettaa, ja lamaantumisen astuessa kuvaan, on operaatio pysäytettävä kokonaan. Tällöin on odotettava sopivampaa hetkeä. Hetkeä, jolloin olen valmiimpi.

Tällaista asiaa on hankala selittää henkilöille, jotka eivät koskaan ole kirjoittaneet päiväkirjaa, mutta niihin sivuihin palaaminen on kuin palaisi oman itsensä pään sisään sinä päivänä kun teksti on kirjoitettu. Ne kyseiset kirjoitukset ovat mielen virtaa nuoren minäni ajatuksista, ja niihin palaaminen nostaa pintaan kaiken sen, mitä silloin tunsin. Pelkäsin pitkään kohdata niitä tunteita. Olin varma, että ne palautuisivat jäädäkseen ja kaikki alkaisi alusta, mutta nyt siitä on vuosia. On aika ottaa selvää, mitä todella tapahtui.

Aloitan vuodesta 2010. Sen vuoden alusta, joka väläytti minulle nopeasti millaista huoleton aikuisuuden kynnyksellä hengailu oli ennen kuin sairauteni järjesti kaiken uudestaan.

 

Vuonna 2010 elämäni oli noin polven korkuinen.

Köyhän miehen ”Grand Design”

22.4.2016 Huumori, Koti, Koti ja Sisustus, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Tee-Se-Itse, Yleinen

Monesti kuulee hyvinkin erilaisia tarinoita remontteihin käytetyistä summista ja kuitenkaan lopputulos ei välttämättä ole ollut yhtään kummoisempi vaikka keittiöön olisi upotettu kymppitonni enemmän kuin huokeammalla tehtyyn. Toki laadusta saattaa joutua tinkimään ja ison osanhan yleensä kustantaa ulkoisen työmiehen palkkaaminen.

Yksi mukavista ohjemista joita tv:stä on tullut on ollut meille Grand Design- Unelma-asunnot. Monena sunnuntaina sieltä on saanut hyviä ideoita ja lisäpuhtia omaan tekemiseen. Oma keskeneräinen kylpyhuoneremontti tuntui aika pienelle kun yhtenä päivänä katseltiin miestä joka teki asuntoa luolaan ja kärräsi tonneittain kiveä jonka oli ensin seinästä piikannut. Taisin seuraavana päivänä aika nöyränä miehenä tehdä railoja meidän kylppärin seinään. Taisin myöskin tästä jo mainita.

Muistin väärin, poikahan nuo railot teki.

Muistin väärin, poikahan nuo urat teki.

Yksi asia joka tuossa Grand Design- ohjelmassa tuo lisäväriä on se, että melkein joka jaksossa remonttibudjetti ylittyy roimasti. Joitakin se ei tunnu kirpaisevan, mutta osalla taas on remontti jäissä kun pankki ei ANNA lainaa ja luottokorttien luottorajat on jo täytetty usealta kortilta. Niin ja sitten on muita vastoinkäymisiä, kelit on huonot ja kaupunki ei annakaan tehdä muutoksia rakennukseen jonka remontti on jo aloitettu jne.

Tämä ohjelma tuli mieleen kun remonttitilin saldo alkaa näyttämään hyvinkin ohuelle ja olen kahden tunnin päästä lähdössä isäukkelin kanssa hakemaan keittiötä Kuopiosta.

No, mikäpä sen mukavampaa kuin uusi keittiö…kasattuna autotalliin. Itse remonttia ei voi vielä aloittaa. Tai kyllä voisi, mutta vielä puuttuu uuni, liesituuletin yms. ja ENNEN keittiöremonttia on monta muuta kohtaa jotka pitää tehdä valmiiksi. But no money mothafucka’! Tosiaankin viimeisellä 5000 eurolla tein eilen Kenoa. No en tehnyt, senkin tosikko!

WP_20160330_17_04_36_Pro

Mistäpä sitten taikoa rahaa? Joskus kävi mielessä listata asioita joilla toteuttaa haluamiaan ”unelmia”…eli suomeksi sanottuna keinoja joilla saa rahaa säästöön tai rahaa tehtyä. Ehkä enemmänkin omana muistilistana, mutta taidanpa tehdä uhallani sen tänne…suurin osahan on täysin yksinkertaisia juttuja, mutta niin ne vaan välillä itseltänikin unohtuu. Unelmien toteutushan ei aina tarkoita rahallista menoa, mutta hyvin usein raha kuitenkin ratkaisee.

Nyt meikkaamaan niin en myöhästy, hei hei kaunis poika!

/Jarkko

 

 

Do It With The Minion Style

26.1.2016 Huumori, kierrätys, kilpailuttaminen, Koti ja Sisustus, LVI-työt, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Sisustusideat, Tee-Se-Itse, Uudet blogit, Yleinen

Maanantai. Heti piti aamusta lähteä hakemaan lisää puutavaraa, kun viikonloppuna tuli tehtyä sutta ja sekundaa.

Saunan seinän alalaitaan asennettiin 25cm vanerisoirot johon tulee pari riviä laattaa ja johon uuden lattian kaadot saadaan merkattua näppärästi. No ne on naulapyssyllä sinne nyt laitettu ja on vaaterissa…mutta kun lähdettiin korkeimmasta kohtaa liikenteeseen niin eri tasossa olevan entisen kylmähuoneen lattian kohdilla on nyt yli 5cm raot ja sinne piti siis hakea täytettä. Ammattimies olisi saattanut tehdä toisin.

WP_20160125_10_45_43_Pro

No itsehän sitä piti trukin hyttiin hypätä, kun puutavaraliikkeessä oli ruuhkaa.

Osuu, ei osu, osuu!

Osuu, ei osu, osuu!

Sitten vanerisuikaleet kyytiin ja menoksi, onneksi suikaleet saatiin kaupantekijäisiksi.

WP_20160125_10_49_02_Pro

Sinnehän ne sitten paikalleen laitettiin ja seuraavana oli vuorossa saunan seinien villoitusta. Muutama kohta on vielä laittamatta, jotta sähkö- ja kaiutinjohdot saadaan vedettyä paikoilleen. Kyllä, saunaan tulee Bilteman venekaiuttimet ja kodinhoitohuoneeseen vahvistin sekä cd- ja vinyylisoitin…nuo kaikki on jostakin tullut haalittua/ jäänyt jemmaan joten pitäähän ne hyödyntää.

WP_20160125_18_40_57_Pro

Villoituksen jälkeen tehtiin suihkun vesiputkille lattiaan ja seinään urat. Paineilmatoiminen talttavasara osoittautui jälleen tarpeelliseksi.

Varsinkin seinäurien teossa tarvittiin talttavasaraa.

Varsinkin seinäurien teossa tarvittiin talttavasaraa.

Seinäurat yritettiin tehdä varovaisemmin, kun taustalla oleva seinä on savupiippua ja hormeihin asti ei haluttu uria tehdä.

Parinkympin rälläkkä kesti myös tämän homman vaikka tiilipölyä tulikin aivan tuhottomasti. Myöskin hengityssuojaimet oli käytössä.

Parinkympin rälläkkä kesti myös tämän homman vaikka tiilipölyä tulikin aivan tuhottomasti. Myöskin hengityssuojaimet oli käytössä.

Onneksi nämä likaisimmat hommat pitäisi olla nyt tehtynä.

Onneksi nämä likaisimmat hommat pitäisi olla nyt tehtynä.

Sinnehän pääsee kohta laittamaan jo pintamateriaalia!

Sinnehän pääsee kohta laittamaan jo pintamateriaalia!

Ylä- ja alalauteiden rungoille on tehty vahvikkeet valmiiksi, ei pitäisi notkahdella! Alalaude tulee olemaan melkein koko saunan kokoinen ja ylälauteetkin kiertää kolmella seinällä. Laudetavara on hyvin todennäköisesti 145mm leveää kuusipuuta joka sävytetään kotitekoisella etikkaseoksella harmaaksi. Ai miksi, rahanpaskaa on kulunut nyt jo liikaa joten tuo kuusipuu on edullisinta (ja itse asiassa juurikin leveämpänä) ja harmaa sävy on se mitä haemme.

Sitä ennen kuitenkin pitää saada lattiavalu tehtyä, jotta se ehtii kuivua mahdollisimman pian ja saadaan lattialämmitys päälle. Sitäpä varten lähdemmekin hakemaan lisää laastia…20 kilon säkkejä menee about 35 kpl joten huomenna on tiedossa kuntoilua, kun niitä kellarista valmiina seoksena ylös kannan/kannetaan, riippuen siitä että onko hommassa kaveria apuna.

/Jarkko

DIY- Betonitaso edullisesti

19.5.2015 kierrätys, Kierrätys, Koti ja Sisustus, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, sisustaminen, Sisustusideat, Tee-Se-Itse

Tässä vihdoin lupaamani juttu betonitason tekemisestä vaiheittain. Lopussa tehtävälista yhteenvetona.

Kuinka siis tehdä betonitaso keittiöön tai kylpyhuoneeseen edullisesti?

Netistä löytyy kyllä tietoa valmismuoteilla tehtynä, mutta toinen asia on se, että onko se enää silloin halpa ja täten vaivan arvoinen tehdä. 50 eurolla saa tarvikkeet jo vähän isompaankin tasoon, meillä taso tuli maksamaan alle 20 euroa! Kannattaa muistaa, että paksuun tasoon tulee äkkiä tosi paljon painoa, joten jos haluat paksumman näköisen tason, niin suosittelen tekemään ”valereunan” eteen ja itse tasosta ohuemman.

Valmis betonitaso vessassa.

Valmis betonitaso vessassa.

Mitä tarvikkeita tarvitset?

– muotti (esim. jämävaneria ja tukipuuksi vaikka väliseinätolppaa)

– betonia, vettä

– valuverkkoa tason sisälle

– ruokaöljyä tai muottivahaa

– pätkä viemäriputkea tms. jotta saat tasoon reiät jäämään ”auki”

-vasara, hiomapaperia (hiomakone), porakone, metallilastoja, silikonia/ liimaa putkien kiinnitämiseen

-kivisuoja-ainetta

-muovia, suoraa lautaa

-suihkepullo

 

Homma aloitetaan tietenkin mittojen ottamisella, muista myös katsoa hanalle ja viemärille reikien paikat tasoon…itsehän unohdin touhutessani hanan reiän ja sen tekeminen kovaan betoniin ei sitten ollutkaan enää hauskaa. Mittojen mukaan pitää tehdä tukeva muotti, pohjaksi käy esimerkiksi tukeva vaneri tai vaikka ovi kuten itse tein. Remontista oli jäänyt ylimääräiseksi yksi vanha ovi karmeineen ja se sattui olemaan juuri sopivan levyinen.

Muotti valmiina, reikien paikat ja verkko puuttuu.

Muotti valmiina, reikien paikat ja verkko puuttuu.

Tasoittamiseen kannattaa varata myös erilaisia lastoja.

Tasoittamiseen kannattaa varata myös erilaisia lastoja.

Taso valettuna muottiin.

Taso valettuna muottiin.

En tiedä miten puhtaaseen vaneriin tarttuu betoni kuivuessaan, mutta itsellä ovi ja karmit oli paksussa maalissa ja täten käytin muotti”vahana” ihan perus ruokaöljyä. Eli ennen betonin valamista öljyä kunnolla muottiin, (valuverkko tuettuna roikkumaan muotin keskelle tai sitten työnnät sen kylmän viileästi keskelle märkää betonia kuten itse tein)  ja sitten betoni muottiin sopivan paksuna seoksena. Olimme saaneet ylijääneitä betonisäkkejä tutuiltamme, joten niistä valkattiin sopivan karheaa ainetta ja taaskaan ei tarvinnut ostoksille lähteä eikä käyttämättömät säkit menneet kaatopaikalle! Pinta tasoitetaan esim. laudalla ja jätetään muovin alle kuivumaan.

20150318_180815

Tason kuivuminen ottaa aikansa ja mikäli haluat pinnasta mahdollisimman sileän, niin betonista pitää saada ilmaa pois naputtelemalla tai esim käsihiomakoneella muottia täryttäen (tämä toistetaan useasti ja tasoa pitää myös muistaa kastella, jottei se kuivu liian nopeasti ja halkea). Kun betoni on riittävästi kuivunut niin muotin voi irroittaa tasosta, meillä oli taso muotissa viikon verran ja se irtosi ihan ongelmitta.

Taso muotista irroitettuna.

Taso muotista irroitettuna.

Tämän jälkeen hiotaan taso oman mielen mukaan, käsihiomakone ja kivihiomapaperi auttaa varmasti asiaa, mutta perushiomapaperillakin pinta tasoittuu ja kiillottuu. Viimeisenä pintaan kivisuoja-aine ja valmista tuli!

Valmis taso sopivan karheana paikallaan!

Valmis taso sopivan karheana paikallaan!

WP_20150518_031

1. Ota tasoa varten mitat ja mittaa myöskin tasoon tulevien reikien kohdat

2. Tee muotti (jos käytät pohjaa, niin muista että esim. vanerissa oleva kuvio jää näkyviin, itse käytimme pintaa ja täten pinta on rosoisempi)

3. Kiinnitä reikiä varten putket liimalla tai silikonilla ja kiinnitä verkko joka jää siis betonitason keskelle näkymättömiin

4. Lurauta  betoni (toki etukäteen astiassa ohjeiden mukaan sekoitettuna) muottiin ja tasoita pinta laudalla/ metallilastalla

5. Koputtele ilmakuplia ulos muotin reunoja naputtelemalla tai käsihiomakoneella täryttämällä

6. Laita muovi päälle ja jätä taso hautumaan, muovi pitää kosteuden tasossa eikä se kuivu liian nopeasti

7. Toista kohtaa 5. useasti ja suihkuttele tason pintaan vettä

8. Parin viikon päästä irroita taso, käsittele suoja-aineella joko irtaallaan tai taso asennettuna ja asenna hana ja lavuaari

Betonitason kuivumista odotellessa voit lukea vaikka tätä:5 numeroa Talo&Koti -lehteä vain 20€ ja tilaajalahjaksi Luhdan upeat tyynynpäälliset!

/Jarkko

 

Päivää,iltaa,aamua, miten vain

3.6.2014 Yleinen

Tämä on aloittelijoille tarkoitettu treeniblogi jossa on ohjeita ja…  ja ei muuta