Selaat arkistoa kohteelle Mikko Roivas.

Viikon varrelta

13.8.2014 Yleinen

VANTAA. Kaikkien huulilla ainakin urheilun osalta on yleisurheilun EM-kisat Zürichissä, Sveitsissä. Suomalaisten kisapanos on ollut parempi kuin uskalsi toivoa. Monet ovat edenneet matkoillaan ja lajeissaan välieriin. Finaaleihin ei ole ollut asiaa. Miesten keihäänheiton finaalissa nähtäneen useampi suomalainen, ja ellei muutoksia kunnossa tapahdu, nakkaavat he ainakin yhden mitalin.

Minulla näkyvistä kanavista Eurosport ja YLETV2 lähettää kisoista melkein kaiken mahdollisen. Viimeisin uutinen Zürichissä on se, että kilpailut ovat tauolla myrskyvaroituksen vuoksi. Voi tulla pitkä ilta. Kisatapahtumat ovat jo käynnissä.

—–

Enpä olisi uskonut, että kohta teen kahta työtä: päivällä varastolla ja iltaisin jäähallilla tuntosarvet pitkällään. Teko ei vaadi paljoakaan vaivaa. Aloitan aamulla klo 6 keittämällä kahvit. Työpäivä varastolla loppuu klo 12, jonka jälkeen menen kotiin ja teen lämpimän ruoan. Ottelupäivinä jäähallille ennen klo 18.30, josta kotona 21.30 maissa. Näin päivän pituudeksi tulee mukavat, melkein 16 tuntia.

Isoveljeni matkusti Kos’lle ja osti minulle tarkoituksenmukaisen olkalaukun tätä toista työtä, uutta työtä varten. Hän on yhtä innoissaan kuin minäkin. Katson tällaisen onnenpotkun melkoiseksi lottovoitoksi, vaikka ei sen taloudellinen vaikutus olekaan se kaikkein merkittävin asia.

Pääsen otteluihin, voin kirjoittaa siitä, mitä rakastan ja minulla riittää erittäin paljon lukijoita. Ainoa miinuspuoli asiassa on se, että joudun kenties jättämään blogikirjoittelun vähemmälle. En aio mainostaa omia juttujani twitterissä, vaikka useat toimittajat niin tekevätkin. Jätän sosiaalisen median käyttöni pääasiassa vain facebookiin.

Mutta en poista tunnuksia twitteristä. Enkä kirjoita: ”Twiitit ovat omiani”.

—–

Tällä viikolla loppuivat paluutustyöt naapurin tontilla. Ruman ruskeat ja keltaiset kerrostalot alkavat nousta kohti pilviä. Nämä vain taitavat olla jotakuinkin kolme neljä kerroksisia rumiluksia. Olen kuullut huhuja, että paikalle nousee autottomia asuntoja, vuokra-asuntoja, joiden asukkailla ei ole autoa, koska ei yksinkertaisesti ole parkkialuetta.

Tikkurilan juna-aseman tienoo on ollut mullin mallin jo pitkään. Virolaiset ja kotimaiset raksamiehet ovat tehneet pitkään töitä. Ahkeria he ovat, näillä molemmilla puljuilla on duunarit töissä viikon jokaisena päivänä, aamusta aikaiseen iltaan. Itse asema siirtyy satakunta metriä pohjoisemmaksi, lähemmäksi Hiekkaharjua.

—–

Tikkurilan uimahalli on auki. En tee sinänsä tiedolla mitään hyödyllistä. Vakuuttelin kesälomalla, että syksystä alkaen treenaamaan kuntosalilla vähintään sen kolme kertaa viikossa. No, nyt työt ovat jatkuneet loman jälkeen, ja olisi aika tehdä ratkaisuja asian suhteen.

En tällä haavaa tule käymään kuntosalilla, koska ohjelmani on melko tiivis paketti. Elämästä tulisi liian hektistä, kiireistä ja oravanpyörämäistä.

Mikko Roivas

Romaanin vetovoima

10.8.2014 Yleinen

VANTAA, FINLAND. Ernest Hemingway – tuo amerikkalainen kirjailija – toimi Espanjan sodan kirjeenvaihtajana. Hän kirjoitti sodasta myös esikoisensa, Ja aurinko nousee. Hänen lyhytsanainen ilmaisumalli tuli esille koko kattavuudellaan. He olivat sukupolvea, joka oli kadotettu. Jokaisen toimittajan unelma on rakentaa kokonainen kirja, romaani. Kaunokirjallinen eepos, joka vetäisi vertoja Dostojevskille ja Franz Kafkalle.

Filosofinen ajattelu on sama kuin alkoholin käyttö: oikeassa määrin filosofia on maukasta ja muodikasta, mutta liiallinen käyttö menettää merkityksensä, aivan kuten alkoholissa. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen yrittänyt kirjoittaa romaania, mutta kokenut sen tekemisen liian haastavaksi, liian vaikeaksi.

Henkilöiden elämään on mentävä sisälle ja kirjoitettava kuin rakkauskirjettä. Aikanaan sanomalehden ravintolassa munkkikahvilla istuessani – muassani pari kovaa urheilutoimittajaa – esitin heille kysymyksen. ”Oletteko koskaan haaveilleet omasta romaanista?”

Ja mitä tapahtui. Miehet, hyvin leipiintyneet urheilujyrät, katsahtivat minuun kuin vähäjärkiseen. Kaikenlainen taiteellinen luovuus sai pysyä poissa työpaikalta, siellä olimme tekemässä ihmisille lehteä, ei romaania.

Kirjoitin kolmisensataa liuskaa paskaa. Ainoat hyvät asiat olivat kieliasun ja oikeinkirjoituksen taso. Ne riittivät, olivat valmista tekstiä. Kommentit tekivät pahaa, mutta olin ansainnut ne. Teos oli selviytymistarina jossakin Amerikassa, pienessä kylässä, jonne sanomalehtimies pakenee kovaa kaupunkilaiselämää suurkaupungin sykkeestä. Siihen se sitten jääkin.

Oman kirjan kirjoittaminen on jäänyt haaveeksi. Pidän erityisesti kirjoittamisesta, mutta pidäpä lankoja käsissäsi monella kymmenellä henkilöllä. Elämän raadollisuus ei yksin riitä, pitää tapahtua jotakin merkittävää.

On erikoistuttava johonkin ammattiin. Eihän sähkömies ala tekemään muurarille laastia? Tarkoituksena on, että tietää jostakin asiasta ammattimaisen paljon kuin taas se, että tietäisi joka asiasta vähän.

Mikko Roivas

Teksti-tv:n aikaan

4.7.2014 Yleinen

VANTAA. Heräsin aikaisin aamulla, kello taisi olla suurin piirtein 8.30. En jaksanut heti nousta sängystä, mutta aiemmin kuitatut univelat auttoivat siihen, että minulla oli virtaa nousta pukemaan aamutakin päälleni.

Ensimmäiseksi ajattelin, että voisi keitellä kahvit, käydä tupakalla ja tutustua YLEn teksti-tv:stä eilisen myöhäistulokset ja uutiset. Jotenkin entisaikoina loistanut teksti-tv on edelleen tällä some-aikakaudella varsin oiva uutisten lähettäjä. Muistan, kuinka ensimmäisenä piti katsoa sivut 235 ja 236. Ja sitä loputonta tykitystä, kun Teemu Selänne tehtaili ennätyksen tulokaskaudellaan: 76 maalia ja 56 syöttöä eli yhteensä 132 pistettä.

Radio on saanut olla rauhassa, samoin CD:t, jotka lojuvat kirjahyllyssä. Sanomalehtiä tai muita lehtiä en tarvitse. En nyt, kun on twitter. Mieltä kutittelee ajatus, että kirjoitan sinne, minne ammattilaiset kirjoittavat. Pääsin hetkessä keskelle toimittajien ja muiden median hallitsijoiden piiriin. Kuvailin erään kerran isoveljelle, että on kiva ”uida” ammattilaisten joukossa. Hän hymähteli pariin kertaan ja totesi: ”Välillä voi hieman porskutella”.

Vasta muutama päivä sitten otin käyttöön Youtuben soittolistan. Keräsin sinne sellaisia musiikillisia taideteoksia, jotka olivat muotia 80- ja 90-luvuilla. Ne ovat ikivihreitä, useita kuuntelen niin pitkään kuin kyllästyn. No, teen sitten toisen soittolistan ja niin edelleen.

Odotan innolla tulevaa syksyä, koska silloin alkaa jääkiekon Liiga. Täytyy myöntää, että jonkinlainen erovaihe on suoritettava Helsingin Jokereille, jotka matkaavat kauas Venäjälle. Vaikka en ole mikään Jokeri-fani, arvostan Jokereissa hyvää juniorityötä. Olisiko sellainen mahdollista, että Jokerijunnut pelaisivat Venäjän poikaliigoissa?

Kulunut puoli vuotta on antanut suomalaisille paljon. Vuodenvaihteessa Suomen pikkuleijonat voittivat nuorten MM-kultaa. Sen jälkeen lähdettiin valmistautumaan Sotshin talviolympialaisia. Menestys ei ollut järin suurta, mutta varsinkin naisissa mitalit menivät samoille naisille. Talven taituttua kevääksi aloin jo valmistautua vuoden suurimpaan urheilutapahtumaan: jalkapallon MM-kisoihin Brasiliaan.

Mietin hetken, kirjoitanko yhtäkään futis-blogia, mutta tulin siihen tulokseen, että televisio hoitaa minunkin osuuteni yhteisestä mediasta. Seurasin muutamia otteluita twitterin kautta eettereihin, ja sainkin #ylemmfutis -sivulta suoran yhteyden televisiolähettimiin. Ruudulla nökötti tutunoloinen kirjoitus, tuttu valokuva ja tuttu nimi. Mikko Roivas.

Tätä ei tapahtunut vain kerran, vaan kohta taas Argentiina pelin alkua ruutuun ajettiin pärstäni ja tuttu uutinen. Veljenpoika vitsaili, että kohta olen YLE:ssä jalkapalloasiantuntijana. Muutamia uusia ja timantinkovia selostajia/toimittajia on tullut kisojen aikana esille. Jokaisella on omat mielipiteensä, enkä siksi mustamaalaa tällä hetkellä ketään syyttä suotta. Turhauduin, kun luin twitterissä kommentteja Argentiina-Sveitsi -ottelusta. Porukka oli käärmeissään: Muuan Di Maria ei olevinaan ollut minkään arvoinen. Hänen päätänsä vaadittiin suurin piirtein pölkylle. Huonoja syöttöjä, harhasyöttöjä ja päin menneitä tussarilaukauksia.

Vaikka twitterissä suurin osa onkin kertonut, että heidän kirjoitukset ja kommentit ovat heidän omiaan, eivät jonkun työnantajan linjan mukaisia. Ymmärrän, että ylilyöntejä riittää, mutta herran jestas sentään. Oli miten oli, heidät arvostetaan heidän kirjoitustensa perusteella suoranaisesti amatööreiksi. Kiroilemisella ja kakkahuumorilla on kova menekki twitterissä.

Jatketaan…

Mikko Roivas

Maukkaita namuja

2.7.2014 Yleinen

VANTAA. Jalkapallon MM-kisat ovat edenneet puolivälierävaiheeseen, kun voittajat top 16:sta saatiin selvitettyä. Jatkossa kohtaavat Brasilia-Kolumbia, Hollanti-Costa Rica, Ranska-Saksa ja Argentiina-Belgia.

Nopeasti pohdittuna välieriin yltävät Brasilia, Hollanti, Saksa ja Argentiina. Kisat ovat olleet menestys ainakin penkkiurheilijoiden kannalta. Otteluissa on heilutettu reppua tiuhaan tahtiin, joskin muutama niukka voitto tullut. Niinpä on kuitenkin sanottava, että isot valtiot jyräävät pienet altaan. Ennakkosuosikit ovat pitäneet paikkansa, joten voinkin kertoa, että finaalissa kohtaavat Brasilia ja Saksa. Tangokansan Messi ei pysty auttamaan tarpeeksi taidoistaan huolimatta.

Brasilia on yhtä kova kuin on Neymar, kuten on Argentiinalla Messi. Jos Neymar saa paikan, hän sen myös viimeistelee, tapahtui se jatkoajalla tai ilman. Parikymppisestä Neymarista on kirjoitettu omaelämäkerta, mikä kummastuttaa joitakin urheilun ystävää. Asia kertoo jotakin siitä tunteenpalosta, jota brassit tuntevat kansallissankariaan kohtaan. Messiä ja Neymaria on hyvin vaikea verrata keskenään. Molemmat ovat taitavia ja nopeita pallon kanssa. Lähinnä erot tulevat puolustusalueelta. Messi sentään jaksaa ahkeroida myöskin puolustuksessa, mutta muutaman kerran on voinut todeta, että kyllä Neymarikin joskus on ollut alakerrassa puolustustehtävissä. Vai oliko hän vain väsynyt?

Turnauksen ominaispiirteitä, jos vertaa menneisyyttä nykyisyyteen, ovat tuomareiden spraysuihkeet ja maalikamerat. Etelä-Afrikassa katsojien pillit huusivat jo jokaisen unissakin. Näissä kisoissa tuomari tekee selkeän, millin tarkan viivan, missä muuri saa olla ja mistä vapari annetaan. Se on uutta. Myös se on, että käytössä on samankaltainen vimpain kuin on tenniksen arvoturnauksissa – hawkeye, eli haukan katse. Sen pitäisi kertoa, ylittikö pallo maaliviivan vai ei.

Uruguayn taival oli kivikkoinen, mutta jotenkin puhdistava. Luis Suarez puraisi ottelussa Italiaa vastaan Chelliniä olkapäähän, vaikka tilanne oli kuivunut tuota ennen mitättömiin. Itse Suarez on kirjoittanut Chellinille anteeksipyynnön. No, italialainen on hyväksynyt selitykset. Suarezin yksi kommentti tilanteesta oli järisyttävä: ”Kaaduin suu auki Chellinin päälle.” Tapahtumaa ei auta edes se, että se olisi ollut ensimmäinen kerta, vaan peräti jopa kolmas kerta, kun hän käyttäytyy primitiivisesti ja eläimellisesti niiinkin jalossa lajissa kuin jalkapallosta.

Suarez sai kohtalaisen toimintakiellon jalkapallotoiminnassa, missä tahansa. Lisäksi miehelle langetettiin 100 000 Sveitsin frangin sakko maksettavaksi omasta taskustaan. Tällä hetkellä Liverpoolin hyökkääjälle tuollainen summa on melkein hänen viikkorahansa, joten vaikuttaa tuskin mitenkään hänen taloudelliseen tilaansa.

Olosuhteet kisapaikoilla ovat olleet onnistuneesti rakennettu ja saatu valmiiksi ennen kisoja. Poliisivoimia on lisätty pudotuspelejä silmällä pitäen maksimiin. Jotkut innokkaimmista ovat pyrkineet sisään stadioneille pressihuoneen kautta.

Hollanti on esittänyt vahvoja otteita turnauksen edetessä. Puolivälierissä maa kohtaa aina arvoituksellisen Costa Rican. Keski-Amerikkalaiset costaricalaiset vakuuttivat alkusarjassa, mutta joutuvat Hollannin mankeliin. Robin van Persie ja Arjen Robben ovat osoittaneet olevansa elintärkeitä pelaajia hollantilaisille. Kyse on enää viimeistelyn tehokkuudesta – ei mistään muusta. Meksikoa vastaan Robben ”hankki” ratkaisevan rangaistuspotkun, vaikka kyseessä oli selvä jaloille juoksu meksikon pakilta.

Ottelusta Ranska-Saksa on odotettavissa maali-iloittelua, jos turnauksen luonne säilyy entisellään. Kumpikin joukkue on esittänyt vakuuttavia otteita ja etenkin runsasmaalisia otteluita. Saksan systemaattinen syöttöpeli, nopeat ratkaisut ja viimeistely on ylivoimaista Ranskan puolustukselle.

Argentiina on pelannut läpi turnauksen nautittavaa jalkapalloa eikä vain siksi, että Lionel Messi on tehnyt neljä maalia. Muitakin ratkaisijoita on yllin kyllin. Sveitsin puolustus yritti, mutta eivät pystyneet pysäyttämään Messiä, joka syötti suoraan Di Marian vasempaan jalkaan namusyötön ja josta Di Maria rankaisi Sveitsin maalivahtia Benagliota voittomaalilla jatkoajan viimeisillä minuuteilla.

Ylipäätään turnaus on edennyt suosikkien menestyksellä. Yllätyksiä ovat tuottaneet Costa Rica ja Kolumbia tässä vaiheessa – taistelemassa puolivälieräpaikoista.

Mikko Roivas

Poikamiehen Aapinen

7.6.2014 Yleinen

VANTAA. Monet ovat mietiskelleet parisuhteen hyötyjä ja haittoja. Jotkut suitsuttavat poikamieselämää, kun taas toiset näkevät punaista jo pelkästä sinkkuuden ajatuksesta. Poikamiehenä ei ole huolta huomisesta, jos asian voi hyvin ilmaista: saa elää hiljaiseloa omillaan. Ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään, vaan voi tehdä sitä mitä haluaa. Kukaan ei ole valittamassa tiskeistä, likavaatteista tai monesta muusta tärkeästä asiasta.

Parisuhteessa on monia hyötyjä ja haittoja. Pitkäaikaisessa suhteessa oleva saa osakseen seuraa, jakamista ja kuuntelemista. Poikamiehet toteuttavat sen sijaan omia unelmiaan, mutta heillä ei kenties ole edes ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Sinkkuna olet vapaa kuin taivaan lintu. Samalla on monelle kestämätön tilanne, asua ja elää yksinään, oli sitten yksin tai yksinäinen.

Jos haluat olla sinkku, kannattaa huomioida muutamia perusasioita. Paras keino estää sellaista menetystä, että tulla parisuhteen alaiseksi, on olla poissa sieltä missä on paljon ihmisiä. Yökerhot, pubit ja hotellit ovat kiellettyjä paikkoja. Kahvilat ja terassit ovat vaaravyöhykkeellä, joten niitäkin kannattaa karttaa. Älä katso ketään silmiin, sillä silloin asetat itsesi vastaanottavaiseksi ja joku voi vielä vahingossa sanoa sinulle jotakin.

Naisten ja miesten välit ovat usein tulenarkoja, vaikka ei olisi mitään syytä. Toisen puheet tai eleet morkkaavat jotakuta niin paljon, että tulee turhaa riitaa. Sulassa sovussakin on vain hyväksyttävä toinen sellaisena kuin on. Mies ei tarvitse naista, mutta samalla ei pysty myöskään elämään ilman. Nainen on ollut kautta aikain miehille kauneuden pakkomielle.

Nainen tarkoittaa vähän mitä sattuu. ”Ehkä” on EI, ”saa” on PITÄÄ ja ”ei” KYLLÄ. Poikamiehen aapisessa – jos olisi poikamiehen aapinen – ylimääräistä huomiota saisi varmasti vapauden käsite. Vain sinkku tietää, mitä joutuu tekemään pienenkin suhteen eteen. Siispä hän tahallisesti jättäytyy menemästä firman pikkujouluihin, lounaille tai päivällisille. Kuitenkin viimeinenkin sinkku elää siinä toiveessa, että voisi taas kokeilla suhdetta, mutta pian he taas palaavat sinkkuuteen. Yksinäisyys on kansan tauti. Suomessa syödään eniten masennuslääkkeitä, mikä kumpuaa niin monista yksinäisistä tai hylätyistä ihmisraunioista.

Poikamies on vahvoilla varsinkin, jos hän ei omista koiraa tai muuta lemmikkiä. Matkustaminen kuuluu myös hyveisiin eikä tarvitse pähkäillä, minne vie koiransa hoitoon. Samaan syssyyn voi lisätä sen, että voi nousta ylös keskellä yötä ja kirjoittaa mitä kummallisimpia tarinoita. Ja kirjoittaa voi milloin tahansa. Oli sitten päivä tai yö. Parisuhteita arvostetaan, joten poikamiehen tulee hakea arvostusta muualta kuin suhteesta. Työ on varsin hyvä vastine arvostukseen, mutta varsin usein esimerkiksi mies ei ole mitään, jos tällä ei ole kaunista vaimoa tai liuta lapsia leikkimässä puistossa. Samalla et ole mies, jos et ole suorittanut asepalvelusta tai jos et ole kasvattanut yhtäkään lasta.

Varmasti löytyy sellaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka halveksuvat poikamiehiä. Mies ilman naista on kuin koukku ilman syöttiä. Koeta sitten varoa muun muassa tietokoneen deittipalveluita tai yleisiä chatejä. Sosiaalisen median aikana joku voi kiinnostua ja aiheuttaa sellaisen vahingon, että huomaat kohta ostaneesi ruusupuskan ja suklaata uudelle sydänkävylle.

Mikko Roivas

Aatoksia sorvin äärestä

5.6.2014 Yleinen

VANTAA, JOKINIEMI, FINLAND. En muista, milloin viimeksi olin näin innoissani. Mahtaako asialla olla mitenkään 12. päivä alkavat jalkapallon MM-kisat Brasiliassa? Luulisin, että melko todennäköisesti näin on. Ainoastaan lähetysajat harmittavat, joutuu valvomaan, jos se onnistuu.

Olen tottunut heräämään aikaisin, menemään nukkumaan aikaisin. Olen yleensäkin joka paikassa aikaisin. Onneksi sentään kaikki pelit eivät tule yömyöhään. Mestarisuosikki? Se on Argentiina tai Saksa. Argentiina saa kannatukseni, koska ovat Etelä-Amerikan taidokkainta jalkapalloa edustavia kuumakalleja. Euroopan puolella pitää olla, joten veikkaisin Saksan menevän vielä pitkälle alkavassa turnauksessa.

Kovin lohko lienee lohko A. Brasilia saa vastaansa Meksikon, Kroatian ja Kamerunin.

NHL:N PUDOTUSPELEISSÄ ollaan päästy jo finaaliin. Finaalissa kohtaavat Los Angeles Kings ja New York Rangers. Ensimmäinen ottelu on ehditty jo pelata. Los Angeles voitti ensimmäisen kohtaamisen maalein 3-2 jatkoajalla. Los Angeles on vahva suosikki voittamaan Stanley Cupin. Mutta Rangers on myös hyvä. Veikkaan, että Kings vie pystin kotiinsa. On toinen asia, monella ottelulla.

FORMULA YKKÖSISSÄ Kimi Räikkönen taistelee paikastaan Ferrarin ratissa. Fernando Alonso, tallikaveri, on ollut järjestään nopeampi kuin suomalainen, jonka ensi viikonlopun Kanadan osakilpailu on uran 200:s.

On se sitten kuinka työlästä tahansa, on todettava, että Ferrarin ykköskuskin paikan on ottanut itselleen Alonso.

Mercedes on joutunut median kohtaamaksi monta kertaa. Tallin kuskeina ajavat tällä kaudella Lewis Hamilton ja Nico Rosberg. Hamilton on esittänyt, että haluaa enemmän mestaruutta kuin Rosberg. Keken poika on kuulemma saanut kasvaa ja varttua rikkaassa ympäristössä, kun hän on saanut elää pienessä asunnossa sohvalla nukkuen. Lähtökohdat ovat olemassa, mutta kyllä Rosberg haastaa aivan yhtä lailla Kimi Räikkösen kuin kenet tahansa muun.

KEUPA HT nousi menneellä kaudella Mestikseen. Keski-Suomesta Mestiksessä pelaa siis ensi kaudella kaksi joukkuetta, JYP-akatemia ja KeuPa HT. Tämä ei olisi ollut mahdollista missään muualla kuin Keski-Suomessa. Monia makkaroita myytiin erätauoilla, monta hikipisaraa valutettiin joukkueen eteen, jokainen lantti laskettiin ja lopulta palkinto seisoo edessä, Mestis.

Mikko Roivas

 

Paskin työhakemus

28.5.2014 Yleinen

JOKINIEMI, VANTAA. Hei, olen vantaalainen kohta 39-vuotias kokoonpano- ja pakkaustöitä Vantaan kaupungilla tekevä työnorja. Haen teidän työtä vain silkasta pakosta, työ- ja elinkeinotoimiston mukaan olen työtön työnhakija. Voinen sanoa kuitenkin, etten etsi itse asiassa työtä ollenkaan. Minulle työ on menetettyä vapaa-aikaa. Mutta koska minun on nyt jotenkin otettava itseäni niskasta kiinni, teen kuten minun odotetaan tekevän.

Olen kiinnostunut teidän tarjoamasta työpaikasta, mutta ette te todellakaan halua minua kulmillenne. En välitä paskan vertaa, mitä ajattelette minusta. Elämä on kovettanut minut sellaiseksi, jollainen olen. En odota työltä muuta kuin suurta palkkaa. Olen luopunut myös siitä ajatuksesta, että jokaisen kanssa pitää tulla toimeen. Minusta joidenkin pomojen ajatukset ovat pervoja ja naistyöläisiä halventavia läskimahoja.

Mutta koska olen näin hirmuisen kiinnostunut työstä, voin yrittää kuvailla sitä, kuinka paljon te merkitsette minun kierossa mielessäni. Minua ei v*tussa kiinnosta se, monelta ilmestyn työpaikalle ja teenkö työpäivän aikana yhtään itse työtä. Yritän iskeä jokaisen toimistotytön, jonka näen. Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksessa opin, ettei pelkkä salkku edusta bisnesmiestä tai -naista. Mitä intoa on päteä jossakin koulussa?

Palkkavaatimukseni on alakanttiin, joten Sinun tulisi nostaa sitä heti alkuun 10 %:lla. Pomoni voi olla vaikkapa lihava iljetys tai kaunein näkemäni nainen, mutta kukaan ei vie minulta puolentoista tunnin lounastaukoa. Lisäksi haluan heti ensimmäisenä tietää tien lähimmälle tupakkapaikalle. Pidän löysistä vaatteista, käytän yleensä joko verkkareita tai salihousuja. Käyn suihkussa kaksi kertaa viikossa ja haisen hielle. Tästä syystä olen katsonut itselleni oikeuden käydä suihkussa työaikana työpaikalla. Uskokaa, se on kaikkien parhaaksi.

Liityn liittoon saman tien. Ajan omia etujani, ja ilmoitan työnsuojeluvirastolle ensimmäisestä sanaharkasta työpaikalla. Olen erittäin tökerö suustani: voi tulla samalla sanottua pahasti tai sitten tarpeettomasti, mutta tarvitsen kahden kuukauden kesäloman.

Olen fyysisesti hyvin heikko. Tästä johtuu tämä helpon työn metsästys. Toivon, että otatte minut huomioon valitessanne työntekijää toimeen.

Mikko Roivas

Hokkarit hetkeksi naulaan

28.5.2014 Yleinen

JOKINIEMI, VANTAA. Kesäkuu lähestyy ja on aika asettaa hokkarit hetkeksi naulaan. Kausi on loppunut, jäät sulatettuja ja kaikki jääkiekon ympärillä pyörivät ja toimivat tahot ja henkilöt ovat ansainneet pitkän talven rankan urakan jälkeen hieman lomaa. Juniorityö on raakaa: on voimaratoja, kuntotestejä ja pururatajuoksua.

Nuorelle urheilijalle on hyväksi harrastaa muitakin lajeja kuin vain yhtä. Harjoittelu on yksilöllistä, erilaista ja monipuolista. Muistan kuin eilispäivän, kun talvet pelasin jääkiekkoa ja kesät potkupalloa. Vielä pienempänä harrastin myös yleisurheilua Keski-Suomessa Muuramen Yrityksessä. Aluemestaruuksia tuli kuin sieniä sateella, piirinmestaruuksia. Tulipa väännettyä painiakin, koska matkin isoveljeäni, joka oli hyvä painija ja pitkänmatkan juoksija.

Kesä vietetään pääosin kuivaharjoitellen. Jalkapalloa harrastavat voittavat muut, jotka eivät harrasta mitään koko kesänä. Yleensä taukoa harjoittelusta on parisen viikkoa juhannuksesta eteenpäin. Sen jälkeen juniorit hakeutuvat pururadoille kuluttamaan energiaa ja hankkimaan kuntoa talvea varten.

Tietyssä iässä on hyvä päätyä yhteen lajiin, jossa haluaa pärjätä tai olla kilpailullinen. Nykyisin nuoret liikkuvat huomattavasti vähemmän kuin parisen kymmentä vuotta sitten. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, tabletteja eikä pahemmin tietokoneitakaan kotikäytössä. Nykyään tekee pahaa, kun katsoo nuorisojoukkoa, joka on viettämässä luppoaikaa puiston nurmella: kaikki näpyttelevät älypuhelimiaan eikä minkäänlaista sosiaalista ole ilman mediaa olemassa.

Vanhaan hyvään aikaan esimerkiksi Prahassa ostimme lihakaupasta salamipötköt, elektroniikkaliikkeestä stereot ja muovikassillinen olutta. Patongit saimme toisesta kaupasta. Kuljeksimme alkukevään tunnelmissa, ja päädyimme puistoon syömään. Onkohan älypuhelinaika tullut myös pukukoppeihin?

Aikanaan tuli päätettyä, että panostan jääkiekkoon. Kesäinen jalkapalloilu sai jäädä. Joukkueessa oli eräs lupaava jalkapalloilija, Timo-Ville Nieminen. Olimme juuri täyttäneet 15 vuotta, ja T-V Nieminen valitsi jalkapallon. Hän oli parhaita senttereitämme, ja hänen lopetukseensa mureni kokonainen joukkue. Monivuotinen ykkösketju hajosi – yksi oli poissa. Asia oli kaikille totta vähintään silloin, kun korviimme kantautui tieto, että Timo-Ville valittiin jalkapallon ikäkausimaajoukkuerinkiin.

Kesä on ihanaa aikaa, katsoo sitä miltä suunnalta tahansa. Pitkät juoksulenkit, kuntopiirit ja höntsäjalkapallo pitävät vartalon aktiivisena. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän vihasin pururatoja. Mutta kun kesä vaihtui syksyyn ja kun jääharjoitukset alkoivat taas tauon jälkeen, oli tunnelma sen mukainen kuin tunteen pitääkin olla. Rakastin jääharjoituksia, ja periaatteessa siksi myös kuuluin ykkösketjun pakiksi.

Mikko Roivas

Leijonat jäähyili tappion

26.5.2014 Yleinen

VANTAA. Suomen lätkäjoukkue koki tappion Minskin MM-kisojen finaalissa Venäjää vastaan. Itänaapuri oli parempi maalein 5-2.

Suomen Leijonat taistelivat loppuun asti, mutta liialliset jäähyt kostautuivat ja Venäjä iski peräti 4 osumaa ylivoimallaan. Ilman Jevgeni Malkinia ja Alexander Ovetshkinia Idän karhu ei olisi ollut niin tuhoisa. Ensimmäisessä erässä suomalaiset taistelivat pelin 1-1:een ja menivät johtoon 2-1 Olli Palolan maalilla, mutta sen jälkeen tapahtui käänne. Ottelun tuomaristo näki punaista siellä, missä liikkuikin suomalainen. Jäähyjä tuli pienimmästäkin kaatumisesta.

Venäläiset osaavat teatterin otteet, ja se upposi ottelun erotuomaristoon kuin veitsi voihin. Ilman jäähyjä Suomi olisi voittanut ottelun 2-1, mutta satakiloiset iigorit ja alexeit kaatuivat kuin heinä laidassa menetettyään kiekon. MTV3 kiekkoselostaja Antero Mertaranta painotti sitä, ettei tuomariston toiminnalle voinut mitään ja oli vain pelattava mahdollisimman siististi.

Ottelu alkoi Venäläisten fyysisestä kontrollista. Ensimmäisten vaihtojen aikana valittiin tanssiparit loppuun peliin. Erik Haula loukkasi leukansa, kun Malkin nosti poikittaisen mailan Haulan pään korkeudelle eivätkä tuomarit nähneet mitään virhettä. Suomi osoitti myös ensimmäisessä erässä olevansa valmiita kovaan kiekkonäytelmään.

Suomen ensimmäisen maalin iski vakuuttavat näytöt antanut Iiro Pakarinen. HIFK:n 22-vuotias hyökkääjä nousi laidalta ja ampui kiekon maalivahti Bobrovskin selän taakse längistä. Suomen tasoitus tuli vain 3 sekuntia ennen ensimmäistä erätaukoa.

Suomelle koituneet jäähyt – ansaittuja tai ei – varmistivat, että Venäjän ykkösnyrkki Malkinin, Ovetshkinin johdolla pääsi tekemään tuhojaan. Suomen pelistä puuttui särmä jäähyjen takia, ja naapurin oli helppo iskeä pari nopeaa maalia.

Voi kuitenkin todeta, että MM-hopea oli voitettu hopea eikä hävitty kulta. Tuolla kokoonpanolla Suomen esitys oli jopa ritarillinen. Maalivahti Pekka Rinne oli enemmän kuin hyvä sunnuntai-iltana. Hänen mahtavat pelastuksensa pitivät Leijonat säädyllisen verran pelissä mukana. Hän torjui useita vapaita maalintekoyrityksiä, mutta maaleille hänkään ei mahtanut mitään.

Mikko Roivas

Leirikoulu Tanskaan

22.5.2014 Yleinen

Oli kevät vuonna 1990, Vantaalla ja viimeinen koululaisvuosi meneillään. Siitä eteenpäin olisimme jo opiskelijoita. Sovimme jo seiskaluokalle mentäessämme, että tekisimme viimeisenä lukuvuonna opintomatkan Tanskaan. Sitä miksi juuri Tanskaan, en tiedä, mutta näin sovittiin. Keräsimme puuverstaspuolen kansanopisto-opiskelijoiden muutamat lantit tarjoilemalla heille iltaisin pullaa ja kahvia.

Jokainen ”joutui” myymään noita kahta loputonta ainetta, kahvia ja pullaa. Ja sen määrä ylitti kaikkien odotukset. Niinpä olimme keränneet lähestyvään matkaan monia kymmeniä tuhansia markkoja. Etenkin minulle – kun vuoroni tuli – myyminen ei ollut sitä kaikkein parhainta osaani. Muut myivät enemmän, mutta minäpä pelasin lätkää. Se oli siihen aikaan kova sana, jos pelasit tuota jaloa urheilun lajia.

Minun maineeni oli turvassa, vaikka pelasinkin TUL:n joukkueessa, Vantaan Kiekossa. Koska pelasin. Matkan lähestyessä olin kokenut jo ensirakkauden, jopa sen hukannut. Muistan elävästi, kuinka kuuntelin korvalapuilla musiikkia törkeän kovalla ja sitten esitin, etteivät toiset sitä kuule. Kuitenkin yllätyin, että muutamat luokkalaiset halusivat kuulla sitä musiikkia omissa vermeissään. Tuolloin Sony Walkman oli myös kova sana.

Seurasin häntä katseillani, meni hän minne tahansa. Hänen katseensa sai minut tutisemaan, tärisemään ja tuntemaan jotakin aivan suurenmoista. Meidän tiemme ei voinut olla siinä niin kuin ei ollutkaan.

Majoittauduimme erääseen kartanoon, jossa oli armeijasta tutut kerrossängyt. Minulle ne tietenkin olivat vain kerrossänkyjä, koska en ollut tutustunut vielä Suomen armeijan palvelukseen. Tytöt majoittuivat yhteen ja pojat toiseen suureen huoneeseen. Bussikuski oli ostanut meille Kööpenhaminasta pullon votkaa.

Siinä me istuimme, vanhalla sillalla, jonka ylitse lentelivät pienet lepakot. Ryypiskelimme votkaa eikä kukaan tiennyt mitään. Kolmantena päivänä edustimme Suomea jalkapallo-ottelussa Tanskan Lyngbyn joukkuetta vastaan. Tiesimme, että tanskalaisilla jalkapallo on niin sanotusti hallussa. Kokemukseeni vedoten lupauduin pelaamaan liberon paikalla. Nykyisin ei ole edes liberoja, muuta kuin lasten vaipoissa.

Ottelu alkoi hyvin, koska suurin osa luokkalaisistani pelasi jalkapalloa. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan tasapeliin lukemin 2-2 (1-2). Olisimme voineet pelata voitosta, mutta kumpikin puolisko halusi välttää rappion, ja pääsimme sopimukseen, että peli päättyi tasan. Illalla olisi disko ja minulla mahdollisuus pelastaa uppoava laivani tuon tytön kanssa. Tunsin vatsassani perhosia.

Ilta alkoi päivällisellä jonkun tanskalaispojan kotona. Minun kohdalleni osui eräs tietokoneista paljon tietävä heiveröinen poika, joka ei ollut pelannut meitä vastaan. Sain kuulla ensin kehuja englannin kielen taidostani ja sitten kehuja Helsingistä, sillä hänen äitinsä oli opiskellut Helsingin yliopistossa.

Viimein alkoi disko. Meille oli varattu koko kolkko koulurakennus. Äänentoisto oli loistavaa, mutta en nähnyt entistä tyttöystävääni missään. Ajattelin hänen jo häipyneen, kun hän pyysi minut ulos kanssaan. Disko oli ohi, mutta mitään ei ollut tapahtunut – niin luulin.

Kun luokanopettaja kuulutti mikrofonilla:

– Kuka sai uusia ystäviä?

Bussi tuntui hiljenevän, kunnes möläytin suustani:

– Minä sain.

Ja tuo tyttönen hihkaisi yhtä pontevasti:

– Minä myös.

Mikko Roivas