Selaat arkistoa kohteelle miettimistä.

Ajattelen, siis olen?

16.2.2018 Yleinen

Heippa!

Taas täällä. Ei ole irronnut sen suurempia aivotuksia pitkään aikaan, enkä väkisin ole halunnut yrittää pusertaa irti mitään, mutta nyt on taas sanottavaa. Ilman sen pidempiä jaaritteluita suoraan asiaan…

Olen huomannut itsessäni piirteen, joka aina silloin tällöin tuntuu ajavan minua itseäni hulluuteen. Ongelmakohta on omat ajatukset yhdistettynä ”ylimääräiseen” aikaan. Ylimääräisellä ajalla tarkoitan niitä hetkiä, kun tulee sellainen tilanne, että ehtii syventyä liikaa omien ajatusten pariin. En missään nimessä sano, että se olisi täysin huono asia; omien ajatusten selviminen on toisinaan ja hyvin useissa tilanteissa välttämätön prosessi. Toisaalta se voi olla myös pahasta, ainakin siinä kohtaa, kun ajattelu käy liialliseksi ja omilla ajatuksilla alkaa turhan mässäilyn ja vetvomisen. Syyllistyn tähän itse toisinaan todella pahasti ja hyvinkin stressaavassa mittakaavassa, mutta olen koittanut päästä siitä eroon,pelkästään itseni ja hyvinvointini kannalta.

No eihän kaikesta pääse irti mitenkään, sehän on selvää. Vaikka kuinka yrittää päästä eroon jostakin asiasta omassa mielessään, oli kyseessä sitten pieni tai isompi asia, niin tavalla tai toisella se on aina jotenkin mukana matkassa. Ehkä hieman tyhmää sanoa, mutta toisinaan toivon, että pystyisin olla ajattelematta mitään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vain unohtaa kaiken hetkeksi, ikään kuin laittaa kaiken paussille ja olla vain siinä hetkessä, mikä on käsillä juuri silloin, ja sitten, kun taas tuntuu siltä, niin palata asian pariin. Kyllähän se periaatteessa onnistuu, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaisesti.

Tällaisia mietteitä tänään, huomenna taas uusi päivä.
Kiitos, jos jaksoit lukea! :)

Sateinen keskiviikko

29.4.2015 Yleinen

Heiii!! :)
On taas kulunut aikas monta viikkoa ja meikäläistä ei ole näkynyt. Nyt olen taas täällä ja haluan jakaa jotakin Teille.
Olen lukenut tässä erästä kirjaa ja idea syntyi sen pohjalta, joten eiköhän mennä.

Joskus saatamme jäädä miettimään, että jokin yksittäinen tai useampi asia riepoo ja riipii meitä suunnattomasti tai arjen pienet ilot ja hyvät teot tuntuvat suoranaisesti turhilta… Saatamme kokea jotkin asiat mitättömiksi, mutta onko se tosiassa oikeasti näin? Luulen, että ei. Emme jaksa tarkastella asiaa hieman erilaisestakin näkökulmasta. Emme ehkä aina muista niitä totisimpiakin ja välillä jopa karujakin faktoja..
Oletteko koskaan ajatellut, että sitä mitä meillä on, niin ei välttämättä ole jollakin toisella.

Toinen asia, mikä jää joskus mietityttämään, on teot. Sekä hyvät että huonot Ja kyllä, voin allekirjoittaa tämän itsekin, ainakin silloin tällöin. Kaikista kamalin tilanne on se, jos jää jälkikäteen miettimään, että entä JOS olisin tehnyt niin ja näin, niin olisiko seuraumus ollut erilainen ja mitä sen jälkeen olisi  tapahtunut.
Itse havahduin tähän ajatukseen ja todellisuuten noin puoli vuotta sitten, kun omassa lähipiirissäni tapahtui traumaattinen kokemus, joka muuttaa lopun elämän ja kulkee mukana aina ja ikuisesti.. Vasta siinä vaiheessa havahtuu siihen, että kaikki on lopulta niin pientä ja haurasta tässä suuressa maailmassa. Samalla silmät avautuvat ja tajuaa asioiden todellisen merkityksen ja sen mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta.

Jos tämän jotenkin voi sanoa lyhyesti, niin ainoa asia, minkä haluaisin muidenkin ymmärtävän, on se, että eläkää hetkessä ja nauttikaa siitä, mitä teillä on. Jos on jotakin, mitä haluatte jollekin sanoa, niin sanokaa se älkääkä epäröikö toimia, jos se näyttää mielestänne oikealta tieltä kulkea eteenpäin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää. Luultavasti alan kirjoittaa toistakin blogia täällä, joka koskee enemmän yhteiskuntaan ja maailmaan liittyviä ongelmakohtia, mutta tiedätte kuitenkin, mistä minut voi löytää.
Lopuksi vielä mietintämyssyksi kuva!:) Ja hyvää vappua!