Selaat arkistoa kohteelle mielippide.

kunnioitus vanhemmuudelle!

26.10.2014 Yleinen

olet sitte nuori,vahna, äiti, isä, yksinhuoltaja tai jonkun kanssa niin kaikki kunnioitus teille ketkä olette vanhempia. Aupairina ollessa sitä tajuaa miten vaikeaa vanhemmuus on. On hoidettava lapset, tehtävä ruoka, hoidettava asunto,huolehdittava itsestä, omasta työstä, hyvinvoinnista sekä elämästä, huomioitava noin miljoona ja yksi asiaa päivässä jotta lapset olisi turvassa, annettava lapsille kasvatusta ja olla heille hyvä esimerkki päivittäin. Sydämmessä huoli lapsen voinnista ja kova ikävä kun ei ole läsnä. Mihin kaikkeen sitä pystykään isänä tai äitinä ja tähän kun ei ole mitään koulua jossa opetellaan vanhemmuutta. Vanhemmuudenkoulu olisi mielestäni turha koska ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä tai äiti ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lasta. olen huomannut että minusta ei ole vielä äidiksi vaikka rakastan lapsia ja haluaisin olla äiti mutta miksi kiirehtiä jos ei ole mielestään vielä valmis? Kun tulet töistä kotiin lapsilla hirveä ikävä, haluavat syliin ja huomiosi. Olisi varmasti ihana hetki edes 5min hengähtää rauhassa kun pääsee töistä kotiin ja sitten kuunnella kaikki lasten päivästä, koska et malta olla kuulematta.

olen miettinyt miksi nuori äiti tuomitaan suomessa yleisimmin?

jos näet kadulla nuoren tytön lapsen tai lasten kanssa mikä on reaktosi? Yleensä kauhistellaan että voi kun on nuori äiti (teiniäiti) mitenhän se pärjää. Ruetaan heti ajattelemaan että lapset ovat varmaankin vahinko. Mitä se ketään haittaa jos lasta ei ollut suunniteltu, hän kuitenkin on päättänyt pitää lapsen. Entä jos tämä kadulla vastaan tuleva nuori tyttö olikin suunnitellut lapsen tai lapset? Ennen kuin annat sääliviä tai tuomitsevia katseita mieti minkä ikäinen itse olit kun sait lapsesi, entä jos tytöllä onkin rakastava poikaystävä, lastenisä kotona tai entä jos tämä tyttö onkin ollut rohkea ja ottanut harppauksen aikuisuuteen mihi moni ei niin nuorena pysty? Kannattaa myös miettiä kaipaisitko itse sääliviä ja tuomitsevia katseita jos olisit samassa tilanteessa? Miksi et mielummin tervehtisi ja hymyilisi iloisesti tytölle ja onko mahdoton ajatus olla onnellinen hänen puolestaan kun hän on saattanut mailmaan pieniä ihmeitä? Jokainen vanhempi varmasti tietää miten haastavaa ja raskasta tämä taival voi olla.

Entä sitten jos vastaan tulee nuori poika lapsen tai lasten kanssa, mikä on Reaktosi? Monesti kuulee ompa siinä hyvä isä, tomera miehen alku ja niin on suloiset lapset. Pojalle hymyillään ja ollaan onellisia hänen puolestaan kun on lapsia.  Miksi näillä reaktioilla on näin suuri ero?

oletko kuullut tai itse joskus sanonut ”tuo nainen näyttää ihan yksinhuoltaja koti äidiltä”. Miltä oikeasti näyttää yksinhuoltaja kotiäiti? Minun mielestä ihan ihmiseltä. Yksinhuoltaja, lapsellinen, lapseton tai naimisissa oleva, jaksatko itse aina olla viimeisen päälle laittautuneena, minä en ainakaan. Kokeilin tässä muutama päivä sitten lähteä hoitolasteni kanssa kaupungille ja voi että kyllä lähdössä meni aikaa. bussin lähtöön oli tunti ja meiltä pysäkille kävelee 3minuuttia. En siis kiirehtinyt alkuu. Laitoin itselleni vähän meikkiä, harjasin hiukset ja laitoin vaatteet päälle vähän väliä täytyi katsoa alas onko vanhemmalla pojalla kaikki hyvin nuorempi vielä nukkui. Nuorempi heräsi, juuri olin saanut itseni laitettua jotenkin kuntoon. Sitten alkoikin lapsille vaatteitten metsästys, jotkin hienot vaatteet haluan heille päälle, bussin lähtöön 45 min. Ei siis vieläkään kiirettä. Vaipanvaihtoon pienemmän kanssa, ja pukemaan päälle kun toiselle se on leikkiä että kun yritän pukea hän juoksee karkuun ja mun täytyy yrittää ottaa kiinni. Sain pienelle vaatteet päälle ja eikun auttamaan isompaa pukemisessa. Puolituntia bussin lähtöön miten on aika hurahtanut nopeasti. Mietin mitä otan mukaan välipalaksi, otan omenat kummallekkin ja kaupasta käydään ostamassa leipää tai jotain, ongelma ratkaistu. Kengän laitto isommalle tennarit oli mennyt pieneksi joten croksieja ehtimään, pienemmällä oli jo kaikki vaatteet kaulaliinasta pipoon. Vaatteet päällä kummallakkin jes ollaan voiton puolella, mietin onkohan heillä nyt tarpeeksi päällä. Isompi on jo menossa ovesta ulos muistan ainiin ROSKAT pakko viedä roskat ettei jää haisemaan. Sit päästään ulos asunnosta oho 15 min bussin lähtöön, rappuset alas toisessa kädessä kaksi roskapussia ja toisessa kädessä lapsi. Laitat pienenmmän vaunuihin joka rimpuilee, sit eikun kiireellä kierrätys  pisteen kautta bussi pysäkille. MAtkalla kun vanhempi lapsi haluaisi tutkia vaikka mitä jännää, mutta nyt ei ehdi, juuri ja juuri kerkesimme bussiin huh. Eli kaikki kunnioitus teille naisille jotka jaksatte laittautua, laittaa lapset hienoiksi, lähteä heidän kanssa ylipäätään mihinkään julkisille paikoille ja varsinkin jos joudut menemään julkisilla. HUH! tiedämpähän nyt että aloitan valmistelut lähtöä varten pari tuntia ennen h hetkeä. Ja kyllä isienkin täytyy laittautua ennen julkisille paikoille lähtöä joten kunnioitus myös teille. Kodin huolehtiminen, työn teko ei näitä voi verrata kumpi vanhemmista tekee enemmän tai onko miehillä vai naisilla vaikeampaa, se riippuu aivan ihmisestä. Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti.

Yksinhuoltajat voin vain kuvitella miten paljon teette, kun uskon että pariskunnillakin riittää lasten kanssa touhuamista ja menee aikaa eikä jaksa, niin entä sitten sinä joka olet yksin lasten kanssa. Täytyy olla mahtava organisointi kyky. Ihailein oikeasti ihmisiä jotka jaksaavat ja pystyyvät. Ei ole huono äiti tai isä jos joskus ottaa omaa aikaa, rentoutuu itsekseen tai käy ystävien kanssa ulkona, se on mielestäni enemmän kuin sallittavaa. Kun saa itselleen aikaa jaksaa paremmin myös touhuta lasten kanssa. Varsinkin kun lapset osaa olla todella haastavia, niin paljon kysymyksiä, haluavat kokeilla kaikkea, sydän syrjällään saa pelätä että mitähän tänään keksii pelätä sitä että jos jotain pahaa sattuu ja kokoajan oltava skarppina. Ei sitä jaksa jos jokus ei käy tuulettumassa ja ole ilman lapsia. Edes yksipäivä.

Sveitsissä monet luulee että hoito lapseni on minun omia, mutta täällä ei tuomita että voikun on nuori äiti. Sen siaan täällä tervehditään ja hymyillään iloisesti toiselle ja ollaan onnellisia siitä että toisella on lapsia. Tämä on yksi syy miksi minä rakastan tätä maata, heti ei olla tuomitsemassa ja arvostelemassa. Kokeilkaa ihmiset tätä Suomessakin.

Toivotan kaikille vanhemmille onnea!

– Vanhemmuutta kunnioittava aupair