Selaat arkistoa kohteelle Meri.

Kävelyretki meren rannalla!

17.5.2015 Yleinen

Kuvasatoa eiliseltä Reposaaren kävelylenkiltä! Ole hyvä. :) Onneksi oli isännällä puhelin mukana, muuten olisivat kuvat jääneet ottamatta.
reposaari1

reposaari

reposaari4

reposaari3

reposaari2

Tämä kasvisöpöläinen kurkisteli kivien kolosta.

reposaari5

Hilkka paineli tuhatta ja sataa kallioiden päällä, vahti ettei isäntä kävele liian lähelle veden rajaa ja tutki uteliaana kaikki mahdolliset kiven kolot. :)

hilkka

Jos tämän kevään yöpakkaset ovat ohi, on kesän mustikkasato ihan valtaisa! Toivottavasti säät suosivat muitakin marjoja, jotta päästään niitä keräilemään. Hilkkakin rakastaa marjoja. Mansikat ja karviaiset ovat lemppareita. Raa’at karviaiset häviävät aina pensaiden alimmilta oksilta. Oksat vain heiluvat ja pensaat huojuvat, kun neiti marjastaa :)

mustikka

Mustikka

Käenkaalista tulee aina lapsuus mieleen. Niitä käytiin metsässä napostelemassa, olivat vähän niin kuin karkkia.

ketunleipä.

ketunleipä1

Käenkaali eli ketunleipä ♥

Suosittelen hetken rauhoittumista ja pientä kävelylenkkiä luonnon keskellä ihan kaikille. Se saa ihmeitä aikaan; stressi ja kiire unohtuvat, ajatukset selkiintyvät raittiissa ilmassa ja liikunnastahan saa aina uutta energiaa. Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen! :)

Iloista alkuviikkoa! ♥

~Saara~

Hupsista ja mietteitä

2.4.2015 Yleinen

Nonni. Olen tylsä ihminen ja kun olen iltaisin miettinyt että pelaanko facen pelejä vai tulenko tänne kirjoittamaan niin olen valinnut facen pelit (criminal case on vaan NIIN koukuttava) :D

Mutta joo, Fia sterkattiin maanantaina eläinklinikka Ahmassa. Oikein pätevän tuntuvan mieseläinlääkäri, rakastui kylläkin Fiaan ihan totaalisesti eikä välittänyt vaikka neiti päätti vinkua, vikistä ja pomppia ja riekkua ja olla muuten vaan hullu oma itsensä… Leikkauksen jälkeen kun haettiin Fia pois niin leikkaava eläinlääkäri kehui että oli helppo leikata koska a) ei yhtään rasvaa b) nuori koira. Muutenkin saatiin kehuja juuri lihaksista ja kun miesell kysyi luonteesta niin totesi että meillä on tässä kultakimpale käsissä. Ja kyllä, onhan se, omalla tavallaan. Rasittava kylläkin mutta potentiaalia olisi vaikka mihin. Taakanveto on se juttu mitä mä haluan kokeilla ja ell liputtikin sen puolesta (oli myös sitä mieltä että tästä saisi oivan metsästyskoiran). Voimaa ja tahdonvoimaa kun löytyy ja tälle on harvinaisen helppoa rakentaa lihaksia. Se on vaan se että kiinnostaako neitiä itseään, mutta kokeilemallahan se selviää. Sohvaperunaa tästä ei tule.

Ollan me kaikennäköistä keretty tehdä. Ollaan käyty vähän tutkiskelemassa merta mistä todiste alla

Fia

 

 

Fia on aivan hulluna veteen. Se voisi polskia päivät pitkät ja olla suihkussa koko ajan jos itse saisi valita. Sitä odotellessa että päästään oikeasti kunnolla uimaan.

Ollaan myös vuokrattu harjoittelukenttä ja käyty siellä harjoittelemassa peruskäskyjä, plus opetin myös tunnelin ja hypättiin pari estettä vahvistaaksemme kontaktiharjoituksia (jotka meni kyllä ihan persiilleen). Tepikin oli mukana kentällä ja sekin pomppi esteitä ja meni tunnelia, sillä oli kivaa ja oli oikeasti nautinto katsella sitä kun se nautti olostaan. On niin harvoin kun sen näkee siinä mielentilassa, kotioloissa kun se vaatii niin hirveästi töitä.

Fian kanssa myös puistoiltu, käyty metroilemassa ja matkusteltu busseilla ja autoilla ja kaikki sujuu kun vettä vaan.  Työpaikan väijytkin tykkää siitä ;) (tai esittää että ne tykkää siitä koska tietää että ilmaiset kahvit loppuu siihen muuten)

Tällä hetkellä Tepi on harvinaisen kiukkuinen koska ei pääse vapaasti seurustelemaan pikkusiskonsa kanssa. Fia on Tepin paras kaveri, liittolainen ja kaikki kaikessa. Meillä on portti välissä estämässä pahimpia riehumisia ja kumpikaan ei ole tyytyväinen ratkaisuun. No, ei voi mitään, en halua että tikit repeää kun kaksi 30-kiloista rupeaa vähän painimaan. Fia ei myöskään pidä kauluristaan, mutta hyväksyy sen niin kauan kun joku nukkuu yöt hänen kanssaa olkakrissa patjalla. Siinä karisi sitten se mun maine kovana koiranomistajana :D Häkki, joo, mutta se ei mahdu liikkumaan siellä kauluri päässä. Muuten se on palautunut leikkauksesta vähän turhankin hyvin. Haluaisi leikkiä, pomppia, riekkua ja olla yleisesti hullu eikä ymmärrä miksi se ei vaan suju.

 

Ja miksi leikkautin Fian? Koska: Mä en halua menettää koiraani kohtutulehdukseen tms. En myöskään halua Fiasta pentuja koska a) Fia ei ole helppo koira, myöskään sen pennut ei olisi eli ne palautuisi bumerangina mulle b) luopumisen tuska :D c) tiineydessä ja synnytyksessä on omat riskinsä ja mä en ole valmis niihin. Fia on minun lemmikkini. Haluan pitää sen vierelläni niin kauan kuin mahdollista ja tarjota sille hyvän elämän ja samalla pidetään hauskaa. Ymmärrän ihmisiä jotka ei leikkauta koiriansa, se on kallis paukku ja me syödään nyt näkkileipää ja makaroonia seuraavat kaksi viikkoa :D Mutta mun henkinen terveys on pitkälti koirissa. Vasta kun Fia on tullut minä olen päässyt kunnolla yli Edin kuolemasta. Minä elän mielummin vähemmällä kuin että koirani ovat vailla jotakin. Muut tekevät muulla tavalla ja ymmärrän sen. Esim lapsi on paljon tärkeämpi kun koira.

Ps. Raakaruokinnassa (koirien siis) on tapetilla hapankaali. Meidän koirat ei ole ikinä syöneet tätä taika-ainetta :P

Kuvia olkaa hyvä

Fia on sateliitti

tepu

10675694_10205638347453239_4717351231026397812_n

 

Fia katsoo telkkaria

Fia katsoo telkkaria

Fia nukutuksen alaisena kotona

Fia nukutuksen alaisena kotona