Selaat arkistoa kohteelle media.

Joulukalenteri 1 – Median rooli

1.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Media, Yhteiskunta, Yleinen

Joulun odotus on alkanut. Aion nyt ensimmäistä kertaa ikinä luoda oman blogien sarjan. Haastan itseni ja aion kirjoittaa 24 blogikirjoitusta, yksi kutakin odotuspäivää kohden. Tätä postausta olen kirjoittanut Kotiviikateteollisuuden Adventtia kuunnellen. Lupaan posia myöhemmin. Juuri nyt ei tunnu siltä.

Median rooli on noussut pintaan viimeaikoina poliitikkojen, eli isojen lasten, painostustoimenpiteiden vuoksi. Onko media valtapoliitikkoa varten? Vain diktatuurissa. Suuntaus on huolettava, sillä Suomessa poliitikot ovat alkaneet yhä kasvavassa määrin vaikuttaa median riippuvuuteen. Tottakai.. miksipä eivät, sillä kannatuksensa on vahvasti sidoksissa mediakirjoituksiin. Media on tärkeä väline, mutta sen pitää olla ja aina pysyä riippumattomana.

Riippumattomuus ei tarkoita sitä, että pumppaa hallitusveija – koija – veijareiden renkaita sen, minkä vain hartiat kestää. Se tarkoittaa objektiivista suhtautumista jota punnitaan eri näkökulmista. Kukin journalisti omastaan. Kärkikaartissa tämä tuntuu olevan ongelma etenkin Juha Sipilälle, joka selvästi kokee olevansa kaiken arvostelun yläpuolella. On kyse sitten sukulaisyhteyksistä julkisessa päätöksenteossa, omista veroparatiisikytköksistään, tai huonosta hallintotavasta miten ikinä.. Hänessä ei ole mitään vikaa. Ongelma on poliittinen ajojahti, jonka ehkäisyksi potkitaan politiikantoimittajia ulos vääristä näkemyksistä, hommataan YLE:n johtoon omia miehiä, sekä suoranaisesti uhkaillaan toimittajia muutamasta asiakaspalautteesta, joissa ei erityisemmin ylistetä isä aurinkoistamme, berlusconien berlusconia itse Berlusconin jälkeen. Kepulaisen luulisi ymmärtävän että sitä niittää mitä kylvää.

Juhasta on mentävä vielä syvemmälle, sillä on huolestuttavaa, että YLE:n toimittajat ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Ongelma on toki isompi kuin pelkkä median kenttä. Vastuunvälttely on yleistä yhteiskunnassamme. Tämä on varmasti yksi suurimpia tekijöitä miksi vientimme ei vedä. Hyvät ideat hukkuvat paskahousujen hallintoketjuun. Tärkeintä on aina oma tontti, ei yhteinen päämäärä. Hyvät asiat tapahtuvat kollektiivisella voimalla, kun rikotaan rajoja. Mitä ikinä teetkin, pyri rikkomaan rajoja, näin saavutat aitoja tuloksia. Onhan se mukavampaa varmasti kirjoitella mukavia Juhan mieleen olevia juttuja suuresta vapahtajastamme, joka aasilla ratsastaa, mutta median tehtävä ei tasan tarkkaan ole se. Etenkään YLE:n, joka on kansaa, ei poliitikkoa varten.

Loppuun siteeraan löyhästi Michael Monroeta: ”They say knowledge is a dangerous thing but it’s your right.. No YOUR rights.”

Oikeuksiaan kunnioittaen,

DaMaestro

Jahtaus

29.10.2014 Yleinen

On tämä meno meillä Suomessa taas kummallista. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun eräskin uutisointi ja tapahtumaketju päättyi siihen, että kauppaneuvos Soili Suonoja ”oma-aloitteisesti” erosi neljän valtionyhtiön hallituksesta. Tyytyväisiä ovat ainakin media, joka sai kolmen-neljän päivän lööpit aiheesta ennen ja jälkeen. Ja erityisen tyytyväisiä ovat ne poliitikot, jotka kilvan kehuvat Suonojan ratkaisua. Kukaan ei tosin rohjennut eroa vaatia, mutta arvaan että jälkikäteen kaikki toteavat että olivat sitä mieltä.

Minun mielestäni Soili Suonoja ei ole käytettävissä olevien tietojen mukaan tehnyt mitään eriskummallista tai sellaista, jonka pitäisi johtaa eroihin yhtään missään. Mutta on toisaalta ymmärrettävää, että juuri 70 vuotta täyttänyt henkilö toteaa tämän riittävän. Kohu tuli ikään kuin tilauksesta työuran päättymisen merkiksi. Toki tyylikkäämmin olisi ollut kiva työelämä jättää. Kukaan toimittaja ei muuten varmaankaan halua erityisesti tehdä juttua siitä, miten uutterasti ja pitkään rouva Suonoja on yhteiskuntaa palvellut ja verojaan maksanut.

Uutisten perusteella Soili on junaillut mm tyttärelleen työpaikkoja oman hallitusasemansa avulla. Samoin on tehnyt uutisten mukaan myös kummipojalleen. Ja kyseessä on siis yrityksiä, joiden hallituksessa Soili on istunut. Minun on vähän vaikea kyllä uskoa näitä ”nimettömiä sisäpiirilähteitä” ja ”sivusta seuranneita” yhtiössä työskenteleviä, jotka tiedot laskevat liikkeelle. Miksi ihmeessä vaikuttavaa uraa tekevä ihminen alkaisi useiden organisaatiotasojen yli opastaa yhtiöiden rekrytointia? Siis menisi sisään näiden yritysten vakiintuneiden ja suunnitelmien mukaan tehtyjen rekrytointiprosessien sisälle vaikuttamaan henkilövalintaan.

Se on taas helppo uskoa ja hyvin todennäköistäkin, että Soili on kysellyt lopputyöpaikkoja ja rekrytointimahdollisuuksia näistä yrityksistä. Ja tehnyt ilman muuta selväksikin sen, että tarvittaessa haluaa vaikuttaa asiaan ja suositella jotain henkilöä. Kukapa niin ei tekisi? On mukavaa, jos voi vaikuttaa läheisten elämään positiivisella tavalla. Ja erityisesti tyttärensä osalta Soili saattaa tuntea hänen suorituskykynsäkin varsin hyvin. Lienee seurannut päivittäin ihmisen oppimista ja kasvamista.

Olen suositellut työelämäni aikana muutamaa tuttavaa töihin kysyttäessä ja joskus ihan kysymättäkin. Mutta vain silloin, jos olen ollut vakuuttunut siitä että kyseinen henkilö suoriutuu tehtävistä ja ei tee suositustani kyseenalaiseksi. Siinä se raja menee. Kaikkia en ole pyynnöistä huolimatta suositellut. En siis usko että Soilikaan on ihan tyhjään kyselyjään perustanut. Siksi menettelytavassa ei ole mielestäni mitään väärää. Se, mitä tässä on väärää, liittyy yleiseen jahtauskulttuuriin, mikä meillä vallitsee. Se on minusta vastenmieleisempää kuin nämä uutiset.