Selaat arkistoa kohteelle Marja.

Minä ja marjat

29.7.2016 Aikakausi kaksi lasta

Joskus terapiassa saa kuulla kantavansa ehkä tietämättäänkin suvun sotaperintöä mukana. Vuosikymmeniä vaietut kipeät muistot jättävät jälkensä myös seuraavan sukupolveen, joka taistelukenttiä ei ole nähnytkään. Itse koen kantavani verenperintönä marjojen taakkaa.

Pienenä tyttönä rukoilin äidiltäni, ostaisimmeko edes joskus kaupan mehua. Meillä oli tarjolla lähes aina omaa, niin terveellistä omista marjoista keitettyä herukkamehua. Marjat olivat kasvaneet sukumökillämme Keski-Suomessa ja arjen lisäksi niitä tarjottiin aina flunssan iskiessä. Marjoja keittivät äitini ja isoäitini. Ja tätini ja kaikki muutkin sukulaiset. Nyt aikuisena vieraillessani mökkimaisemissa, voi joskus jutun juuren keksiminen 7-kymppisten sukulaismiesten kanssa olla vaikeaa. Onneksi aina voi kuitenkin kysyä, kuinka paljon marjoja kenelläkin on jo pakkasessa. Yleensä vastaus pyörii siinä kahden ja kolmensadan litran välillä.

Kun vanhempani ajavat mökiltä Etelä-Suomeen, äitini soittaa, että nyt tyhjentäkää pakkanen. He ovat tulossa marjalastin kanssa. Melkein aina olen huomaavinani äidissäni pienoista pettymystä siitä, että taaskaan kaikki hänen tarjoamansa marjat eivät mahtuneet pakkaseemme. Viime vuonna he tarjoutuivat antamaan meille kakkospakastimeksi oman vanhansa, olivat ostaneet uuden isomman.

Muistan ala-asteen biologian tunnilta erään kappaleen erityisen tarkasti. Siinä kerrottiin, että miljoonia kiloja marjoa mätänee metsään, kun marjastusinto on vuosi vuodelta ollut laskemaan päin. Tunsin jo tuolloin olevani henkilökohtaisesti vastuussa suuresta osasta tuosta määrästä.

Tänään poimin punaviinimarjoja vesisateessa lasten mentyä nukkumaan. En juurikaan pidä niistä, mutta niitä kasvaa palstallamme edellisen tarhurin istuttamana. Olisihan se sääli, jos ne ihan hukkaan menisivät. Minun on vaikeaa kulkea tienviertä, jos huomaan vilkkaankin tien varressa kasvavan kitukasvuisenkin marjan. Eikö kukaan aio poimia sitä, jääkö se aivan hukkaan? Pienellä ahdistuksella ajattelen Vuosaaren huipulle johtavaa ulkoilureittiä. Siellä kasvaa paljon villivattuja. Entä jos kukaan ei poimikaan niitä kaikkia? Olisi ollut parempi olla tietämättä koko vatuista.

En pyörittele päätäni television hamsteri-ohjelmille. Mitä siitä, jos joku täyttää kotinsa vanhoilla ruosteisilla pyöränosilla. Nehän voi korjata ja entisöidä, niitähän voi vielä tarvita! Nykyään on kovin muodikasta harrastaa kaappien siivousta Konmari -tyyliin ja elää minimalistisesti. Itse olen aina kannattanut enemmän on enemmän – aatetta. Muutama sitten joskus – tarvikelaatikko on ehkä syntynyt ullakolle. Vaikka tunnenkin hetkellisesti tyhjän kaapin vapauttavana, on joskus hyvin vaikeaa heittää pois kauniskuosista mekkoa, joka on revennyt. Siitähän voi ommella vaikka mitä. Joskus. Vaikka 20 vuoden päästä.

Syytän tästä jyrsijämäisestä käytöksestä sukuperimääni. Veljeni on vielä pahempi. Hänen huoneensa kätköistään löytyy lukematon määrä eilispäivän aarteita. Ainakin hänen omasta mielestään. Ollessamme lapsena lomamatkalla, isäni päätti haudata etelän hiekkaan hyvin palvelleet 10-vuotiaat kävelykenkänsä, joista varpaat paistoivat läpi. Tämän hautajaisseremonian aikana 4-vuotias veljeni itki sydäntä särkevästi, ”mä olisin halunnut periä ne”. Menivät siis hukkaan, hyvät kengät.

En tiedä onko kyse siitä, ettei surkeille tuotteilleni oikeasti ole kysyntää, vai vain siitä, ettei ostaja ja myyjä kohtaa oikealla hetkellä, mutta joskus on käynyt niin, että olen laittanut vauvan pinnasängyn myyntiin Huuto.netiiin. Sen jälkeen Facebook-kirppikselle. Tämän jälkeen annetaan ilmaiseksi-ryhmään, eikä vieläkään mitään. Minun on vaikeaa hyväksy, että tavarani on tullut elämässään tiensä päähän. Se on tarpeeton, eikä kukaan sitä halua.

Tunnistan tämän hukkaan heittofilosofian erityisesti 1950-luvulla syntyneiden keskuudessa. Taidan kantaa geeniä siitä, että pitää säilöä tulevan varalle, mutta kun kaupoissa vihdoin on mitä ostaa, pitää kuluttaa. Pihi tai saita en säästäväisyydessäni ole. Ostan melkein koko ajan uutta, sen voi mieheni todistaa.

Appiukkoni saattaa tarjota juustoraastetta ruoan kanssa, johon se ei ollenkaan sovi. Ettei mene hukkaan. Kaveri heitti vanhaksi menneen salaatin roskiin isänsä mökillä. Äitipuoli tuli ja korjasi sen talteen. ”Kyllähän tätä vielä voi syödä”. ”Ei kai muutama möykky kermassa haittaa, onhan nämä päiväykset lähinnä viitteellisiä?” Roskiksesta löydetty tyynynpäällinen. ”Voiko sitä jättää ottamatta?” Alle yhden annoksen kokoinen jäännöserä spagettia? ”Ei kai sitä voi poiskaan heittää?” Pakko syödä, vaikka onkin jo ihan täynnä.

Isoäidilleni, joka ei enää juurikaan kotoaan liiku, toimitetaan yhä marjat kotiin. Hän elää kuitenkin jollain tavalla eri sukupolvea kuin vanhempani. ”Ostitko Stokkalta” hän kysyy. Hänen on mahdotonta käsittää, että joku jolla on rahaa, haluaa ostaa käytettyä kirpputorilta. Kirpputorilla en sentään koe velvollisuudekseni jokaista rytkyä pelastaa.

Mutta palataksemme vielä marja-aiheeseen. Näin netissä joku aika sitten kuvan säilömisestä.

”Isoäitisi säilöi: Jotta talvella olisi ruokaa perheelle. Äitisi säilöi: Jotta olisi monipuolista ja terveellistä ruokaa kaupan vaihtoehtojen lisäksi. Sinä säilöt: Jotta saisit hyviä kuvia Instagramiin aprikoosi-kaneli-chutneystäsi”.

En voi täysin allekirjoittaa väittämää. Mieheni kysyy aina tasaisin väliajoin, että miksi poimin marjoja, jos ne kerran stressaavat minua niin paljon. Vastaus on ehkä, koska pidän siitä ja koska minun täytyy.

Eilen 3-vuotias tyttäreni pyysi oma-aloitteisesti, että lähtisin hänen kanssaan vattuun. Hauskinta reissussa oli se, että äiti oli niin laiska, että jaksoi kerätä vain yhden marjan, mutta hän koko pussillisen. Näin se veren perintö taas siirtyy eteenpäin.

Vesisateessa sain poimia rauhassa 10-litraa herukoita. Niitä jäi vielä paljon jäljelle ja poimittavaksi. Mustat olen jo onneksi poiminut, edessä on vielä karviaiset. Ymmärrän täysin entisaikojen maanviljelijöitä, jotka saattoivat huokaista syksyllä helpotuksesta, kun kaikki tarvittavat marjat oli poimittu. Ei enää tarvinnut innostua kypsyneestä puolukasta. Silti ojentaessani anopilleni täyden sangon, tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä. Joku muu hoitaa niiden syömisen, eivätkä ne mene hukkaan.

Mitä maanisia perintöjä sinun suvussasi liikuu?

Mustikka valkosuklaakakku

9.8.2015 Kaikki

Mustikkasesongin mukainen juustokakku koristaa loppukesän kahvipöytää!


Mustikka ja valkosuklaa ovat lyömätön makupari!

 

Keskivaikea  -30min + 5h jäähdytys

 n. 12 palaa

 

Ainekset;

pohja;

200 g tummia täytekeksejä ¤¤¤ korvaa gluteenittomilla tummilla täytekekseillä

50 g voita tai margariinia

mustikkatäyte;

5 liivatetta

200 g mustikoita

1 dl vaniljakastiketta

2 dl kermaa

1 dl sokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 rkl vettä

valkosuklaatäyte;

4 liivatetta

200 g valkosuklaata

2 dl kermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 lime

3 rkl vettä

 

Valmistus;

Murskaa keksit hyvin pieneksi ja lisää niihin voi tai margariini. Sekoita voi hyvin keksinmurujen joukkoon. Vuoraa (∅20 cm) irtopohjavuoka kokonaan leivinpaperilla ja painele keksimurska tiiviivsti pohjaan.

 

IMG_3681

 

 

 

 

 

 

Valmista mustikka täyte laittamalla liivatteet kylmään veteen. Soseuta sokeri ja mustikat ja vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä kerma tuorejuustonkanssa.

IMG_3675

 

 

 

 

 

 

Purista liivatteista liika vesi pois ja liuota tilkaan kiehuvaa vettä. Kaada tiivateet kokoajan sekoittaen mustikka survokseen. Kun liivatteet on sekoitettu kunnolla mustikka survokseen kaada se tuorejuustoseoksen joukoon. Sekoita.

IMG_3680

 

 

 

 

 

 

Lisää vielä vanilija kastike ja lisää se seokseen. Kaada sen jälkeen seos vuokaan ja nosta vuoka jääkaappiin n. 60 minuutiksi enne valkosuklaatäyteen lisäämistä.

 

IMG_3683

 

 

 

 

 

 

Valmista valkosuklaatäyte laittamalla liivatteet kylmään veteen. Vaahdota kerma ja raasta limen kuori. Notkista tuorejuusti ja sulata valkosuklaa. Yhdistä tuorejuusto ja valkosuklaa, sekä limen kuori.

IMG_3682

 

 

 

 

 

 

Purista liivatteista liika vesi pois ja liuota ne kiehuvaan vesitilkkaan. Yhdistä liivatteet ja tuorejuustoseos. Lisää siihen vielä kerma ja kaada seos mustikkatäyteen päälle.

Seos on paksumpaa, kuin mustikka täyte joten sitä joutuu hieman asettelemaan lusikalla. Tästä johtuu myös liivatteen määrän ero. 
IMG_3684

 

 

 

 

 

Anna kakun olla n. 5tuntia jääkaapissä, mieluiten yön yli. Koristele isoilla metsä- tai pensasmustikoilla ja kermavaahdolla!

Kakku säilyy kylmässä n.3-4 päivää.

 

IMG_3690IMG_3706IMG_3699

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

reseptin löysin Belle Baien sivuilta!

Korkea marenkikakku

31.7.2015 Kaikki

Tässä kakussa marengin keveys ja rapsakkuus, mascarbonen kermaisuus ja kesän tuoreiden marjojen mehukkuus yhdistyvät vastuttamattomaksi herkuksi!


Lue lopusta miten voit tehdä myös marenki piirakan!

 

Keskivaikea     -yli 60min

8-10 palaa

 

Ainekset;

marenkipohjat;

5 munanvalkuaista

275 g sokeria

120 g kuorettomia pistaaseja

( Pari tippaa vihreää elintarvike väriä) – valinnainen

täyte;

2,5 dl vispikermaa

2rkl sokeria

300 g mascarponejuustoa

1 tl vanilja aromia

400 g tuoreita marjoja

25 g valkosuklaata tai tomusokeria päälle

 

Valmistus;

Pistä uuni kuumenemaan 140-asteeseen.

Tee marenkipohjat. Vatkaa valkuaiset vaahtoaviksi. Lisää sokeri vähitellen, koko ajan vatkaten. Kun valkuaiset ovat vaahtoutuneet kiiltäviksi ja sitkeiksi lisää rouhitut pistaasit ja elintarvikeväri.

IMG_3558IMG_2583

 

 

 

 

 

 

Piirrä kahdelle leivinpaperille yhteensä neljä ympyrää, joiden halkaisija on 20 cm. Käännä leivinpaperi, jotta mustetta ei pääse kakkuun.

Pistä marenki pursotin pussiin ja täytä ympyrä. Jätä kuitenkin sentti leviämisvaraa reunoille. Marenkilevyjä tulee siis yhteensä 4.

 

 

 

IMG_3563IMG_3568

 

 

 

 

 

Pistä marenkilevyt kiertoilmauuniin. Paista 20 minuutin ajan ja vaihda peltien paikkaa. Paista vielä 20 min ja käännä pellit uunissa. 20 minuutin jälkeen vaihda vielä kerta peltien paikkaa ja sammuta uunista virta. Olet siis paistanut marenkeja nyt 60min.

Anna marenkilevyjen olla vielä sammutetussa uunissa 30 minuuttia. Nosta valmiit ja jäähtyneet marenkilevyt ritilälle. Vältä jatkuvaa liikkuttelua!

IMG_3570

 

 

 

 

 

 

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sokeri kerman joukkoon. Lisää mascarbone juusto ja vanilja-aromi. Sekoita varovasti aineet yhteen.

IMG_3579

 

 

 

 

 

 

Nosta yksi marenkilevy tarjoiluastialle ja levitä sen päälle noin 1/4 täytteestä. Lisää myös n.100g marjoja. Mansikat kannattaa laittaan pienempiin osiin. Nosta uusi levy päälle ja paina kevyesti. Jatka näin kunnes nostat viimeisen levyn päälle.

Levitä loppu täyte kakun päälle hieman keoksi. Lisää loput myös marjoista. Koristele halutessasi valkosuklaa raudoilla tai tomusokerilla!

 

Huom!

Kakku alkaa pehmetä n. 2 tunnin jälkeen kokoamisesta, mutta maku paranee n.30-60 minuutin jälkeen kokoamisesta joten valitse kokoamis aika tarkkaan!

Vinkki! Jos juhliin saapuu vieräitä eri aikoihin voi nostaa pöytään aina uuden marenki ”piirakan”. Näin saat tällä ohjeella 4 marenki piirakkaa!

IMG_3592IMG_3582

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ohje on Ceri Olofsonilta

Mansikka macaron

7.6.2015 Kaikki

Tällä ohjeella onnistuu varmasti ja macaronsseista saa myös mukavia tulijaisia, kun käärit ne kauniiseen pakettiin! Gluteenittomia!


Ennen macaronssien teon aloittamista kannattaa lukea ohje miten vältyt virheiltä macaronssien teossa!

 

Haastava        1h+ 1h passiivista

12kpl

 

Ainekset;

pohjat;

0,8 dl mantelijauhoja

2,4 dl tomusokeria

2 rkl sokeria

2 munanvalkuaista

mahdollinen elintarvikeväri

täyte;

3 dl tomusokeria

1 dl mansikkatomusokeria

4 rkl voita tai margariinia

muutama tippa vettä

 

Valmistus;

Siivilöi mantelijauho ja tomusokeri erikseen hienolla siivilällä. Siivilöi vielä uudestaan yhdessä.

IMG_2837IMG_2838

 

 

 

 

 

 

Vatkaa valkuaisia vaahdoksi ja kun ne alkavat vaahdottua lisää 2rkl sokeria ja mahdollinen elintarvikeväri. Jos värjään taikinan niin huomaathan, että väri vaalenee paistaessa ja jauhojen lisäyksen yhteydessä! Vaahdota vielä kovaksi, mutta kiiltäväksi, vaahdoksi.

IMG_2839

 

 

 

 

 

 

Lisää valkuaisten joukkoon jauhot varoen. Sekoita ja tarkkaile taikinaa. Kun jauhot ovat sekaisin, sekoita kerran ja katso laskeutuuko taikina nätisti, mutta ei jää hirveän ”koholle”. Toisessa kuvassa taikina on sopivan paksuista. Huomaa etää taikina löystyy kokoajan sekoittaessa!

IMG_2841

IMG_2844

 

 

 

 

 

 

Nosta taikina pursotin pussiin, jossa on noin. 4mm piste tylla. Katso miten kokoat ja täytät pursotinpussin!

IMG_2847IMG_2849

 

 

 

 

 

 

Pursota noin 4cm läpimitaltaan olevia nappeja leivinpaperille. Leikaa leivinpaperi juuri oikean kokoiseksi, ettei leivinpaperi rypisty uunissa! Kopauta leivinpeltiä muutaman kerran pöytää vasten.

IMG_2845IMG_2846

 

 

 

 

 

 

Anna kuivua noin 30-60min, jotta pintaan muodostuu ”kuori”. Kun kokeilee varovasti sormellaa macaronin reunaa ei sormeen pitäisi jäädä mitää.

IMG_2852IMG_2853

 

 

 

 

 

 

Paista macaroneja uunissa keskitasolla, noin 10-15 minuuttia 150-asteessa.

IMG_2857

 

 

 

 

 

 

Kun otat macaronssit uunista anna jäähtyä hetki. Kypsien macaronien pitäisi lähteä leivinpaperista irti helposti.

IMG_2859

 

 

 

 

 

 

Valmista täyte;

Sekoita kaikki täytteen ainekset yhteen ja lisää halutessasi hiukan lisää punaista elintarvikeväriä.

IMG_2860

 

 

 

 

 

 

Pursota macarons pohjan päälle runsaasti täytettä paina toinen pohja päälle.

IMG_2862

IMG_2864 IMG_2867

 

 

 

 

Säilytä jääkaappissa. Ja syö 2-3 päivän kuluessa!

Jos sinulla ei macaronien teko jostain syystä onnistunut tai sinulla on vielä jotain kysyttävää, niin laita kysymyksesi miten vältyt virheiltä macaronssien teossa ohje!

IMG_2868IMG_2884IMG_2879

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kuvat ja resepti omiani

 

Muunneltavat välipalapatukat

15.4.2015 Kaikki

Nämä välipalapatukat valmistuvat vartissa ja niistä on helppo muunnella oman makunsa mukaiset. Patukoista saa gluteenittomia tarkistamalla, ettei kaurahiutaleissa ole gluteenia ja käyttämällä vehnäjauhon sijasta esim. mantelijauhetta.


Vinkki! Itse käytin pikapuuroleseitä jossa oli mukana kuivattua karpaloa ja omenaa!

Helppo                    15min

6kpl

 

Tarvikkeet;

2dl kaurahiutaleita

1/2 dl seessamin siemeniä tai muita siemeniä

3rkl hunajaa tai/ ja siirappia

2rkl kuivattuja hedelmiä, marjoja tai rusinoita

1/2dl vehnä- tai mantelijauhoja (myös muut samankaltaiset jauhot käyvät)

1/2dl mantelia tai muuta pähkinää pienenä rouheena

2rkl rypsiöljyä

 

Valmistus;

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa ja painele lusikalla massaksi. Laita uuni kuumenemaan 150-asteeseen. Jaa taikina 6 osaan leivin paperilla vuoratulle pellille ja muotoile kasoista itsevalitsemasi muotoisia patukoita. Muotoileminen onnistuu hyvin esim. kahdella veitsellä.

IMG_2558

 

 

 

 

 

Laita uuniin n.10 minuutisksi tai kunnes patukoiden pohjat ovat kauniin ruskeita. Anna jäähtyä! Jäähtyneet patukat pysyvät paremmin koossa.

Voit vielä kääriä patukat esim. leipinpaperi kääreeseen!

IMG_2564

 

 

 

 

 

 

 

 

kuvat ja resepti omiani