Selaat arkistoa kohteelle maahanmuutto.

Ensimmäinen

20.6.2015 Yleinen

Blogissani on tarkoitus käsitellä maahanmuuttoa, uskontoja, kaksoisstandardeja, tasa-arvo, rikollisuutta, islamia, luterilaisuutta, julkisuuden henkilöitä, homoutta ja kaikkea siltä ja tältä väliltä.

Näin lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna.

 

Suomen maahanmuuttopolitiikka – järkeä vai ei?

1.4.2015 Yleinen

Lähes päivittäin saamme lukea otsikoista, kuinka maahanmuuttajataustaiset ovat syyllistyneet raiskauksiin tai muihin koviin rikoksiin, kuten ryöstöihin tai pahoinpitelyihin. Julkaistut tilastot kertovat samaa tarinaa, eli niiden mukaan tietyt maahanmuuttajaryhmittymät tekevät huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä vakavia rikoksia, kuin kantasuomalaiset, eli kyse ei ole vain pelkästä yksipuolisesta uutisoinnista, vaan siitä löytyy myös todennettua faktaa. Miten meidän päättäjien tulisi reagoida tähän asiaan? Juttelin asiasta iranilaistaustaisen kaverini kanssa, joka on onnistunut siinä, missä otsikoiden maahanmuuttajat ilmeisesti eivät, eli kotoutumisessa.

Kaverini kertoi, että on todella pahoillaan vallitsevasta tilanteesta. Ei pelkästään rikoksen uhriksi kohdistuneiden suomalaisten ja koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta, vaan myös kaikkien niiden maahanmuuttajien kannalta, jotka ovat tulleet maahamme tositarkoituksella etsimään turvapaikkaa ja uutta elämää, sekä kohdistaneet kaikki voimavaransa kotoutumiseen. Koska tunnen kaverini hyvin jo vuosien takaa ja tiedän, miten hän asioista ajattelee, niin yllätyksenä minulle ei tullut hänen mielipiteensä vakaviin rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien karkotuksista. Hänen mukaan se olisi ainoa oikea tapa ajaa maahanmuuttajien kotoutumista Suomssa ja ylipäätään ajaa maahanmuuttajien etua Suomessa. Kun kysyin, että miksi hän näin ajattelee, niin hän vastasi:

Vaikka olen asunut Suomessa pikkupojasta saakka, käynyt koulun, hankkinut ammattitutkinnon ja työpaikan ja vaikka minulla on enemmän kantasuomalaisia kavereita kuin maahanmuuttajataustaisia ja koen olevani suomalainen, niin en voi paeta ulkonäköäni. Kantasuomalaisille tulen aina olemaan maahanmuuttaja ja tänä päivänä maahanmuuttajiin kohdistetaan paljon erilaisia stereotypioita, eivätkä ne ole useinkaan positiivisia. Tämä johtuu siitä, että Suomeen päästetään rikollista ainesta, joiden tarkoituksena on ainoastaan jatkaa kotimaassaan opittua rikollista toimintaa, tai julkeasti hyväksikäyttää suomalaista sosiaaliturvaa. Miksi tällaiset ihmiset saavat oleskeluluvan ja pysyvän asuinpaikan Suomesta? Miksi heidän annetaan jäädä tänne pilaamaan minunkin maineeni?

Viimeisen lauseen kysymys on oleellinen? Miksi rankkoja rikoksia tekevät maahanmuuttajat saavat jäädä maahamme? Tällaisia asioita ihmettelee ainakin yksi maahanmuuttaja, todennäköisesti useampikin ja sitä samaa ihmettelee kaiketi suuri osa kantasuomalaisista … ? Mutta tuntuu siltä, että maamme päättäjille asiassa ei ole mitään ihmettelyn aihetta. Heidän mielestä vakaviin rikoksiin syyllistynyttä ei voida karkottaa kotimaahansa, koska hän saattaa olla siellä hengenvaarassa, joten on parempi, että hengenvaara, tai vähintäänkin vaara merkittäviin henkilökohtaisiin fyysisiin tai psyykkisiin henkilökohtaisiin traumoihin kyseisen rikollisen aiheuttamana jätetään Suomen rajojen sisäpuolelle. Kenen etua päättäjät tässä asiassa ajavat? Suomen kansanko?

Miksi kirjoitan tästä aiheesta? Miksi Suomen maahanmuuttopolitiikasta on tullut minulle tärkeä kysymys? Ensinnäkin kirjoitan aiheesta siksi, että ne negatiiviset uutiset maahanmuutosta, joita saamme lukea lähes päivittäin, ovat osuneet minua jo riittävän lähelle. Olen kokenut henkilökohtaisesti ilman mitään syytä tapahtuneen maahanmuuttajajengin päälle karkauksen, olen myötäelänyt poikani koulukiusaamista, jossa kiusaajina toimivat maahanmuuttajat. Olen saanut seurata sivusta hyvän ystäväni vihaa ja tuskaa, koska hänen rakkaan tyttärensä raiskasi maahanmuuttaja. Olen kuullut läheisiltäni, jotka työskentelevät kouluissa ja virkatehtävissä, maahanmuuttajanuorten keskuudessa yleisesti ilmenevästä törkeästä käyttäytymisestä ja kantasuomalaisten halveksinnasta, että en kykene enää olemaan ihminen, joka kannattaisi Suomen maahanmuuttopolitiikkaa nykyisessä muodossaan. Olen huolissani Suomen tulevaisuudesta. Ghettoutuvatko Suomenkin kaupungit? Palavatko täälläkin autot, kivitetäänkö täälläkin virkavaltaa ja joutuvatko täälläkin naiset ahdistelluiksi julkisilla paikoilla keskellä päivää, kuten muista länsimaista saamme lukea?
Tiedän, että ongelmia ei esiinny pelkästään maahanmuuttajanuorilla, vaan myös kantasuomalaiset lapset ja nuoret osaavat käyttäytyä huonosti, eivätkä kunnioita vanhempia ihmisiä. Myös kantasuomalaiset osaavat tehdä rikoksia ja raiskata. Vaikka näin on, niin se ei kuitenkaan poista kokemuksiani ja vaikuta mielipiteisiini, koska en ole eläessäni kokenut yhdenkään kantasuomalaisen jengin syyttä suotta suorittamaa päälle karkausta, vaikka olen nuoruuteni viettänyt aktiivisesti eri kaupunkien yöelämässä. Lastani ei ole yksikään kantasuomalainen kiusannut, eikä ystävieni lapsia raiskannut yksikään kantasuomalainen. Puhumattakaan kaikista niistä lääppimisistä ja ahdisteluista, mitä ystäväpiirini naisväki on saanut maahanmuuttajien taholta kokea. Minulle on turha tulla omieni ja ystävieni kokemuksien vuoksi sanomaan, että kyllä kantasuomalaisetkin tekevät samaa. Ehkä niin, mutta eivät likimainkaan samassa mittakaavassa.

Tasapainottavana tekijänä tässä asiassa minulle toimivat onneksi ne ystävät, jotka olen saanut maahanmuuttajapiireistä. He toimivat ainoina mielipiteideni muokkaajina, että osaan ylipäätään ajatella jotain positiivista Suomeen saapuvista maahanmuuttajista. He luovat minulle varmuuden siitä, että siellä seassa on myös oikeasti hyviä ihmisiä. Miksi suomalaiset päättäjät eivät ajattele meitä kunniallisia kantasuomalaisia, eivätkä ystävieni kaltaisia kunniallisia maahanmuuttajia? Miksi meidän laisten edut poljetaan maahanmuuttajarikollisten jalkoihin?

Ja vielä viimeisenä asiana jaksan ihmetellä suomalaisia päättäjiä. Miten voi olla mahdollista, että lukuisat epäkohdat yhteiskunnassamme on tiedossa, mutta minkäänlaisia päätöksiä niiden korjaamiseksi ei saada aikaan. Teoriassa Suomen eduskunnan pitäisi olla Suomen kansa pienoiskoossa ja ajaa kynsin hampain omien äänestäjiensä asiaa, mutta käytännössä se on hyvin kaukana siitä. Tänä päivänä puolueiden näkemykset monista yhteiskunnallisista asioista ovat lähes yhdenmukaiset, mutta siltikään mitään ei saada aikaiseksi …. tai saadaan. Kansanedustajien palkankorotus. Se onnistuu aina ja hyvin nopealla aikataululla. Yksi korkean luokan poliitikko sanoikin minulle aikoinaan epävirallisesti, että et voi uskoa, millainen teennäisyyden tyyssija eduskunta on. Kansanedustajan oma etu ajaa hyvin monessa tapauksessa kaiken muun edelle ja siksi mitään ei saada aikaiseksi. Takit kääntyvät välittömästi, kun se vain on oman hyödyn mukaista. Ja siltä se tosiaan näin tavan tallaajan silmissä näyttääkin.

Monikulttuurisuus, päivän puheenaihe

31.3.2015 Yleinen

Monikulttuurisuus jakaa suomalaisten mielipiteitä monella tapaa, mutta eniten julkisuutta internetin keskustelupalstoilla ja kahvipöytäkeskusteluissa saavat mielipiteet, jotka vaihtelevat totaalisesta vastustuksesta täydelliseen puolustukseen. Näiden mielipiteiden välimuotojakin esitetään, mutta pääsääntöisesti ne hukkuvat ääripäiden varjoon, tai tulkitaan liitettäväksi jompaankumpaan ääripäähän. Päättäjät ja media ottavat pääsääntöisesti varovaisen kannan ja esittävät enemmän tai vähemmän puoltavia kannanottoja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suurin syy tälle lienee se, että rasismikortti iskee Suomessa nopeammin kuin salama ja siksi asiallinenkin keskustelu nykyisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista on vaikeaa. Esimerkiksi Perussuomalaiset, jotka kritisoivat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja ajavat vaaliteemassaan siihen tuntuvia rajoituksia ja selkeitä pelisääntöjä, luokitellaan maahanmuuton puolustajien keskuudessa yleisesti natsipuolueeksi, kun taas maahanmuuton puolustajat, joihin katsotaan yleisesti lukeutuvan taas vihreiden ja vasemmistopuolueiden kannattajat, luokitellaan taas maahanmuuttokriittisten keskuudessa ylisuvaitsevaisiksi, maahanmuuton negatiivistenkin vaikutusten puolestapuhujiksi. Näistä kovaäänisistä, mutta kenties pienistä ääripäistä käsin pitäisi alkaa kehittämään kansan keskuudessa rakentavaa keskustelua maahanmuutosta, joten se ei tule olemaan helppoa. Ennakkoasetelma natsit vastaan raiskauksien kannattajat, ei ole ehkä kaikkein hedelmällisin perusta keskustelulle, mutta niin kauan kun vaikenemisen kulttuuri on tietoinen valinta maahanmuuttoon liittyen, niin tällaista asetelmaa suorastaan ruokitaan.

Mutta, jotta monikulttuurisuutta voidaan ryhtyä tarkastelemaan, niin pitää ymmärtää ensin, mitä kulttuurilla tarkoitetaan. Alun perin historiassa sillä tarkoitettiin yksinkertaisesti viljelystä ja maanviljelyä. Antiikin Roomassa filosofi Cicero kuitenkin laajensi käsitteen kuulumaan omaan filosofiaansa nimikkeellä animi cultura, hengen viljelys, jota voidaan pitää hyvin pitkälle kuvaavana ilmaisuna tänäkin päivänä, vaikka kulttuuri käsitteenä onkin laajentunut kattamaan jo laajemman alan. Henkinen tila, tai tarkemminkin sen kehittäminen kohti jotain haluttua tavoitetta, on merkittävässä roolissa kaikkien eri kulttuurinalojen määrittelyssä ja noudattamisessa. Kulttuurikäsite voidaan luokitella kattamaan esimerkiksi aikakausia, toimintamalleja, paikallisia tai alueellisia erityisiä toimintatapoja, kansallisia yhteiskunnallisia tai sosiaalisia erityispiirteitä jne, mutta kaikille niille on oleellista se, että niiden perustana on jokin henkinen tila tai tavoite, josta kulttuuria kuvaavat toimintatavat ja mallit ovat lähteneet muotoutumaan nykyiseen tilaansa, tai ovat säilyneet siihen saakka, kunnes jokin toinen kulttuuri on sen syrjäyttänyt.

Eli kulttuuri-sanan taakse kätkeytyy suurelta osin käsitteet tapa ajatella ja tapa toimia. Yksinkertaistettuna monikulttuurisuus siis tarkoittaa sitä, että jossain yhteisössä on monia eri tapoja ajatella ja toimia, eikä se välttämättä kuulosta teoriassa vaikealta yhtälöltä, mutta käytännössä se luo suuria haasteita yhteiskuntarakenteeseen, lainsäädäntöön ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, koska ihmisten identiteetti on sitoutunut tiukasti siihen kulttuuriin, jonka edustaja hän on, eikä ihminen ole välttämättä valmis luopumaan omasta identiteetistään, ajatusmallistaan ja toimintatavoistaan, koska se tarkoittaisi osittaista tai täydellistä aiemman itsensä kieltämistä. Monen erilaisen toimintamallin ylläpitäminen ei taas ole millään muotoa järkevää, vaan toimivassa yhteiskunnassa kaikkia yhteiskunnan jäseniä koskettavat samat säännöt. Erivapauksien tai erilaisten sääntöjen tulkinta ja salliminen eri kulttuuritaustaa omaaville ruokkisi ainoastaan anarkiaa. Lisäksi eri ryhmittymien väkiluvut ja sen mukaan myös demokraattiset valtasuhteet sanelevat suurelta osin vallitsevan kulttuurin ja siihen hyväksyttävät normit. Eli monikulttuurisuus voi tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että yhteiskunnassa vallitsevat eri kulttuurit imevät toisiltaan vaikutuksia ja niiden kesken syntyy avointa vuorovaikutusta, mutta huonoimmillaan se muodostaa yhteiskunnan sisään täysin erillisiä yhteisöjä ja ryhmittymiä, jotka pyrkivät välttämään parhaansa mukaan vuorovaikutusta muiden ryhmittymien kanssa. Monikulttuurisuuden onnistuminen edellyttää siis avointa vuorovaikutusta kaikilta osapuolilta. Vuorovaikutus, kuten käsitteen sanat jo kertovat, edellyttää sekä vaikuttamista, että vaikuttumista, eikä se ole mahdollista, ellei jokainen osapuoli ole valmis hyväksymään jossain määrin molempien tahojen esittämiä ehtoja. Eli toisin sanottuna vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää sitä, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä laadittuun kompromissiin.

Onnistuneen ja aidon vuorovaikutuksen mahdollisuudet kaikilta osin esimerkiksi nykyisenkaltaisen maahanmuuttopolitiikan suhteen ovat kuitenkin järkevästi ajateltuna demokratiaan perustuvissa länsimaissa lyhyellä aikavälillä lähes olemattomat, koska vuorovaikutussuhteet eivät perustu kulttuurien luonnolliseen kohtaamiseen, väkilukuihin perustuviin demokraattisiin valtasuhteisiin, pitkäaikaiseen rinnakkaiseloon ja molempia osapuolia selkeästi hyödyttäviin tekijöihin. Toisin sanottuna pienen vähemmistön edustajia ei voida ongelmitta sijoittaa noin vain jo olemassa olevaan yhteiskuntaan, koska he eivät kykene, eivätkä luonnollisestikaan edes halua unohtaa sormiaan napsauttamalla omaa identiteettiään. Tämä luonnollisesti kuvastuu valitettavan usein kotoutumisongelmina. Samoin toimii myös valtaväestö. He ovat tiukasti sidoksissa omaan identiteettiinsä, joka heijastaa sitä kulttuuritaustaa, jossa he ovat kasvaneet ja muutosyritykset siinä jonkun pienen vähemmistön vuoksi koetaan väistämättä epäreiluksi. Demokratiaan tottuneiden länsimaalaisten voi olla vaikea sulattaa sitä, että heidän oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja toimintatapojaan muokataan mukailemaan jonkin pienen, juuri maahan saapuneen maahanmuuttajayhteisön kulttuuria.

Länsimaisessa kulttuurissa toteutettava ja toimivaksi katsottu yhteiskuntamalli on rakennettu siis poikkeuksetta demokratian pohjalle, eli mukailee kaikilta osin yhteiskunnan enemmistön näkemyksiä. Tämän vuoksi onnistuneesta kotoutumisesta ja liittymisestä yhteiskuntaan vastaa länsimaisessa katsontakannassa monesti nimenomaan juuri maahanmuuttaja, eikä se yhteiskunta, johon maahanmuuttaja on saapunut. Maahanmuuttajalla pitää olla halu muutokseen riittävässä määrin. Hänen pitää olla valmis luopumaan identiteetistään, kulttuuritaustastaan ja toimintamalleistaan niiltä osin, kun ne sotivat uuden yhteiskuntansa demokratian avulla määrittelemiä tapoja ja normistoa vastaan, ja säilyttää omat tapansa ainoastaan niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa uuden yhteiskunnan tapojen ja normistojen kanssa. Ellei tähän löydy valmiutta, niin se tarkoittaa väistämättä ristiriitatilanteista valtaväestön kanssa. Eli maahanmuuttajan tulisi aktiivisesti ottaa selvää uuden kotimaansa tavoista, käytännöistä ja laeista, sekä opetella maan kieli, jos tarkoituksena on onnistua olemaan hyödyksi uudelle yhteiskunnalleen ja tulla osaksi sitä. Tämä johtuu siis siitä, että demokratiassa pienen vähemmistön ääntä on vaikea saada kuuluviin ja sen vuoksi myös mahdollisuudet muutoksiin vähemmistön tavoitteiden mukaan ovat olemattomat. Väkisin ajetut demokratian vastaiset muutokset päättäjien taholta, aiheuttavat vain vastakkainasettelua, eikä demokratian polkeminen pienen vähemmistön vaatimusten mukaan ole missään määrin järkevää. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö yhteiskunta voisi edesauttaa maahanmuuttajien sopeutumista jollain tapaa, mutta se ei kuitenkaan saisi olla automaatio, eikä poistaa maahanmuuttajien omaa vastuuta asiassa.

Monikulttuurinen yhteiskunta on siis lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna käytännössä mahdotonta toteuttaa, ilman merkittäviä ristiriitoja. Tämän meille kertoo jo demokratian periaatteet. Väkisin sovittamalla yhteen toisistaan liian eriävät kulttuurit ja liian nopeasti, sekä pyrkimällä tekemään niistä teennäisesti ja vastoin demokratian periaatteita yhdenvertaiset toimijat yhteiskuntarakenteessa, saadaan aikaiseksi vain jyrkkää vastakkainasettelua. Tällaisista asioista saamme lukea lähes päivittäin uutisista, joissa kuvataan monien Euroopan maiden epäonnistumista monikulttuurisissa tavoitteissaan. Surullista asiassa Suomen kannalta on se, että kyseiset maat ovat pyrkineet rakentamaan monikulttuurista yhteiskuntaa ennen meitä kutakuinkin vastaavalla tavalla, kuin millä Suomi on sitä lähtenyt rakentamaan ja rakentaa edelleen. Ristiriidat ja vastakkainasettelut syntyessään ruokkivat lisää vastaavia ilmiöitä ja niiden vaikutukset molempien osapuolten ääriajattelun voimistumiseen ovat merkittävät. Se tuskin oli ja on edelleenkään tavoitteena monikulttuurisia tavoitteita laadittaessa, mutta sitä ei sovi enää kenenkään kiistääkään. Siksi mallissa, joka hyödyttäisi sekä suomalaista yhteiskuntaa, että maahan muuttavia ulkomaalaisia, otettaisiin huomioon tällä hetkellä jo hyvin tiedossa olevat ongelmakohdat ja pureuduttaisiin niihin jo siinä vaiheessa, kun maahanmuuttaja saapuu maahamme ja tuotaisiin ne uuden tulokkaan tietoon riittävän selkeästi. Tällöin maahanmuuttajalla olisi mahdollisuus vielä etsiä itselleen omaan kulttuuritaustaansa sopivampi maa asuttavaksi, jos kokee Suomen demokraattiseen päätöksentekoon perustuvan yhteiskuntarakenteen ja normiston itselleen mahdottomaksi. Nyt Suomeen saapuvalla maahanmuuttajalla saattaa siis olla täysin virheelliset kuvitelmat mahdollisuudesta kulttuurinsa säilymiseen ja se luo vääränlaiset lähtökohdat sopeutumiselle jo heti kättelyssä.