Selaat arkistoa kohteelle lyhytelokuva.

Pau

Lyhyt jättää nälkäiseksi

9.3.2015 elämyksiä ja pohdintaa

Kävin katsomassa Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla kotimaisten elokuvien kilpailuryhmän yhdeksän. Pidin suurimmasta osasta. Tässä kiteytettynä omia näkemyksiäni suosikeistani:

Eeva Putron ”Rakastuneita naisia” – ainakin minä haluaisin kokea sellaista lämpöä, jota märkähiuksinen nainen (E. Putro) säteili rakastetulleen aamukeittiössä.

Alla ”Rakastuneita naisia”. Ohjaaja Eeva Putro on valmistunut aikoinaan Pietarin teatteritaideakatemiasta.

Malakiaksen ”Kukka ja Hauta” sai alullaan minut epäilemään liiallista yritystä yleisön ”järkyttämiseen”, mutta hellyin teoksen sympaattiselle päähahmolle ja ristiriitaiselle lopulle.Jesse Jalosen ”Pauli” muistutti aikuisille lapsia omaaville vanhemmuuden olevan kaikista tärkein rooli, vaikka aikuisen elämässä siinä sivussa olisikin tarve itsensä ammatilliseen kehittämiseen tai muuhun itsensä etsimiseen.

Jonne Järvisen ”Lissa” oli dokumentti nuoresta saamelaismiehestä, joka kesäisin kävi lapsuudenseuduillaan 83-vuotiaan perhetuttunsa opissa perinteisiin saameilaiskäsitöihin. Etenkin vanhempi mies sai minut pohtimaan sitä, että elämä on aina ollut tulevaisuudeltaan epävarmaa, ei se ole uusi ilmiö. Mutta aivan kuin se ahdistaisi enemmän tänä päivänä…?

Risto-Pekka Blomin Teemapuistossa oli jotain minuun vetoavaa yksinkertaisuudessaan. Oranssi puhaltimessa huojuva muovimies toi mieleen yksinäisen tanssin, johon monet erinomaisuudessaan ajautuvat. Mutta hieman liian kärjistetyn kliseinen monologi häiritsi minua, tuskinpa aina menestys vaatii vastapainoksi läheisten menetyksen ja kylmät ihmissuhteet. Luulen, että kateellisten ja katkerien helpompi hyväksyä toisten menestys uskomalla tällaisiin yksinkertaisuuksiin.

Innostuin! Lyhyt pätkä parhaimmillaan antaa nopeasti uutta oivallusta omaan elämänkatsomukseen. Huonoimmillaan alleviivaa liikaa omaa sanomaansa aliarvioiden katsojaa.

Eve

Neljä päivää pakkasessa !

14.12.2014 Yleinen

Viimeisen viikon ajan on riittänyt hulinaa ja huisketta, kun projekteja viedään loppuun ennen lomia. Käytännössä ollaan siis väkerretty yhden mykkä-lyhärin ja Písek -dokumentin parissa. Koska kuvaukset ei koskaan mene niinkuin Strömsössä, niin totta kai nyttenkin sattui sitä sun tätä!

Meille oli annettu jokaiselle alunperin tehtäväksi ohjata yksi lyhyen lyhyt mykkä-lyhäri aiheesta ”renkaan vaihto”. Viime viikolla meille sitten ilmottiin, että ei vaiskaan, ette te mitään sellasta voikkaan tehä. Syynä oli, että meille ei löytynyt kolmea autoa kuvauspäiville. Ylläri! Koska kaikki meistä on vaihto-oppilaita, eikä meillä oo täällä sukulaisia täällä, omia autoja tai hirveesti vielä tuttujakaan. Plus kuka haluais antaa autonsa ilmaseks opiskelijoiden käyttöön sillä varjolla, että sille käy jotain – niinkuin kävikin!

Saatiin kuitenkin tehtäväks kuvata yks ”renkaan vaihto” -lyhäri. Auto saatiin meidän opinto-ohjaajalta. Ihan hyvä suunnitelman muutos ainakin mun mielestä, koska kahet kuvaukset yhtä aikaa kahen viikon suunnittelulla on itsemurhaa.

Eka kuvauspäivä: Meidän miesnäyttelijä ilmos, että hänhän ei näyttele. Naisnäyttelijä ei voinu olla koko kuvauspäivää paikall. Lämpötila oli nollassa ja koska kuvaukset on lähinnä seisoskelua kaikilla oli kylmä. Aikataulu kusi totaalisesti jo ensimmäisen tunnin aikan. Ei siinä olihan meillä vielä yks kuvauspäivä aikaa saaha kaikki purkkin!

Toka kuvauspäivä: Koko kaupungin peitti sumu eli ei voitu kuvata yhtään mitään(!) laajoja kuvia, koska sillon ois näyttäny hölmöltä, että yhtäkkiä kuviin ilmaantu sumua. Joten kuvattiin vain lähikuvia. Pakkasta oli nyt se muutama aste ja jokainen jääty jääpuikoiks!

Tosiaan hajotettiin myös se auto! Ei nyt totaalisesti mut rengasta ei voitu vaihtaa, kosk ei saatu pultteja irti. Siinä rytäkässä hajotettiin sitten pulttiavain ja pölykapseli, joka oli jo valmiiksi vähän hajalla… Plus tosiaan meille oli varattu kaks päivää kuvauksiin, joten aikataulut paukku todella pahasti yli. Saatiin kuitenkin sovittua perjantaiks uus kuvauspäivä ja lauantaiks varapäivä.

Koska mun rooli oli tuottaja, mun tehtäviin kuulu ilmota kaikille monen aikaan ja missä. Torstai iltana siitä ei ollu kellään mitään hajua! Naisnäyttelijä soitti ettei pääse kuvauksiin kuin pariks tunniks. Mulla ei ollu kuvauslistaa, että oisin voinu suunnitella paljon meillä menee aikaa mihinkin. Ja ohjaajaa, kellä lista oli, ei saanu kiinni!

Kolmas kuvauspäivä: Kaikki saapu paikalle ajoissa. Lämpötila oli plussan puolella, joten kaikki onnellisia. Aurinko paistoi ja saatiin kaikki kuvattua. Viimein! Ainut epäonni oli, että kanttiini oli kiinni eikä saatu ruokaa koko poppoolle, kun kolme sämpylää ja suklaapatukoita. Näilläkin eväillä selvittiin!

Tällä hetkellä lyhäri on editti vaiheessa ja ens viikon aikaan valmis! :) – toivottavasti!

~ Eve

Ps. Ootettiin pissit housussa kaikki kuvauspäivät, millon poliisit saapuu tsekkaamaan mitä tehään, koska meille infottiin ensimmäisen päivän lopussa, että paikka missä kuvattiin oli yksityisaluetta. Eli jos poliisit ois tullu oltais saatu pienet lappuset kouraan… :)

Eve

Kun kaupunki herää henkiin

20.10.2014 Yleinen

”It was raining cats and dogs on Friday morning but the Portyc cinema was full nonetheless”.

Kolme päivää. 39 lyhytelokuvaa. Kuusi näytöstä. Useita työpajoja ja kansainvälisiä vieraita. Iltaisin pubit ja baarit täynnä musiikkia, naurua ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Písekissä vietettiin siis viikonloppuna 14. kerran kansainvälisiä lyhytelokuvafestivaaleja, johon opiskelijat ympäri maailmaa olivat lähettäneet melkein 300 lyhytelokuvaa, joista 39 parasta valittiin esitettäväksi. Mukaan mahtui myös suomalainen dokumentti !

Niinkuin aina joukossa oli niin huonoja kuin hyviäkin. Animaatioita, dokkareita ja lyhytelokuvia. Joka päivä oli kaksi näytöstä, jotka kestivät noin kaksi tuntia. Jos joku on joskus käynyt esimerkiksi Tampereen filkkareilla, niin Písekin filkkareilla ei ehkä ollut niin montaa esitystä ja elokuvaa kuin Mansella on tarjota, mutta niinhän sitä sanotaan että laatu korvaa määrän!

Parhaat pätkät palkittiin upeassa loppu seremoniassa, joka vetelee varmasti vertoja Cannesille. Just kiding! Parhaan elokuvan palkinnon sai Etelä-Afrikkalainen pätkä, joka oli klassinen romea ja julia stoori. Parhaimman palkinnon visuaalisuudesta nappasi Tanskalainen kertomus merimiehestä, joka palaa etsimään nuoruutensa rakkautta. Paras animaatio oli Saksalainen komedia ”Half you met my girlfriend” eli parisuhde-elämää puolikkaan tyttöystävän kanssa. Dokkari pokaalin pokasi taas Unkarilainen kertomus kehitysvammaisesta miehestä ja hänen iäkkäästä äidistään.

Maanantaifiilikset:
Väsynyt, uupunut, perse puuduksissa 12 tunnin istumisesta. Iloinen ja onnellinen siitä, että iltasin oli menoa ja meininkiä ja ”kaupungilla” tuli tavattua useita ihmisiä sielät sun täältä. Festareilla oli myös loistavia (ja muutama vähemmän loistava) esiintyjiä. Hieman väsy, koska tosiaan iltasin tuli vietettyä laadukasta pubi aikaa, mutta vaan muutaman verran. Saa nähdä palaako ensi vuonna fiilistelemään! Hopefully!

~Eve