Selaat arkistoa kohteelle luovuttaminen.

Kuolleiden lasten muistopäivä <3

23.9.2015 Yleinen

Ankea päivä. Mietin, että jaksaisinko raahautua tänään hautausmaalle viemään kynttilän. Miten tämänkin päivän piti tulla nyt tähän samaan soppaan. :( Ihan kun tässä ei ois ollu jo tarpeeksi mietittävää ja murehdittavaa. Kyllä meillä on taas kotona keskusteltu siitä, että mitä sellaista me on tehty, että meitä rangaistaan näin julmalla tavalla. Nyt vaan tuntuu siltä, että jokainen asia tässä maailmassa on meitä vastaan. :/ Minä itse olen pohtinut sitä, uskallanko enää edes yrittää raskautumista jos tämä menee aina näin. Että olisko parempi vaan luovuttaa.

Eilen soittivat naistentautien polilta ja tarjosivat lääkäriaikaa. Ois ollu aikoja jo tämän viikon perjantaille, mutta minä päätin mennä vasta ensi viikon keskiviikkona. Hoitaja sanoi, että katsotaan tilanne ja jos se on sama niin saan lääkkeet tyhjennystä varten. Tyhjennyksen voi hoitaa kotona, ei tarvitse mennä osastolle. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että haluan olla kotona, mutta toisaalta pelottaa aivan tautisesti. Jos kipu on samanlaista kuin viimeksi niin miten kestän sen jonkun Buranan voimalla, ja kuinka puolisoni kestää katsoa minun kärsimystä. Toisaalta kotiolot voi vähän lievittää sitä kipua. Mutta katsotaan nyt mitä lääkäri sanoo. Todennäköisesti tyhjennys on sitten loppuviikosta. Mulla on sillon koulusta itsenäisen opiskelun päivät niin voin rauhassa tuskailla kotona. Täytyy varmaan valmistautua tuohon päivään hakemalla kaupasta jotain helppoa syötävää.

Katselin kalenteria ja onhan tämä julmaa… viime vuonna IVF-hoito alkoi 30.9. Siitä seurannut raskaus keskeytettiin 30.1. Nyt menen ultraan 30.9. jolloin saan lääkkeet tyhjennystä varten. Alkuun luulin jo, että 30 on meidän onnenluku, mutta se taitaa olla epäonnenluku. :(

Pitkästä aikaa.. Ahdistus

20.6.2015 pohjalla jälleen

Ahdistaa. Päässäni pyörii kaikenlaista. Seison kuilun reunalla, hypätäkö vaiko eikö. Päätös ei ehdi selkiytyä päässäni valmiiksi, kun jalkani lipeää liukkaalla kivipinnalla. Putoan, mutta vain hetken. Joku on tarttunut minua kädestä. Hän ei pästä minua putoamaan. Hän ei anna minun kuolla.

 

 

Minulla ei vain ole ketään Hänenlaistaan. Kaipaan, ikävöin, mutten ole koskaan saanut elämääni.

 

Kaipaan, tarvitsen, suorastaan janoan kuinka joku Hänenlaisensa pitäisi minusta kiinni, ei päästäisi irti, vaikka vajoaisin. Ei lakkaisi rakastamasta, tapahtui mitä tahansa. Pitäisi kiinni, vaikka itse olisinkin jo luovuttamassa.

 

 

 

-Elina

 

ps. En edes muista koska olisisin viimeksi kirjoittanut.. Mutta tässä on ollut nyt kaikenlaista. Jos sanon ETTEN olisi halunnut kertaakaan kertoa ajatuksiani, kuulumisiani, arvaatte varmaan heti sen olevan vale. Olen halunnut kirjoittaa ainakin kymmenen kertaa, mutta aika ei kertakaikkiaan ole antanut periksi. Ai tärkeysjärjestykseni? Tämä on ehdoton ykkönen, sillä muuten kaikki kasautuu aivan liian suureksi vuoreksi, ja padon murruttua se vuori murskaa minut alleen. Mutta elämäni viimeisinä 20 päivänä on ollut useita asioita, jotka eivät ole kysyneet henkisiä voimavarojani, vaan röyhkeästi vaatineet aikaani. Olen kerta toisen perään alistunut ja siirtänyt itseni ja henkisen hyvinvointini tärkeyslistani viimeiseksi. Ja sitten kun minulla on vihdoin ollut aikaa itselleni, olen ollut niin uupunut, että olen vain sammunut samantien tai valvonut tietoisesti ajattelematta mitään.